Olen seurannut jonkun aikaa tämän palstan juttuja ja nyt rohkaistuin kirjoittamaan tänne.
Elikkä olen 30-vuotias nainen, tällä hetkellä työtön, sairastanut 15vuotta 1-tyypin diabetesta, ei komplikaatioita vielä.
Ongelmanani on niinkuin monilla muilla runsas alkoholin käyttö. Normaali viikko kulutukseni on rehellisesti sanottuna 2-5krt viikossa 12-17 kaljaa kerralla ja lisäksi viikonloppuisin lisänä saattaa olla kossupullo tai viinapänikkä. Eilen oli sairauteni vuosikontrollit lääkärillä, kaikki veriarvoissa olivat jälleen suureksi helpotukseksi hyvin, paitsi verenpaineet paukkuivat huimissa lukemissa, koska tuli ystävien kanssa juotua ke-la todella reippaasti alkoholia, ja lääkäri määräsi verenpainelääkityksen, en taida sitä ottaa, koska tiedän itse totuuden, mistä verenpaineeni ovat koholla = runsas alkoholin käyttö. Tyhjyyden tunne valtaa iltaisin, vaikka olen todella sosiaalinen ihminen niin tunnen olevani yksinäinen ja asun eri puolella Suomea pakkosyistä kuin sukulaiseni ja tuttavani. En ole sitä tyyppiä kuka menisi juttelemaan vieraista asioista ammatti-ihmisen kanssa, mutta en oikeasti tiedä miten asiaa voisi ratkoa, tunnen kyllä olevani sen verran vahva, että pystyisin olemaan ilman alkoholia vaikka kuukauden, mutta totuus on se että en ole ollut viiteen vuoteen juomatta edes kokonaista viikkoa 
. En tiedä millä korvaisin alkoholin tuottaman mielihyvän, liikuntakaan ei tunnu auttavan vaikka kävelisi kilometri kaupalla koirien kanssa. Lisäksi uutena ongelmana on tullut kääntynyt unirytmi eli valvon yöt ja nukun päivät. En ole uskaltanut kenellekkään puhua ongelmastani paitsi nyt teille palstalaisille. Tiedostan että pitäisi tehdä asioille jotain, koska muuten on edessä hyvin aikaisin lähtö täältä elävien joukosta. Onko muita joilla jokin perussairaus? Kukaan ei uskoisi päällepäin, että dokailisin näin paljon, alkoholin takia myös raha-asiani ovat menneet pilalle. Päivisin todella ahdistunut olo ja pettymys itseään kohtaan, mutta silloin kun juo, niin kaikki tuntuu aivan samalta ja ei ajattele että mikään olisi pielessä.
Tervetuloa 
uusi se olen minäkin, pari päivää ollut mukana. Ja valtava helpotus kun olen suuni nyt aukassu asiasta enkä vaan jauha painajaista pääni sisällä.
Jostakin se on vaan aloitettava. Ollaan onnellisia kun alotetaan! Minä olen viiskymppinen ja myös asiat päällsin puolin kunnossa. Alkoholi hallitsee ja rytmittää vapaapäiviä. Vielä se ei ole mukana työpäivien aikana, mutta pelottaa milloin vois lipsahtaa sinnekkin.
Tuota en ole tosiaan ees ajatellut, että maksaahan se tämmönen harrastus. Ruokalaskutkin pienenis kun sinne kärryyn ei niitä siidereitä nakkelis. Ne on vaan aina kuulunut ostoslistalle.
Palataan asiaan ja tsemppiä.
moi muumimamma! ja tervetuloa mukaan! 
viitaten tuohon sun hulppeaan määrään kaljoissa, voin kertoa olin itsekin nuorempana varsinainen kaljahirmu, jota olen vieläkin, mutta koska olen niin paljon vanhempi kuin Sinä, 55 v, määrät ovat olleet viime vuosina vaatimattomimpia koskei vaan voi enää fyysistäkään syistä juoda niin valtavia määriä.
muistaakseni vedettiin esim. baareissa pokkana 10 nelostuoppia, eikä tuntunut missään paitsi tietty humalassa.
aamulla kylmää kokista krapulaan ja taas töiden/opiskelujen kautta baanalle.
haluaisin lohduttaa siten, että joskus voi käydä niinkin että määrät/kerrat vähenevät iän mukaan, mikä on toki tavattoman yksilöllistä!!!
ja kuule, kirjoitit ettet mielellään lähtisi juttelemaan ammattilaisen kanssa, niin ratko näitä asioitasi täällä.
mulle on auttanut se että luen joka ikinen päivä tekstejä täältä, myös Lopettajien puolelta, ja kirjoitan itse.
eli olen tehnyt tästä päivittäisen rituaalin.
pyri tekemään myös jokin selkeä tavoite, vaikka vain yksi tavoite; päätä ensi alkuun esimerkiksi että viikossa on vaikka 3-4 täysin raitista päivää. vaikkapa ma-ke, joka viikko. aina. pienikin onnistuminen tuottaa suurta iloa.
toisaalta olen lukenut useasti täältä että joillekin tökkii tavattomasti lueskella “ryyppytarinoita” liian kanssa, joku jopa mainitsi että hänelle tapahtuu päinvastainen reaktio eli vimma saada heti bisseä tai muuta.
aikamoista rimpuiluahan tämä on.
itselläni on vasta 10. raitis päivä jonka aikana olen harjoittanut tätä ikiomaa rituaaliani joten kuka tietää koska kyllästyn ja alkaa puuduttaa koko homma. tarkoitan että josko tämä onkin vain alkuinnostusta, aivan mahdollista.
voimaa päivääsi! ja vielä kerran tervetuloa!
Hei Muumimamma, samassa veneessä ollaan. Minua sinun juomamääräsi ei edes kauhistuta, itse harrastan helposti samanlaisia. Litran kossu voi mennä lauantain aikana melkein kokonaan.
Mutta syy miksi nyt aloin kirjoittaa on se, että todella suosittelen ottamaan verenpainelääkityksen jos siihen lääkärin mielestä on tarvetta. Ihan sama millä sen olet aiheuttanut, paineen vaikutus verisuoniisi on silti sama. Voit sitten lopettaa lääkityksen kun juominen on sillä tasolla, ettei siihen vaikuta.
Toinen asia on ammattiapu, kokeile sitäkin vaan vaikka ei tunnu omalta jutulta. Itse en olisi vielä viime kesänäkään voinut koskaan kuvitella meneväni millekään terapeutille mutta niin vaan se tuntuu ihan mukavalta nyt kun olen sinne itseni saanut menemään. Ei ollut ollenkaan niin vaivaannuttavaa kuin kuvittelin. Ainakin tämä kyseinen terapeutti ilmeisesti osaa lukea ihmistä sen verran hyvin, että löysi minulle sopivimman lähestymistavan eikä yrittänytkään lässyttää tunteista tai muuta vastaavaa. Ei siis niin etteikö se voisi olla jollekulle hyväksi, mutta itse olen niin varautunut persoona että olisin kävellyt välittömästi ulos. Hän otti huomattavasti kognitiivisemman lähestymistavan. Kyseli esim sitä kuinka töissä ratkon ongelmatilanteita ja mitkä töissä ovat vahvuuteni ja on sitten sitä kautta auttanut löytämään niistä tapoja käsitellä tätäkin ongelmaa. Suosittelen siis kokeilemaan jos sinulle on mahdollista löytää sellainen auttaja joka sopii sinulle.
Ja yhdyn edelliseen kirjoitukseen; aseta selkeä tavoite, pieni sellainen aluksi. Siinä on helpompi pysyä kuin jossain maata syleilevässä. Sitten kun opit siihen otat seuraavan askeleen jne.
On niin helppo neuvoa täällä muita, mutta itselle tämä on todella vaikeaa. Ei kuitenkaan auta kuin yrittää.
Oli pakko rekisteröityä vihdoin ja viimein, kun luin muumimamma_ postauksesi. On aika samanlainen tilanne, tosin ehkä pikkaisen pahempi. Olen itse 36-vuotias ja sairastan myös ykköstyypin diabetesta, jonka hoitotasapaino on…no, en ole jaksanut sitä hoitaa kunnolla. Sanotaanko ihan suoraan, että hoitotasapaino on persiillään. Mutta en tullut tänne tuon takia vaan sen takia, että itselläni menee ihan kevyesti joku 8-pack kaljaa yhdessä illassa. Ja kun miettii, että viikossa on 7 päivää niin ehkä juuri ja juuri yhden…YHDEN päivän jaksan olla ilman. On tuo tissuttelu ja arkijuopottelu jo sen verran iso ongelma, että se tuhosi mm. parisuhteeni. Tosin, en tiedä oliko se parisuhde ihan terve. Olen tiedostanut, että isoin ongelma on tylsyys. Miten helvetissä täyttää se tylsyyden tunne kotona? Ja tietynlainen yksinäisyys. Käyn töissä ja kun lähden töistä kohti kotia niin keksin mitä tahansa tekosyitä, että voisin mennä kauppaan ostamaan sen illan annoksen eli päkin.
Noh, eilen marssin hoitoon, tapasin päihdelääkärin. Seuraava steppi on terapeutti. Pikkaisen helpotti, kun en ole ihan yksin tämän perkeleen ongelman kanssa. Niin, ja sellainen juttu vielä, etten juo kirkkaita. Jotain rajoja vielä sentään pystyn pitämään. Mutta ei se tässä tilanteessa hirveästi aiheuta mitään “jippii”-tunnetta. Ottaa päähän ja rankasti.
Hauskalta kuulosti viimeinen kappale rajan pitämisestä siinä ettet juo kirkkaita, minulle kun pahin rajan ylitys olisi se, että joisin olutta Olen aina ajatellut, että sitten olen jo ihan deeku jos ottaisin olutta alkoholin kaipuuseen, se nimittäin on mielestäni maailman pahimman makuinen juoma. Näin meillä siis maku vaihtelee. Minä opin nuorena alkoholin juonnin nimenomaan kirkkailla, koska ne maistui hyvältä limuun tai mehuun blandattuna. Ei siis maistunut alkoholi ja siksi meni hyvin alas. Ja menee edelleen, turhankin hyvin. Vanhempana sitten sosiaalisesta pakosta opettelin juomaan viinejä, mutta kyllä kirkas on edelleen se suosikki.
Tuo tylsyys on aika tuttu juttu. Olen yrittänyt itseäni psyykata siitä, että ihan yhtä tylsää tai mukavaa se telkkarin katselu on selvinpäin kuin tuiskeessakin, mutta joku pikku piru se vakuuttaa jotain ihan muuta. Onneksi olen sentään onnistunut aika paljon pääsemään tuosta arki-iltojen tissuttelusta. Sen jälkeen kun aloitin ryhtiliikkeen 3 kuukautta sitten olen sortunut siihen vain 2 kertaa. Mutta viikonlopuissa on vielä tekemistä. Lauantaikin muuttuu muka niin paljon hohdokkaammaksi siinä kohtaa kun tekee ekan drinkin. Vaikka kuten muumimammakin haluaisin olla aina ajokunnossa. Pitäisi keksiä niitä todellisia syitä ajaa heti aamusta niin sitten olisi pakko. Olen yrittänyt miettiä mitä voisi tehdä sunnuntai aamupäivällä sellaista minkä sopisi jonkun ystävän kanssa niin olisi pakko olla ajokunnossa. Itselle tehdyt lupaukset kun eivät pidä. Valitettavasti kukaan ystävistäni vaan ei halua tai ehdi lähteä esim kuntoilemaan sunnuntaina aamupäivällä. Toiselle tehtyjä lupauksia en ole vielä tähän asti pettänyt alkoholin takia, mutta niin valitettavan harvoin vaan on tarve sellaiseen. Oletteko te muut keksineet miten velvoittaa itseään silloin kun oma päätös ei tunnu riittävän?