Olen nyt tapaillut paljon vajaan vuoden verran amfetamiinin käyttäjää. Aloin suht alussa ihmetellä hieman häntä ja kysyin käyttääkö hän. Nyökkäsi, surullisen oloisena. Kysyin mitä, vastaus oli amfetamiinia. 
Meillä on omat asuntomme, mutta vietämme minun luonani paljon öitä. Hänellä on lapsia, jotka myös ovat mukana elämässämme.
Tuntuu, että rakastan tätä ihmistä, mutta en vain pääse yli tästä, olen usein surullinen ja toivottoman oloinen.
Olen kysynyt saako hän siitä hyvän olon, ei kulma. En näe milloin hän on ottanut, olen tarkkaillut silmiä, juomista jne… en osaa sanoa.
On kulma käyttänyt 18vuotta…
Luonteeltaan tai nykyään on erittäin ehdoton, välillä tuntuu että täysin empatiakyvytön, impulsiivinen, nopea… äkkipikainen…
Voiko käyttäjän kanssa olla, seurustella, asua? Voiko elämä olla silti hyvää?
Hän huolehtii lapsistaan todella hyvin, tiedän, ainakin luulisin tietäväni, että rakastaa minua todella paljon, ja minä häntä.
Itse olen ns tavallinen ihminen, hyvin koulutettu, hyvässä työssä, en käytä kuin alkoholia satunnaisesti. En tiedä mitä amfetamiini tekee, ja vaikka koitan kuinka lukea paltsoja, en ymmärrä… en tietenkään kosken ole itse kokeillut, enkä uskalla ja haluakaan.
Pitääkö minun vain repäistä itseni irti hänestä? Tuntuu, että rakastan tätä ihmistä, hän tietää minun ns virheeni ja silti rakastaa minua - tai voiko käyttäjä edes rakastaa?
Olen oikeasti melko tuskissa ja toivon, että saisin vain asiallisia vastauksia, vastauksia, jotka auttaisivat minua tässä hankalassa ja tuskaisessa, sydäntäni raastavassa tilanteessa.