Olen kohta 50 vuotta täyttävä nainen. Olen jo pidemmän aikaa ollut huolissani alkoholin käyttämisestä, mutta en pysty päätöksistäni huolimatta kuitenkaan lopettamaan juomistani.
Nuorempana käytin alkoholia humalahakuisesti, mutta aikuistumisvaiheessa pystyin olemaan pitkiäkin aikoja juomatta. Ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen en pystynyt enää juomaan niin, että olisin humaltunut ja sellainen ajanjakso kesti varmaan sellaiset 4 - 5 vuotta. Siitä sitten vähitellen juominen on lisääntynyt ja avio-ongelmien myötä juominen on omasta mielestä jossain määrin lähtenyt lapasesta. Arkisin yritän olla juomatta, mutta aina silloin tällöin otan arkisinkin jonkin terävän paukun, jos on jokin ikävä tilanne päällä. Viikonloppuisin otamme miehen kanssa saunaoluet ja usein juodaan ruoan kanssa pullollinen viiniä. Tietyllä tavalla inhoan humaltumisen tunnetta, mutta se tuo kuitenkin helpotusta ahdistavaan ja alakuloiseen oloon. Yöunet kärsivät minulla jo vähäisestä juomisesta ja jos otan esim. 4 - 5 annosta illan aikana, herään aamuyöllä tahmeaan oloon. Välillä pystyn kyllä kieltäytymään ja olemaan viikonloppuna toisen illan täysin juomatta. Toisena iltana kuitenkin tekee jo mieli enkä pysty vastustamaan kiusausta. Välillä hankin itselle oman salapullon ja naukkailen siitä mieheltäni salaa 1 - 2 paukkua illassa. Minua hävettää ja ahdistaa tämä tilanne. Työterveyshuollossa en kehtaa asiaa ottaa esille, koska joudun työssäni olemaan näiden työterveyshuollon ihmisten kanssa tekemisissä. Pelkään myös sitä, että viikonlopun jälkeen naamastani ja olemuksestani näkyy se, että käytän alkoholia joka viikonloppu.
Onko kenelläkään hyviä neuvoja, miten pystyisin lopettamaan tämän typerän juomisen?? Toivoisin, että pystyisin esim. juhlatilanteissa ottamaan lasillisen viiniä, mutta että pystyisin jättämään juomisen siihen yhteen annokseen. Välillä pystynkin siihen, mutta useammin käy niin, että ensimmäisen annoksen jälkeen alkaa tehdä lisää mieli ja se saa minut miettimään olenko sitten alkoholisti, kun en pysty sanomaan ei.
Olen ahdistunut ja masentunut juomiseni takia. Hyvät neuvot olisivat nyt enemmän kuin tarpeen.
.
Minusta kenestäkään ei tule alkoholistia brenkkua kiskomalla, kyse on vaan geeneistä kun kännissä tuntuu kivalta.
Annosmäärien laskeminen on sikäli täysin turhaa, että fyysisten(kin) eroavaisuuksien vuoksi päihtymystila vaihtelee suuresti.
Minullakin on valunut kitusista alas jo useamman kuukauden ajan päivittäin 20 annosta, mutta en silti luokittele itseäni ensisijaisesti alkoholistiksi.
Alkoholiriippuvainen silti olen, mutta en toki juo liikaa, ainoastaan sopivasti. 
Ja vielä hurjemmin viedään sitten kun mikään ei tunnu miltään alkoholin kanssa, mutta kaikki on helvettiä ilman. Minä pääsin jo aika lähelle, nousuhumalaa ei juurikaan tullut, eikä vapauden tunnetta. Humalassa oli vain tyhjä olo.
Mutta joo, sinulla Tuhkimotarina ei mielestäni tosiaankaan ole alkoholistin piirteitä, ja juomisesi ei ole pakonomaista, vaikka onkin toistuvaa. Tietenkin on hyvä pohtia juomistaan, jos siihen tuntuu löytyvän jokin erityinen syy. Siinä voi aina olla ongelman alku. Salaa juominen on myös yksi merkki siitä, että häpeää juomistaan ja kokee sen ongelmaksi. Tämä nyt on vain minun mielipide, mutta minusta ongelmasi ei ole sitä luokkaa, että pitäisi hoitoon hakeutua, ainakaan ihan saman tien. Tätä plinnkiä kannattaa varmaan lueskella myös tuolla Lopettamon puolella, jossa itse pääasiassa kirjoittelen. Ehkäpä se auttaa sinua ensin sijoittamaan oman alkoholinkäyttösi oikeaan mittakaavaan. Jos sitten päätät hakea apua, niin olet ainakin paremmin “kartalla” ongelmasi suhteen.
Kaikista tulee alkoholisteja kiskomalla brenkkua liikaa. ihan kuten tulee lihavia vain liikaa sapuskaa kiskomalla. Kaikista ei kuitenkaan tule alkoholisteja kiskomalla brenkkuja, tai lihavia kiskomalla sapuskaa. Kaikessa on kyse määrästä, vain ja ainoastaan määrästä. Jos kiskoo riittävän vähän, homma on hallussa. Jos kiskoo enemmän kuin pystyy hanskaamaan, on lopputuloksena juoppo ja läski. Universaali ratkaisu lihavuuteen ja alkoholismiin onkin että kiskoo vähemmän.
Hurupuhetta alusta loppuun ja universaali ratkaisu alkoholistin mielenmaisemaan on itsekusetuksen täydellinen lopettaminen 
Minä esim. olen juonut kirkasta viinaa kuin mielipuoli kuukausien putkia enkä ole tippaakaan juoppo ja joku toinen taas alkoholisoituu puolessa vuodessa kun se viinin lipitys nyt vain sattuu tuntumaan niin perhanan mukavalta (koska geenit on mitä on).
Sitten kun lakkaa lipittämästä niin lakkaa olemasta juoppo. Juoppo is what juoppo does.
F10.2 on psykiatrinen sairaus ja sitä tulee (juomisen lopettamisenkin jälkeen) hoidattaa asiallisella tavalla. Juoppo ei siis parane vain laittamalla korkkia kiinni vaan siihen tarvitaan paljon myös omaa duunia siellä potilaan korvien välissä ja kenties ihan fyysiselläkin tasolla jos pitää alkaa laittaa hommia kuntoon eri tavoin…
Taustalla piileviä mielen häiriöitä korkin kiinni laittaminen ei tietenkään paranna, vaan ne luultavammin jatkavat manifestoitumista toisella tavalla käytännön elämässä. Korvien välin puhdistaminen vähentää todennäköisesti kaikenlaisia annoksia automaattisesti, joskin ehkä pienellä viiveellä, koska ihminen on tapaeläin.
Sullakin ne kannabis-annokset pikkuhiljaa pienenee mitä pidemmälle sisuksia saa terapiassa valkaistua. Toisaalta mieleltään “puhdas” voi käyttää kannabista ja viinaa kuin viimeistä päivää, tai olla käyttämättä. Ulkopuolisen on hyvin vaikeaa ottaa selvää onko taustalla jokin mielen häiriö vaiko ei.
Voi olla ja voi olla olemattakin sillä sisuksien valkaisu ei aina tarkoita lentokorkeuden laskemista vaan ehkä liito muuttuu vain kevyemmäksi, rauhallisemmaksi ja aurinkoisemmaksi 
Kyllä näin juuri, elämä muuttuu painottomaksi olotilaksi jossa pystyy itse määräämään suunnan ja tarkoituksen. Eikä enää ole niin erilaisten vetovoimakenttien riepoteltavana.
Kiitos kaikille kommenteista 
Oli helpottavaa kuulla, että useat teistä oli sitä mieltä, etten ole alkoholisti. No sen varaan ei tietysti kannata tuudittautua vaan jatkaa edelleen ainakin juomisen vähentämistä ja seuraamista. Kokonaan ei halua alkoholista eroon, koska se vaan on joskus kiva juhlistaa alkoholilla mukavassa seurassa tai hyvän ruoan kanssa nauttia viiniä. Monen vastauksessa tuli esille geenit ja niiden vaikutus alkoholismiin. Meillä - kuten varmaan lähes kaikilla suomalaisilla - on suvussa ollut muutama paha alkoholisti, joten jonkin verran tuota geeniperimää saattaa olla. Minulla ei kuitenkaan tule juomisesta sellaista mielihyvää, että olisin niin kauhean fiiliksissä. Joskus, tai oikeastaan useimmiten, tulee paremminkin tympeä olo, kun huomaa alkoholin nousevan päähän. Toisaalta jos juo nopeasti, niin silloin kontrolli pettää, koska hakee tietoisesti humalatilaa. Mutta ehkä en nyt kehittele isompaa ongelmaa juomisestani. Yritän kuitenkin pitää välillä maksan puhdistustaukoja ja toivottavasti siinä onnistun. Nyt on jokseenkin kostea syysloma takana, eilen täysin nollapäivä ja niitä pitäisi saada nyt kerättyä ainakin 10 putkeen
Moi!
Paljon olet saanut hyviä vastauksia. Itse en pidä sinua vielä alkoholistina, mutta kehottaisin sinua äärimmäiseen varovaisuuteen. Omaan kokemukseeni peilaten uskon, että vaara lipsua on suuri. Itselleni kävi niin, että pitkään homma oli hanskassa, mutta pikkuhiljaa annosmäärät alkoivat kasvaa. Aivan huomaamatta olinki pisteessä, että juomatta oleminen alkoi olla todella vaikeaa. Tsemppiä, toivottavasti onnistut kohtuuden säilyttämisessä!
Hei Tuhkimotarina,
tutuista asioista kirjoittelit.
Alkoholismi, mitä se on? Milloin raja ylittyy? Eipä tähän mitään yksinkertaista ja kiistatonta vastausta ole. On geenejä toki ja altistavia tekijöitä, eipä niitäkään riittävästi tunneta. Ja, kuten totesitkin, jokaisen suomalaisen suvusta löytyy se juoppo, yleensä useampikin.
Oman juomishistoriani ja muun tietämykseni perusteella muutama asia, joihin sinuna kiinnittäisin huomiota: Juomiskerrat. Jokainen juomiskerta vahvistaa aivoissa niitä totuttuja humalan mielihyväratoja ja hermoyhteyksiä. Vaikka sanot, ettet koe kummoisia fiiliksiä (en usein minäkään), mielihyväksi aivot tuon olotilan tulkinnevat, muutoin juominen olisi sinulle vastenmielistä tai yhdentekevää. Juomataukojen aikana nuo mielihyväradat heikentyvät ja riski ongelmajuomiseen vähenee. Tästä on toki tutkimuksia, mutta minulla myös omakohtaista kokemusta. Olisi varmasti hyvä jättää juominen esim. kertaan viikossa ja myöhemmin vaikkapa kahteen kertaan kuussa. Näin saattaisit ennalta pelastaa itsesi ennen kuin olet varsinaisesti ongelmissa alkoholin kanssa
Ja sitten ne juomismäärät. Määrittele etukäteen (ainakin useimpina kertoina) määrä, jonka aiot juoda. Määrittele mitä aiot juoda ja tarkkaile itseäsi. Jos pysyt määrissä, en näkisi ongelmana sitä, että tuntuu, että haluat lisää. Valitettavasti useimmille syntynee tuollainen tunne, suuri(n) osa ihmisistä ei vain sitä seuraa, kuten alkoholiongelmainen tekee.
Piilopullohan kertoo siitä, että suhteesi alkoholiin ei ole ongelmaton. Alkoholistiksi se ei sinua tee. Ylipäätään olen sitä mieltä, että pelottavalla termillä alkoholisti vähän liian usein leimataan ja luokitellaan ihmisiä jotenkin toivottomiksi ja huonoiksi. On kuitenkin hyvä nähdä ja myöntää, että ongelma on ja samalla uskoa siihen, että sen voi ratkaista niin kuin muutkin ongelmat. Tiedän, että häpeän kanssa on kamalaa elää. Et varmasti halua sitä, joten toimi niin, että voit elää sovussa itsesi kanssa Kirjoittele tänne, miten pärjäilet!