Ohlala yrittää raitistua

Pläjäytän tän mun tekstini tänne puolelle tuolta vähentäjistä, ihan kylmän viileesti vaan copy-paste ilman editointia (suonette anteeksi). Tuolla toisella puolella on jo jonkinlaista keskustelua aloittamassani aiheessa, mutta laitetaan tää nyt tänne myös. Tiedä vaikka onnistuis tämä raitistuminen.

"Löysin tämän palstan sattumalta kun googlailin ihan muita juttuja. Koko viikonlopun olen näitä tarinoita ja kohtaloita lukenut ja voi, miten fiksuja ja ihania ihmisiä täällä tuntuukan olevan. Ehkäpä siis tänne voin alkaa vuodattaa tarinaani.

Olen lähes 4-kymppinen nainen, äiti, yrittäjä, vaimo. Suomessa en ole asunut enää yli kahteenkymmeneen vuoteen joten suonette anteeksi kielioppivirheeni. Minä olla ulkosuomalainen :unamused: . Taustalla on aika kompleksi suhde (absolutisti) vanhempiin joka purkautui teini – ja myöhempinäkin vuosina kevytkenkäisyytenä, syömishäiriöinä ja, niinpä niin, alkoholiriippuvaisuutena. Olen tissuttelija. Rakastan viiniä, ja maassa missä asun, se on suht halpaa ja saatavilla melkein joka kaupasta. Kätevää, eikö totta.

Aloin juomaan, kun ikää oli tarpeeksi. Olen aina ollut sosiaalinen juoja, kavereitten kanssa hauskempaa. Olen juonut juhliakseni, mutta muutaman viime vuoden aikana myös masennukseeni ja lopulta totaaliseen burn-outiin. Sain masennuslääkkeitä ja lipitin niitä viinillä alas- ehkä elämäni huonoin päätös. Puolisen vuotta meni jotensakin kulisseja ylläpitäen, mutta sisältä olin puutunut, turtana ja ennen veitsenterävälle muistillenikin tapahtui jotain ilmeisesti peruuttamattoman pahaa koska unohtelen asioita päivittäin. Pitkän ajan muistissani ei ole vikaa.

Kuten tuossa mainitsin, olen siis tissuttelija. Kaatokännit voin laskea elämäni aikana yhden käden sormilla. Inhoan vahvaa viinaa, liköörejä enkä voi sietää olutta. Viini on minun valittu turrutusnesteeni. Sietokykyni on kasvanut vuosien varrella, mutta pysyn aina jonkinlaisessa kontrollissa ja muistan kaiken mitä olen tehnyt. En juo joka päivä. Mutta viime aikoina olen havahtunut siihen, että odotan tilanteita ja tapahtumia, joidenka varjolla voi taas lipittää viiniä. Myös toistä tullessani kaadan itselleni automaattisesti viinilasillisen (en vielä joka päivä, mutta siihenkin ollaan varmaan menossa).

Tiedostan nyt siis, että minulla alkaa olla onglema. Tai siis on ongelma, ja yritän nyt alkaa parantelemaan tilannetta. En ole juonut yhtään viinilasillista kolmeen viikkoon. Tässä pitää mainita myös, että asiaan vaikuttaa se, että sain positiivisen raskaustestin tuloksen joka kuitenkin päätyi keskenmenoon, jo kolmanteen vuoden sisällä :frowning: Mieheni kanssa kaikki on todella hyvin, 17 vuotta olemme olleet yhdessä ja voin sanoa että vieläkin rakastuneita <3, mieheni ei alkoholista juurikaan välitä. Tuo äskettäinen keskenmeno oli nyt se viimeinen niitti joka sai, vihdoinkin, jotain tapahtumaan aivoissani ja tajuamaan että nyt on asialle tehtävä jotain.

Viime viikolla varasin ajan lääkärile, itse asiassa ihan muista asioista johtuen. Terveyteni on ollut aika kyseenalaista viimeikoina ja kävin juttelemassa lääkärin kanssa. Pyysin verikokeen, josta ilmenisi KAIKKI. Niinhän sitten sovittiin, ja tällä viikolla pitäisi mennä labraan. Ja mitähän kauheuksia sieltä ilmeneekään, maksa-arvot pelottavat ja hävettävät jo nyt. Lääkäri on puolituttu enkä uskaltanut kertoa totuutta tissuttelustani kun kysyi alkoholinkäytöstäni. Mutta kohtahan se ilmenee, siitä en pääse mihinkään. Uskon, että ainakin osa terveysongelmistani on alkoholin aiheuttamaa.

Haluan päästä eroon tästä viininhimostani, ja tuntuu että tulenkin onnistumaan. Minulla on onneksi se luonteenpiirre, että jos päätän jotain niin pidän siitä kiinni. Mutta täällähän ei tarvitse teille kertoa alkoholin maagisesta voimasta…katsotaan päivä kerrallaan. Ehkä tämä raportointi ja teille juttelu täällä auttaa.

Että tällainen tarina pähkinänkuoressa, kiitos kaikille lukijoille. Kirjoittelen aina kun kerkeän ja kun kirjoitettavaa on. Mietin vielä että laitanko vähentelijöiden vai lopettajien puolelle, en ole vielä aivan varma. Jännittää painaa “Lähetä”-nappia mutta teen sen nyt kumminkin, tästähän se lähtee. "

Tervetuloa Ohlala!
Viiniin rakastuminen se minutkin sai salakavalasti alkoholisoitumaan,ja siitä luopumisen surutyötä olen tehnyt pitkään jo ennen tätä raittiutta…
Mutta pettymys se rakastaja lopulta olikin…niinkuin aina jos tuntuu liian hyvältä ollakseen totta,niin se ei ole :wink:
Olen nyt syksyn ollut juomatta,paitsi yksi retkahdus(vahvisti vain että raittius kannattaa),käyn Aa:n naisryhmässä ja opettelen raitista elämäntapaa.Yrittäjä olen minäkin,melkein sen jo join nurin mutta saa nähdä vieläkö sen saa pelastettua…tuttua on kun kerroit että töistä tultua otat lasillisen…siten minäkin itseäni palkitsin aina raskaan päivän jälkeen…ja varsinkin raskaan työviikon jälkeen :confused:
No pian siitä tavasta kuitenkin vierottui…nyt ei käy mielessäkään enää joka päivä ainakaan.
Pitkään tosin viinilasin näkeminen esim.televisiossa sai aikaan haikeuden,mutta nyt ei tunnu missään!
Yritän kyllä olla ihan ajattelematta koko viiniä,enkä enää laita sellaisia ruokia joihin viini muka ennen kuului…
Minuakin tämä plinkki on auttanut kun olen seurannut miten muutkin ovat onnistuneet.
Voimia alkuun,ja maksa-arvoista muuten…minulla ne olivat hyvät vaikka join…kai se on yksilöllistä miten se vaikuttaa ja kuinka pian.

Hei Ohlala!

Tervetuloa lopettamoon! Hienoa, että olet aloittanut elämänmuutoksen! Olen myös 40+ nainen ja lopetin alkoholinkäytön keväällä. Jokaisella on omanlaisensa tarina. Viinillä olen minäkin itseäni lääkinnyt. Nyt syyskuussa sain myös kokemuksen siitä, miltä tuntuu olla viinimaassa matkalla, kun ei juo. No, olin saanut niin paljon tsemppiä etukäteen, että kieltäydyin kaikesta minulle tarjotusta alkoholista. Toki niitä juomismahdollisuuksia joutui väistelemään ihan olan takaa. Mutta toisaalta ei ollut kertaakaan myöskään krapulaa. Liikuin ja pyöräilin reissun aikana. Jos väistelyyn oppii, voi melko nopeastikin omaksua tavan, ettei juo ikinä eikä missään tilanteessa.

Maksa-arvot ja muut vastaavat saattavat olla vielä sinullakin ihan viitearvoissa, mutta se ei tarkoita, että juomista kannattaa jatkaa. Toivotan sinulle kovasti tsemppiä muutoksen tielle!

Ohlala kirjoitti

Maksa-arvojensa tietäminen voi olla tärkeää, ja ehkä sinulla ne ovat ihan normaaleissa lukemissa. Tärkempää on , että olet havahtunut alkoholin vaikuttaneen henkisiin kykyihisi, kuten muistiisi.

Elämässään pohjalle joutuminen on meille jokaiselle henkilökohtainen ja erilainen. Pohjalla tarkoitan hetkeä, kun on valmis lopettamaan alkoholin juomisen. Minun toipumiseni ja raittiuteni alkoi siitä, kun läksin liki nelikymppisenä hakemaan apua ja kerroin olevani alkoholisti. Se tosiasia oli minulle selvinnyt ja paljon aikaisemmin. Avun saamiseksi en laittanut mitään ehtoja enkä luvannut muuta kuin sovin kotona lähteväni illalla AA-palaveriin.

Lukemiseksi voin suositella ainakin kirjaa Nimettömät Alkoholistit. Siinä on eri maista olevien nais- ja miesalkoholistien kertomuksia, miten he ovat selviytyneet AA:n tukemina raittiiseen elämään. Kirja on käännetty monille kielille.

Tervetuloa palstalle, täältä saat vastustuskykyä välttää vahvan ja hämäävän vihollisen houkutukset!

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

Kävin verikokeissa. Nyt näyttää siltä, että lääkärille ei saa aikaa ennen 28.12 :imp:

^

Monesti ne verikokeen tulokset voi kysyä sairaanhoitajalta. Sitten, jos niissä on ongelmia, niin lääkärin kanssa voi jatkaa siitä.

Täällä on pikku kylälääkäri (vaikka kaupunki tämä kyllä on) tuossa kulman takana (se minun puolituttu) ja perjantaina viimeinen mahdollisuus udella tuloksia ennen heidän lomaa. Lähtee lääkäri lomalle ja sinä aikana ei niitä tuloksia saa mistään kun assistenttikin on lomalla. Toivottavasti pääsen vielä perjantaina keskustelemaan, nyt kiinnostaa kamalasti.

Olen ihan poikki tänään. 6 putkea otettiin verta, sen jälkeen kauhean kiireinen työpäivä ja tuli töissä sellaista takapakkia että meinas verisuoni katketa päästä. Minulla oli myös elämäni ensimmäinen akupunktuuri-sessio :unamused: Tuntuu että olisin juossut maratonin tänään. Nyt istun sohvalla, normaalisti olis ainakin jo toinen viinilasi menossa, nyt lasi PORKKANAMEHUA :open_mouth: Olis tuolla pullo Liqor 43 kaapissa, vois mennä hyvin porkkanamehun kanssa kun muuten en siitä niin välitä.

En pääse lääkärin luo mutta verikokeen tulokset olivat jo tulleet ja sain kopion. Eipä noista ilmene yhtikäs mitään, ainakaan mihinkään vaivoihin mitä mulla on.

Ajattele positiivisesti. Ainakin iso joukko ongelmia rajautui pois, kun niissä monissa kokeissa ei mitään ollut. Se tietenkin vaatinee jotakin lisätutkimuksia, jos sulla on terveysongelmia ja vielä ei syytä selvinnyt, tai mitäpä sitä arvailemaan. Ehkä se jatko selviää sitten, kun juttelet sen lääkärin kanssa.

Kyllä, sydäri, näin yritän ajatella. Jatkuva päänsärky, sairastelu ja yleinen v****us johtuu jostain muusta. Ilmeisesti stressistä jota on jatkunut vuosia, en osaa muuttaa ajattelutapaani stressatakseni vähemmän. Nykyisin pienimmästäkin vastoinkäymisestä nousee verenpaine kattoon ja pää pamahtaa kipeäksi sillä sekunnilla. No loulun jälkeen taas lääkärille. Eilisessä akupunktiossa laitetiin ranteeseen ja käteen jotkut ihme nastat joidenka pitäis helpottaa päänsärkyjä. Hmm.

Ensimmäinen ajatus kun näin nuo kaikki labran lukemat: tänä iltana otan viinilasillisen, olenhan sen nyt ansainnut. Niinpä niin :unamused: .