Hieman offin puolelle saattaa mennä, mutta menkööt.
Eilen laiskottelin pitkälle iltapäivään, vaikka olin herännyt jo hyvin varhain, mutta sitten iltapäivästä sain jonkin ihme piristysruiskeen(peräisin ihan omista aivoistani siis, ei mitään ulkopuolista substanssia :mrgreen: ), aloin touhottaa oikein kovasti, mm. kävin hoitamassa isot kauppaostokset, vaikkei niillä olisi ollut edes mikään kiire(No, parempi toki ajoissa), puhuin ihan liian pitkän puhelun(omaan laskuuni
) erään kaverin kanssa ja teimme vaikka mitä suunnitelmia, puuhastelin kotosalla yhtä sun toista pientä ja kahviakin oli pakko alkaa kitata vielä illasta, kun niin kovasti himotti, vaikka tiedänkin, että liian myöhään juotu kahvi syö yöuniani tehokkaasti. Eipä sitten tullut unta, kuin pari tuntia. Toisaalta oli sellainen olo, että olisin voinut nukkua pidempäänkin, eli en herättyäni ollut tyystin virkku, mutta toisaalta tuntui, että parempi nousta, kun tuskin saan enää enempää unta, eikä mua nyt oikeastaan liikaa väsytä.
Hypomaanisena(en koe tällä hetkellä olevani siinä tilassa, ihan hyvä perusmielialani kyllä on) riittää oikein hyvin 2-3 h unta per yö ja useampana yönä putkeen ja aamulla(tai yleensä aamuyöstä) pomppaa pystyyn, kuin Duracell-pupu ja on reippaana valmis päivän toimiin. Elimistöllehän moinen on kuluttavaa pidemmän päälle, mutta pää ei ymmärrä sitä siinä tilassa kunnolla ja mitäpä sitä väkisin yrittää nukkua, jollei yhtään huvita/väsytä.
Ns. normaalisti(mitä lie meinaakaan) herään monesti jokseenkin ahdistavaan oloon. Jos mulla on ihan hyvät fiilikset, eikä mitään oikeaa ahdistusta/masennusta/stressiä päällä, niin tuo olo menee hyvin nopeasti ohitse, kunhan nousen ylös, eikä se ole muutenkaan mitenkään häiritsevän voimakas. Mukavimpia ovat juuri ne aamut, kun heräilee rauhallisesti ja huvittaa tosiaan jäädä hetkeksi venymään ja vanumaan sänkyyn ennen kuin nousee kahvinkeittoon ja tupakalle. Noitakin on nykyisin ilahduttavan usein
. Väliin mulla on myös niitä suoraan syvästä unesta heräämisiä, jolloin en hetkeen tajua lainkaan, missä olen tai edes kuka ylipäätään olen
(Eivät liity mitenkään suoraan mihinkään päihtymystilaan :mrgreen: ), enkä koe niitä mitenkään erityisen epämiellyttävinä. Väliin noissa heräämisissä tuntuu siltä, että uni jäi jotenkin vaillinaiseksi, mutta joskus taas tunnen itseni hyvinkin levänneeksi suoraan syvästä unesta herättyäni.
Jos mulla on paljon univelkaa alla, niin todella pitkä uni virkistää, mutta muuten yli 8 h unet lähinnä väsyttävät ja tekevät vetämätöntä oloa. Se voi tosin johtua siitäkin, että ns. liikanukkuminen on vain seurausta jonkinasteisesta masentuneisuudesta, vaikkei se olisikaan kovin selkeää ja voimakasta
. Jos jätetään hypomaaniset vaiheet laskuista, niin tarvitsisin min. 6 h unta yössä tai muuten päivä menee hieman hitaalla ja aamulla olen kärttyinen, eikä mikään tunnu onnistuvan. 2-4 h unillakin kyllä pärjään pari vrk ilman hirvittäviä ongelmia, mutta eipä se kovin kivaa ole. 7-8 h yhtäjaksoista(pienet väliheräämiset eivät häiritse, mikäli saan heti uudelleen hyvin unenpäästä kiinni), hyvälaatuista unta on optimini. Jos univelkaa on kertynyt pahasti niin silloin min. 10 h putkeen, jonka saan kyllä tarvittaessa onnistumaan riittävällä lääkityksellä, enkä tarkoita edes neuroleptejä. Niitä otan vain sellaiseen unettomuuteen, joka alkaa tosissaan enteillä psykoosia. Joka yö mun ei todellakaan huoli lääkitä itseäni pitkään uneen, vaikka pientä unettomuutta taustalla olisikin, koska sillä menolla lääkkeet menettävät pian tehonsa, enkä näin ollen saisi kuitattua niitä kunnon univelkojani millään sitten, kun niiden aika tulee.
Aamuisin mun on saatava kahvia melko pian heräämiseni jälkeen(poislukien krapulat tai pirilaskut) tai muuten mistään ei tule mitään
. Usein lataan kahvinkeittimen jo illalla valmiiksi, jotta se on helppo vain napsauttaa päälle ja kahvintippumista odotellessa voi käydä mukavasti tupakalla. Ruoka ei maistu mulle todellakaan aamuisin, vaan mun on oltava useampi tunti hereillä ennen ja juotava riittävästi kahvia ennen kuin pystyn syömään mitään. Jos mulla on aikainen lähtö aamusta jonnekin, lähikauppaa pidemmälle siis, yritän kuitenkin syödä vaikka väkisin edes jotakin pientä, jottei verensokerini romahtaisi yllättäen tyystin, mikä ei ole mukavaa sekään
.