OFF-Topic..suhteesi TATSKOIHIN?

Suhteesi tatskoihin

  • EN OTA - HYI!
  • Ehkä otan, olen jo harkinnut
  • Olen pari ottanut - en aio ottaa lisää
  • Olen parit ottanut ja aion ottaa lisää
  • Olen TATSKAHULLU - hehkutan niillä,otan lisää ja tatskaamattomat ovat mielestäni jäliis ajastaan

0 voters

Eli kunb niistä paljon puhutaan niin mikä on niiden osuus meissä pulsuis/ex-pulsuis

Kai niitä sitten on oltava, jos haluaa edes vähän olla samanlainen kuin muut, kulkea joukossa.

Ilman olevat erottuvat ikävästi ja ehkä haluavat sillä viestittää jotain perverssiä.

En aivan ymmärrä tatuointibuumin ideologiaa (paitsi että kuulemma kaikki bisnes on aina hyväksi)
ja olisin muuten melkoinen kummajainen mutta minut pelastaa se että näissä hommissa on aina sen verran paskaa ja arpia käsivarsissa ettei sitä kuvien puuttumista niin huomaa. Ja voihan ainakin talvella pitää pitempihihaisia paitoja.

Oudompien naisten kanssa ei olisi sänkyyn asiaa kuin säkkipimeässä, sarjakuvia kun ei ole ja milläs sitten toista viihdytät?

Ihan asiallisesti ottaen, kun ne ovat niin pirun pysyviä, niin en menisi nahkaani ottamaan. Kun olen huomannut että arvot voivat muuttua.

ristejä ja hakaristejä, tähtilippuja ja iskulauseita on varmasti kiva kantaa ja kantaansa julistaa niin kauan kuin itse niiden oikeutukseen sokeasti uskoo. Mutta kun niin monella meistä ovat maailmankatsomukset muuttuneet -ihmisikä kun on sen verran pitkä että siinä ehtii funtsimaan joskus toisenkin kerran.

Olin muuten nuorempana just sellainen, että jos olisi ollut yleisempää tuoda omaa itseään esille hakkauttamalla asiat kuvina nahkaansa niin luultavasti olisin ollut jonon alkupäässä.
Nyt kun asiaa ajattelen niin ehkä parempi ettei silloin kivikauden jälkipuoliskolla niin kaikkea ollut, puutteessas ja kurjuudesa elettiin.

Juopottelusta pääsi sentään eroon ilman kirurgiaa kun ajatusmaailma keikahti toiseen suuntaan. Eli helppo nakki tuohon verrattuna.

Suhteeni tatskoihin tiivistän näihin sanoihin: Ei oo, ei tuu.

Vittuillessani pari tatskaa oon ottanu. :sunglasses:

Yhden niistä taiteili ja neulalla hellästi naputteli käsivarteeni eräs kiva poika ollessamme 20-vuotiaita. Joimme samalla olutta ja poltimme pilveä. Elämä oli jo silloin suuri romanttinen seikkailu.
Pojalle kävi joidenkin vuosien kuluttua vähän kehnosti.

Poika meni, tatska jäi. Eikä jäänyt ihan ainoaksi, vaikka näiden suhteen pystyinkin kohtuuteen.

Mulla on tatuointi, toistaiseksi vain yksi. Otin sen jo kauan aikaa sitten ja mietin tosi pitkään (en siis kulkenut minkään trendin perässä). Nyt olen jo vuosia halunnut tietynlaisen tatuoinnin joten alan olla varma että oikeasti haluan just sen. Miehellä saa myös olla tatuointeja, mutta ei liikaa! Siis ei koko kroppa tatuoitu enkä pidä tatuoinneista kasvoissa.
Mitä olen huomannut niin se tatuointibuumi on jo mennyt ohi pääosin. Ainakin omista tutuista vain yksi on ottanut ensimmäisen tatuointinsa lähiaikoina.