Olen täysin hukassa...

Me Lopettajat
1

En jaksa enää, olen täysin lopussa tämän juomiseni ja pillereiden kanssa. Olen juonut jokaisena viikonloppuna, lomilla sitten jokaisena päivänä. Ja kaikki käy, kunhan saa pään täyteen.

Olen täysin idiootti känniääliö, nainen, reilu kolmikymppinen. Viikolla en juo,mutta odotan jo keskiviikkona perjantaita ja viikonloput menee illat/yöt humalassa. Teen ihan älyttömiä asioita…muisti menee melkein joka kerta ja pelkään menettäväni kaikki läheiset viereltäni tämän takia. Haluan päästä eroon viinasta. Tajuan, että en voi jatkaa enää. Alkoholi tuhoaa minut. Kirjoittelem enemmän toiste, nyt olen liian väsynyt, liian häpeissäni, liian heikko. Eilisen illan juominen tuntuu vieläkin.

Minulla on antabusta, koska hain niitä vuosi sitten. Mutta enpä niilläkään ollut kahta viikonloppua pidempää juomatta.

Otan teiltä kaiken avun vastaan.

SateenKaari

2

Tervehdys Sateenkaari. Hyvä, kun avaudut ongelmastasi, se on ensimmäinen askel joka auttaa, auttaa varsinkin sinua. Itselle sen kaiken myöntäminen oli haastavaa, sitä kun oli piilotellut, salaillut ja selitellyt itsellekin, että pärjää sen juomisen kanssa.

Minulle vähentäminen ei toiminut, oli siis lopetettava kokonaan ja tänään olen kiitollinen, että koin sen oman pohjani.

Päihdeongelmani ei ollut vain minun, kyllä siitä kärsi kaikki muutkin, jotka oli minuun kosketuksissa.

Sen enempiä, toivon sinulle voimia, jotta lopettamispäätöksesi jatkuu.

3

Hei Sateenkaari! En usko sinua ääliöksi, mutta nyt vain on niin, että alkoholi sopii sinulle huonosti, niin kuin minullekin. Tajusin olevani alkoholisti.

Kun et voi jatkaa, on johdonmukaista, että siitä seuraa lopettaminen. Kokemuksesta tiedät, että lopettaminen on helppoa, mutta tiedät myös, että raittiuden säilyttäminen ei.
Minulla raittiuden säilyttäminen on onnistunut sillä , että päätin mennä hakemaan apua AA:sta. Ja apua olen saanutkin joka päivä.

Muitakin tapoja raitistua on. Satuin eilen lukemaan ET-lehteä (N.o 9 / 2010), jossa Tapio Havasto kertoi olleensa raittiina vuoden käytyään A-klinikan terapiassa.

Täältä saat tietoa vielä muistakin tavoista raitistua, mutta oma halu ja omat toimenpiteet sittenkin ovat tuloksenkannalta ratkaisevia.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

4

kiitän Rahvas ja lomamuisto!

Olen todella elänyt kaksoiselämää viimeiset 4-5 vuotta ja salannut juomistani. Tiedän typerän kierteeni, univaikeudet, alkoholismi, alkoholismi ja univaikeudet. Syönyt stellaa ja imovanea juomisesta johtuvaan uniongelmiin ja nyt vuoden säännöllisen epäsäännöllisesti noita pillereita yhdessä viinan kanssa. Vaikka tiedän mitä siitä syntyy. Viikolla elän terveellisesti ja urheilen ihan selittäen itselleni luvan juoda viikonloppuna.

Minulla on vielä perhe, ihana perhe, muttei ole kauan. Tämä on mennyt niin pitkälle etten osaa enää peitellä. Olen ollut mm-sarjassa salailussa.

Otin äsken antabukseni vaikka en edes tiedä olisinko saanut. Pitääkö ottaa arvot ensin?

SateenKaari

5

Ei kai siihen yhteen kuole, mutta kannattaa puhua lääkärin kanssa siitä.
Voimia ja rohkeutta toimia oikein!!!

6

Päivä numero 2.
Aamulla antabus.
Henkinen oloni on edelleen huono, häpeää, itseinhoa. Minun on sukellettava matkalle itseeni, syvimipiin ajatuksiini ja hyväksyä ja todeta se oikeasti, että minä olen alkoholisti. Se sai vallan minusta noin vuodessa, kahdessa vuodessa olin täysin koukussa.

Tilanteestani hieman, asun viikot työpaikkakunnalla lapseni, joka kohta siirtyy teini-iän puolelle, kanssa. Viikonloput asumme yhdessä koko perhe, myös puolisoni lapset. Minä teen työtäni, siivoan ja urheilen hulluna viikolla ja viikonloppuna korkkaamme viinipullon tai teen kirkkaasta juoman. Siideria ja lonkeroa väliin. Sitten jossain vaiheessa juon miehen viskit salaa ja aamulla aloitan punaviinillä. Yöllä olen puhunut puuta heinää ja vaadin mieheltäni seksiä, vaikka en muista siitä mitään. Tämä on niin kuluttavaa. Muutimme yhteen vuosi sitten jolloin hain antabukset, koska motivaatio oli kova uusioperheen myötä. Mutta sitten se taas alkoi pikkuhiljaa. Joskus kun on himo ollut kovimimllaan, olen ajanut lopun kilometrin juoden drinkin tai vahvan siiderin. Mitä olisi voinut tapahtua. Ajanut jonkun päälle? Aiheuttanut kuoleman?

Minä tiedän, että minun on puhuttava miehelleni, vaikka pelkään hänen reaktiotaan. Pelkään sitä julmetusti. Pelkään menettäväni hänet. Pelkään mennä illalla nukkumaan ilman stellaa. Tätä tuo myrkky on saanut aikansa. Olin 5 vuotta sitten peloton ja rohkea nuori aikuinen nainen, nyt varjo entisestä minästäni. Ja tuleva viikonloppukin pelottaa. Mutta juominen ei koskaan pelottanut.

Tänään selvänä, se on selvä!

SateenKaari

7

Kaikista varmaan tuntuu että toitotan tätä täällä jatkuvasti mutta tosi hyvä juttu että aloitit antabukset. Itsekin niiden voimalla olen pyristellyt jo 24. pvää ja olo alkaa olla aika itsevarma. Itsetuhoisuuteni on mietityttänyt minua jonkin aikaa ja nyt pääsenkin lääkärille keskustelemaan asiasta ja toivottavasti saisin jonkinlaisen lääkityksen siihen kurjuuden tunteeseen jota tunnen olin selvänä tai en.

Pisin aika mitä olen antabuksilla pystynyt selvänä pysymään oli 6 kuukautta ja siihen mennessä elämä hymyili jo tosi kirkkaasti, kunnes tutustuin nykyiseen naisystävääni ja hänen juomisensa myötä ratkesin itsekin. Seura tekee kaltaisekseen vai miten se oli? Jonkin aikaa sitä pystyy vierestä katselemaan mutta ikävä tölkin varteen tulee jos näin joutuu elämään. Tällä hetkellä kuitenkin tilanteemme on onneksi niin paljon rauhoittunut että kumpikaan ei tahdo juoda, jompi kumpi vaan silloin tällöin ratkeaa sekoilemaan jotakin jonkin aineen kanssa.

Kyllä se miehesi ymmärtää jos on ymmärtääkseen. Jos ei niin ei ole sinulle tervettä seuraa. Näin sanoi minulle myös oma päihdehoitajani, että kaikista sellaisista ihmisistä kannattaa pysytellä erossa jotka aiheuttavat sinulle itsetuhoista käytöstä omalla käytöksellään. Karua mutta totta. En minäkään halua emännästäni erota mutta jos en itse pysty elämään juopon kanssa niin sitten on vaan pakko.

Mitään hätiköityjä päätöksiä ei kuitenkaan kannata tehdä ennenkuin asiasta on keskusteltu tosi huolellisesti. Ota asia puheeksi kun saat suusi auki ja muista että sitten puhutaan sinun mielenterveydestäsi ja terveydestäsi ylipäätään, ei hänen. Sinun tulee pitää itsestäsi huolta jos näet siihen aihetta ja miehesi valinnat ovat hänen valintojaan. Toisen elämää ei voi elää hänen puolestaan.

Voimia ja tsemppiä, ja sitkeästi otat ne antabukset niin jossain vaiheessa ajatus kirkastuu sen verran että on voimia ajatella vähän rankempiakin asioita. Nyt ei niitä kannata vielä miettiä sen enempää. Äläkä missään nimessä ratkea juomaan antabuksien kanssa ainakaan 2 viikkoon ottamisesta. Voi lähteä henki, ja lähteekin. Antabus alkaa tuottamaan viinan kanssa elimistössä syöpää aiheuttavia aineita.

Soo, soo, ei saa ottaa viinaa antabuksen kanssa.

8

Hienoa Max, sinulla on jo yli kolme viikkoa ilman viinaksia ja puolen vuoden juomattomuusjaksosi antabuksen avulla antaa valoa minulle. Tuossa illansuussa alkoi jo olemaan positiivisia ajatuksia, mutta miehelleni en ole vielä puhunut. Teen sen kyllä, mieluummin kasvotusten perjantaina.

9

Olet sitkeä nainen,se on hyvä ja huono. Jaksat aina taas uudestaan ja uudestaan töissä ja kuntoilla,mutta myös sitkeänä ihmisenä luulee hallitsevansa juomisensa.
Ps. ei se raitistuminenkaan sen enempää vaadi–kunhan sitoutuisit siihen.
Myös onnittelen-onneksi joillekkin annettu kyky huomata olevansa ongelmissa. Itselleni ei.
Jouduin käymään koko myllytyksen läpi,kunnes myllyhoidon kauttakin opin ymmärtämään, ettei
raittius olekkaan onellisen elämän este. En ole mikään ketään neuvomaan,mutta kokemukseni
on, että vain aika auttaa ja sen ajan, kunnes elämä alkaa hymyilemään, tulisi olla raittiina,
raittius/onnellisuus kyllä seuraa itsestään mukana,kuin kissanpennun häntä,kun kissa luuli onnensa olevan hännässään ja jahtasi sitä hullunlailla,kunnes isä-kissa sanoi,että lopeta sen hännän jahtaaminen,katsos, jos onni on hännässäsi niin se kyllä seuraa itsestään sinua kaikkialle minne menet–näin se vaan on
Raittiuteen löytyy ratkaisuja, monenlaisia tapoja ja ne tasoittavat tietä,niin että jaksaa.
Ei kukaan jaksa yksin maailman kovinta raskassarjalaista, viinaa vastaan taistella ja onneksemme vertaisryhmiä löytyy pilvin pimein, vaikka joka päivälle / useitakin.Nyt on vaan niin, että jos todella päätät lopettaa,niin sinun on kerrottava läheisille ongelma ja ajateltava itsekkäästi omaa terveyttäsi ja alkaa hoitamaan sitä täyspäiväisesti. muuten kaikki saattavat jäädä vain silloin tällöin yrityksiksi ja siitä seuraa vuosien puljaaminen edes takaisin–näin sanoi minulle eräs tunnettu viina-tohtori aikoinaan, mutta kuin vain haluat.
Itselläni 6kk sairaslomaa/ menin myllyhoitoon,AA,AA-klinikka,terapiat…ahmin tiedot alkoholis
Keskityin pää-asiallisesti itseeni, koska jos en olisi raitis,minulla ei olisi mitään.

PS.Onnellisuus tulee pikkuhiljaa takuuvarmasti,kuten alkoholisminikin paheni/hiipi sisuksiini.

10

Kiitos Heksi!

Päivä numero 3 ja antabus aamulla.
Kävi pieni häivähdys tulevasta viikonlopusta, että kohtaan sen selvänä ja aistikkaana.
Kokemuksesta tiedän, että tämä menee vielä itsesäälin ja inhon piikkiin, ja tuleva viikonloppu voi olla “helppo” , vaikeaa se on sitten kun luulen hallitsevani alkoholin. Niihin olen kompastunut aiemmin. Tunne; eihän minulla mitään ongelmaa olekaan. Mutta en nyt murehdi sitä vaan tätä päivää, tänään en juo.

11

Itse edellisen mukaan aloitin “hoitoni”–92 ja olen hengissä vielä/nyt 65v. ja elämä jatkuu.
Mutta kuuleppas nyt, antabus voi olla ok, mutta se on pelote ja jos se estää juomisen–ok.
Kaikki keinot sallittuja,mitkä vaan edistävät täydellistä raitiutta,sorry,se ainoa vaihtoehtosi
Kuitenkin olisi hyvä ymmärtää,että riippuvuutta on eri tasoista,mutta aina ongelma TODELLISTA!!
Luulin aina, että kaikkihan juovat,mutta todellisuudessa vain pieni osa juo. Harhani oli että koska viina on laillista,niin sen tulisi kuulua minunkin elämääni,muuten olisin erilainen. Todellakin olen erilainen,kuten sokeritautiset,invalidit,jalka poikki jne…eli tämä konkreettinen ymmärrys helpotti,kuten kun lääkäri löytää syyn vaivaani eli opin ymmärtämään miksi viina on mielelleni ja elimistölleni myrkkyä eli elin riippuvuus-suhteessa viinaan.
Helppo testata,ottamalla vuoden ajan,joka kerta vain 2 drinkkiä,johon lopettaa,jos siihen pystyy,niin ei mitään hätää. Valitettavasti raittius ei tule hampaat irvessä raitistellessa vaan hitaasti kehittyy normaaliksi luonteekseni, siksi vertaistukiryhmät hyviä,koska juovan
suhde itse elämään/ulkomaailmaan on ihan sekaisin,terapoimalla muitten kanssa kaikki selviää ok
Pysyä erossa viinasta on VAIN yksi osa toipumista,jonka tulisi olla kokonaisvaltaista,mutta
minusta tuntuu että tilanteesi selviää kyllä ajan kanssa,joskus joutuu vaan vääntämään asiaa.
Kun raittiutta tulee ja retkahtaa, ei muuta kuin uudestaan siitä jatkaa,mistä retkahti.
Toi sun touhusi on niin tuttua,että vakavasti naureskellen muistelee menneitä. Tässä nyt hieman ehkä paasaan,mutta älä ole moksiskaan, hyväähän tässä vain ihminen toiselle haluaa.

12

Mielestäni Antabus on aina parempi ja terveellisempi vaihtoehto kuin alkoholi. Jos maksan kanssa ei ole ollut ongelmia aikaisemmin, uskoisin että kyllä se muutaman napin vielä jaksaa. Toki ne arvot kannattaa käydä mittauttamassa heti kunhan ennättää, ja sitten vaikka 3 kuukauden välein, niin pysyy kartalla miten hyvin elimistö toipuu kun sitä ei rasita jatkuvasti alkoholilla.

Niin, ja onnittelut vielä päätöksestä aloittaa uusi, mukavampi elämä! :smiley:

13

[quote=“heksi”]
Mutta kuuleppas nyt, antabus voi olla ok, mutta se on pelote ja jos se estää juomisen–ok.
Kaikki keinot sallittuja,mitkä vaan edistävät täydellistä raitiutta,sorry,se ainoa vaihtoehtosi
Kuitenkin olisi hyvä ymmärtää,että riippuvuutta on eri tasoista,mutta aina ongelma TODELLISTA!!

Helppo testata,ottamalla vuoden ajan,joka kerta vain 2 drinkkiä,johon lopettaa,jos siihen pystyy,niin ei mitään hätää.
quote]

Luin jostakin tuosta kahden drinkin jutusta ja tiedän tällä istumalla sanoa, ei onnistuisi minulla mitenkään. Vielä 5 vuotta sitten kyllä ja näin olikin, mutta niin vain lähti lapasesta ja pikkuhiljaa olin siinä kolmannessa ja neljännessä. Ja loppu onkin historiaa.

Antabus aamulla ja päivä nr 4. Antabus on ollut nyt ainoa keinoni tämän palstan lisäksi, ja mielelläni kokeilen muitakin, kun suurin osa mitä olen lukenut palstalta, sanovat että ei se antabus kesää tee eikä poista sitä todellista syytä, alkujuurta. Moni Teistä puhuu AA:n puolesta, mutta en koe sitä minulle, en siis voisi nyt kuvitella lähteäväni siihen mukaan. En osaa sanoa siihe erityistä syytä, mutta en vain koe sitä omakseni. (Miten kun en ole koskaan ollut mukana, voisi tietääkään ?) Tämä kirjoittaminen täällä on myös erittäin terapeuttista minulle.

Eilen sain puhuttua mieheni kanssa puhelimessa, mutta en avautunut vielä niin, että avaisin kaikki alkoholismini haavat. Sanoin, että olen huolissani omasta juomisestani ja haluan kokea asiat aidosti enkä aistit turtuneena. Samoin ilmoitin huolestuneisuuteni juomisestani lasten suhteen. Kuitenkin hänen sanomansa oli, ettei minun tarvitse absolustiksi alkaa ja enhän ole juoppo, eli hän niinkuin kaunisteli asiaa. Vai näkeekö hän sen eritavalla? Olenko siis luonut illuusion niin, että hänkin on siihen sulautunut?

14

AA:n palaveriin voit osallistua milloin tahansa, kunhan olet selvänä. Palaverit on tarkoitettu niille, jotka haluavat lopettaa juomisensa. Eikä silti kukaan kiellä tulemasta, vaikka et edes haluaisi lopettaa. Voit siis käydä kuulostelemassa, mitä se touhu oikeasti on, ja millä konstilla siellä on mahdollista raitistua. Siellä raitistuneet, minä muiden mukana, olemme kokeneet alkoholia vastaan taistellessamme täyden tappion, luovuttaneet ja hakeutuneet palaverien ja yhteisömme tarjoaman vertaistuen piiriin. Olet tervetullut joukkoon, jos niin haluat. Yksi ovenavaus voi olla ratkaisu alkoholiongelmaasi.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

15

Lomamuisto, kiitos kommentista, johon toit uutta ajatuspintaa. Tuli yhtäkkiä mieleeni, että olen ensi viikolla työmatkalla muutaman päivän ja illat ovat vapaana. Olen aina käynyt kuntoilemsasa matkoilla, mutta olen myös yksin ollessani käynyt juomassa. Kävi ajatus ettei miksei siis voisi mennä käymään AAssa? Ehkä vieraspaikkakunta olisi minulle se pointti.

16

Kävin AAn siuilla ja paikkakuntia on joka sormelle ja joka ajankohdalle. Useita tapamisia 50 km säteellä missä työmatkani on. Ehkä tyhmänä ajattelen, mitä jos siellä on joku tuttu. Mutta silloinhan hän on siellä samasta syystä kuin minä.

keskiviikko ja ajatuket viikonlopussa, jonka vietän ilman alkoholia. Mutta silti keskitän ajatukseni tähän iltaan. Raittiina tänään.

17

Hyvä sateenkaari,mitä lomamuisto ehdottaa voisi olla ihan jees. Itse aikoinaan-92 avattuani ne ovet ihmettelin, että minne hittoon nyt olen pääni pistänyt–tää ei ole mun paikkani kyllä, mutta istuin alas ja oli pakko kuunnella ja jossain vaiheessa havahduin,että mistä hitosta ne tietää noin paljon mun elämästäni ja ongelmistani,mutta hehän olivat kokeneet kaiken saman ja tulikin vähitellen sellainen lämmin olo, tuntui varmaan samanlaiselta kuin futispelaajista pukukopissa hyvän,voitetun pelin jälkeen–olemme joukkuen,yhdessä sen teimme fiilis.
AA:ssa on se hyvä puoli,että perustuu vapaaehtoisuuteen,kukaan ei kysele,on ilmainen, erilaisia ryhmiä,joista voi valita itselleen sopivan(missä viihtyy, ympäri maailmaa jne…jne…
ja siellä käyntiä voi jatkaa vaikka lopun elämänsä–ei ole vain hoitokuuri,joka loppuu.
Minä ostin heti ison kirjan ja sitä itsekseni tutkistelin /aivan upea hankinta.
Yksi asia on fakta–vain sinä itse tiedät kuinka kusessa olet–muut suojelevat tai ei ymmärrä.
Minulla oli aikoinaan niitä vähätteleviä(juomakavereitakin) ympärillä,mutta pidin pääni ja hain apua, koska vuosia olin yksin yrittänyt sitä ja tätä, enkä ikinä omin voimin onnistunut.
Mutta kuin vain—eikun lycka till–sinä teet päätöksen omasta elämästäsi !!!

18

Totta tuokin, itsekin tykkään ryhmistä, en vaan tykkää nimenomaan AA-ryhmästä koska en vaan tunne sitä omaksi ideologiakseni. Kuka saa siitä hyödyn ja onnen niin hyvä, minä en saa siitä kuin ahdistusta. Tunsin oloni kuin jonkun lahkon kokouksessa ollessani istunnolla. Sain ison kirjan joka pamahti roskiin heti kun pääsin kotiin koska

a) siinä oli ihan liikaa lukemista ja

b) minusta tuntui kun olisi raamattu löyty kouraan ja sanottu että opettele tämän avulla olemaan selvinpäin.

Olen itse käynyt A-killan keskustelevassa ja avoimessa ryhmässä keskustelemassa ja siellä oli mielestäni lämmin henki ja hyviä tyyppejä ja koskaan ei uskonnosta puhuttu hetkeäkään. Oman uskonnollisen kantansa sai kertoa mutta siitä ei tehty niin tärkeää osaa kuin esim AA-kerhossa, jossa se on yksi pakollinen osa “toipumista”. Sanokaa vaan että AA ei ole uskonnollinen ryhmä mutta minä sanon että kyllä on, ja siksi koska tuputetaan väkipakolla uskontoa jonkinlaiseksi osaksi elämää koska muuten ei voi onnistua ja epäonnistuu varmasti niin en voi vaan hyväksyä sellaista. Olen itsekin uskonnollinen mies mutta en tykkää siitä kylillä huudella enkä tuputtaa koska se on minusta väärin.

Ihan kuin raitistuminenkin, myös uskonnon pitää lähteä omasta itsestä, ei siitä että se on jonkin toiminnan osa. Pahoittelen jo etukäteen mielipidettäni ja sitä kuinka jyrkkä se on. Ei tarvitse suuttua, en minä teiltä yritä sitä AA:ta viedä pois.

19

Samassa lauseessa kerrot, ettei siitä puhuttu koskaan hetkeäkään, mutta silti, että kun siitä puhuttiin, niin se ei ollut niin tärkeää ?

Paska puhetta, se ei ole uskonnollinen ryhmä eikä varmasti tuputeta uskontoa osaksi elämää, se että siellä joukossa voi olla uskovaisia on totta, mutta otetaampa vaikka torilta summanmutikassa 20 henkeä, niin suurella todennäköisyydellä siihenkin joukkoon osuu yksi tai useampi uskovainen, joten ei se nyt niin ihme ole vaikka niitä yksilöitä AA:ssakin on, mutta se ei tee koko ryhmästä uskovaista.

Sinulla vaikuttaa tuo tunneppuoli olevan aika solmussa joten eihän sekään mikään ihme ole, että yksilönä siksi koet ja kuvittelet nämäkin asiat erinlailla kuin moni muu.

20

No lyödään sitten faktat pöytään. AA:n 12 askelta kuuluvat näin:

[b]1. Myönsimme voimattomuutemme alkoholiin nähden ja että elämämme oli muodostunut sellaiseksi, ettemme omin voimin kyenneet selviytymään.

  1. Opimme uskomaan, että joku itseämme suurempi voima voisi palauttaa terveytemme.

  2. Päätimme luovuttaa tahtomme ja elämämme Jumalan huomaan -sellaisena kuin Hänet käsitimme.

  3. Suoritimme perusteellisen ja pelottoman moraalisen itsetutkistelun.

  4. Myönsimme väärien tekojemme todellisen luonteen Jumalalle, itsellemme ja jollekin toiselle ihmiselle.

  5. Olimme täysin valmiit antamaan Jumalan poistaa kaikki nämä luonteemme heikkoudet.

  6. Nöyrästi pyysimme Häntä poistamaan vajavuutemme.

  7. Teimme luettelon kaikista vahingoittamistamme henkilöistä ja halusimme hyvittää heitä kaikkia.

  8. Hyvitimme henkilökohtaisesti näitä ihmisiä milloin vain mahdollista, ellemme näin tehdessämme vahingoittaneet heitä tai muita.

  9. Jatkoimme itsetutkistelua ja kun olimme väärässä, myönsimme sen heti.

  10. Pyrimme rukouksen ja mietiskelyn avulla kehittämään tietoista yhteyttämme Jumalaan, sellaisena kuin Hänet käsitimme, rukoillen ainoastaan tietoa Hänen tahdostaan meidän suhteemme ja voimaa sen toteuttamiseen.

  11. Koettuamme hengellisen heräämisen näiden askelten tuloksena yritimme saattaa tämän sanoman alkoholisteille sekä toteuttaa näitä periaatteita kaikissa toimissamme.[/b]

Mistä kohtaan tuolta et löydä mitään uskonnollista? Puhutaan Jumalasta ja rukouksesta ja hengellisestä heräämisestä. Jos ei tuo kuulosta sinusta uskonnolliselta niin sinulla on kyllä päässä vikaa.

Ehkä minulla on tunne elämän vaikeuksia mutta kelläpä alkoholistilla ei olisi? Sentään minulla järki pelaa.