Olen päättänyt lähteä

Hei

Kirjoittelin kai viimeksi talvella, kun meillä oli miehen ryyppäämisen seurauksena riitaa ja lasten kanssa mentiin naapurille yöksi. Mies kyllä rauhoittui tämän jälkeen - jälleen kerran- mutta pikkuhiljaa määrät kasvoivat viikonloppu toisensa jälkeen, ja pian oltiin taas tutussa laatikko(24xtlk) kaljaa + muutama lonkero / viikonloppu. Työpäivät on yleensä juomatta, mutta viikonloput tissuttelee, ja lasten mentyä nukkumaan juo reippaammin. Oikeastaan ainoa muutos, mitä olen huomannut, on tuo juominen vasta lasten nukkumaanmenon jälkeen. Ennen, kun lapset oli pieniä ja minä ne enimmäkseen hoidin, mies aloitti juomisen aikaisemmin, ja oli jo iltayhdeksältä jo ihan tillintallin.Nykyään mies osallistuu lasten iltatoimiin ja ryyppää vasta sen jälkeen. (jotain positiivista…)

Mies on muutaman kerran tämän vuoden aikana ollut baarissa, ja yhtä kertaa lukuunottamatta, aina aivan umpipäissään. Kotiin tullessa ei meinaa pystyssä pysyä ja törmäilee seiniin ja kompuroi portaissa. Joka kerta odotan pelonsekaisin tuntein, miten hirveässä kunnossa mies kotiutuu. Muutaman kerran on löytänyt itse sohvalle, jonka olen valmiiksi pedannut. Joskus mies yrittää tulla yläkertaan, ja joudun sanomaan ei. En halua häntä viereeni nukkumaan, kun nukkuu niin levottomasti humalassa, ja lisäksi kuorsaa kovalla äänellä. Ja se haju… En kestä nukkua kännisen vieressä. Mies ei ole väkivaltainen, mutta itsepäinen, liian varma itsestään. Ja onkin juuri tuolla itsepäisyydellä aiheuttanut pelkoa ja jopa vaarallisia tilanteita. Yritti mm. viedä 2-v lastamme kerran kännissä uimaan mökillä heti kun silmäni vältti. Onneksi anoppi oli mukana ja näki koko jutun, joten ei ole vain minun sana miehen sanaa vastaan. Mies on myös sammunut kadulle ja joutunut ryöstetyksi. Ja viimeisin ylilyönti: tuli kotiin kamalassa kännissä, ja sammui pieneen vessaan, ja pissasi lattialle niin, että pissa valui myös oven alta eteiseen. Nukkui siis myös tässä lammikossa 5 tuntia (!!) Taisi olla niin sekaisin, ettei päässyt ylös kaaduttuaan. Onneksi lapset eivät heränneet siihen kolisteluun ja nähneet isäänsä siinä kunnossa. Mies aamulla kömpi vessasta ja meni nukkumaan. Oli luvannut toiselle lapselle mökkireissua aamupäivällä, mutta humalan takia siirtyi myöhään iltapäivään. Lapsi odotti koko päivän, että iskä heräisi :frowning:

Tämän jälkeen päätin lopullisesti, että muutan lasten kanssa heti, kun sopiva asunto tulee vastaan.

Vielä muutama päivä sitten odotin sitä ihmettä, että mies myöntäisi ongelmansa ja hakisi apua. Mutta eipä näy sitä ihmettä… En halua itse nähdä sellaista humalakäyttäytymistä, enkä varsinkaan halua, että lapsemme joutuvat näkemään sitä. En myöskään halua jatkuvasti epäillä ja pelätä, kuinka paljon mies juo. Tiedän, että hän piilottelee juomia minulta, eikä näytä todellista määrää. En halua kokea sitä tunnetta, kun odotan miestä kotiin baarista. En halua kokea pettymystä toisensa jälkeen, kun huomaan miehen taas ostaneen kaljalaatikon, vaikka lupasi juoda vain muutaman. En halua kokea syyllisyyttä, kun juon yhden siiderin lasten nähden. Haluaisin nauttia lasillisen viiniä hyvän ruuan kanssa silloin tällöin, mutten halua, että ilta päättyy siihen, että mies on tyhjentänyt pullon humalan takia.

Haluan nauttia elämästä ja olla onnellinen ja samaa toivon lapsillemme.

Hei Anskubansku,

Halusin vain tulla toivottamaan onnea päätöksellesi! Itse taistelen juuri samanlaisten tunteiden kanssa ja olen jo sormuksenkin palauttanut miehelle. Vielä kun saadaan asunto ja ositukset/huoltajuusasiat kuntoon niin sitten on meidän aika lähteä. Oli surullista katsoa tänään kun 3-vuotias yritti herättää työtuolille sammunutta isiä :frowning: … Tästä ei ole tietä kuin ylöspäin.