Lopetin läträämisen kaljan ja unilääkkeiden kanssa n.2 viikkoa sitten mutta olin tuolla vähentäjien puolella.
Raittiina oleminen tuntuu nyt hyvältä vaihtoehdolta eikä minusta voi tulla kohtuukäyttäjää joten muutin tänne.
Se on nyt joko tai tilanne ja olen päättänyt olla selvänä. Tavoitteena olisi että minusta tulisi raitistunut alkoholisti.
Kohtuukäyttäjäalkoholismia ei taida olemassa ?
A- klinikalla käyn noin kerran viikossa mutta ajattelin myös kirjoitella tänne.
Olin tyypillinen 45 vuotias kaappijuoppo, aluksi kosteita viikonloppuja kapakoissa ja siitä siirtyminen kalsarikännejä vetämään jottei tulisi vahinkoja itselle tai muille. Lisäksi ei tarvitse tilaila takseja ja maksaa maltaita baarissa dokaamisesta. Mun katko kokemuksia voi lukea tuolta vähentäjien puolelta. (Olaville lopetti läträämisen)
Tarkoitat varmaan minua yhtenä kaikkitietävänä ““hyvänä auttajana””. No, saat olla aivan varma että minäkin tarkoitin Olaville vain parasta ja halusin vain herättää hänet todellisuuteen. Tietenkin tein sen virheen, että en älynnyt kysyä sulta ensin lupaa ja neuvoja kuinka neuvoa, mutta rohkia rokan syö. Onhan hän kuitenkin siirtynyt vähentäjistä lopettajiin, joten ei kait siellä kaikki neuvot ihan perseestä ollut.
Moro ja tsemiä lopettamiseen. Samaa tässä itekin opiskelen, eloa ilman alkoa. Vähitellen se etenee, hitaasti ja varmasti. Vähentäminen tuntuu lähinnä huonolta vitsiltä omakohtaisesti. Kusin omaan silmääni vielä ysärillä, kunnes alkoi se totuus hahmottua. Jatkan hamaan loppuun tai lopetan. Selvä pää tuntuu paaaaljon paremmalta, ei se turrutus ole mistään kotoisin. Hinta on aivan liian raju. Tästä se alkaa ja jatkuu, tukea varmasti täältä saa itse kukin ja mua henk.koht. toisten kertomusten lukeminen auttaa, se on osa päivän ohjelmakaaviota. Huonomminkin voi aikansa viettää, on näin.
Tervehdys Olaville! Päihderiippuvuus ei tosiaankaan katoa sillä, että jatkaa riippuvuutta aiheuttavan aineen käyttöä, joten haluttaessa oikeasti muutosta parempaan vaihtoehtoja on tasan yksi. Onnittelut hyvästä valinnasta!
Kiitos monista viesteistä. Nyt tuntuu että olen tullut oikealle palstalle. Vähän kuin kotiin olisi tullut.
Ei se musta pahalta tuntunut. Ihan oikein tekivät.
Ne neuvot jotka siellä toisella puolella sain olivat ihan hyviä ja herättivät mut miettimään
suhdettani alkoholiin. Pieni ravistelu teki mulle vain hyvää siinä vaiheessa. Kiitos avusta ja älkää riidelkö :mrgreen:
Tervehdys sinullekkin ja kiitos onnitteluista. Taisteluni on kuitenkin vasta alussa.
Alkoholiriippuvuus on mulle sama kuin nikotiinin kanssa. Aloitin ja lopetin tupakoinnin monta kertaa ennen kun tajusin etten koskaan voi vetää savuakaan. Eikä tee muuten enää mielikään.
Ja muillekkin kirjottelijoille ja lukijoille hyvää jatkoa!
Tänään juhlapäivä. 3. viikko tuli täyteen ilman alkoa. Pisin aika selvinpäin 17 vuoteen.
Mutta eräs asia on alkanut vaivaamaan. Olen nähnyt monena yönä unia kaljapulloista ja kaljan juomisesta. Onko muilla lopettaneilla ollut samantapaisia unia?
Aamulla kun herään niin olen onnelinen että se oli vain uni eikä tarvitse lähteä kaljaa ostamaan.
Hienoa että olet ollut ilman alkoa. Ei sun kannata huolestua noista unista ja suurin osa meistä lopettaneista niitä näkee. Itse näen välillä sen kaltaisia unia että mulla on hirviät valmistelut ryyppäämistä ajatellen, mutta koko ajan tulee jotain pieniä esteitä eteen, etten pääsekkään juomaan vaikka kuinka yritän . Kyllä on sitten helepottunut olo kun herää ja tajuaa että kyseessä olikin vain uni, eikä mun oikiasti tarvikkaan juoda.
Jatketaan Olaville samaa rataa, niin kyllä tästä hyvä tulee. Nytkin on kiva lähtiä krapulattomana kiertelemään autonäyttelyitä. Pitää vain olla tarkkana ettei taas sairastu, autokuumeeseen meinaan . Mulla se vain pakkaa olemaan aika herkässä.
En ole valitettavasti ehtinyt tänne kirjoitella. Aika rientää nykyään jotenkin nopeammin eikä kaikkea ehdi tehdä.
Tässäpä kuitenkin kuulumiseni. Selvinpäin olo on jatkunut edelleen vaikka tuli 1 erehdys tuossa tehtyä.
Repsahdukseni kesti 2 päivää ja se oikeastaan vahvisti päätöstäni olla koskematta kaljaan.
Jotenkin tuossa hiipi viinanpiru ajatuksiin ja tietysti uteliaisuus että mitäpä jos ottaisin.
Näin jälkikäteen ajatellen liikuin erittäin vaarallisilla vesillä ja oli hyvä että tulin taas järkiini.
Alkoholistielämä palasi kyllä elävästi mieleen ja krapula kesti ainakin 3 päivää.
Nyt kun tuo repsahduskin on koettu (ja onneksi selvitty) niin eipä tarvitse enää testailla.
Nyt mennään päivä kerrallaan enkä ole pitänyt kirjaa selvänäolo päivistä. Jotenkin tähänkin elämäntapaan
on jo hiukan tottunut.
Harmi kun jouduit juomaan
Se mitä minä olen nähnyt alkoholistien ryhtyessä juomaan ei ole repsahdusta.
Missä sinä tollasta olet kuullut, repsahdus on kengän menemistä linttaan.
Tuo kahen päivän hengenvaarallinen ryyppääminen kolmenpäivän krapuloineen on jotain muuta.
Repsahdus on Hoitajatätien pehmoilmaisu jota käytetään ettei asiakas vaan suutu.
Sää Retkahit juomaan ja nyt yrität uutta alkua raittiiseen elämään. Suutuit tai Et
Sellainen se viinapiru on. Se odottaa heikkoa hetkeä ja jos et ole valmis niine kokemuksinesi, repsahduksinesi, mokailuinesi, muistoinesi, niin järkikään ei auta, kun sekin on sen juomisen tarpeen vallassa.
Onko repsahdus vaarallista? Ei minusta, jos se repsahdus on tarpeen, jotta löytää sen oman pohjan. Oltaisiinhan me kaikki alkoholistit “entisiä alkoholisteja”, jos repsahdukset olisivat syy siihen. Minä ainakin repsahdin monet kerrat ja vasta se viimeinen oli se mikä pudotti minut sinne mistä oli suunta vain ylöspäin ja etsimään nöyränä poikana apua.
Jos sinulle tuo repsahdus opetti jotain, niin sinä olet aika paljon edennyt raittiuden tiellä ja se jos joku on hyvä asia.
Itse yritän kiittää jopa kädestä ryhmissäkin niitä jotka käyvät kentillä kokeilemassa, josko vielä siellä olisi ruoho vihreää.
Kiitos sinullekin siitä tiedosta, ettei elämä ole siellä muuttunut ja krapulatkin maistuu yhtä pahalta.
Eri ihmisille toimii eri asiat. Jos minulle joku olisi sanonut, että retkahdin juomaan, olisin todennäköisesti jatkanut sitä Onneksi minulle, herkälle ihmistaimelle (köh), tukihenkilöni käytti termiä repsahdus. Oli parempi fiilis taas aloittaa alusta. Peli ei ollut vielä menetetty!
Olen kuullut joidenkin käyttävän tästä myös nimitystä sairauskohtaus - että alkoholismi sairautena oireilee noin. Hyvä terapeutti tai tukihenkilö tai kummi tuntee ‘asiakkaansa’ ja tietää mikä kullekin toimii. Hyvä niin.
Muistelen nähneeni niinkin tylyn määritelmän, että alle puolen vuoden raittiuden katkeaminen tarkoittaa vielä juomisen jatkamista, eli kyse olikin raittiuden sijaan vasta juomattomuudesta. Suhtautumisskaalan toisessa ääripäässä on sitten melko kevyt “sattuuhan sitä” -henkinen tapahtuneen kuittaus, jolloin henkilö pyyhkii vain pölyt housunpersauksista ja jatkaa matkaa. Useimmilla suhtautuminen lienee jotain noiden väliltä…?
Ehkä olisi silti hedelmällisintä vain antaa lopputuloksen ratkaista. Henki ei mennyt, juotu mikä juotu. Sitten rehellinen analyysi siitä, mikä meni pieleen, mitä voisin jatkossa tehdä toisin, ja eteenpäin. Se juomaton aika kun ei mitätöitynyt millään tapaa, vaan tallentui kokemuspankkiin tulevaisuuden varalle.
Omassa omituisessa mailmassani raittiutta tavoittelevan alkoholisminsa kanssa apua hakeneen juomaan joutuminen on retkahtamista. Ei sen kummemmasta asiasta ole kysymys . Alkoholisti voi juotuaan sanoa vaikka testanneensa alkoholin vaikutusta muutaman päivän juomattomuuden jälkeen. Tai haluneensa maistaa miltä alkoholi maistui oluen seassa.
Minun mailmassani retkahtaminen tapahtuu niille joiden elämä on läträtessä ajautunut siihen pisteeseen et juomaan joutumiset vie uskoa pois omista raitistumis mahdollisuuksista johtaen irtautumiseen raittiutta tukevista ympyröistä.
Criketti on oikiassa omalta kohdaltaan , mennään vaan eteenpäin ja kerrotaan omista lähtökohdistamme omia kokemuksiamme . Ei näistä jutuista riitaa tule .
