Vihdoin viimein uskallan tunnustaa itselleni että olen riippuvainen. Ja se tuli oikein kantapään kautta.
Olen henkisesti aivan loppu, jopa itsemurha käy mielessä. En ole aikaisemmin tosissaan ajatellutkaan että olen riippuvainen peleistä. Useita vuosia olen pelannut ja työntänyt rahaa kaikenmaailman koneisiin ym. Laskut ja muut olen maksanut, mutta sitten rahat menevätkin aika kunnolla. Aamuisinkin ennen työhän menoa, minun pitää päästä pelaamaan. Ja jos ei rahaa ole, niin järjestän sitä jostain. Vaimoni ei ole tätä tiennyt ja olen sen hyvin osannut piiloittaa (itseltänikin). Paha mieli on ollut aina, koko ajan. Tiedostan sen nyt mistä se on johtunut. Nyt on loppu lähellä. Aikuinen mies sotki koko elämänsä. Noin muutama viikko sitten aamulla, ei minulla taas ollut rahaa (tai en jaksanut lähteä automaatille). Mutta pelaamaan piti päästä. Sitten tuli mieleen että lainaan vaimoltani salaa. Tarkoitus oli siis todellakin lainata ja maksaa takaisin seuraavana aamuna kun käyn automaatilla tai “voittorahoilla”. Rahathan sitten tietyskin hävisin. Ei edes omatunto kolkuttanut tässä vaiheessa. Töitten jälkeen kävin automaatilla sitten nostamassa lainaamani rahat. Vaimoni oli kuitenkin huomannut että olen ottanut ja kysyi sitä. Kielisin koko jutun vaikka tiesin että ei auta. Kielsin sen itseltänikin. Tästä taitaa nyt seurata avioero ym. Tämän tilanteen jälkeen tajusin koko jutun ja sen siis että olen oikeati riippuvainen ja valmis tekemään melkein mitä vaan, että pääsee pelaamaan. Se iski kuin salama taivaalta ja vasta kun tuntuu olevan liian myöhäistä. Viimein tunnustin vaimollenikin koko jutun, siis peliriippuvuuteni muutama päivä sitten. ja se on nyt myöhäistä. Olen siis pilanut kaiken, siis kaiken. Tästä on hyvin vaikea jatkaa. Tästä en syytä kuin itseäni. Loppu. Loppu. Ei tulevaisuutta.
Anteeksi kaikille vuodatukseni, en vaan jaksa enää. Nyt olen kuitenkin ollut pelaamatta sen parisen viikkoa kokonaan, mutta silti koko ajan pelaaminen pyörii päässäni. Perhe menetetty, mutta ainakin itse vielä hengitän. Vaimoa käy sääliksi, hän ei ikinä olisi uskonut tätä.
Moikkaa lopussa oleva,
älä vaan lannistu. Muista että päivä paistaa huomennakin. Vaikka välillä tuntuu että uutta päivää ei tule, niin kyllä se tulee. Meillä kaikilla ongelmapelaajilla on samansuuntaisia ongelmia. Niiden ongelmien ydin on aina RAHA! Tämän p’äälle saa pahan mielen, unettomat yöt jne.jne… Juttele vielä vaimosi kanssa jos vaan pystyt ja hän suostuu kuuntelemaan. Kannattaa mennä juttelemaan muitten ongelmapelaajien kanssa, se auttaa ja huomaat että meitä on paljon paljon muitakin. Tsemppiä.
Juuri näin, pää pystyy vaan!
Kuinkas ketjun aloittajalla nykyään menee…? Toivon todella että sellaiset itsemurha-ajatukset unohettais ihan kokonaan. koita saada voimia jostain…toivottavasti vaimosi jaksaa olla tukenasi, ja sinä puolestasi saisit jostain itsekuria olla pelaamatta. päivä kerrallaan kohti parempaa…