Nyt se sitten loppu

Eka antabus on otettu ja pullon korkki on kiinni. Piste. Eipähän tarvi enää miettiä että ostasko siideriä vai eikö ostais… Eli raitista ja mukavaa viikonloppua tässä aloitellaan. :slight_smile:

Hyvä-hyvä! Täällä kannustaa ja pitää peukkuja Rulla.

Tervetuloa ja onnea matkaan.

Onnea, minäkin uusi täälä:)

Kaunis kiitos kaikille. Vähän on ristiriitaiset fiilikset…

Raitis ja mukava viikonloppu tästä tulikin! :slight_smile: Ahdistunut olo on vain koko ajan. Tosin olen jo pitkään syönyt ahdistukseen ja masennukseen lääkkeitä, ja antabus-paketissa luki jotenkin niin, että antabus vaikuttaa joidenkin näiden lääkkeiden tehoon. Liekköhän tuo sitten syynä… vai olenkohan ahdistunut siksi, että en juo… :unamused:

No, eiköhän tämä tästä helpota jossain vaiheessa…

Tsemppiä hekate, täälläkin suunnalla ristiriitaiset fiilikset. Olisi kiva kuulla sustakin ja juomishistoriastasi lisää. Itesellä topicci tuolla me vähentäjissä.

Olen viikonlopun aikana tajunnut/myöntänyt olevani alkoholisti. Tähän asti olen ajatellut, että olen masentunut ja että sen vuoksi juon liikaa. Olen myöntänyt jo aiemmin, että minulla on alkoholiongelma jne, mutta en ole ajatellut olevani alkoholisti. No, vihdoin sen olen oivaltanut, kauan kesti. Vielä antabuksia hakiessanikaan en sitä oivaltanut.

Ja nyt kun tämä on tullut oivallettua, on ollut pakko miettiä omia tekemisiään. Olen tehnyt aivan järkyttäviä asioita. Normaalisti olen varsin “kiltti tyttö” ja lainkuuliainen, mutta humalassa moraalini löystyy aivan liikaa. Olen mm. kaatunut kännissä ravintolassa niin, että mursin kaksi kylkiluutani. Portsari pyysi ystävällisesti poistumaan. Olen edellisessä parisuhteessani herännyt muutaman kerran väärästä sängystä aamulla, filmi on katkennut moneen kertaan jne… Kaikkea “klassista” humalahölmöilyä, joka on painettu taka-alalle morkkisten jälkeen.

Mieheni kanssa olemme moneen kertaan sopineet “säännöistä” juomisen suhteen, ja viimeaikoina olen aina niistä pikkuhiljaa lipsunut. Nyt sitten viime perjantaina ajattelin iltapäivällä juoda vain pari siideriä, kun niin ahdisti ja oli tylsää. Join aika monta enemmän ja loppujen lopuksi ilta päättyi siihen, että olin sammunut omaan sänkyyn ja mieheni ravisteli minut siitä hereille, kun tuli kotiin. Säikähdin itsekin niin, että olin vihdoin lopulta valmis hakemaan antabukset. Näköjään minä en alkoholin kanssa tule toimeen. Tai näköjään minä en hallitse alkoholia vaan se minua ja silloin on pakko katkaista välit kokonaan niin, että se ei ole minun päätettävissä enää, juonko vai en. Nyt en juo.

Olemme sopineet mieheni kanssa, että otan hänen nähtensä antabukset, jotta ne tulee otettua varmasti. Jos nyt pystyn raitistumaan, saan vielä perheeni pelastettua. Muuta vaihtoehtoa ei ole.

Sun asiat alkaa sujumaan, kun tärkein este on raivattu pois edestä haittaamasta.
Siitä se lähtee ja jos saa ehdottaa, niin AAkin on olemassa ja sen toipumisohjelma, jos niin haluat.

Kiitos Rahvas. :slight_smile: Saa ehdottaa. Jonkun tukimuodon tähän varmasti “otan”, mutta en tiedä vielä minkä. Menen tutustumaan Avominneen ja käyn varmaan AA:ssakin ja katson sitten sen jälkeen mikä tuntuu omimmalle. Tosin kirjoittelen jo tuonne Plinkin äitiryhmäänkin, joten voihan se olla, että mulla on jo siinä riittävä tuki. Mutta kyllä on mukavaa, kun ei ole krapulaa! :slight_smile:

Kun oivalsin, että alkoholi ei ratkaise ongelmiani, helpota ahdistustani, auta pidemmän päälle kestämään tylsää elämää, poistamaan masennusta, nollaamaan päätä jne. jne., niin päätin kokeilla, miltä tuntuu olla kokonaan ilman. Nyt menossa kolmas kuukausi, eikä tee mieli juoda.

Olen aikoinaan kokeillut Antabusta, Reviaa ja ollut mukana jossain tutkimuksessakin, jossa kokeiltiin jotain uutta lääkettä. Ne kaikki auttoivat hetken, mutta mikään ei auttanut raitistumaan. Vasta nyt olen valmis - mutta on tätä vuosia prosessoitukin. Itse olen käynyt a-klinikalla ja saanut sieltä apua. AA ei ollut minun juttuni (mutta monen muun on). Ja tämä virtuaaliryhmä on loistava mahdollisuus, koska on aika- ja paikkariippumaton vaihtoehto. Koitahan pärjäillä ja mieti myös jotain live-avun hakemista tueksi.

Eteenpäin mennään isoin askelin. Mielikuvissani tämä masennus-ahdistus-alkoholi-vyyhti on sellainen iso (halkaisija 50 cm) punainen pyöreä lankakerä, jota olen kantanut vuosi kaudet mukanani. Nyt se lankakerä on alkanut purkautumaan ja koko ajan kävelen eteenpäin ja se kerä pienenee. Olo keventyy samaa vauhtia, kun ei ole enää niin painavaa kerää kannettavana. Ja näköjään kun tämä vyyhti purkaantuu pikkuhiljaa, ahdistuskin helpottaa. Olen lopettanut nyt alkoholin lisäksi rauhottavat lääkkeet joita olen syönyt pitkään kaksi tablettia päivässä. Tänään on ensimmäinen päivä todella piiiiiiitkään aikaan, kun minua EI AHDISTA YHTÄÄN. Uuden elämän ensimmäinen päivä. :slight_smile:

Tsemppiä Hekate!!! <3

En ole käynyt pitkään aikaan kirjoittamassa tänne. Kirjoittelen tuolla suljetussa Äitiryhmässä aktiivisesti ja jotenkin tälle yleiselle puolelle sitten on jäänyt kirjoittamatta. Mutta päivitämpäs nyt vähän tilannetta.

Eli edelleen alkoholitonta elämää viettelen. Välillä on ollut helpompaa ja välillä vähän vaikeampaa. Eteenpäin silti mennään. Antabusta syön edelleen, koska omaan itseeni en tässä asiassa luota. AA:han astelin lauantaina ensimmäistä kertaa, sunnuntaina toista, maanantaina kolmatta ja eilen sitten neljättä kertaa. :slight_smile: Eilen luettiin neljäs askel ja kyllä ajatukset risteilivät melko villisti ja sainkin purettua vyyhtiä kyyneleiden läpi aika hyvin. Mieli oli todella kevyt kun sieltä lähdin. Nyt ymmärrän sen, miksi AA:ta niin kovasti kehutaan. Minäkin “jäin koukkuun” :wink:

Kovasti olen asioita miettinyt viime viikot/kuukaudet ja tuntuu, että oma minuus on ihan hukassa. Tuntuu, etten tiedä, kuka minä OIKEASTI olen. Olen elänyt tähän asti elämääni tietyllä tapaa, mutta koska en ole oikeasti sellainen, niin millainen sitten olen ja miten haluan elää tästä eteenpäin. En tiedä. Sitten vain päätin, että olen tänään juomatta ja menen illalla ryhmään. Muuta minun ei tarvitse tänään tietää.

Mukavaa ja raitista päivää kaikille!

Hmm… Vähän aikaa vierähtänyt…? :wink:

No, minulla oli vielä juomattomia siidereitä ja join ne joulukuun aikana. En mitenkään älyttömästi, mutta sen verran kuitenkin, että totesin alkoholittoman ajan olleen onnellisempaa.

Tammikuun puolessa välissä aloitin sitten hoidon Avominnessa. Eli minnesotahoitoa avona. :slight_smile: Nyt on reilu 5 viikkoa hurahtanut raittiina. Ja siis ihan oikeasti raittiina ilman PKV-lääkkeitä tai antabuksia. Ihanaa aikaa on ollut.

Olen ihmetellyt koko ajan sitä, että itku on kadonnut elämästäni. En ole siis kuukausiin itkenyt yhtään, vaikka onkin tapahtunut pahoja asioita. Nyt sitten eilen ilmeisesti hanat aukesivat. Ensin aamulla havahduin siihen, että MINÄHÄN NAURAN! :smiley: ja illalla tuli ekat kyyneleet ryhmässä ja nyt sitten tänään on pyrskähdellyt pitkin päivää. :cry: Helpottavaa huomata, että en olekaan tunteeton!!!

Mutta siis, päivä kerrallaan. Nyt lähden AA:n ryhmään. Olen jatkanut sielläkin avominnen rinnalla. Mukavaa lauantain jatkoa kaikille!

Päivän paras uutinen ja onneksi olkoon, kun olet saanut raittiuden syrjästä kiinni. :smiley:

Mahtavaa :stuck_out_tongue:

Tsemppiä vaan Hekate, minullakin se oikea minuus ollut hakusessa, mutta tässä raittiuden tiellä löytänyt
eväitä sen selvittämiseen. Tuolla omassa ketjussani kerroinki jo kirjasta “Löydä oma itsesi” : Paula Salomaan
kirjoittama ja sieltä löytyi taas lisää eväitä sen oman minän löytämiseen ja välillä tekstit liippaa myös
riippuvuuksiin. Toipumisen tie on monimuotoinen ja sinä olet löytänyt omanlaisen väylän sen saavuttamiseen.
Voimia toivottaen! Päivä kerrallaan.

Kiva kuulla, että raittius maistuu ja tunteet maistuvat aidoilta sekä niitä ei tarvitse piilottaa/kätkeä, jos itkettää tai naurattaa.

Oikeasti raittiina on helppo olla, kun päätä ei kivistä, vatsaa ei väännä ja tuntee elävänsä täysillä.

Nauretaan ja itketään, kun nekin tunteet kuuluu elämään ja varsinkin raittiiseen elämään. Itse olen hyvinkin herkkä myös itkemään ja sen jokainen toinen voi ymmärtää, joka on myös sen koettanut piilottaa, että mistä kaikesta on jäänyt paitsi, kun on yrittänyt leikkiä kovaa, vahvaa ja itseriittoista. Tai sitten elänyt zombina, kuten minä lääkkeineni.

Ihana! Kiitos. :smiley:

Kiitos myös teille Positiivinen ja Rahvas. :slight_smile:

Minuuskin on alkanut löytymään. Se raitis tyyppi minussa onkin ihan hyvä tyyppi ja aika kivakin. Se alkoholistityyppi on epämiellyttävä, moraaliton, saamaton yms. En enää halua elää hänen kanssaan. Kuten ei varmaan puolisonikaan… :wink: Raittiin tyypin kanssa hän onneksi edelleen haluaa ja jaksaa elää.

Ja näin raittiina tosiaan elämä maistuu paremmalle. Ihan konkreettisestikin! Minusta makuaistinikin on parantunut raittiuden myötä. Ruoat maistuu voimakkaammin.

Oikein mukavaa ja raitista päivää!