nyt sen on loputtava

tänään on se päivä, kun päätin lopettaa alkoholinkäytön kokonaan.Sen on onnistuttava , jos aion pitää elämäni kasassa.Eilen jäin vapaille ja kaupasta tarttui mukaan tarpeeksi monta olutta.Join ne salaa lapsiltani ja mieheltäni, jäin kiinni illalla ja yritin lapselleni väittää, etten ollut juonut mitään.Olin käskenyt hänen painua muualle ja jättämään minut rauhaan.Mies oli myös nyt aavistellut jotain ja kysyi myös, vasta aamulla, olinko juonut illalla. Ensin kielsin, mutta jokin hänen katseessaan ja surullisuudessaan sai minut viimein myöntämään, että en enää pärjää ongelmani kanssa. Joka viikko olen juonut, ne tyypilliset perjantaikaljat ja saunajuomat.Nyt jonkun kuukauden kalja on kuulunut myös vapaapäivien “kunniaksi”. Nämä juomat on siis vedetty salassa(muka) perheeltä. Asia on vaivannut minua ja olen oikeasti miettinyt, mihin juominen kohdallani johtaa, vähätellyt sitten välillä;omapa on asiani jne.En ole suostunut näkemään että eniten loukkaan ja satutan läheisiäni ja luottamus on nyt siis murskattu täysin. Ymmärsin sanoa miehelleni, että oikeastaan minun pitää olla kiitollinen, kun asia tuli nyt julki, ennen kuin on liian myöhäistä. Toivon, ettei jo ole…Tänään olen sitä mieltä, että haluan,todella haluan elämäni kuntoon ja välit perheeseeni korjattua…Pelottaa ja ahdistaa samalla, toivon, että tämä olisi ollut vain pahaa unta.Varasin ajan A-klinikalla ja pelkään, että työpaikalla ihmiset saavat tietää.Työni olen pystynyt vielä hoitamaan, ei ole ollut poissaoloja tms.Mieheni ei ymmärrettävästi jaksa kanssani puhua eikä sanoa, onko meillä enää tulevaisuutta yhdessä.Olo on tyhjä ja häpeää täynnä.Mutta aion taistella ja saada elämäni takaisin.

Hienoa, että olet tehnyt nuo päätökset ja hakenut apuakin. A-klinikalla on vaitiolovelvollisia ammatti-ihmisiä töissä eikä sieltä asiasi vuoda ulos. Sinulla on paljon hyviä asioita elämässä tukena, kuten perhe.

Tervetuloa foorumille.

Moi ja tervetuloa!

Itse myös kuvittelin juopottelevani salaa perheeltäni, mutta kyllähän ukko sen näki että oon ottanu. Luulee vissiin, että pidin sokeana. Lapset meillä ovat vielä pieniä, vanhin eskarissa, mutta eiköhän hekin huomanneet äidin olevan “hieman omituinen” välillä. Välillä= lähes joka ilta, oli arki tai viikonloppu. Ja varsinkin viikonloppuisin.
Dokaaminen lakkasi olemasta kivaa, eikä sen masennusta poistava vaikutus kauan kestänyt, joten myönsin taas kerran vihdoin itselleni vuoden läträämisen jälkeen, että ongelma on, enkä pärjää sen kanssa. Ei minusta ole kohtuukäyttäjäksi, joten yritän heittää alkolle lopulliset hyvästit. Tänään on 10. raitis päiväni ja olo on jo loistava. Järki kulkee ja vieroitusoireet ovat ohi. Toki alko käy mielessä välillä, mutta aika hyvin olen viinapirulta saanut olla rauhassa. Ukko on tyytyväinen, ja päreeni lasten kanssa on pitempi. Ei yhtään syytä juopotella, paitsi tyhmyys.
Voimia sinulle ja onnea raittiuden matkaan! Täältä palstalta saat monenlaista vinkkiä ja neuvoa, tee miltä parhaimmalta tuntuu. Kunhan pidät korkin kiinni :slight_smile:

Tervehdys, “Uusi päivä”!

Siitä se muutos lähtee, oman alkoholiongelman myöntämisestä itselle, ja sen myötä pikkuhiljaa kanssaihmisillekin, jos itsestä siltä tuntuu. Hienoa kuulla myös, että haluat ottaa ulkopuolista apua vastaan, ja A-klinikka on hyvä paikka aloittaa oman tilanteen selvittely ja uusien “työkalujen” hankkiminen selvänä elämisen kannalta. A-klinikalla kävin minäkin alkuraittiuteni aikana.

Tervetuloa myös tänne palstalle. Täällä lueskelusta ja kirjoittelusta on ollut minullekin paljon apua omien ajatusteni järjestelyssä. Täällä on melko monenlaisten maailmankatsomusten ja raittiusnäkemysten edustajia kuten tuolla ulkomaailmassakin, eli kannattaa lukea avoimin mielin ja ottaa onkeensa niistä asioista, jotka tuntuvat sinulle ihmisenä luontevilta. Yhteistä on kaikille kirjoittajille täällä se havainto, että oma elämä onnistuu huomattavasti paremmin pää selvänä kuin sekaisin. :slight_smile:

–kh

Moikka ja tervetuloa tänne, täältä saa apua lukemalla vertaistukena näitä juttuja ja voi purkaa omaa oloaanki tarpeen mukaan :slight_smile: Tuttuahan se on kun pitää juomista piilotella ja salailla,
parein se on nostaa heti alkuunsa pöydälle ja nöyrtyä ongelman edessä.
Raittiina olemiseen pitää tulla sisäinen oma vahva halu, a-klinikka on hyvä apu ja tuki.
Woimia sinullekin =)

Moi ja tervetuloa joukkoon! Olet tehnyt rohkean päätöksen oivallettuasi ettet mahda kuningasjuomalle mitään, että sinulla on ongelma sen kanssa. Lopettamispäätösellä on taipumus laukaista hurjat määrät energiaa kun ei enää tarvitse selitellä ja valehdella itselleen ja muille, se selkeyttää ja fokusoi ajatukset. Enempää en oikein osaa neuvoa kuin että kannattaa lueskella näitä ketjuja täällä avoimella, mutta myös kriittisellä mielellä ja ryhtyä pohtimaan mitkä keinot ja tavat vosivat olla parhaita juuri Sinun raittiudellesi, sekä purkaa tänne ihan kaikenlaisia tuntemuksia. A-klinikalta saat varmasti luottamuksellista ja ammattitaitoista apua. Hetki ja päivä kerrallan on hyvä edetä, ei kannata kiirehtiä ja murehtia tulevaisuutta tai ulkoisia paineita.

Onneksi olkoon hienosta päätöksestä ja kovasti voimia!

R-R

Joka päivä on uusi päivä ja sinä Uusi päivä voit aamulla päättää, että tänään en juo. Siitä se lähtee ja häpeä hälvenee aikanaan. Raitistuminen on ihmisen perusoikeus, myös sinun. Tervetuloa palstalle. :smiley:

.

Tervetuloa meidän alkoholiaddiktien joukkoon, täältä ainakin löytyy väkeä joilla on kokemusta samasta asiasta kuin sinulla. Tiedetään mistä puhutaan :slight_smile:, on käytetty ja lopetettu, jotkin moneenkin kertaan. On iso askel myöntää, että ei pärjää oman juomisensa kanssa, mutta siinä on uuden alku. Juomisesta voi päästä irti, mutta mielikuvat ja rakkaus joumiseen voi aluksi tuntua liian merkittävältä, että siitä voisi luopua. Tosiasiassa tuo on alkoholiriippuvuuden luoma harha, et menetä mitään merkittävää jos menetän juopottelun “onnen”.

Askel kerrallaan, anna itsellesi aikaa ja ota vastaan kaikki apu mitä saat. Ihanaa että sinulla on perhe, et ole yksin. Ja täällä meitä on myös monta rinnalla kulkijaa, kannatellaan kainaloista jos tarve vaatii. Hyvää raitista tätä paivää!

On se vaan kumma kun pitkänkin raittiina olon jälkeen tulee ikävä juomista, ihan kuin elämästä puuttuisi jotakin hurjan suurta ja tärkeää kun ei juo :open_mouth:
Vaikka kyllähän se jokaiselle on selvyys ettei sitä kannata kaipailla mutta jotenki vaan jää tyhjyys ja elämä tuntuu tylsälle ja tekee mieli repästä irtiotto arjesta…
Raittiina tässä nyt kuitenkin vaikka mieli tekis ottaa parit :confused:

No niinpä! VAikka järjellä sen tajuaa, ettei mitään aitoa ole menetetty, niin joskus tunne vie juuri tuohon toiseen suuntaan. Tämä alkoholismi/alkoholiriippuvuus on sellainen sairaus, että noin se meissä sairastuneissa ilmenee. Jotkut mielenterveyssairaat kuulee ääniä, me taas tunnetaan haluja. Joku signaali sen meissä laukaisee, mutta ollaan skarppeina, se on sairautemme joka vain oireilee. Kyse ei ole varsinaisesta halusta, vaan voimakkaasta addiktiostamme, joka on aina valmiin kytkeytymään päälle. Olemme ikuisesti automaattiohjauksella jos sen riippuvuudellemme sallimme.

Pannaan kampoihin! EI PISARAAKAAN. :mrgreen:

Kiitos kaikille kannustavista kommenteista.Enpä juuri viimeyönä nukkunut, olo aika ahdistava, pelottaa, että olen tehnyt jotain peruuttamatonta ja menetän perheeni.Kas kun se ei silloin tullut mieleen, kun luulin että homma on ihan hallinnassa.Luulinko, että jos kukaan ei näe, ketään en loukkaa…Joo, päätä seinään ja lujaa on joskus ihmisen lyötävä.Mutta otetaan vastaan mitä annetaan, toivon todella, että tämä nöyrä olotila jatkuu eikä vaihdu uhmaksi tms.Koskaan en mielestäni etsinyt syytä juomiseen muista ihmisistä, lähinnä stressin purkajaksi ja rentoutumiseen.Alkoa olen koko aikuisiän käyttänyt enemmän tai vähemmän säännöllisesti mutta nyt,sanotaan vuoden verran, olen siis tavalla tai toisella huomannut ja tajunnut sen valtaavan enemmän alaa elämässäni.On ollut krapulapäiviä ja huonoa omaatuntoa,salailua ja vähättelyä.Päätöksiä vähentää, siinä päätöksessä pysymistä hetken aikaa ja sitten taas lipsumista.Eli kyllä se on niin, että olen alkoholisti.Uskoinko tähän tulevani-en.Tiedostinko,että tähän tullaan-kyllä varmaan, ja silti annoin sen tapahtua.Ajattelinko, että niin kauan kun hoidan lapset, kodin, työt, sisustan ja hoidan puutarhaa, ei ole hätää…en edes tiedä…Juuri nyt vihaan itseäni sen tähden, että vein asiat tähän tilaan,en ole koskaan osannut pyytää keltään mihinkään apua, aina ajatellut,että itse on pärjättävä asiassa kuin asiassa.Lapsiani rakastan ,uskoo ken haluaa, ja heille en oikeasti itsekin alkoholistiperheen lapsena, todellakaan haluaisi tätä mallia antaa.Luoja tai jokin muu voima minua nyt auttakoon,taistelu alkaa nyt ja en sitä halua hävitä.(krookukset ovat takapihalla avautuneet ja lunta enää vähän,kevät tulee,ja uudet tuulet…)

Ei itseään kannata vihata, helppoahan se on sanua mutta mites käytännössä… Voehan perse :laughing:
Nyt ollaa taas sillä sektorilla ett pakko lähtä kulkemaan, meen salille ja zumbaan :slight_smile:

New day, jos vain jaksat, sinulle voisi olla apua lukemisesta. Juhani Seppäsen “Selvästi juovuksissa” avasi silmiäni ja kevensi taakkaa harteillani. Älä syytä itseäsi, sillä toiset meistä koukuttuu tukevammin juomiseen ja siinä ei tahto ole kuvioissa mukana. Joku saa allergian, toinen diabeteksen, meille siunaantui tämä alkoholiriippuvuus, jonka tajuamiseen menee kaikilta kauan, ja jotkut ei hoksaa sitä koskaan. Me ollaan onnekkaita!

New day, hyvää iltaa!

Lukeminen kannattaa aina!
Voin suositella Antti Heikkilä: Riippuvuus - valheiden verkko
AA Nimettömät alkoholistit
Lilli Loiri-Seppä: Selviämistarinoita
Raimo O. Kojo: Eroon viinasta

Olet ottanut tärkeän askeleen, kun olet havainnut voimattomuutesi alkoholiin nähden. Kokemukseni on, että yksin en pystynyt säilyttämään raittiuttani, vaikka aloitin sellaisen monta kertaa. Kiitollisena olen ottanut vastaan juomisensa lopettaneiden antaman tuen.

No niin, menenpä tänään sinne kirjastoon ja viikonlopun olenkin netistä lukenut paljon aiheesen liittyvää.En ole juonut ja voi että jos jatkokin olisi yhtä helppoa, tajuan kyllä että näissä tunnon tuskissani on nyt eri juttu olla juomatta kuin sitten kun tuska hälvenee.Tai sitten se tosiaan on vain se päätös päivä kerrallaan…Mulla olisi nyt mieletön tarve päästä puhumaan jollekulle ulkopuoliselle, ihan oikealle "auttajalle."Puimaan tätä elämänmenoa, koska jotain terapiaa mä ilmeisesti tarvitsen ihan muutenkin.Enpä tiedä mitä tuleman pitää mutta mieli on nöyrä ja avoin.Lauantaina soitin AA:n puhelimeen ja ikävä kyllä se vastapuoli (miespuolinen) sai mut miettimään, että en mä sitten taidakkaan ainakaan seka
ryhmään mennä.Ei tullut tunnetta, että olisi mun paikka.Selvitin, että naisille on täällä meilläkin päin oma ryhmänsä ja sinne sitten menisin sen jälkeen kun saan ensin ajan A-klinikalle.Tulee se sitten tällä viikolla tekstiviestillä.Mutta tästä mennään eteenpäin ja toivotaan parasta…

moi

mä käyn kerta viikkoon päihdesairaanhoitajan eli brenkkutädin luona juttusilla. Kyllä se on auttanut, kun on saanut purkaa tuntojansa ammattilaiselle. Häneltä olen saanut paljon ajattelemisen aihetta, erilaisia näkemyksiä kuningas alkoholista kuin mitä itselläni on ollut. Alkoholin elämää hallitseva vaikutus onkin paljon laajempaa kuin ikinä on pienessä mielessäni käynytkään. Hyvä että olet menossa A-klinikalle, saat varmasti apuja sieltä.

Raitista maanantaita :slight_smile:
Pikkasen on olo helpottunut mutta menin kaapille tänään ja nappasin antabuksen ja kokonaisen vieläpä :astonished:
Nyt ei tartte miettiä ottasko vaiko ei, en todellakaa voi ja se on hyvä juttu se.
Olotila ollu kyllä niin hanurista ett… :confused:
Hoitajatätin luo täst lähtee porisemaan jos se pikkasen auttais.
Woimia meille kaikille :sunglasses:

Torstaina a-klinikalle. Olo yrittää olla helpottunut mutta toisaalta jännittäkin hirveästi…on tää kumma tää ihmisen mieli.

huoh…mä oon niin huvittava, mulla on nyt ilmeisesti silmätulehdus, vasen silmä rähmii ja vuotaa vettä ihan koko ajan.Mietin, että jos ne A-klinikalla luulee, että silmät punoittaa siksi ,että olisin juonut :slight_smile: Juuri siksihän mä sinne menen, että olen tosiaan juonut ihan tarpeeksi.Nyt sitten se ensimmäinen viikko juomattomuutta takana ja lopettelen tämän “ajanlaskun”, ajettelin suunnata ajatukset vain niin että päivä kerrallaan, elinikäni, mitä väliä, onko se viikko vai kaksi vuotta, jos ei enää alkoa niin ei. Monissa paikoissa kehotetaan ottamaan pieni etappi kerrallaan ja saavutettuaan sen, niin sitten palkitsemaan itsensä.Paras palkinto tähän asti on se, että olen ihan hitusen saanut koottua ajatuksiani ja ihan rehellisesti voin itselleni todeta että päätös tuntuu tosi hyvältä ja vapauttavalta ja mulla on tunne, että kaikkea ei sitten ehkä vielä olekkaan menetetty.Töissä käynti tavallaan on pitänyt nämä tosi rankat päivät ns.järjissä, samoin ihanat lapseni, jotka haluavat uskoa, että äiti lopettaa eikä loukkaa heitä enää. ja jos millään asialla tässä elämässä, tässä vaiheessa on merkitystä niin sillä.Olen muuten nähnyt kummallisia unia,kaikkea mahdollista, myös alkoholiin liittyen.Yhdessä unessa kieltäydyin tarjotusta siideristä, alitajunta kai kehottaa jo miettimään, mitä sanoa, kun näitä “sosiaalisia” tilanteita tulee munkaltaiselle erakollekin aina välillä.Mä luulen etten aio selitellä kenellekään kysyjälle mitään sen ihmeempää, kuvittelen tilanteen, jossa sanon että “en käytä enää”. ja haluan olla ylpeä sanoistani. Näin tänään, mukavaa päivää kaikille.