Olen 18v, juopoksi tulossa

Minulla on paha olla.
Mulla ei oo muuta tekemistä kun juominen, en jaksa pitää ystäviin yhteyttä, juominen on niin helppoa. Hengailen vanhojen alkoholistien kanssa jotka yrittävät hyväksikäyttää mua, sekä vanhojen nistien jotka hyväkskäyttävät mua. Mulla ei ole oikeita ystäviä, en tiedä saisinko, jos yrittäisin. Kuitenkin aika ujo olen mutta ihailen sosiaalisuutta. Mä en jaksa käydä suihkussa, mä en jaksa meikata, mä jaksan vain juoda. Aamulla se alkaa, masentaa niin kovin. Nytkään en ole täysin selvinpäin. En voisi olla ilman alkoholia, vaikka 6kk olinkin, en tiedä todistaako se mitään mihinkään päin. Olin amfetamiinin käytön takia nuorisolaitoksessa vuoden, ja nyt tämä meni sitten alkoholilla läträilyksi. En kertonut minkä verran juon, mutta sen voin sanoa, että joka päivä mä juon “jonkunverran”. En nyt tiedä, mitä apua mä hain, mä halusin vaan avautua. Ja ehkä mielipiteitä, onko mulla päihdeongelma/alkoholiongelma? Mielestäni en vielä juo paljoa, eihän tässä ole ollutkaan kuin viikko mahdollisuus juoda, ja yhtenä päivänä EN ole juonut ainoastaan… Mutta se, että mihin tämä menee, kun jo nytkin juon salaa… Huolissani itsestäni… :confused: Ainiin, 15-vuotiaana mulla oli (nyt siis 18v), tapa että join puoltoista pullollista viiniä, ja itkin itseni uneen, useamman kerran viikossa… kunnes mut passitettiin päihdeklinikalle puhumaan paskaa, ja lopputulos oli se ,että kerroin juoneeni vain pari kertaa koko elämässä, ja että mulla ei ole päihdeongelmaa…

Olet nuori, ehdit vielä hyvin muuttaa elämäsi suuntaa. Ehkä tänne kirjoittaminen on yksi askel uuteen suuntaan. Onko sinulla ketään tukemassa ja auttamassa muutoksessa? Voisitko nyt ajatella ammattiavun hakemista?

Kiitos positiivisesta vastauksesta, odotin vastausta kuin kuuta nousevaa :slight_smile: Mä käyn nuorisoklinikalla päihdetyöntekijän luona juttelemassa… mutta käytännössä olen käynyt siellä nyt tämän vuoden aikana kerran…Olishan mulla ystävä joka varmaan tukisi ja perhe joka on alkoholivastainen, mutta en kehtaa kertoa että mulla olis mitään ongelmaa… juon salaa nytkin kun talo on tyhjä, pelkään jo iltaa, kun ne huomaa mun juoneen… perhe tosi alkoholivastainen, mulla taas ei olekaan muuta kun alkoholi, ehkä pitää pyytää sossua maksamaan mulle kämppä jossa ryypätä, ellen lopeta… :confused: olen kahden vaiheil, geenit on nii alkoholisteihin viittaavat etten tiedä pystynkö enää edes lopettamaan… en ainakaan kokonaan, ehkä vähentämään… :confused:

Kuuleppas Kusipää.
Luen ketjuasi tuolla lopettajien puolellakin. Siellä sinulle ovat vastanneet entiset juopot jotka tietävät alkoholismista ja huumeiden käytöstä kaiken. Heitä kannattaisi kuunnella ihan tosissaan. Olet päässyt jo yhdestä riippuvuudesta eroon, älä korvaa sitä toisella. Se ylös ponnahtaminen ei ole ollenkaan niin helppoa kuin tunnut kuvittelevan tältä pohjalta. Mitä enemmän riippuvuuksia keräät (sillä varjolla että olet vielä nuori ja ehdit elää raitistakin elämää) sitä vaikeampi niistä on päästä irti.

Kovasti puolustelet juomistasi ja etsit tekosyitä jatkaa. Jos sinulla on suvussa alkoholistigeenejä, sitä suurempi syy on lopettaa heti alkuunsa. Jos sinulla on terapeutti, käy hänen luonaan ja kerro totuus juomisestasi. Hän ei voi auttaa jos valehtelet, ja loppupelissä valehtelet vain itsellesi. SINÄ olet se joka alkoholismista tulee kärsimään, ei terapeuttisi.

Sinulla on ystäviä ja perhe jotka haluavat auttaa. Ota heidän apunsa vastaan. Hakeudu opiskelemaan ammattia itsellesi (historiastasi ja iästäsi päättelen että opiskelut ovat vielä kesken) ja ala rakentaa tulevaisuuttasi. Selvinpäin se on parempaa kuin kännissä. Sitäpaitsi, turhaat pyydät sossulta ryyppykämppää, ryyppäämällä et kovin kauan sitä pysty pitämään. Jos sinua todella hyväksikäytetään narkkien piirissä, aiotko jäädä siihen jamaan? Kukaan ei voi sinua sieltä pois nostaa jos et itse tee asian hyväksi mitään.

Suo anteeksi että hieman epäilen kirjoitustesi todenperäisyyttä. Oletko pyytämässä apua tosimielellä? Jos olet, aloita itsesi hoito nyt, apua saa jos sen haluaa ottaa vastaan.

No ihan todenperänen juttu oli… tosin en tiedä, haluanko/pystynkö muuttumaan. Mutta aattelin vaan että onkohan tässä ees ongelmaa mut nyt selkis että on. ja kouluun menisin jos mulla ei olis paniikkihäiriö, siksikin juon kun en saa asioita julkisilla paikoilla hoidettua selvinpäin. mutta… kiitos vastauksesta!=)

No hyvä että kuitenkin olet tosimielellä liikkeellä. Paniikkihäiriötäkin hoidetaan myös sillä terapialla. Jos sinun on vaikeata mennä terapeutille niin siihenkin pitäisi kehittää jokin ratkaisu. Eivätkö vanhempasi voi viedä sinua kunnes olet paremmassa kunnossa? Lääkitystäkin siihen on. Alkoholi ei missään tapauksessa ole lääke, se vain pahentaa tilannettasi.
Kuinka saat sitä siideriä kotiin? Tuoko sitä joku sinulle, vai kauppaanko uskallat mennä?
Jos uskallat mennä kauppaan, kerää se sama voima itsestäsi terapeutille menoa varten. Vaikutat ihan järkevältä - tytöltä(? sori, sukupuolesi ei käy selville teksteistä). Se ettet tiedä pystytkö/haluatko on itsestä kiinni. Pystyt varmasti jos päätät haluta. Muutkin ovat pystyneet. Mitä ihmettä odotat elämältä seuraavat 50 vuotta jos et halua hoitaa itseäsi? Mädäntymistä niiden vanhojen juoppojen ja narkkien kanssa? Äläkä nyt sano ettet halua elää 50:ttä vuotta. Elämään tulee kummasti mielekkyyttä kun jättää alkot ja muut aineet.

vastasin pitkän viestin joka sitten katosi… mutta sanoin vaan siinnä että olen käynyt 5v terapiassa, olen ollut 6kk “kuivilla”, ja nyt vasta “ratkennut ryyppäämään” ja etten ole tänään juonut ainuttakaan!!=)