Olen Cool!

Hei!
Tapasin tuossa lähiö pubissamme ystävättäreni, joka sanoi että toivottavasti hänkin voi joskus olla yhtä “cool” kuin minä! Siis tarkoitti sitä, kun otin vain vishyä. :unamused: Tuntui mukavalle se kommentti. Itse tunsin olevani “kipsissä” :open_mouth: siinä vichyineni.
Tämän ystävän kanssa joimme aikalailla viime kesänä ja paransimme maailmaa. Molemmat olemme “uineet syvissä” vesissä ja oppineet pysymään pinnalla. En ole nähnyt tätä ystävää raitistumiseni jälkeen ja jännitti hiukan se, mitä hän sanoo, kun en alkoholia juo.
Olen siis 50 v nainen jolla viinin lipitys ryöstäytyi päivittäiseksi. Nyt olen ollut täysin selvänä kohta 3 kk. Minun pohjani tuli vastaan. Kyllästyin siihen huteraan olotilaan, joka oli aina aamuisin.
Minulla on myös muita ystävättäriä joiden kanssa on “parannettu” maailmaa ja olennaisena osana viiniä juoden ( pääasiana) ja pelkään, ettei kaikki hyväksy ratkaisuani.
Olisi mukava kuulla, miten teidän muiden ystävyys suhteiden on käynyt lopetettuanne alkon käytön silloin, kun se on kuulunut olennaisena asiana seurusteluun ystävän kanssa?

Hei ja onnea kolmesta kuukaudesta! Tapaan edelleen juovia ystäviäni, tosin ihan helpolla en lähde baariin. (tylsää enkä kuule mitään, eikä itse huvita olla enää suunapäänä.) Mutta kaiken maailman maailmanparannusviikonloppuja jne ollaan järjestetty. Jokunen ystävä aluksi järkyttyi etten juo, koska olen ollut taattua/hauskaa juomaseuraa, ja mahdollinen juomisen mahdollistaja myös.

Kun ilta kostuu ja jutut alkavat kiertää kehää, olen yleensä varautunut tilanteeseen jotenkin. Joko lähden kotiin, ellei olla saaressa tai liian kaukana, tai vetäydyn lukemaan tai nukkumaan. Tämän olen kertonut kun on tullut puheeksi, niin kukaan ei loukkaannu jos häivyn. No, joskus päästelen valkoisia valheita, olen väsynyt tms. Bluffata saa kun tarkoitus on hyvä.

Ystävät tottuvat kyllä. En paheksu muiden juomista. Minun ongelmaini oli OMA juomiseni. :mrgreen:

Super coool! :sunglasses:

Raitistuessa oikeat ystävät pysyy kontaktissa, vaikka he itse alkoholia käyttäisivätkin. Omat lähimmät kaverini on yleensä olleet tavis-kohtuukäyttäjiä ja satunnaisia viikonloppu-juojia, eikä alkoholinkäyttö tai käyttämättömyys ole ollut koskaan kynnyskysymys heidän kanssaan oleilulle ja seurustelulle.
Kotibileissään olen käynyt limsaa ja kahvia juomassa ihan sujuvasti, ja kun kaveritkin osaa ottaa alkoa yleensä silleen hillitysti vetämättä perseitä ihan olalle, niiin juttelu ja yhdessä olo sujuu ihan mukavasti.

Se kaveripiiri sitten puolestaan, jonka kanssa kaikki tapaamiset ovat aina perustuneet alkoholinkäyttöön esim. Kallion kuppiloissa ja kesän pussikaljotteluissa, on etääntynyt ja yhteydenpito jäänyt kovin vähiin.
Eivät hekään kokonaan kaikonneet ole, mutta etääntyneet esim. pelkiksi facebook-kavereiksi.

Mutta: on mulla yksi alkoholin suurkuluttaja lähipiirissäni nykysin, ja kyseessä on eräs nykyinen bändikaverini. En ole tainnut pariin kuukauteen nähdä ko. ihmistä ihan täysin selvinpäin, joskaan en onneksi kovassa humalassakaan. Soitto sujuu hänellä hyvin jatkuvassa “pienessä sievässä”, ja ihan mukava ja herttainen ihminen on muutenkin; alkoholinkäytöstään huolimatta. Koska hän ei miellä itsellään olevan mitään ongelmaa, suon hänelle toki oluensa ja siiderinsä. Kunhan pitää varansa ettei ainakaan keikkaa mokaa niiden takia. Ugh!
Tänä iltanahan tuon kanssa taas pitäisi musiikillisia kuvioita käydä punomassa. :sunglasses:

OLen saanut ihan vastaavaa Cool-palautetta juuri niiltä ihmisiltä, joita itsekin arvostan.

Se, etten juo ei aiheuta ongelmia. Jos se on jollekin ongelma, katson, että kyse on pikemminkin kyse hänen ongelmastaan, ei minun. Sellaiset ihmiset saa puolestani jäädä, jotka vaativat minua juomaan. Mielestäni se ei ole ystävyyttä.

Viimeksi eilen vietin eilen iltaa ystävieni kanssa, jotka ottivat muutaman oluen tai kuohuviinin ja minä vichyä eikä minkäänlaista ongelmaa.

Kiitos onnittelusta ja viesteistä. Joo, en minäkään puutu muiden juomisiin ja ei minuakaan häiritse, kun muut juovat kunhan eivät aivan ala “örveltämään”.
Niin ja siinähän ystävyys punnitaan kun lopettaa alkon käytön…Minusta kumminki tuntuu siltä, että jotkut ihmiset kokevat niin paljon syyllisyyttä omasta juomisestaan, että eivät pysty olemaan sellaisen seurassa joka ei juo. Jotkut sanovat, että “ethän sinä edes paljon juonut” (siis eivät varmaan tiedä todellista määrää) ja jokaisenhan “pohja” on yksilöllinen. Tulee vain niin totaalinen kyllästyminen siihen “säätöön” että saisi paremman olon.
Ei kait tätä nykyistä elämää vois arvostaakkaan niin paljon kun nyt teen, jos en olis kokenut sitä itsetuhoista puoltakin. Siis kaikella on tarkoituksensa.

Ihana kun tämä plinkki on olemassa. Täällä ei tarvitse selitellä lopettamisiaan! Mukavaa päivää kohtalo tovereille!

Just! Juominen ei näyttäydy muille samanlaisena ja toisen juomamäärää on vaikea arvioida. Jopa nyt kun seuraa selvinpäin, ei toisen kännin määrää pysty sanomaan, ellei siinä ole jotain oikein silmiinpistävää. Ja suurkuluttaja ehtii latkia aikamoisen määrän, ennen kuin se näkyy…

Tuota “ethän sinä edes paljon juonut”-kommenttia kuulen edelleen kun kerron lopettaneeni. Joillekin kerron, että noin pullo punkkua päivässä ja juhlapäivinä enemmän oli mielestäni liikaa.

Ja vaikka määrät olisivat vähäisiä, mutta kokee, että niistä on omalle elämälle merkittävää haittaa, lopettaminen on ihan paikallaan ja viisas teko.