Nyt se on kertakaikkiaan loppu.

Heippa kaikille.

Herätessäni n.kaksi kuukautta takaperin traumapolilta, vietettyäni ensin alkoholihuuruisen illan mieheni kanssa, ja kotiin päästyäni vetäisin huiviin n. 100 kpl Ketipinoorejä( en muista enää mg), päätin etten enään ikinään milloinkaan koskisi alkoholiin, mutta kuinka ollakkaan…ei mennyt kuin n. viikko, kun oli jo ensimmäinen olut pullo kätösessä :confused:

En pysty lopettamaan yksin, en vaikka mitä tekisin. Siksi tulin tänne. En tiedä enää mitä tehdä, tai miten päin olla.
Pelkään yksin oloa, pelkään iltoja. Pelkään, milloin se mopo taas karkaa käsistä :blush:

Olen niin loppu…

Hei sportti ja tervetuloa tänne porukkaan!

Ensinnäkin hieno homma,että haet tukea päätöksellesi lopettaa ja aloittaa samalla toisenlainen elämäntapa!

Täällä on monenlaisia ihmisiä,taustoja ja elämän tilanteita joissa pyrimme toisiamme tukemaan ja saamaan tukea!

Tilanteesi ja lähitaustasi minkä viestistäsi irti saa, kuulostaa aika hurjalta mutta myös hyvin tutulta…

pirun vaikeaa ja hankalaa raittiista elämänsyrjästä kiinni saaminen tuntuu olevan ja sitähän se myös on… mutta niin suuresti myös helpottavaa…näin uskallan sanoa vaikkei omaa raittiuttakaan vielä kovin paljoa ole takana…

Tästä on hyvä lähteä rakentamaan uutta elämäntapaa raittiissa vertaisporukassa… Kerrotko vähän lisää taustoistasi,iästä yms…

Tervetuloa tänne sekaan sekalaiseen.

Sun tilantees vaikuttaa aika vakavalta. Tältä palstalta löytyy vertaistukea ja vinkkejä myös muihin apumuotoihin. Kyllähän tääkin palsta on avuksi monelle, mutta lisäksi kyllä tuon kertomasi perusteella suosittelen myös “ammattiauttajan” pakeille hakeutumista. - Mutta kaikki tällä palstalla yrittävät tukea sinua matkalla raittiiseen elämään.

Kaikki konstit vain ennakkoluulottomasti käyttöön niin eiköhän se elämä kirkastu vielä.

Tervetuloa tänne.

Ajatusten purkamiseen ja miettimiseen, selkiyttämiseen, vuorovaikutukseen selvänä olevien ihmisten kanssa täältä löytyy apua. Myötätuntoakin, erillaisia mielipiteitä ja vinkkejä.

Usein jo omien ajatusten kirjoittaminen antaa potkua omaan selviytymiseen ja selviämiseen.

Mutta kuitenkin, kun tilanne raskaalta ja vaikealta tuntuu, niin kannattaa ehdottomasti ottaa yhteyttä myös ammattiauttajiin. A-klinikat, psykososiaaliset yksiköt ja millä nimikkeellä ne milläkin paikkakunnalla toimivat, osaavat ja haluavat auttaa. Ja huomasithan että päihdelinkin sivuilla on valtavasti muutakin lukemisen arvoista kuin tämä keskustelupalsta -monissa asioissa jopa täsmällisempää ja ajantasaisempaa tietoa päihdeongelmien ratkaisuun kuin täällä.

Mutta, hyvä kun tulit mukaan keskusteluun, kirjoittele ja pysy mukana!

Tervetuloa! Aloitetaanpa matka yhdessä. Olen “vanha tekijä”, taas alussa. Ketjuni ovat “Paluu rikospaikalle” ja “Huhuu, keski-ikäiset naiset!”.

Sportti kirjoitti

Yksin lopettaminen ei onnistunut minultakaan. Sitten kun tuli hätä itsestäni löysin tieni AA-palaveriin. Sieltä toisten tukemana sain raittiuden eikä ole tarvinnut juoda sen jälkeen. Eikä tarvitse olla yksin. Kännykässäni on joukko numeroita, joihin voin soittaa, ja välillä joku soittaa minullekin. Asun Hesassa ja täällä on kokouksia aamuseitsemästä alkaen joka päivä. Ja vaikka kuinka jännittäisi, kerhoon voi pelokkainkin mennä hakemaan apua. Niissä meitä on naisia ja miehiä, joilla on tarjottavana yksinkertainen ratkaisu epätoivoiseenkin juomisongelmaan.

Pääsyvaatimuksena on halu lopettaa juominen, ja sinulla se on, joten olet sydämellisesti tervetullut mihin ryhmään tahansa. Suomen AA:n sivuilta löydät sinulle sopivia kokoontumisia.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

Tsemppiä lopettamiseen! Täällä ryhmässä on ollut hyvä henki ainakin aikaisemmin ja ei kai se mihinkään ole kadonnut.

Juttuseuraa kyllä löytyy :slight_smile:

Kiitos aivan suunnattomasti kannustavista viesteistä :slight_smile:

Pää todellakin on ollut sekaisin, siis tunne puolella sen jälkeen, mitä tapahtui viimeksi. Minun kohdallani “onneksi” olen jo ns. verkostoitunut ammattiauttajien puolella.

On vielä tolkuttoman vaikeata saada asioita jäsennettyä omassa päässä, kertoa niitä terapeutille, saatika täällä, mutta yritetään :wink:

Minulla on aika rankka lapsuus( niinkuin varmaan monilla meistä täällä olijoista). Olen viettänyt joitain vuosia lastenkodissa ja koulukodissa. Olen elänyt alkoholisti äidin ja isäpuolen helmoissa ja jostain kumman syystä, en itse käyttänyt noina aikoina kauheasti alkoholia.

Äitini sairastui maksakirroosiin 2009, ja kuningas alkoholi vei viimein voiton 2014. Saman vuoden alkupuolella menetin pikkuveljeni myös kuningas alkoholille ( akuutti haimatulehdus ), vaikka luulin veljeni olevan ns. kohtuu käyttäjä :open_mouth: Suru musersi minut täysin, mutta selvisin tästä n. 2 viikon saikulla. Äitini kuolemaa olin osannut jo odottaa, ja koskihan se tietysti, kun menettää oman äitinsä, mutta tunteet olivat enemmänkin ristiriitaiset, viha, kaipaus, suru, pettymys, helpotus…

Siskollani on todettu krooninen haimatulehdus, ym. monia alkoholin liikakulutuksesta johtuvia sairauksia. Tätini joi, toinen mummini joi…Olen menettänyt myös kaksi setääni, sekä joitain ystäviä ja työkavereita juomisen takia. Lista on niin pitkä, ettei tila taida edes riittää, jos kirjoitan kaiken tähän :wink:

Itse olen selvinnyt aika myöhäiselle iälle, ilman että olisi ollut suurempia ongelmia tuon löträämisen kanssa, mutta jostain kumman syystä muutama vuosi takaperin aloin olemaan huolissani :frowning: Aloin ottamaan iltaisin enemmän, kuin yhden saunakalja, meni toinen, kolmas…määrä vaan kasvoi, mutta pysyi silti ns. hallinnassa.
Olen aina ollut liikunallinen, ja liikunta oli minulle keino pysyä erossa alkoholista. Mutta jos jooga tunnin jälkeen lähden ostamaan pari pulloa olutta rentoutuakseni, niin jossain on varmasti joku pielessä !!! :imp:

Rankasta lapsuudesta johtuen olen oireillut tunne-elämässä, ja kärsinyt kroonisesta unettomuudesta.
Unettomuus oli syy, jonka takia hain alunperin ammattiauttajan apua. Nyt minulla on diagnostisoitu epävakaa tunne-elämän häiriö, sekä post traumaattinen stressireaktio. Näiden kahden sairauden takia mitä todennäköisemmin join ja otin ne lääkkeet, päästäkseni rauhaan…

Lääkärit ovat uskollisia lääkkeille, ja tyrkyttävät niitä minulle minkä ehtivät. Olen kokeillut jos jonkilaisia lääkkeitä unettomuuteen, sekä tunne-elämää tasoittaakseni, mutta vielä ei ole löytynyt sitä "oikeaa ". Eli tällä hetkellä mennään aika lailla “raakana” ( kaikki tunteet tulevat ja menevät ilman minkään valtakunnan suodatusta).
Ja mikäs onkaan ollut sitten parempi vaihtoehto lääkkeille, kuin alkoholi :frowning:

Kaksi aikuista lastani asuvat muualla, ja mieheni on työn luonteen vuoksi poissa kotoa toisinaan kuukausia, niinkuin nytkin. Olen ollut sairaalareissun jälkeen melkein 2 kk. sairauslomalla, ja täällä kotona yksin olo ei todellakaan ole helpottanut minun oloani. Yrittivät saada minua psy osastolle hetkeksi lepäämään, mutta sairaalassa oltiin sitä mieltä, että pärjään hyvin vielä avohoidossa. Ja ainoa apu mitä sieltä sain oli neuvo: Oletko kokeillut värittämistä ???
Sillä hetkellä, jos minulla olisi ollut ne värikynät kätösessä, niin olisin työntänyt ne kynät sinne minne ei aurinko paista.

Ensi perjantaina meillä olisi näillä kulmilla AA-ryhmän kokous. Kerään hurjasti voimia, että uskaltautuisin sinne :slight_smile:

Huh…paljon tulikin tekstiä, vaikka luulin, etten saisi mitään tuotettua : )

Pieni valo tunnelin päässä vilkahtaa, kun huomaan, että mm. täältä saan vertaistukea. Sitä meinaan tämä nainen tarvitsee nyt ja paljon !!!

Kyllä sinä uskallat. Missään en ole saanut niin lämmintä vastaanottoa kuin eka kerran ryhmään mennessäni ja mistään asiaan liittyvästä jutusta en ole lähtenyt niin rauhoittunein mielin.

Vähän aikaa kesti kun totuin siihen ettei asioista keskustella vaan jokainen pitää puheenvuoronsa (jos haluaa voi vaan kuunnellakkin) ja sitten on seuraavan vuoro. Jostain syystä minulla tuo toimi erittäin hyvin. Kannattaa kokeilla, ei siinä mitään menetä.

Kansanradio/aa radiosta voi käydä kuuntelemassa raitistuneiden aa-laisten kokemuksia ja selviytymistarinoita…rohkaisevia juttuja ihan kaikille vaikkei aa-han kuuluisikaan.

Tarkennusta sen verran, että ei AAn varsinaisesti kuuluta kuten esim urheilu- tai muuhun seuraan. Ei siellä kerätä mitään jäsenrekisteriä ja esiintyä voi ihan millä etunimellä hyvänsä.

Siispä kokeile AA:ta. Myös minä olen sitä kautta raitistunut.

Omasta kokemuksestani voin kertoa, että tuon “möykkykerän” purkaminen ei tapahdu ihan hetkessä, vaan prosessi vie aikaa, vaatii kypsyttelyä sekä erilaisia näkövinkkeleitä, joita asioihin saa kuunnellessa muiden kaltaistensa kokemuksia sekä oivalluksia elämästä.

Kuiteskin, raittius on mun mielestäni edellytys sille, että pystyy tuota “kakkuansa” yleensä tarkastelemaan järkevästi. Unettomuus on kyllä kammottava riesa. Vaikka olen elänyt vuosikaudet välillä raittiina aikaisemminkin, on se minua vaivannut siitä huolimatta.

AA:ssa käydään hoitamassa alkoholismia ja muilla auttajilla muita hommeleita.

Kaikki keinot käyttöön mitä vain ikinä löytyykään!

Tsemp tsemp tsemppiä…

Niinpä…ja kaikki apu kannattaa vastaan ottaa mitä annetaan, ja etsiä itselleen parhaiten toimivat työkalut! …oman elämän mielekkyydestähän ja yleensäkin elämän jatkumisestahan tässä kyse on…ja tuo jos mikä on sellainen asia minkä eteen kannattaa ponnistella.

Davelle kiitos korjauksesta!..en ihan kauhean hyvin aa.n kuvioita tunne …mutta hyvä apu se varmasti monelle on!

Eli tsemppiä!

Tämä saattoi olla kirjoittajaan itseensä kohdistuva juttu, mutta siis alkoholismin hoitoon on muitakin tahoja kuin aa.
Mutta ehdottomasti kannattaa käydä tutustumassa, muutaman kerrankin. Aa on kuitenkin monesti helposti
saavutettavissa, kun niitä ryhmiä on pitkin ja poikin. Ei siinä mitään menetä, kuten Dave totesi.

Taisin nyt hieman huonosti kertoa asian. Tarkoitin vain sitä, että monella on kuvitelma AA:sta, että se hoitaa kaikki sydeemit kondikseen, ainakin jotkut tosivanhat AA:laiset viljelevät sellaista näkemystä, että alkoholismi pitää sisällään kaiken, siitä seuraa, että AA olisi myös parannuspaikka kaikille muillekin mielen syrjähtelyille.

Tosihan kuitenkin on se asia, että kun ihminen raitistuu, helpottavat useat muutkin jutut sekä osa häipyy kokonaan.

PS.

Koska Sportti itse esitti vierailevansa AA-ryhmän kokouksessa, niin uskaltauduin jopa tällä palstalla mainitsemaan vastauksessani omasta tiestäni raittiuteen. Mielestäni ei ollut tarkoitus tuoda AA:ta esille ainoana oikeana vaihtoehtona. Tietysti mikäli Yoru olisit lukenut tekstejä ketjussa tarkemmin, olisi asia saattanut valjeta sinullekin.

Luin koko ketjun kyllä, mutta kun tuo oli irralisena lauseena tuossa kommentissasi, niin oli hyvä, että avasit sen sisällön nyt. Siitäkin syystä, ett jotkut eivät lue koko ketjua, joten konteksti jää vajaaksi.