Oikean elämän painajainen

elikkäs… tutustuin näihin palstoihin ensimmäisen kerran tänään koko elämäni aikana.
TÄÄ KANNATTAA JOKAISEN LUKEA!

Oon pelannut joku 7v hyvin aktiivisesti. Pelaan lähinnä nettipokeria ja välillä on tullut aika isojakin paukkuja. Oon normaali 8-16 työssäkäyvä nuorimies ja elämä pitäs olla mallillaan. Seurustelin vajaa4v kunnes se loppu tossa vuos sitten. En sanois pelaamisen olevan syy siihen mutta se oli tauti joka aiheutti meillä suuria riitoja ja epäluottamusta ja välillä mietin et menetinkö mun elämäni naisen osittain pelikorttienkin vuoksi… Välillä hävisin kaikki rahat mitä mul oli ja tyttöystävän rahoilla mentii seuraavat viikot. Yks miehisyyttä eniten syövistä asioista tässä maailmassa. Vippei ei oo tullu otettuu vuotee sillä ei oo enää luottotietoja millä ottaa ku seki puoli ryssitty pelaamisen takii. Perus kuvio viimiset parivuotta on ollu se että liksapäivänä lähin ratkoo mun ongelmia ja noin 1-päivästä viikkoon se kestää kunnes ongelmia kasautu lisää-> hävisin siis lähes aina kaiken. Vuokrat jäi maksamatta mutku vuokraisäntä on tuttu nii sen kans voitiin aina selvitellä näitä ilman pihalle heittoja. Ulosotossa täl hetkellä joku 4k ja kaikki laskut maksamatta. Pelaaminen on vienyt multa tällä hetkellä kaiken mun elämässä. En oo sellanen tyyppi joka avautuu tällasista asioista ja hakee sympatiaa, päinvastoin, halveksun sellasta, itseasiassa halveksuntällähetkellä itseäni koska tässähän tätä vuodatellaa. Mut tää on hyvä suunta koska en oo oikee koskaa jutellut tästä juuri kellekkään vasta kun jokin aika sitten. Mun vanhemmat tietää mikä on homman nimi ja on nyt varmaan 3 kertaa nostanut mut suosta ja maksellut mun rästejä pois yrittäen auttaa mut takas raiteille takasin kohti parempaa elämää. Mulla pitäs olla etumatka muihin siihen nähden kuinka paljon apua olen tässä elämässä saanut ja oon vasta 21. Nyt voisin kertoo mitä tapahtu.

Mun vanhemmat on erittäin hyvin toimeentulevia ihmisiä ja on aina auttanut meitä kaikkia lapsia taloudellisesti ja tehneet todella suuria uhrauksia meidän puolesta. Tästä kiitoksena tein jotain sellasta mitä en voi ehkä koskaan saada anteeksi. Palkka oli taas hävitty ja kuu vasta alkupuolella. Mun porukat ei ollu kotona vaan ne oli reissussa ja asuin siellä sen viikon koska oma hima oli niin kauheessa kunnossa koska ei kiinnostanut siivota, miks olis, olin taas hävinnyt koko liksan, kaikki maksamatta vuokrasta lähtien ja valheiden verkko senkun kasvaa. Tiesin että niillä on todella suuri summa käteistä rahaa kotona ja mulla on vajaa 2 viikkoo aikaa asua yksin siellä. Otin niiltä vähän rahaa ja lähdin ratkomaan mun ongelmia. Vihasin itteeni ja ajattelin samalla että KUKAAN ei tee näin, ei vittu kukaan ketä tunnen. En miettinyt seurauksia vaan luotin itseeni että saan asiat hoidettua ja vihdoin tän helvetin loppumaan. Otin siis 500e ja lähin pelaamaan. Ostin vähä safkaa samalla et selviän ja päätin hoitaa asiat vihdoin kuntoon. Se 500e meni aika nopee koska tiesin että siel on viel aika iso pino takana mil saadaa asiat hoidettuu jos tää kusee. Meni pari päivää ja olin kuopannu jo 4k mun omien vanhempien rahaa. MUN vanhempien itse työllä tekemää rahaa??? Alko pelottaa, mietin siin kohtaa jo pahinta, entä jos en saa sitä takas, mitä tapahtuu, mitä teen!!! Noh, aikaa siin oli viel reilun viikon verran ja en tietenkää voinut luovuttaa ja kadota savuna ilmaan ja käyttäytynyt niin ettei mitään olis tapahtunut ja sit joku päivä kun se huomataan ja mulle soitetaan ja kysytään asiasta, kiistän kaiken. En suostunut hyväksymään häpeää, tappiota, tai sitä et miten petän mun koko perheen. Jatkoin pelaamista ja nyt piti saada 4k takas ja mielellää muutama tonni enemmän kattamaan mun elämistä ja omii velkoja. Meni viikko ja palataan pari kuukautta sitten olevaan tilanteeseen. Tilanne seuraava: kauheita swingejä molempiin suuntiin ja 6K vieläkin uupuu. Mult loppuu aika kesken. En nukkunut öisin ja mietin et miten tää saadaa kuntoon. Pakko vaan yrittää ja onnistua. Kokonaiskassa mitä mun käsissä oli JONKUN TOISEN RAHAA oli 19K. Vihasin itteeni ja mietin kaikki yöt skenaarioita mitä käy jos tää ei onnistu. Niin siinä sitten kävi että heräsin eräänä sunnuntaina tilanteesta jossa 19k:sta jäljellä 1,5k ja päivä jäljellä. MITÄ OON OIKEE MENNYT TEKEMÄÄN!!! Kuinka sairas voi ihminen olla vittu varastaessaan rahaa omalta perheeltä! Siltä perheeltä joka on mut kasvattanut, tarjonnut mulle niin tapahtumarikkaan elämän mistä moni vaan osaa unelmoida. Lähin 1 outtisella liikkeelle eli lampsin kasinolle 1,5k kädessä joka pitäs taikoo 19 000:een. Tiesin tän tilanteen olevan täysin mahdoton mutta mitä vaihtoehtoja mulla oli. Vihasin itteeni, vihasin jokaikistä dealeriä siellä kasinolla ja kaikki pelit minkä ääreen menin sai mut melkeen laattaamaan. Istuin siellä 8h koko illan ja kun ihmeen kaupalla sain sen taiottua 17 000euroon saakka. “SELVISIN!!!” mä ajattelin, olin samalla niin pettynyt itseeni teostani mutta samalla tyytyväinen siitä mitä ehkä vältin, enää puuttu 2000e. Ajattelin että nyt 2k kasaan ja mulla on opetus mitä pelaaminen voi pahimmillaan olla, ehkä nyt viimein oppisin. Ehkö tää lopettaisi pelaamisen kokonaan, tää olis se varoituslaukaus mun elämälle ja tälle sairaalle touhulle. Empäs kuitenkaan… Tipuin takaisin 10K ja seuraavana päivänä hävisin KAIKEN.

Olin tilanteessa jossa lompakossa 200, kotona vähä päälle tonni ja aika loppuu iltaan mennessä ku perhe tulee reissusta. Oksensin, voin pahoin, en ollut syönyt päivään mitään ja mietin että mitä nyt?! Mitä tulee tapahtumaan.
Olin tieni päässä, tästä tilanteesta en uskonut koskaan itseäni löytäväni. Meni muutama päivä ja piileksin kotona yksin ja mietin että mitä teen/sanon, miten käy kavereiden, miten käy mun oman perheen. Mitä sanon mun vanhemmille, lavastanko ryöstön, lähenkö karkuun, tunnustanko heti kaiken. Nää oli asioita mitä pyöri mun mielessä joka sekunti ja joka minuutti vuorokaiden jokaisen tunnin aikana. (Te jotka täs vaiheessa mietitte että miks ees mietin jotakin muita ratkaisua tälle kun totuuden kertominen, voin kertoo että toi tilanne on niin pelottava ja vastenmielinen että pari kertaa mietin et kestänköhän tätä häpeää ja pahanolon tunnetta oikeasti…) Mitä voin tehdä?! KUKAAN EI TIENNYT TÄSTÄ VIELÄ! En voinut puhua kenellekkään. Sit ykspäivä päätin että lavastan sinne varkauden ja toivon et vanhemmat saa vakuutusyhtiöstä rahat takaisin. Mulla ei valitettavasti ollut munaa kertoa miten asiat on, pelkäsin etten tuu saamaa mun kasvoi takasin niiden edessä enää koskaa. Mutta miten mä eläisin tän asian kanssa??? Miten voisin enään katsoa äitiä ja isää silmiin ja hymyillä aidosti?! Miten ees osaisin tehdä jotain sellasta(lavastaa rikosta), en oo mikää rikollinen. En oo paha ihminen, en oo koskaan lyönyt ketään tai halunnut kenellekään pahaa, olin vaan umpikujassa mun peliriippuvuuden johdosta ja vaihtoehdot kävi vähiin. Olin epätoivoinen ja en tiennyt mitä tehdä. Tein sen lavastuksen samalla itkien ja vihaten itseäni koko sydämestäni(mistä sydämestä?!). Oksensin taas kävellessäni kotiin koska tiesin kuinka moraaliton paskiainen ja huono ihminen oon. Taas kerran, KUKAAN EI TEKISI NÄIN, ei kukaan ketä tunnen.

Menee 2 päivää kunnes saan soiton että sinne on murtauduttu. Kiistän kaiken kertoen etten tiedä tapahtuneesta mitään ja poliisiit käy paikalla. Poliisit kertoo että varas ei toimi näin, kellot, läppärit, arvotaulut, antiikki, taide, merkkilaukut, elektroniikka tallella, arvoesineitä satojen tuhansien eurojen edestä kampässä mutta vaan käteinen raha kassakaapista viety. Katseet ja epäilyt käänty muhun. Olin ainut mahdollinen syyllinen. Mun porukat ei halunnu uskoa että se olin minä mutta samalla vaihtoehdot muista mahdollisuuksista kävi lähes olemattomiksi ja olin basicly ainut syyllinen seisomassa. Myönsin teon ja kävin poliisiasemalla tunnustamassa, poliiselle kun ei tässä vaiheessa voitu enään sanoa että:“aprillia”. Juttu oli mennyt jo liian pitkälle. Kohtasin perheeni ja me juteltiin asioista pöydän ääressä tunti kausia. Kaikki itki, kukaan ei voinut uskoa et tän perheen sisällä voisi tapahtua jotain näin kamalaa ja etenkin että kukaan meidän jengistä pystyisi tekemään tän toisilleen. Tässä vaiheessa suurin murheeni ei ollut enään 19 000e, vaan se mitä käy meidän perheelle? Miten tällaisen voi muka antaa anteeksi ja miten kukaan voi enään tällaisen jälkeen koskaan pystyä luottamaan.

Asiat on vielä kesken ja erittäin rempallaan. Yhden perheenjäsenen kanssa en ole tapauksen selviämisen jälkeen vieläkään päässyt kahden kesken keskustelemaan. Saanko luottamusta ja entistä lämpöä enään koskaan takaisin?

Palaan vielä asiaan tänne palstalle ja kerron miten asiani etenee. Jos tästä jotain hyvää haluaa hakemalla hakea niin ainakin se on positiivista että pääsin kertomaan ongelmistani lähipiirilleni ja myös teille vaikka se aika kalliiksi kävikin. Jos te pidätte omaa pelaamistanne ongelmana niin olkaa fiksumpia ku mä! Lopettakaa se paska nyt ja keskittykää niihin asioihin mitkä tässä elämässä on oikeesti arvokkainta muussakin mielessä kuin $$$$$$. Mä aijon ainakin nyt tehdä niin. Oon aina ollut todella itsepäinen tyyppi ja oikeestaan kaikki muutkin asiat on täytynyt aina oppia kantapään kautta, tää on toivonmukaan myös nyt opittu ja mun kortit casinon sinisellä veralla ja netissä on nyt läiskitty. Meitsi kippaa ja lähtee rakentaa omaa elämää kasaan! Palataan!

Ps. kommentoikaa jos luitte tänne saakka. Olis mulle erittäin tärkeetä keskustella asioista ensimmäisen kerran samaa ongelmaa omaavien henkilöiden kanssa vaikka se ei oliskaan teillä ihan yhtä suurella volyymilla ku mulla. Tähän asti keskustellut asioista ainoastaa poliisin, perheen ja yhden terapeutin kanssa. Koittakaa jaksaa![/b]

taitaa olla tylsää yövuorossa. t. check raise

Voi sen noinki muotoilla… Ei tää himassa olo ton tapauksen jälkee kyl mitää vapaa-aikaa ole. Yövuoroo tää on kyllä ollut jo toista viikkoa.

Ps. Ei tarvi tulla kommentoimaa ollenkaa jos haluut vaa vittuilla…

mikset rekisteröitynyt. miksi olet selvinpäin??? pienellä valtille isolla piikille…

kolikosta se kääntöpuoli.

Steen1-Sinisiä rappuja ja punaisia hintalappuja

youtube.com/watch?v=5Is9fWAdUFA

terveisin: hyvinvointivaltio

…kyllä taas kertoo paljon ihmisestä jotkut kommentit…

no joo…

tervetuloa sekaan vaan!
aika raakaa luettavaa toi sun tekstis kyllä oli. toivottavasti saat asioitas järjestykseen ja tärkein juttu tietysti, että saat pidettyä inhon pelejä kohtaan päällä…!

selaa tätä palstaa. täältä löytyy paljon hyvää tarinaa, neuvoja ja kokemuksia.

tsemppiä sulle ja kaikkea hyvää!

Kiitti tuesta. Netti nyt pyörii täynnä pellejä, niille ei voi minkää…
Aika vaikeeta tää on ollu mut nyt saanut oikeestaa jo jotain positiivista kontaktii perheeseen ja asioita on alettu ratkomaan. Velkaneuvontaan oon olllu yhteydessä ja asiasta päässy parin ihmisen kans jo ihan kunnolla juttelee.
Se mitä tossa ei ikinä käyty läpi nii tästä tulee mulle tietenki reksiteri, syyte on törkeä varkaus. Tottakai perhe on silti mun puolella ja pyritään kaikki saamaan juridiset seuraukset minimiin mutta tässä on kyllä tullut ajateltua nyt muutaman viikon aikana kaikenlaista. Tulevaisuutta näiden tekojen seuraamana, perheen kokoon saamista uudelleen, kavereita ja lähinnä myös itseään ihmisenä. Silti asioilla on ollut tapana järjestyä, ainakin tähän asti, tässä sitä vielä ollaan pystyssä ja kirjoitellaan. Pelaamatta oon ollut tottakai koko tän ajan tosta viimeisestä insidentistä. Ei ole edes tehnyt mieli, oikeastaaan ei oo tehnyt mieli moneen kuukauteen… Viha tota leikkii kohtaan on pysynyt samana kun aikaisemminkin, tällä kertaa en oo vaan päästänyt sitä valloilleen ja tiedän sen että tätä ei enään pelaamalla nosteta ylös. Kirjottelen pian lisää. Toivon et oon pahin mahollinen esimerkki ja tää tapaus toivottavasti pistää miettimään omaa tulevaisuuttanne mikäli pelaaminen vielä teillä jatkuu. Pahimmillaan se rekyyli peleistä voi lennättää teidätkin mahdollisesti tähän jamaan. Miettikää ja keksikää arvokkaampia asioita tähän lyhyeen elämään. Ainakin se on asia mihin itse tähtään. Pohjalla ollaan nyt ja tästä tää ei enään mee syvemmäks. Nyt vaihtoehdot on ainoastaan lähtee kaivaa itseäni pinnalle ja saada asiat jiiriin.

Tsemii kaikille!

Äärettömän surullinen tarina :frowning:

FOLD, miten menee?

(Luin ketjuasi ja voi ziisus mitä kommentoijia!! Mutta on täällä oikeastikin välittäviä ihmisiä).

Tsemppiä sinulle!

Huh huh, mitä luettavaa. Ihan kuin jostain rikossarjasta, missä alussa näytetään tapahtunut rikos ja lopuksi selviää tapauksen motiivit ja syyllinen.

Ehkä tuossa just eniten pistää silmään se, että veit juttua eteenpäin just niin paljon kuin kykenit, ilman, että olisit turvautunut totuuteen. Niin siinä helposti käy, että kuin lumipallo ne ongelmat vain paisuu kun niiden kanssa yrittää yksin selvitä.

Lopulta se totuus tuli kuitenkin ilmi, mutta enemmän oli jo vahinkoja tapahtunut.

:slight_smile: Ihana moraalisaarna. Tsemppiä!