nyt se tapahtui.psykoosi

Vilpola
1

pojalalla 19v tuli raja vastaan(1vuoden poltellut kannabista joka päivä),toukokuun alussa käytiin yhdessä lääkärissä ja kerran kävi yksin,lääkärin arvio,voipi olla et psykoosi alkamassa,poika siis puhui lääkärissä olevansa valittua kansaa jotka selviävät orastavasta maailmanlopusta…no ohje oli,että seuraillaan,sitten alkoi pojalla"vainot"omalla asunnolla,poisto jengi kävi öisin hakemassa naapureita ja ne tapettiin…tässä vaiheessa soitin virka apu pyynnön,3h odoteltiin ja poika lähti estelyistä huolimatta kaverin luo,soitin sitten 112 ja kerroin tilanteen viesti oli:KEIKKA PERUTAAN JA JOS HALUAT UUDEN PYYNNÖN NIIN UUDESTAAN LÄÄKÄRIN KAUTTA :open_mouth:

no nyt sitten 2pv sitten alkoi piirtämään koodeja,huusi äänille että ovat hiljaa,ei nukkunut,vaelteli päämäärättömästi,näkö ja hajuaisti harhoja…tänään kävin katsomassa suljetulla,lääkitty niin tokkuraan,että ei pysynyt hereillä ja ei tuntunut millään tajuavan miksi on sairaalassa kun paholaislääkäri koittaa aivopestä…torstaina sitten on M1 lähetteen loppu ja päätöksiä jatkosta aletaan tekemään,PELKO äitinä on suuri,jos vaikka siirtävät avopuolelle,koska silloin on peli menetetty…

Tätä tilannetta odotettu,koska sekoaminen oli sitä luokkaa,että hoitoon pääsy onnistui yllättävänkin hyvin,alustavasti sh puhui,että näillä tiedoila mitä vuorokauden aikana tullut siirrettäisiin "avoimemmalle"suljetulle,jossa olisi jotain muutakin päivä ohjelmaa kuin vain nukkua tokkurassa.onko kellään kokemuksia miten kauan pitävät tuollaisilla puolilla,hoitohan jatkuu ehdottomasti pakko keinona ,koska pojalla ei ole minkäänlaista sairauden tuntua.

2

Nyt 4 päivää lääkitystä,kehui kovin miten lääkkeet kyllä vie äänet pois,mutta silti ne puhuu…piirrellyt sielläkin numeroa 7 joka on jeesuksen luku ja ristejä.Koko ajan “siunasi"meitä,mutta ensimmäisen kerran sanoi 4 vuoteen"mä en visiin äiti voi enää käyttää huumeita ikinä” :open_mouth:

Ekana yönä sidottu kiinni ja vissiin tänään kun oli äänet alkaneet vaivaamaan,mutta sanoi kuitenkin että on hyvä juttu että on tuolla osastolla,siltikin poika tuskin koskaan tulee olemaan entisensä,sikäli moneen vuoteen ole ollutkaan…mutta aika näyttää,tämä nyt meidän ensimmäinen pakko hoito,toivotaan että viimeinen :confused:

Ilmeisesti suomessa kaiken pitää mennä"liian pitkälle"ennenkuin ihminen saa apua

3

Voimia ja jaksamista sinulle. Toivottavasti poika saa kunnon apua ja toipuisi.

Lueskelen usein vilpolaa, mutta täällä on niin hiljaista ettei sitä tule itsekään sitten kirjoitettua. Kovasti mietin surullisena muidenkin kohtaloa, ei tämä elämä meitä helpolla päästä.

4

Hei,

nyt kun olen linjoilla, niin haluan antaa sympatiaa sinnepäin, iso halaus :slight_smile:

Tiedän, että omaisena täytyy välillä vaatimalla vaatia hoitoa, joten kun olet poikasi lähin omainen (?) niin painosta hoitavaa tahoa!!!

Mulla on kokemusta, mutta en voi enempää kertoa.

Täällä pääkaupunkiseudulla ainakin täytyy joskus käyttäytyä hyvinkin kovasti, että läheinen saa tarvitsemaansa hoitoa ja ettei kotiuteta liian varhain osastolta!

-piiras

5

joo,tänään oli tooooosi huono aamu pojalla.oli ihan psykoosissa taas.nyt hoitoa jatketaan 2-3 viikkoa tosin siirretään osastolle jossa voi ansaita kanttiini käyntejä omaisten kanssa…kysyin et mitä jos karkaa niin "poliisit sit hakee"hakee hakee mutta mistä ja miten nopeasti luulevat löytävän ihmisen joka luulee olevansa jumala ja hullujen huone on vainottujen paikka :open_mouth:

Onneksi koko palaverin antoi poika palaa hallujensa niin eipä tarvinnu kauheesti kinua jatko päätöstä…tosin sitten parin viikon päästä edessä taistelu uudelleen ja millanen lienee jälkihuolto?lääkevastaiselle huume myönteiselle ihmiselle…

6

Sydämeni itkee puolestasi - ja itseni puolesta - ja muiden samssa tilanteessa olevien äitien puolesta. Olen itse jotakuinkin samassa tilanteessa ja näen tulevaisuuden todella synkkänä. Heräsin itse shokkiin tänä keväänä - ensin en ymmärtänyt mistään mitään, sitten pala kerrallaan sain selville asioita, sen jälkeen iski suunnaton viha ja nyt pyöriskelen tuskassa, itsesäälissä, itsesyytöksissä jne…Tyttäreni pääsee avohoitoon huomenna ja pessimistinä voin vain miettiä kauankohan kestää, ennen kuin hän on joko takaisin sairaalassa tai tappanut itsensä.Pitäisi yrittää ajatella positiivisesti ja uskoa huomiseen, mutta pessimismi pääsee aina välillä voitolle…

7

Hei Tiitii66

Ja kaikki muut, joilla tällä hetkellä on suru sydämessä ja elämässä. Hyvä että kirjoitatte täällä Vilpolassa ja avaudutte tilanteestanne. Uskoa huomiseen on vaikea pitää yllä, jos jää asioidensa kanssa yksin. Jonkin verran helpottaa kun huomaa, ettei ole se ainoa vanhempi, jonka lapsi on sairastunut huumeriippuvuuteen.
Olette kokeneet sen kuinka lujana saa olla, kun joutuu taistelemaan hoitoon pääsyä, tai sen jatkoa lapselleen. Eihän näin pitäisi olla, mutta liian monen kohdalla näin se vain on.
Jotta jaksaisitte itse tässä myllytyksessä, on hyvä tiedostaa, että vanhemmille on sallittua myös elää ns. omaa arkipäivää. Vaikka se tuntuu kuinka mahdottomalta, on tärkeää, että edes jonkun hetken teette niitä asioita jotka tuovat teille hyvää mieltä ja saavat siksi hetkeksi, päiväksi, unohtamaan koko huumemaailman. Läheinen tarvitsee irtioton, joka kantaa jaksamaan myös tulevaisuudessa. Sinä päivänä kun käyttäjä haluaa ihan oikeasti muuttaa elämänsä suuntaa, on tärkeää, että hänellä on jaksavia ihmisiä tukenaan.
Kun käyttäjä on hoidossa, kannattaa läheisen hakea myös itselleen ulkopuolista keskusteluapua.
Älkää jääkö yksin omien ajatustenne kanssa.

Terv. Ohjaaja Kerttu

8

Meillä nyt ollaan edelleen "tarkkailu osastolla"kun ei ota laantuakseen,tosin asiaa ei auttanut .että poika oppi nopeasti piilottamaan keltaisen pillerin kitalakeen eli serenasen,tosin siitäkertoi minulle ja "tietenkään"en kertonut hoitajille.

Itellä alkaa pahin tuska menee ohi,olen noin joka toinen päivä käynyt osastolla,kerran oli 2pv väliä ja hyvää teki.Eilen huomasi että lääkitys alkaa toimimaan,kun motoriikka aivan hukassa,taka kenossa kävelee,kasvot ilmeettömät,ja motorikkaa huono,söi sipisä niin meni ohi suun kokoajan…hoitoalan ihmisenä näen nämä sivuvaikutukset joten oletan lääkkeen mennen mahaan asti :confused:

Eilen istui enää vain kädet ristissä,mutta jumalasta ei ollut puhetta ja numeroita ei "järkeistänyt"kuin keromalla minun puhelin numeron…merkkejä silti näkee,esim jos lentokone lensi samalla ikkunan ohi,kun söi sipsejä ja sanoi niiden aiheuttavan syöpää,niin se on merkki että puhuu totta :unamused:

Itse hoidan tökseni mielenterveys potilaita avopuolella,mutta on sitä kädetön oman lapsen kanssa,elien olin 2 h niin mieliala vaihteli pojalla hetkestä hetkeen,kun esim,kysyi,että mikäköhän nilla muilla potilailla on kun ne ei valita yhtään,niin erehdyin vastaamaan:“täällä kaikilla on jonkin asteinen mielenterveysongelma”…IIIIISOOOO VIRHE ,ISO VIRHE.siitä tuli ensimmäinen "riita"kun poika loukkaantu,koska haukun heitä hulluiksi :open_mouth:

Tosi varoen saa siis puhua ja vaikka poajalla oli selkeä hetki ja sanoi"pilvenpoltto ei kyl kannata"niin siihen ei voi itse mennä asenteella"mitämä sanoin"tai kommentoida että ei kannatakkaan,koska sekin on IIIISOOOO virhe,koska sillä hetkellä on pojan mielipide jo muuttunut…2h olin ja meni hyvin niin kauan kun tajusin olla itse hoitamatta poikaani,puhuttiin ihan muista jutuista kuin menneisyydestä tai tulevaisuudesta tai harhojen todellisuudesta,Melkein kannattaa ottaa joku peli ja pelaa jotain peliä,kuin istua ja puhua asioita jotka ei johda mihinkään.

no tulos oli se että poika sano"mä haluun et sä lähet pois,mä en jaksa puhua sulle"jolloin kiltisti loukkaantumatta nousin,halattiin,kerroin,että rakastan ja poika samoin ja poistuin kotiin. :smiley:

Tänään on huone eristyksessä,kun saanut riitaa aikaan muiden potilaiden kanssa,mutta pikkuhiljaa ja ai niin DIAGNOOSI ON PÄIHDE PSYKOOSI :question:

9

Mulla kyllä tytär alkoi tulemaan normaali maailmaan 8 vkon hoidon jälkeen. Tosin laajassa mielentilatutkimuksessa ei todettu itsetuhoisuutta, vaikka jälkeen päin tytär kertoi miettineensä itsemurhaa jo osastolla. Toisaalta hänen hyvä puolensa näkyi siinä, että oli nuorilta vaihtanut pois itsensä vahingoittamiseen sopivia välineitä.

Tyttärenihän “pääsi/joutui” kotiin, kun jakso oli loppu. Hihaan vetäminen jatkui noin parin viikon päästä kotiin pääsystä. 6 kk meni ensimmäiseen vakavaan itsemurha yritykseen ja 7 kk itsemurhaan. Kaiken koen tehneeni, mutta avopuoli vain ei ollut yhtään riittävä. Siellä ei ollut pakko käydä ja seulatkin olivat vapaaehtoisia.

10

Hei, Meidän kuopukselle psykoosi tuli 1,5 vuotta sitten. Poika veti sydämensä kyllyydestä täytettyään 18 v. Luulin hänen tosiaan vain poltelleen ahkerasti, mutta lääkärissä tunnusti, että “kaikkea mahdollista” oli tullut käytettyä. Pilven lisäksi lähinnä pillereitä (tramaleita, kontteja, + mitä vaan sai) amfetamiinia muodossa tai toisessa, kamaa liuotettiin myös suonensisäisesti. Seurauksena c-hepatiitti. Sairaala-aikaa kesti 4 kk, jonka jälkeen jonkin aikaa pari kertaa viikossa päiväosastolla. Nyt vuoden kotona olon jälkeen havainnut, että ei se aineiden käyttö olekaan loppunut. Vaikka hänellä olisi vain 5 euroa, niin joku senkin haluaa. (Ratsasin puhelimen tekstarit…) Viimeksi hävisi/rikkoutui, taas kännykkä, lienee vaihtanut sen johonkin, koska sim-kortti oli tallella?!) Olemme lähdössä viikon lomamatkalle, miten voin jättää edes 20,- ruokarahaa? Se menee pilveen tms jo päivässä. Pitänee ostaa viikoksi nuudeleita kaappiin. Zypadhera-psykoosin estolääkitys on vielä päällä, injektiona kerran kuussa. Hänellä on diagnosoitu myös lievä kehitysvamma/laaja-alainen oppimisvaikeus. Pitäisikö tämä syksyllä 20 v. täyttävä ihminen “ajaa pois kotoa”? Miten se onnistuu, sossun kautta? Normaalihaussa ei ole saanut vielä kaupungin asuntoa. Ei ole tulojakaan. En tiedä onko se järkevä ratkaisu. Loputtomiin en kuitenkaan voi poikaa suojella. Pelkään vain, että tämä jokseenkin kohtalainen tilanne riistäytyy täysin käsistä, kun saa omat rahat ja tilat käyttöönsä. Kai se on käytävä pohjamudissa, ennen kuin oppii vastuuta. Jos oppii. Hyvää Juhannusta ja niitä VOIMIA taas kaikille!