O.P esittäytyy

Jep, eli olisi varrmaan ihan aiheellista esitellä itseni, kun oon jo täällä muutaman kerran vastaillut tyypeille. Elikäs… 5-vuotta on takana erilaisten päihteiden väärinkäyttöä. Olen puolentoista vuoden aikana tiputtanut kaikki päihteet pois, ja 1.4 tuleekin vuosi täyteen ilman alkoholia ja piriä, jei! :slight_smile: Bupren kanssa on ollut kaikkein vaikeinta, olin vieroituksessa jo viime joulukuun alussa sain viimeisen annoksen jonka jälkeen olin tänne maaliskuun puoleen väliin putsina. Kerran retkahdin ja nyt vähän pelottaa että onnistuuko tää mun suunnitelma päihteettömästä elämästä, vai miten käy. Mun puoliso on korvaushoidossa ja olenkin miettinyt sitä vaihtoehtoa että pitäiskö itsekin hakeutua siihen. Oon vieroittautunut kaikesta ilman mitään tukilääkityksiä, mutta nyt alkaa tekemään tiukkaa, on aika vaikea elämäntilanne päällä ja päihteiden käyttö on mulle toiminut eräänlaisena stressinhallinta keinona.

Tällainen tilanne täällä tänään. Kaikille muillekin tsemppiä jotka yrittää kuiville, kyllä se onnistuu jos on kovasti tahtoa. :slight_smile:

Tervetuloa tänne O.P. kirjottelemaan ja kuivattelemaan :slight_smile:

Kyllä sun kannattaa harkita 2 et menetkö korvaus hoitoon jos
olet päässyt jo irti ja onnea kohta tulevasta vuodesta ilman!
Muista et bubren käytön loputtua masennus voi jatkua vuodenkin ja kyllä se helpottuu
ainakin näin keväällä kun kohta alkaa kesäkin…

oliskohan niin, että keväällä on helpompaa lopettaa? Keväässä on uuden alku?

Jep, no siis mulle sanottiin ihan suoraan ettei mulla oo korvaushoitoon mitään asiaa kun oon ollut niin pitkään kuivilla. :smiley: Että se siitä suunnitelmasta, toisaalta hyvä niin, tuntuu että jos korvaushoitoon meen niin sen jälkeen oon koukussa ikuisesti.

Keväällä on toisaalta helpompi lopettaa mutta toisaalta taas voi olla vaarana että kesä vie mukanaan… ainakin mulla on muutaman kerran käynyt niin että koko kesä on mennyt jotenkin sumussa kun on kavereiden kanssa tullut istuskeltua puistoissa “piknikillä” ei-niin-selvinpäin. :unamused:

Tänä keväänä on ihan erilainen motivaatio lopettaa, on kerrankin hyvä syy. Ja tää on oikeastaan mun ainoa mahdollisuus muuttua, tiedän etten toista mahdollisuutta enää saa. Mutta tänään taas uskoa huomiseen löytyy. :slight_smile:

*muoks. typoja.

Kerro ihmeessä, että miten hommasi etenee ja että miten sinulla menee.

Noo… nyt on ollut aika vaikeaa noin muuten elämässä, ei liittyen päihteisiin. Mun tytär joutui sairaalaan lastenosastolle ja olen nyt ravannut siellä sitten joka päivä. Henkisesti on ollut tosi kova paikka, mutta en ole silti sortunut käyttämään mitään! Jee, hyvä minä! Ehkä tässä oppii vastaanottamaan vaikeita ja negatiivisia asioita. :wink:

Lisäksi tietysti käyn antamassa seuloja 1-2 kertaa viikossa ja sain vihdoinkin aikoja psykologille. Olin täysin omillani melkein 4kk:tta, joten nyt tuntuu hyvältä kun otetaan tosissaan tää mun päihdeongelma. Mut ehkä voin olla ylpeä itsestäni että 4kk:n aikana retkahdin vain kerran vaikka minulla ei ollut mitään ulkoista kontrollia. :smiley:

Mutta nyt täytyy lähteä taas sairaalalle, voimia kaikille muille kuivattelijoille! :slight_smile:

Mä sanoisin ihan IMOna et annan sulle potenssiin 100 respectii et oot selvänä vaikeas tilantees. On frendi joka oli yli 4v selvänä ja nyt äidil vaikea tilanne ja mies korvaukses joten ongelmia. Seuraavast kärähdyksest muksu lähtee ja sen ikäinen ei ikinä tajua sitä asiaa jos niin käy. Ongelmaa ei ole ja ostetaan lisää jne. kaikki pyörii kaman ympärillä eikä nähdä että ei oo kyse et käsitellään asioita kaman kautta…

Sä sen sen sijaan oot hyväksyny negatiiviset tunteet selvinä ja tuo on aivan normia et tulee mieleen et olisko helpompaa jos/kun käytin… Aivot vielä ku tuppaa tuota mielikuvaa somistamaan et muistaa vain hyvät asiat. Mun mielestä on tosi upeaa et sä oot lapselles omana itsenäsi auttamassa; ei kama-sinä, vaan ÄITI jonka kuuluukin olla. Vaikka tilanne on vaikea, uskoisin et tämä lähentää teitä ja auttaa sua jatkamaan samalla tiellä. Ajatukset on ajatuksia; teot kertoo miten asiat on… Pakko vielä mainita et vaik retkahtaisit ni ota se kerta-retkahduksena. Mul niit tuli niin puskista et aluks meinasin et jatkan samantien, mut se et oot käyttöä vastaan tekee olon epämukavaks jos sattuisit retkahtamaankin… Tää on vain spekulointia ku suurin osa jossain vaihees retkahtaa mut sä oot selkeest oikealla tiellä ja nauti siit et vaikka vaikea elämäntilanne ni sä selviät siitä selvänä ja voit olla siitä ylpeä!. Lapsesi vaistoaa kyllä oletko läsnä vai et…

Ihanat loppuviikot sulle, sä kasvat henkisesti paljon tuolla asenteella vaikka elämäntilanne on vaikea… voimia jaksamiseen <3 Ja muista et sä voit todellakin olla ylpeä itsestös, oot muuttan vuosien käyttäytymismallin; se antaa lisää taistelutahtoa! kaikkea hyvää teille ja toivottavasti lapsi pääsee parempaan kuntoon; pidä sä silti huolta itestäs et voit tukea lastasi… You are survivors both! :slight_smile:

Tsemppiä tuohon sinun tilanteeseen. Tosi hienoa, että jaksat ja näet lapsesi tilanteessa tukena olemisen tärkeänä. Malibu kannusti sinua tuossa ed. kommentissa. Siihen ei lisättävää. Kirjottele miten menee. Ollaan linjoilla.

Malibu: Kiitos ihanasta viestistä! <3 Meinas tulla itku kun luin sitä. En oo pitkään aikaan saanut kannustusta, vaan lähinnä tuntuu että viranomaisten silmissä oon vaan narkkari ja perusolettamus on että retkahdan kuitenkin. Tuli lämpöinen olo kun luin sun viestiä. <3 Ajattelin silloin kun odotin meidän tyttöä että jos en nyt pysty lopettamaan, en pysty siihen ikinä. Joten kyllä mulla on vahva usko siihen että mä pystyn kestämään mitä vaan mun lapsen vuoksi. Äitiys on aika vahva voima. :wink:

Meillä voidaan nyt ihan hyvin. Saatiin tuliaisiksi noro-virus sairaalasta, mutta siitäkin ollaan parannuttu jo. :slight_smile: Mieskin pääsee tän kuun lopussa kotiin. Sekin saa mielialan korkeemmalle eikä mielihaluja ole juuri ollenkaan kun mieliala on hyvä. Hyvää viikonloppua kaikille kuivattelijoille! <3

Tosi kiva kuulla et se viesti toi hyvän mielen <3. On vain fakta, et entisiä käyttäjiä kohdellaan huonosti ja oletetaan retkahtavan. Koko elämä on todistelua et on kuivilla. Siks en oo kerton koululle mitää et oon käyttän. Ei oo ennakko-asenteita, tosin vitsailen et kuka maksaa psykiatrin vaik sellasella käynkin :wink:

Tosi hyvin oot pärjän jos vielä tuon noron sairastitte… YÖK! Itellä oli kans pari vatsatautia mut en onneks oksentan. Se riitti mulle…

Sulla on varmaan tänä kesänä paljon tekemistä muksun kanssa? Uimiset ja pyörällä ajot… :slight_smile: Mä odotan aikaa jolloin mul olis lapsia, jos niitä nyt joskus saa; söin lähes 10v e-pilsui ja ku lopetin oli yli 3kk menkat myöhäs, söin kk:den ja nyt yli kk:den taas myöhäs. En tahdo noita hormoni-ongelmia silloin ku tahtoisin jo lapsia joten lopetan nuo jo nyt… Enkä tarkota e-pilsui ettei lapsia sais mut joka 5. paril ku ongelmia ni vähä tuo pelottaa; ei kuitenkaa saa antaa sen vaikuttaa tän hetkisee elämään… Mulla tuo lapsi oli motivaatio lopettaa. Tosin tahdon lopettaa lääkkeet myös ja saada ammatin mut lapset on tosi ihania <3 .

Sä voit oikeasti olla itsestäs ylpeä, mulla on enemmän sellaisia tuttuja keltä lapset otettu alle ½v huostaan ku niitä ketkä ovat lopettaneet. Täs kaupungis alle vuodes nyt 3 narkomaania saanu lapsen ja ainakin yhdeltä muksu vietiin jo, toiselta tullaan ottamaan 100 varmasti pois lapsi, koska käytti piriä odottaessaankin… :frowning: Mut on niitäkin ketkä lapsi on saanut lopettamaan ja se on hienoa!! Viettäkää hauska ja raitis loppuviikonloppu! :slight_smile: <3

Näinhän se on että joutuu koko ajan todistelemaan että on hyvä äiti ja joutuu tekemään 100% enemmän töitä näyttääkseen että on paras äiti omalle lapselle. Se on mun mielestä vähän ristiriitaista koska tässä joutuu tekemään helvetisti töitä oman päihteettömyytensä kanssa ja sitten pitää vielä siihen päälle näyttää että "joo, oon se pullantuoksuinen äiti mitä te oletatte mun olevan"eikä saa näyttää että olis väsynyt… No joo, meillä on onneksi kiva sosiaalityöntekijä jonka kanssa on luottamukselliset välit, eli vois olla paskemminkin ja todella pahasti. :smiley:

Meillä ei vielä tänä kesänä pyöräillä tai uida kun tuo tyttö on vielä niin pieni, mutta jos päästäis vapputorille kun mieskin tulee kotiin just sopivasti. <3 Ja kesällä sitten piknikille rantsuun. Kyllä sitä osaa nauttia elämästä ihan eri tavalla kun on selvinpäin. Nyt osaan arvostaa niitä pieniä asioita elämässä, kun tajusin että kaikki mitä mulla on voidaan ottaa pois. Ei semmoisia ennen tajunnut kun oli niin sumussa. :unamused:

Kyllä se kai on enemmän sääntö kuin poikkeus että narkeilta ja ex-narkeilta viedään lapset pois. Vaatimukset sille että saa pitää lapsensa on aika kovat, jos ei “osaa” elää normaalia elämää. Siis että yöt nukutaan ja päivät valvotaan ja sitten on vielä se että monet kai retkahtaa just pikkulapsi-kautena. Onhan se aika raskasta kun unet jää vähille ja sit pitää todistella että hyvin menee. Mutta mä oon valmis tekemään töitä mun muksun takia, sitä vartenhan lapsen sain että saisin pitää sen omana ilonani. <3 Mä oon varma että säkin saat vielä joskus oman ilosi, oot tehnyt tosi paljon töitä että oot päässyt siihen missä oot nyt (ainakin sen perusteella mitä oot kirjoittanut tänne).