Nyt vasta heräsin... :(

Kotikanava
1

Luin yhtä ketjua läpi ja nyt silmäni avautuvat lisää. Olen n. 7 vuotta ummistanut silmäni. Viime viikonloppu sai “hereille”.

Tapasin nykyisen mieheni n. 7 vuotta sitten. Silloin oli jo alko ( yleensä viikonloppuisin ) kuvioissa. Itsekin otin seuraksi. Syntyi yhteinen muksu n. 4 vuotta sitten joka rauhoitti meikäläisen ottamista. Toki otan silloin tällöin itsekin. Pystyn myös kontrolloimaan juomisiani.

Mies onkin sitten toinen juttu. Jos ottaa yhden, ottaa kolmannen jne. Erehdyin yhtenä perjantaina ehdottamaan, että otetaan muutama lasillinen punkkua. Osti 2 punkkua ja pienen pullon kossua. Itse otin sen muutaman. Mies otti enemmän ja seuraavana päivänä loput.

Viime viikonloppuna silmät paljasti, että taas on otettu ( pulloja piilossa ). Ei ole ensimmäinen kerta, kun on jäänyt “kiinni”. Taas meni suunnitelmat mönkään. Suunnittelin, mitä kaikkea kivaa oltais voitu tehdä. Menin niin lukkoon, etten saanut aikaiseksi, että olisin toteuttanut suunnitelman lasten kanssa.

Ollaan jauhettu tästä samasta asiasta niin monta kertaa, että nyt tuli mitta täyteen. Mietin jopa, että miten ihmeessä voin enää luottaa toiseen ? Ahdistaa niin pirusti ja on kamala fiilis ja saamaton olo.

2

Älä jätä tekemättä suunniteltuja asioita miehesi takia! Menkää lapsesi kanssa uimaan, käykää kyläilemässä jne. Kenenkään lapsen ei tarvitse katsoa kun isä viikonloppuna on viihteellä.

Miestäsi ei voi pelastaa kun mies itse, mutta itsesi ja lapsesi voit sinä! Sinä voit vaikuttaa miten elämänne elätte.

Viikonloppuisin on myös teidän oikeus rentoutua ja ladata akkuja, joten älä käytä sitä miehesi vahtimiseen ja mutehtimiseen. Elämme tässä ja nyt eikä uutta tilaisuutta tule. Joten tee asioita joista nautit ja saat iloa!

3

Kiitos Maikki. <3

Sanoin tänään aamulla, etten halua jatkaa miehen kanssa, koska olen ihan loppu. Itkettiin molemmat ja mies sanoi, ettei enää ota tippaakaan. Halusi vielä kerran näyttää. Myönsi jopa, että sillä on sairaus. Lupasi, ettei ota enää edes saunakaljaakaan. Nyt vaan mietin, että voinkohan luottaa. Huomautin myös, että jää aina kiinni, vaikka salaa ottaisi. Näkee aina silmistä.

Sovittiin, että viikonloppuna touhuillaan yhdessä jotain kivaa. Jännä, että sitten lupaillaan vaikka kuu taivaalta, jos vähänkin vihjailen lähdöstä. Onhan kaikki sanoneet, että näyttää selvästi rakastavansa. Miksi sitten on pitänyt jauhaa samasta asiasta ja nyt vasta tajuaa, että olen ihan tosissani vihainen ja pakkaan kamat, jos tilanne ei muutu.

Juteltiin, ettei ole normaalia joka viikonloppu ottaa alkoa. Monta kertaa olen sanonut, että sen ymmärrän, jos haluaisi lähteä kavereiden kanssa viettämään iltaa. Nyt tuli stoppi siihenkin. Ainakin joksikin aikaa. Kun ei kerran osaa lopettaa muutamaankaan. Sanoin vaan, että kohta juominen jatkuu viikollakin tätä menoa ja sitten on vaarassa työpaikka ja kaikki.

Mies sanoikin, että muuten menee hyvin. Aina tulee riitaa juomisen takia. Näinhän se on. Se on selvinpäin hyvä isä. Rauhallinen, eikä pahemmin hermostu mistään. Aina kun juo, niin on jotenkin takakiree. Ei osannut sanoa syytä juomiselle, vaikka kännissä syytti mua.

4

Tuntuupa tutulta, tosin me olemme askeleen pidemmällä.
Olen itse elänyt lasisen lapsuuden, faijani joi rapiat kolmekymmentä vuotta ja kuoli “ojan pohjalle” hiukan yli kuuskymppisenä. Tästä johtuen oma suhtautumiseni holiin ja ennen kaikkea riippuvuuteen on hämmentävä. Meillä ei ole lapsia koska en halua ottaa mitään riskiä että siirtäisin perinnön eteenpäin.

Olen käyttänyt itse koko aikuisikäni alkoholia paljon, olen siis itsekin suurkuluttaja.
Nykyisen mieheni kanssa olemme olleet yhdessä 15 vuotta, ja koko tuon ajan vapaa-ajan viettoomme on liittynyt alkoholi. Perjantaisin tottakai, saunomista ja tissuttelua, lauantaisin lenkkeilyä ja puutarhahommia ja ruuanlaittoa, ja tietysti olutta. Sunnuntaisin enää vaan muutama, koska maanantaina pitää kyetä töihin. Viikolla ehkä keskiviikkona vähän (pullo viiniä per lärvi), torstaita oli turha kuivatella kun kohta oli kuitenkin perjantai. Koko ajan siis töissä käyden ja harrastaen aktiivisestikin liikuntaa. Tämä ei ole ollut ongelma. Meillä on todella hauskaa yhdessä, siis silloin kun kumpikin ottaa. Mikäs siinä on istua notskilla ja naukkailla olutta ja parantaa maailmaa. Kumpikaan ei koskaan vedä mitään örvilärvejä, eikä kuvioon ole kuuluneet kapakassa käynnit eikä väkivaltaisuus. Silti siis riskirajat paukkuvat tuplasti tai triplasti viikon aikana.

Ongelma syntyi kun minä rupesin pohtimaan alkoholinkulutustani ja rupesin vähentämään. Ensin lopetin sunnuntain loiventavat. Seuraavaksi siirsin aloituksen rajaa entisestä puolesta päivästä iltapäivä kolmeen tai neljään, ja silloinkin aloitan ykkösoluella. Viikossa pitää olla vähintään neljä täysin tipatonta päivää. Näin siis MINÄ päätin.

Mies on jatkanut entiseen malliin, tipattomia päiviä on yleensä kaks tai kolme viikossa. Muina arkipäivinä ottaa ehkä 6 olutta, joskus luvalla ja joskus salaa ja valehtelee mulle päin naamaa ettei ole juonut mitään. Se v…ttaa kaikista eniten että valehtelee, sanois reilusti että otanpa nyt pari olutta lätkämatsin kunniaksi.

Myöntää ongelmansa. On käynyt päihdeneuvolassa, apuna b-vitamiinipiikit ja rauhoittavia, joista oli vielä enemmän sekaisin kuin viinasta. Käynti holiongelmiin perehtyneen psykiatrin juttusilla, mukaan revia-resepti viinapirun karkoitukseen ja mirtzaa unettomuuteen. Kaikki hyvin pari viikkoa ja taas mennään.

En siis tiedä onko ongelman nimi minä, vai miehen alkava alkoholismi? Miksi en saa omaan päähäni, että neljän ykkösoluen juonti vaikka lätkää katsoessa ei ole maailman pahin asia, vaan olen sata varma että moinen vain pahentaa holiongelmaa. Miksi vaadin että mieheni voi ottaa vain silloin kun MINÄ haluan, ja saan hirveän tiltin jos hän juo muulloin? Minähän tässä olen päättänyt vähentää, miksi rustiinamaisesti vaadin että myös hän vähentää. Itsestäänhän sen on lähdettävä. Taas on takana ilta mykkäkoulua eri huoneissa telkkaria katsoen sekä huonosti nukuttu yö koska väitti kivenkovaan ettei ole juonut mitään. No, promillemittari näytti 1,48 promillea… että se siitä.

Piru vasemmalla olkapäälläni sanoo että lähde kun vielä voit, tuo on menetetty tapaus. Enkeli (joskin siipensä ryvettänyt) istuu oikella puolella ja uskottelee että me molemmat pystymme kohtuukäyttöön, jonka määrän määrään siis vain ja ainostaan minä. Rakkaus ei ole hävinnyt mihinkään, mutta jos todellakin elämä on joko mykkäkoulua tai hilpeää humalaa niin valinta on vaikea. Ne pari selvää päivää mieheni on siis hyvinkin hiljainen ja sulkeutunut. Henkinen krapula on aina kova ja fyysinen krapula uuvuttavaa. Voi elämää. Pitäisköhän itsekin vain antaa mennä, sillähän tämä ongelma ratkeaa.

5

Jäin vielä miettimään tuota äskeistä tilitystäni. Kerroin paljon mutta en vastannut mihinkään…

Olet siis samassa tilanteessa kuin minä. Miehesi ottaa enemmän kuin sinä hyväksyt. Yhteiskunnan silmissä hän on vielä kelpo veronmaksaja. Apua on vaikea saada, kunnallinen apu on tarkoitettu paljon syvemmällä rämpiville, yksityinen maksaa enemmän kuin mihin asuntovelallisella on varaa. Lupauksia on saatu kymmeniä, kaikki on petetty. Kumpaisenkin mies väittää arvostavansa ja rakastavansa ja tekee melkein mitä vain toisen puolesta, paitsi pysyy erossa pullosta. Tahtoa olisi mutta voimaa ei. Uhkailut eivät auta jos niitä ei toteuta, näin väittävät asian läpi käyneet. Itselläni on parin yön yöpymiskamppeet töissä mukana, nyt vaan yritän päättää menenkö hotelliin pariksi yöksi rauhoittumaan vai menenkö kotiin käymään läpi keskustelua joka on käyty jo kymmeniä kertoja ja jonka lopputuloksen tiedän.

Mies olisi valmis lähtemään katkaisuun, mutta odottaa että joku muu hoitaa esim. taloudelliset asiat hänen puolestaan, tottunut siihen että hänen ei tarvitse muuta kuin mennä sinne minne käsketään. Kaikki muu hoituu kuin itsestään. Uskoakko vielä vaiko antaakko periksi. Heittääkkö kaikki hukkaan ja onko elämä sitten parempaa? Tila myyntiin, mieheltä menee samalla työpaikka. Autanko häntä tekemällä niin vai sysäänkö vielä syvemmälle? Miksi emme saa heitä uskomaan että nyt on tosi kyseessä!! Pelkään että jos en tee mitään, herään kahden vuoden kuluttua todellisuuteen että käsissäni on pitkälle alkoholisoitunut juoppo, asuntolaina ulosotossa ja lähteminen vielä vaikeampaa. Vaihtoehtona lähteä ja tajuta ettei elämä yksin ole kivaa ja että markkinoilla on vain vielä pahempia tapauksia.

6

Onhan miehelle otettu kallis henkivakuutus? Ja tilan perii vaimo sitten kun aika on kypsä? Asioita voi jouduttaa kun taivuttelee miehen siirtymään oluesta kirkkaisiin ja napsimaan niitä hermomyrkkyä varmuuden vuoksi nurkan takana vaanivan krapulan ennaltaehkäisemiseksi. Jos oikein haluaa mustaleskeillä, niin liuottaa niitä pillereitä sinne viinan joukkoon, niin voi henkeään pidätellen odotella kolmannen erän loppuvihellystä! Rikoskomisariokaan ei epäile mitään, jos taskusta löytyy vankka pamiresepti. Niin tai näin, ei mene montaakaan vuotta kun vapaus koittaa. Itse toki kannattaa pysyä vesiselvänä siiheksi kunnes voi korkata uudelle elämälle miehen haudalla.

7

Ja Arkkitehdin pointti ja neuvo oli?

8

Että kaikki järjestyy sitä nopeammin mitä enemmän on itse aktiivinen. Ei toki välttämättä kuvatulla tavalla, herranjestas, sehän olisi kiihoittamista kansanryhmää, eli meitä alkoholisteja vastaan! :wink:

9

Ei pidä paikkansa. Kaikilla Suomen kunnilla on nykyään ehkäisevän päihdehoidon ohjelmat (on muistaakseni ihan lakiin kirjattu). Eli varsinaista riippuvuutta ei edes tarvi olla vaan pelko että kehittää jossain vaiheessa riippuvuuden. Kunnilla on myös velvollisuus hoitaa päihdeongelmaisten läheisiä. Eli ota rohkeesti yhteyttä kunnan päihdepalveluihin äläkä lannistu vaikka sattuis oleen ensin joku tietämätön vastassa. Päihdeongelmahan aina vaikuttaa aina jollain tavalla läheisten elämään silloin kun molemmat ei juo tai toinen juo vähemmän ja toinen enemmän. Ennenkaikkee älä anna periksi omista raittiuspyrkimyksistäs ja hae myös omaan riippuvuuteesi apua.

Olen itse saanut apua kunnalliselta puolelta omaan riippuvuuteeni ja exän päihdeongelman tuomiin ahdistuksiin (vertaistukiryhmät, sosiaaliterapeutilla ja psykofysioterapeutilla käynnit)ja tänään olen ollut täysin raittiina puolitoista vuotta. Exästä erosin ensin ja sit päätin aloittaa täysin raittiin elämän. Exä päätti toisin. Elämäni rakkauden menetin, mutta raitis elämä ilman viinan tuomia ongelmia on tuhat kertaa arvokkaampaa mulle tänä päivänä.

10

Huikeasti onnea moisen suorituksen johdosta! Mulla puolitoista viikkoa taitaa olla ennätys tässä muutamaan vuoteen! :smiley:

11

Tais mies ymmärtää hätäni. Ei ole hakenut kaupasta yhtäkään tölkkiä… :mrgreen:

12

No se on hienoa, että ongelma on selätetty :smiley:

13

Jännästi sitä kummiskin stressaa, että tässäkö se oli ? Koska tulee seuraava “pommi” ja mies ratkeaa ? Pääsinkö “liian” helpolla ?

Koko viikon olen ollut äärimmäisen väsynyt ja on ollut saamaton ja ahdistunut olo. Johtuu varmaan siitä, koska näistä on juteltu niin monta kertaa ennenkin. Ja nyt sitten yht’äkkiä kaikki käy niin kuin sormia napsauttamalla…

14

Pessimisti en halua olla, optimismiin ei vielä syytä, ollaan siis realistisia. Jos on alkoholisoitunut, niin on vain pelästystauko. Tilanne kun rauhoittuu, todenäköisesti ottaa taas. Elimistö alkaa huutamaan päihdettä.
Niin oli meillä. Uhkailu erolla ei auta enää toista kertaa, on vain ryhdyttävä tositoimiin. Tarvitsee heri hoitoa samaan syssyyn. Lopetus hetkeksi on eri asia kuin pysyvä raittius…jos se olisi noin helppoa, meillä olisi vain raitistuneita alkoholisteja kerrasta erouhasta, ei repsahtajia…

15

Pari viikonloppua menty selvinpäin ja mies on heilunut meidän kanssa. Kertoi olevansa tosissansa, että korkki on nyt lopullisesti kiinni. Ei halua menettää meitä. Saas nähdä kui käy kun kesä lähenee. En viitsi vielä ihan positiivisesti ajatella. Mutta olen nauttinut miehen ihanasta seurasta tämän viikon. Kun se on selvinpäin niiiiiiin ihuna ( huomaavainen, hellä, rakastava, rauhallinen… ), että nuo ikävät kokemukset tuntuvat kuin pahalta unelta. :neutral_face:

On se muutamalle läheisellekin avautunu, että sillä on sairaus. Eikös siitä paraneminen jo ala, kun myöntää, että on alkoholisti ? Mietittiin vielä yhdessä, ettei yhtään passa ottaa, jos ei osaa ajoissa lopettaakaan. Kun joka kerta on ollut humala hakuisuutta. Nyt ei tee edes kuulemma mieli alkoa, joten tästä on hyvä jatkaa.

16

Äipsis

Nauti vaan noista hetkistä nyt! Sinä kun et voi tietää mitä seuraavaksi tapahtuu , joten älä tuhlaa tuota aikaa ainakaan murehtimiseen. Nyt on hyvä aika kerätä voinua ja miettiä mitä haluat ja tehdö varosuunnitelma että mitä jos miehesi alkaa taas juomaan.
Mieti millaisen elämän haluat, millaisen elämän haluat lapsillesi. Silloin kun on varasuunnitelma että jos sittenkin ratkeaa niin tiedät mitä teet seuraavaksi eikä tarvitse etukäteen murehtia!

17

Kiitos, Maikki, tsempeistä ja vinkistä. En ole enää jaksanut murehtia, että mitä jos tuo alkaa taas. En jaksa uhrata energiaa siihen. Päätin nyt nauttia tämän hetkisestä tilanteesta. Kovasti ollaan nyt menty lasten toiveiden mukaan ja touhuttu niin, että ollaan oltu iltaisin ihan puhki. :stuck_out_tongue: Oon niin nauttinut siitä, että on ollut toimintaa, eikä ole tarvinnut juomista katella. <3