Ojassa ollaan

Meikäläinen alotti pelaamisen perus 7 vuotiaana hedelmäpeleistä ja niitä tuli tahkottua yläasteen ekaan vuoteen asti, melkein aina häviten kaikki viikkorahat yms. Ja hajoiltua ja hävettyä kun rahat oli aina loppu ja niillä olis varmaan voinu tehdä jotain muutaki. Jossain vaiheessa pelailtiin kavereidenkin kanssa ja aluksi olin voitolla mutta alettiin pelaamaan koko ajan suuremmilla panoksilla ja lopulta olin 2500 markkaa kaverilleni velkaa, kun olin jotain 10v. Olin aiva kahveella tapahtuneesta mutta sain lyhennettyä sitä pelaamalla lisää ja maksamalla jotain ehkä yhteensä 400 markkaa velasta, ja se oli hoidettu.

Koulut oli helppoa lukion loppuun asti ja pahemmin tarvinnut ikibnä läksyjä tehdä. mielessä vaan kuva että mennään jonnekki yliopistoon sitte lukion jälkeen ja hankitaan hyväpalkkanen ammatti ja kaikkea muuta paskaa mitä lapsille selitetään hyvästä elämästä. Oon urheillu koko elämäni ja ollut hyvässä kunnossa ja harrastanu vähä kaikenlaista.

Yläasteen ja lukion aikana tuli vain pelailtua ehkä kerran kuussa vähän tai ei yhtään, ja tajusin ettei näistä hedelmäpeleistä mitään ikinä pitkällä tähtäimellä voita ja lopetin kokonaan. Armeijan jälkeen tuli asuiltua Meksikossa puolivuotta ja olin elämäni liekeissä kun tulin takas suomeen ja ajattelin lähtee opiskeleen.

Siinä keväällä kuitenki kun palasin ei ollut aluksi töitä, eikä oikein tekemistäkään kun kaikki kaverit töissä,armeijassa tai koulussa. Meksikona matka oli menty vanhempien rahoilla, tai rahoilla joita he olivat lahjoittaneet ja jotka sain käyttöön täytettyä 18. No jonteki siitä jäi syyllinen olo tai huono omatunto vaikka olikin elämäni paras matka, että en ollut hankkinut rahoja itse. n 6K puolenvuoden aikana mennyt ja en voinut kuvitella sellasia rahoja kun en ollut ennemmin ollut kuin kesätöissä.

No kaverin isoveli sitte jokus sano että tuu joskus tsekkaan ku se pelaa nettipokeria. Se pelaili ihan huvikseen ja mielenkiinnosta, eikä ikinä lähtenyt touhuun erityisemmin mukaan. Sanoin pariin kertaan ku kysy että ei kiinnosta mitkää pokerit ettei ne oo ikinä tuonu mitää hyvää mun elämään, vieny vain turhaa aikaa ja aiheuttanu liikaa stressiä…
Lopulta kuitenki suostuin meneen ja se anto pelata jonku parin dollarin turnaukses rahoillaan. Justihin! ja heti koukussa. Ajattelin heti että täältähän sitä oikeesti voittaa rahaa koska prosentit on kohdillaan ku vastassa ei oo mikään kone joka automaattisesti palauttaa vain 39% rahoista.

Pelailin sitte keväällä vähä pieniä pöytiä epämääräisesti ja etsin jotain mielenkiintosta pelimuotoa. En opiskellut yhtään enne mutta olin jo valmiiksi aiva OK pelaaja koska olin aika paljon pelaillut pokeria kavereideni kanssa. Tai ainakin luulin olevani aiva hyvä pelaaja kun näin vielä joidenkin tekemiä aivan hasardeja ratkaisuja.
No hävisin kuitenkin melkopian pari sataa rahoja jotka vanhemmat olivat lahjoittaneet ja ajattelin että ei helvetti, enhän mä näitä saisi tälläseen käyttää. Noi täytyy saada nopeeta takas. Loppukuusta oli jo 1000euron luottokortti maksu tulossa… Ja omathan täytyy voittaa takas. Ja ajattelin että pienellä harjoittelulla alkaisin voittamaan ja voisin jopa elättää itseäni kun menen opiskelemaan. No sinä kesänä ehdin hävitä yhteensä vajaat 3 tonttua. Loppukesästä pääsin töihin enkä pelannut.

Syksyllä alko opiskelut yliopistossa ja samalla alkasin taas pelaamaan, tarkoituksena saada ylimääräistä rahaa. No paska jatkuu ja pelasin aina vähän liian isoja pöytiä. Seuraavaan kesään mennessä olin hävinnyt jo varmaan 6 tonnia ja opiskeluista tullut suoritettua vaaditut minipisteet, jonka eteen ei paljon vaivaa tarvinnut nähdä. Oli aika paska fiilis. En voinut vanhemmille kertoa että olin käyttänyt heidän antamia rahojaan niin paljon turhaan (ja varsinkin kun tiesin että isäni isä oli ennen hänen syntymäänsä pelannut kaikean jonka vuoksi isovanhempani olivat eronneet. Isoisänikin siis oli uhkapeluri, ja joutui avioeroon siitä hyvästä. Oli kuulemma päässyt siitä eroon ja perustanut toisen perheen, mutta harmi etten ikinä tavannut häntä).

Joo tosiaan sitte koko kesä töitä niska limassa raksalla ja viikonloput ryypätessä, Päivät oli keskimäärin yli 10h. En ehtinyt pokeria pelaamaan. Syksyllä taas opiskelemaan ja pelaamaan pokeria. Huomasin jo kuitenkin monen asian muuttuneen. Mietin paljon pelattuja rahojani ja kuinka paljon se oli syönyt aikaani ja mistä kaikeasta olin jäänyt paisti, sekä että opiskeluni olivat tavoitteista jäljessä. Tunsin itseni jotenkin heikommaksi, tyhmemmäksi ja aloin juomaan bileissä enemmän ja olin vähemmän iloinen.

Toinen vuosi meni samoissa merkeissä. Sain vielä vähemmän opintopisteitä. Ja olin onnistunut parin vuoden aikan pelaamaan koko vanhempieni antaman omaisuuden. Olin kai häviöllä yhteensä jotain 15 tonttua, joka tuntui aivan hullulta kesän alussa ja siitä oli 2000 euroa luottokorria laskua. Muuhun hurvitteluun oli mennyt loput 25 tonnia jonka olin aikoinani saanut.
Ajattelin että näin ei voi enää jatkua, olen taas ratkennut pelaamaan ja tällä iällä tappiot alkaa näköjään jo oleen vähän isommassa mittakaavassa. En kuitenkaan jääny pakoilleni ja kerroin tilanteeni vanhemmilleni jotka ottivat sen kiitos kyllä erittäin ymmärtäväisesti vastaan. Isäni maksoi luottokorttilaskun ja lupasin olla pelaamatta enää koskaan ja keskittyväni opiskeluihin.

En tiedä siirtyykö riippuvuus toiseen. Mutta vietin taas aivan sairaan kesän tehden liikaa töitä ja loput ajat urheiltua. Viikonloppuna ryyppäystä ja bileitä… ja urheilua päälle. No kesän lopuksi olin kuitenkin hyvässä kunnossa ja mietin että kyllä tämä tästä vaikka pelimenetykset vielä vaivasivat omaatuntoa, enkä ollut kertonut parhaalle kaverillenikaan kuinka paljon olin hävinnyt. Asia hävetty todella paljon ja se palasi aina välillä mieleeni. En voinut enää keskustella asioistani avoimesti.
Syksyllä olin kuitenkin todella hyvässä kunnossa ja olin saanut kesällä rahaa säästöön ja aloitin innolla opiskelut. Aluksi kaikki meni hyvin ja tavoitteenani oli ottaa opintoja kiinni. Samalla urheilin joka päivä ja kiersin melkein kaikki opiskelijabileet. Marraskuuhun asti jaksoin tuota rallia kesäkuun alusta asti. Lopulta rahat alkoivat loppua eikä opintopisteet tulleetkaan niin helposti vaikka luin paljon.(Jotain väkisin vääntämistä). Sain kai jonkinlaisen burnoutin koska mietin että oli pakko onnistua kaikessa, koska olin jo kussut 2 vuotta putkeen. Marraskuun lopussa en enää jaksanut opiskella, en liikkua enkä käydä missään bileissä. Tuntui niin kuin pää olisi sumea koko ajan ja paikat jäykkänä, enkä meinannut ymmärtää enää mitää mitä luin ja olin todella pessimistisellä tuulella.

No joulukuussa oli pakko myöntää ettei opiskeluista tule mitään kun olen jo jäljessä niin paljon. Päätin lopettaa ja yritin miettiä muita vaihtoehtoja. Olin kuitenkin niin hajalla koko ajan etten nähnyt enää mitään valoa missään. Ja siinä menikin seuraavat 5kk pelkästään kämpillä maattua ja nostettua opintolainaa. En halunnut lähteä minnekkään, jaksanut hakea töitä, opiskella enkä nähdä ihmisiä, vaikka asuin parin parhaan kaverini kanssa.

Lopulta muutin takaisin kotipaikkakunnalle vanhempien luokse, ja alkasin hakemaan töitä. Olin kuitenkin elämäni maissa, eikä mikään kiinnostanut edelleenkään 5kkn jälkeen. Sain kuitenkin töitä joiden alkuun oli pariviikkoa.
Olin jo talven aikana käynyt kaikenmaailman nettisivut läpi etsiessäni vastauksia että mikä miestä vaivaa kun kaikki on aina näyttäny onnistuvan tai löytyvän toinen ratkaisu, mutta nyt olen heittäny 2 vuotta aikaa ja rahaa pokeriin ja mitä kaikkea muuta tärkeää, jonka jälkeen yritin täysillä pohjalta ylös ja putosin vielä syvemmälle.
No vuoteen ei ollut enää pokeri kiinnostanut kun ‘‘tajusin’’ elämän olevan muutakin, mutta kun ei enää elämä kiinnostanut, alkasin taas pelaamaan. Aluksi todella varovasti, mutta kuitenkin pian turhautuen ja pian oli taas luottokortti laskua. Työt kuitenkin alkoivat, jotka eivät kiinnostaneet pätkääkään. Kävin päivisin töissä ja pelasin yöhön asti ja taas parin tunnin unilla töihin. Kuukaudessa olin saanut taas 2 tonttua velkaa.

Olin miettinyt ette ole ikinä niin tyhmä että otan pikavippejä. No luotto oli täynnä niin jotenkin omat oli voitettava takaisin, en voinut myöntää että olin taas niin paljon häviöllä. Tai no toisaalta eipä sitä kiinnostanutkaan paljoa kun oli jo kuukauden miettinyt että pitäisköhään vaan heittää lusikka nurkaan ja potkasta samaan aikaan vielä tyhjää varmuuden vuoksi.
Voitin kuitenkin viikossa yhtäkkiä 3 tonttua ja sain luottokorttimaksun maksettua, rahaa jäi pelaamiseen ja pikavipit piti maksaa vasta kuukauden päästä, no pelailin sitten ja hävisin loput. Otin lisää pikavippiä ja luottokorttivelkaa. Kesäkuun lopussa piti jo maksaa 4 tonnia. Taas voitin pelaamalla erittäin tarkkaa peliä, ja voittamalla yhden turnauksen, rahani takaisin. Mietin että pelaan vielä vähän ja kotiutan vasta kun pelitilillä on ylimääräistä rahaa ettei tarvi taas ottaa lainaa sitä varten. No, pysyin 3 päivää putkeen samassa tilanteessa ja päätin että nyt vähän isompaan pöytään ja rahat kotiin… Seuraavana päivän olin nollilla :smiley::smiley:

Olin jo vähän saanut jtn järkeä elämääni kunhan saisin velat vain maksettua, mutta sitten tulin alas ja otin taas pikavippiä lisää, sun muuta. Ja taas pyöri itsemurha-ajatukset mielessä. Ei voi ihminen olla niin tyhmä että pelaa justiin rahansa ku pääsis nollille. Kesäkuun lopussa olikin sitte jo yhteensä 6 tonnia velkaa, 2,5 kuukaudes. Oujea!
Tein jonku helvetin idiootin hätäratkaisun ja pyysin isältäni lainaa, joka lupasi maksaa jos ei enää näkisi minua pelaamassa. Kai ne tiesi että oon niin masentunu että pakko auttaa tai jtn… En kuitenkaa kehdannu kertoa koko summaa ja lainasin vain 4 tonnia. Ajattelin että ens kuussa pelaan loput pois ja osa pikavipeistä oli pidemmäälle ajalle. No suunnitelmat ei onnistunu. Koko kuukauden pyöri vitutus ja itsemurha päässä. Muutamia valosiakin päiviä mahtuu. Mutta nyt elokuun alussa olen 8 tonnia yhteensä velkaa ja muutama satanen ei tunnu enää missään…
Olen kuitenkin jotenkin saanut elämäniloa ja jotain valoa tunnelin päähän että kyllä tässä jonain päivänä voi vielä aiva ok asiatkin olla, kunhan vain etenee hitaasti. Ja aina kuitenkin omasta ja muiden mielestä on ollut mahdollisuuksia vaikka mihin. Nykyään ei tietenkään enää omasta mielestä :smiley:. Mutta itsemurha ei enää pyöri mielessä… Nyt vain odotellaan sitä päivää että jaksan soitella johonkin, tiä sitte vielä minne mutta että saisin jotenkin lainattua rahaa maksaa velat pidemmässä ajassa…

Alunperin pokerin idea oli rahoittaa vähän opiskeluja ja Unelaman olisin voittanu vajaat 2K kuussa ja olisin vain voinut kierrellä maailmaa…
Vaikeinta lopettamisessa on se, että tiedän jo pärjääväni sellaisilla tasoilla että saisin lyhennettyä velkaani paljon nopeampaa ja tienaisin aivan mukavia summia ylimääräistä kuusa… Kärsivällisyyteni ei vain enää riitä. Hajoan nykyään jo muutamasta bad beatista, jonka jälkeen olenkin yhtäkkiä 500 miinuksella…
Hienoa kuitenkin että 3,5 vuotta pelaamisen aloittamisesta tuntuu että en ole kehittynyt yhtään mihinkään, vaan vanhentunut, menny hunompaan kuntoon ja hankkinut velkaa jota maksan ainakin vuoden tästä eteenpäin jos oikein jaksan kituutella. kaverit varmaan vähän vittuuntuneita kun en jaksa soitella enkä vastailla, mutta onneks on aika ymmärtäväistä porukkaa. oon muuten vaan jääny jälkeen niiden jutuista. Perhettäkää kiinnosta oikein nähdä. Eipä hirveemmin yleensä huvita enää tavata eikä jutella kenekää kans :smiley:

Että tällanen tarina. tais tulla vähän pitkä, mutta päätin kirjottaa ku sain vähän valoa muidenkin kirjotuksista. Anteeks jos tuli vähä epämääräinen en jaksa lukee uudestaan

Terve!

Pitkä teksti oli ja ehkä hieman epämääräinen, mutta kyllä siitä selvää silti sai :smiley: Se oli sinun tarinasi pelaamisesta, miten nyt ajattelit jatkaa? Oletko ihan nollatoleranssilla? Vai vieläkö pelaaminen jatkuu? En tiedä mikä kirjoituksesi perimmäinen tarkoitus mahtoi olla, kirjoittaa vaan oma tarina ja päästellä hieman höyryjä ulos? :slight_smile: Varsinaista “avunhuutoa” siellä ei ollut, eikä kovia puheita lopettamisesta, siksi kysyn…

Sinulla on ilmeisesti luottotiedot vielä tallella jos oikein ymmärsin? Viimeistään niiden menettäminen pistää ajattelemaan, ainakin itseni kohdalla. Ei ole mitään herkkua meinaan kun ne menee ryssimään.

“Vaikeinta lopettamisessa on se, että tiedän jo pärjääväni sellaisilla tasoilla että saisin lyhennettyä velkaani paljon nopeampaa ja tienaisin aivan mukavia summia ylimääräistä kuusa… Kärsivällisyyteni ei vain enää riitä. Hajoan nykyään jo muutamasta bad beatista, jonka jälkeen olenkin yhtäkkiä 500 miinuksella…”

Tuossa liikutaan aika vaarallisilla vesillä jos ajattelee tuohon malliin että kuittaisi pelivelkaa pelaamalla. Jos tiedät pärjääväsi tasoilla ja tahkovasi rahaa, niin kannattaa kysyä itseltäsi: Mistä se velka sitten tuli? :smiley: Mutta loppuun kyllä myönnät, ettei kärsivällisyytesi riitä niin koita pitää se mielessä :slight_smile:

Vähän höyryjä tosiaan päästelin. Luottotiedot on vielä toistaiseksi tallella :slight_smile:
Sitä tässä oonki puinu että pitäiskö lopettaa vai ei. Taitoja on pelata jo niin ku sanoin, kärsivällisyys vaan ei meinaa riittä enää pikkuleveleihin ku ollaan jo niin suossa ja hävitty paljon. Eniten harmittaa tähän käytetty aika ja nuoruusvuodet joina olisin voinut tehdä vaikka mitä, ja ne rahat mitä tavottelin, niillä oltais jo tehty pari maailmanympärysmatkaa. Jos lopettaa aivan täysin niin myös ne taidot mitä pokerissa jo on menee myös hukkaan…
Viime vuonnahan tuli tosiaan jo sössittyä yks uus startti joka eteni kyl erittäin lupaavasti, mutta jotenki ei vaan päässy kalvavista ajatuksista eroon ja ehkä peittelinki ne sit liikaan aktiivisuuteen, eikä tajunnu ottaa välillä rennosti. Vaihdoin siis addiktion toisiin. Tuntuu että olis loman tarpeessa mutta ei todellakaan ansaitse sitä.
Tällä hetkellä pelailen oikeastaan tylsyyteeni, niin ku tuli keväällä alotettuakin taas. Muutaman satasen häviöt ei paljoa paina. Luottokortilta vaan lisää tupiin.
Oon kyllä miettinyt sitäkin että jos alkais oikeasti tienaamaan pokerista, niin olisko se sen arvoista istua vaan koneella työksensä. Toki sais jäädä töistä pois, mutta tuntuu jotenki nolaiffilta pitkällä tähtäimellä, tai että aina siinä menettää jotain ku istuskelee koneella.
En tosiaan mitään erityistä apua tarvi. En edes halua, ku sitä jo saanukki, mutta tullu taas kustua. Tuotan vaan enemmän pettymystä muille. Hävettää yleensäkki avun pyytäminen ku sellanen fiilis, että kyllä sitä nyt .eteläpohjalaasen miehen pitäis omillaan pärjätä :smiley: Kai tästä jotenki taas keräillää ittensä ajan kuluessa.

Itse pidin pokeria omassa mielessä pitkän aikaan taitopelinä. Ja taitopeli se onkin, sitä ei käy kiistäminen! Itseni kohdalla jouduin ajattelemaan paljon mitä pokeri on minun kohdallani, uhkapeli missä muutkin vaiko taitopeli? Siihen tulokseen tulin, että itselleni pokeri on uhkapeli kuin lotto tai urheiluvedonlyönnit taikka hedelmäpelit. Juuri tuo pokeri on ollut usein sen takia kompastuskiveni kun mielsin sen ennen taitopeliksi itselleni. Mutta menetetty aika, henkinen voimattomuus ja olotilat sekä rahallinen menetys on todistanut sen, että pistin stopin pokerillekin. Jouduin nöyrtymään itseni edessä ja myöntämään itselleni, nyt ei homma pysy hanskassa enää. Panokset kasvoi, pienistä pöydistä ei saanut enään mitään kicksejä, uskomattomia ohivetoja, älyttömiä riskejä turhautuessa kun peli ei oikeen etene. Pelihimo on taustalla omaa taitoani voimakkaampi (taitava pelaaja myös olen itse), eli mun oli pakko pistää stoppi myös pokerille. Järjellä en pysty pokeria pelaamaan, enkä enää haikailekaan pokeripöytien ääreen.

Itsellä totaalinen nollatoleranssi. En pelaa mitään peliä, en pienen pienelläkään panoksella. Kaikki pelaamismuodot jossa tavoitellaan taloudellista hyötyä, olen jättänyt taakseni. Ainoa oikea tie itselleni!

Niin ja hyvä että luottotietosi on vielä tallella :slight_smile: ! Voin nimittäin kertoa että ei todellakaan ole herkkua jollei niitä ole. Pyörii aika lailla tämä yhteiskunta niiden ympärillä… Kännykkäliittymä,lehtitilaukset,asunnon vuokraaminen, joissain tapauksissa työpaikan saanti. Kaikkialla tarkastetaan nykyään luottotiedot ja mitään et saa jos on luottotiedot mennyt. Itsellä asunnon vuokraaminenkin oli todella hankalaa, kyllä se onnistui, mutta vaikeutti kyllä selkeästi.

Itse olen tosin näin jälkeenpäin kiitollinen, ettei mulla niitä ole. Sekin on pitänyt pelihimot kurissa aika hyvin kun tiedän etten lainaa saa mistään, mikä on hyvä!

Moi,

ed89 on aivan oikeassa: nollatoleranssi. Hermotmenny, olet fiksu kaveri, älä tuhlaa älykkyyttäsi ja elämääsi peleihin! Urheilu tosi hyvä juttu, mutta taidat rehkiä liikaa kerralla ja sitten stop ja pelaamaan. Elämäntavan muuttaminen vaatii muutoksen loppuelämäksi eikä sitä voi saavuttaa heti tai edes lähikuukausina. Se vaatii sitkeyttä ja pitkäjänteisyyttä. Edes jonkinlaista itsehillintää on myös oltava. Oletko sinä hakenut apua esim. psykologilta tai psykiatrilta? Omalla kohdallani pääsin alkuun sitä kautta. Onko sinulla elämäsi tavoite selvillä …nyt? Ymmärsin, että kertomalla tilanteesi halusit avautua ja saada…myös apua.

Mä oon kyllä helvetin fiksu kaveri. Menin nostaan itteni taas viime perjantain satasesta 3 tonttuun ja tänään ei tullukkaa ku 300 voittoa ja velat pitäis olla maksettu tän kuun lopus niin menin sit pelaan 2 tonnin hedun ja hävisin ohivedolle. Loput tuli sit pelattua huonolla pelillä ku oli aiva paskana. perus…
Ei kyl pysty pahemmin noita velkoja enää miettiin. Se on vähintään vuosi töitä ja muutenki jo tarpeeksi masennusa, ku hienosti tuhlaa elämää. Vuosi pelkkää työtä että saatais velat maksettua ja sit suunnitteleen taas elämää yeah :smiley:
Taas alkaa pyörii vaan mietteet päässä että kuinkahan sitä olis parasta potkasta tyhjää

Ja vieläkään et sanallakaan mainitse edes harkitsevasi pelaamattomuutta? :confused:

Tilanteesi on nyt se että et ole vielä valmis pelaamattomuuten. Se pohjakosketus täytyy tulla ennenkuin tekee päätöksen lopettamisesta. Vielä kun jatkat aikasi pelaamista niin varmaan tulee se päivä eteen kun alat miettimään mitä olisi voinut tehdä toisin ja toteat että nyt ollaan siellä pohjalla. Ennen sitä päivää, vuoksesi ei voi ketään tehdä mitään. Neuvoja on koitettu antaa, mutta et ota niitä vastaan. Päätös paremmasta pelaamattomasta elämästä lähtee sinun pääsi sisältä, kukaan muu ei voi sinua pakottaa pelaamattomuuteen.

Mainitsit aloitusviestissä, että velkaa sellaset 8 tonnia ja sataset ei tunnu missään. Äkkiä niistä satasista tulee tuhansia ja kohta on toiset mokomat päällä.

Suuri askel joka vaaditaan pelaamattomuuten päätöksen siitä tekemisen lisäksi, täytyy unohtaa hävityt rahat ja jättää ne taakseen, niitä et tule takaisin saamaan. Hirveästi puhut kuinka monta tonnia on milloinkin ollut velkaa, jopa markka-aikaisia 10v vanhana olevia pelivelkoja. Jos sellaiset kalvaa vieläkin mieltäsi ja koitat voittaa ne takaisin niin kaivat syvää kuoppaa itsellesi.

Mainitsit että joudut vuoden tekemään työtä, että saisi velat hoidettua. Mitä sitten kuvittelit??? :astonished: Että tulee kiltit velanmyöntäjät armahtamaan sinut veloistasi kun ei ole pelionni suosinut? Vai havitteletko sitä suurta voittoa joka ne kuittaisi? Karu totuus on kumminkin se, että me peliriippuvaiset joudumme itse ottamaan vastuun teoistamme ja kantamaan seuraukset. Ja työnteolla jokainen maksamme pelivelkamme pois. Itse voit vielä vaikuttaa siihen teetkö sitä työtä tuon vuoden vaiko 5 taikka 10-vuotta.

Juuri näin! Kukaan ei voi pakottaa pelaamattomuuteen tai ylipäätään täysin auttamaan 24/7 pääsemään peleistä iri. SE kaikki lähtee itsestä ja on jokaisen itsensä vastuulla. Väheksymättä pätkääkään kaikkea sitä apua ja tukiverkostoa, jota niin halutessaan on mahdollista saada.

Vaikka siellä pohjalla, mikä sitten on kenenkin ns. pohja, kävisi kuinka monta kertaa niin aina, aina kannattaa yrittää uudelleen. Sillä ne kiksit mitkä pelaamattomuudesta tulevat ovat jotain aivan toista luokkaa kuin ne sfäärit, mitkä peleistä saa. Se häpeä ja itseinho muuttuu tavalliseksi elämäksi, joka on ihan parasta.

Olenkin sanonut, että jos mä heikko pystyn olemaan pelaamatta niin kuka tahansa pystyy. Mutta! Kuten sanoin, se kaikki lähtee itsestä. Täytyy tulla se stoppi ja väsymys kaikkea sitä -kakkaa- kohtaan. Halu olla vaan niin TAVALLINEN ihminen.

Nim. Hän, joka kävi kerran A-klinikalla ja meni siitä suoraan pelaamaan. (Ei ollut vielä aika tai siis oikeasti niin suuri halu lopettaa).

Joo nyt on pelitilinollilla. Kai sitä on pakko olla pelaamatta tai jatkan tätä dejavuuta ties kuinka kauan. Katotaan jos sais elämään jotain muutaki mielenkiintoa ku hajoilun ja pelaamisen. Onko teillä mitää neuvoja mitä tehdä noiden velkojen kanssa. vanhemmilta en tosiaankaa enää mee apua pyyteleen.

Ota yhteys kaikkiin velkojiisi ja laadi heidän kanssaan maksusuunnitelma veloistasi. Ottakaa eräpäiväksi päivä jolloin saat palkan tms. tilillesi ja tee tästä jo valmiiksi laskut nettipankkiisi. Laskut maksuun automaattisesti tuona päivänä, joten kun rahaa tilillesi tulee, se menee suoraan velkojesi maksuun eikä sinulla ole mahdollisuutta pelata niitä.

Yleensä perintätoimistot ovat ymmärtäväisiä, varsinkin kun heihin ottaa itse yhteyttä hyvissä ajoin.

Mieti myös voisitko korvata pelaamisen aseman elämäsi kiintopisteenä jollakin muulla, esimerkiksi rentouttavalla harrastuksella?

Moi.
Minulla on aivan samanoloinen kaveri elämässäni. Hän on juuri niinkuin sinä ja elää ajatukselle joka sinulla tuntuu olevan takalistossa. Eli kuvittelet olevasi voittava pelaaja ja vaikka voitatkin, menet samantien liian isoihin peleihin ja häviät kaiken.

Tämä sama oravanpyörä toistuu päivästä toiseen ja rahaa lainataan kaikkialta mistä irti saadaan.

Sinuna harkitsisin vakavasti psygologille menoa ja liikunnan aloittamista uudelleen. Älä pilaa elämääsi pelaamalla pokeria jos hermot ei sitä peliä kestä. Velkaneuvonta löytyy joka kunnasta eli aikaa varaamaan.

Vaikutat nuorelta kaverilta jota ei paljon “huolet” paina. Jos olet hävinnyt monta kymmentä tuhatta euroa jo noin nuorena niin olisiko peiliin katsomisen aika. Tsemppiä kovasti !

Nimim. Vierestä katsonut ja auttaa yrittänyt.