Juominen alkoi oikeastaan nuorena ammattikoulussa, kun lääkitsin itseäni alkoholilla pahojen jännitysoireiden takia, jotta pystyisin edes istumaan luokassa. Ei auttanut ja opiskelut jäi kesken. Yritin uudestaan ja taas jäi kesken.
Siitä työttömäksi ja kortti lähti törkyratin takia. Putkassakin aina välillä.
Sitten työelämään ja juominen pysyi normaalina viikonloppuisin useita vuosia, kunnes alkoi taas maistumaan enemmän. Samalla tutustuin Kannabikseen. Muijakin löytyi, joka ei tykännyt koko touhusta. Putkassakin kävin aina välillä.
Muutama vuosi eteenpäin ollessani about 25v., lähti muija kävelemään ja sitten olikin helppo lisätä juomista. Kannabis onneksi jäi pois kuvioista. Viikonloput meni rankasti ryypäten, viikoilla tissuttelin sen verran, että olin kuitenkin työkykyinen.
Juominen pysyi samana, viikolla tissuttelua ja viikonloput räkäkännissä. Ensimmäinen varoitus töistä, kun menin töihin aamulla pahassa krapulassa.
Nykyhetki 35-vuotiaana: Töistä kenkää YT-neuvotteluiden jälkeen ja samalla koira kuoli, jolloin oma maailma romahti. Siitä alkoi rankka dokaaminen päivittäin n. puolen vuoden ajan ja nyt pakko lopettaa. Pari päivää ollut ilman mitään ja aivan kauheat vieroitusoireet.
Rintaa puristaa, ruoka ei maistu, sydän hakkaa, kuumia aaltoa, nukkumisesta ei tule mitään, vatsavaivoja (ripulia ja kipuja), pää ihan usvassa, tärisyttää, pelkotiloja jne… vaikeaa edes käydä kaupassa.
Tervetuloa porukkaan ja alkottomaan elämään.Muutaman viikon kun kärvistelee, niin huomaat että pärjää ihan hyvin ilman viinaakin. Ekat päivät vaan tuntuu aika pitkiltä, viikot kuukausilta, elämä keveämmältä ja hymy leveämmältä. Tsemppiä!
Omalla kohdalla vieroitusoireet olivat yleensä pahimmillaan pari ensimmäistä päivää ja alkoivat siitä asteittain helpottaa. 5-7 päivän jälkeen olivat fyysiset oireet ohi, paitsi unettomuus, joka tyypillisesti tuppaa rasittamaan pidempään.
Jos vieroitusoireet käyvät ylivoimaisiksi, myös lääkityksestä saa apua ja riski retkahtaa udelleen juomaan pienenee. Ainakin A-klinikka tarjoaa apua avokatkon muodossa ja jos tilanne on paha, voit päästä myös osastokatkolle. Yksin ei juomisen katkaisun ja vieroitusoireisen kanssa kannata taistella, jos tuntuu, että voimat loppuu. Voit vaikka soittaa ensin A-klinikalle jos tuntuu siltä, että kynnys mennä käymään on liian korkea.
Niin ja kirjoittele tänne jos vain jaksat. Tämä plinkki on hyvä vertaistuki raitistumisessa.
Tsemiä. Ekat päivät on monesti helvettiä. Kannattaa suhtautua asiaan “get shit done” -tyylillä. Ihminen oppii kyllä elämään uudella tavalla, ilman viinaa. Anna itsellesi aikaa ja armoa. Syö hyvin ja lepää.
Mulla kesti 2 viikkoa fyysiset vierotusoireet, kauheat vatsakivut, oksetus, päänsärky (oikeestaan vähän joka paikan särky), sydämen “tykytys” yms. Mutta ne helpottaa vähitellen. Muista juoda paljon (alkotonta, hehe).
Sen verran rankalta historia kuulostaa, että toivottavasti haet jotain ulkopuolista apua? Jos oikeasti haluaa kokonaan lopettaa, kannattaa ottaa käyttöön ihan kaikki apu mitä on tarjolla. Ja asettaa juomattomuus tärkeimmäksi asiaksi elämässä. Siitä seuraa vain hyviä asioita pitkällä tähtäimellä.
Juurikin näin se menee. Pitkiä tunteja saat odottaa mutta on se sen arvoista sitten loppupeleissä. Kuukauden jälkeen tuntuu jo mielettömän hyvältä ja pääkin alkaa pelittää ihan erilailla.
Nyt vaan alkuun paljon vettä (2-3 litraa / pvä) ja muutenkin ravintoa tasaisesti jotta elimistö pääsee palautumaan kovasta mylläkästä. Saunaan en sinuna menisi ainakaan hetkiseen aikaan ennenkuin kovimmat oireet menevät ohi. Kroppasi on nimittäin täydessä työssä jo muutenkin niin en enää lähtisi sitä kuormittamaan lisää.
Suosittelen varaamaan aikaa paikalliselle päihdehoitajalle, jonka kanssa on helppo keskustella luottamuksella ja hän osaa sitten neuvoa kuinka selvä elämä jatkuu. Tällaisia hoitajia löytyy myös A-klinikalta. Kannattaa valikoida mielellään sellainen tyyppi jolla on omaa kokemusta näistä asioista eikä pelkkää kirjatietoa, sillä vinkit voivat muuten olla tyyliin “välttele kaljahyllyjä kaupassa”.
Tästä päästäänkin tyylikkäästi vertaistukeen jota täällä juuri harjoitammekin. Tämähän on parasta terapiaa kun muut kertoilevat omia kokemuksiaan ja saat niistä ammentaa kaiken mitä haluat. On olemassa myös erilaisia ryhmiä jotka kokoontuvat milloin missäkin, kuten AA-ryhmät. Itse en AA:sta perusta, mutta jollekin se tuntuu olevan henkireikä. Suosittelen kokeilemaan. Ei siinä mitään häviäkään.
Koita nyt taistella. Kyllä se kohta helpottaa. Hetki hetkeltä.
Oikea päätös ehdottomasti!!!
Ole valmis taistelemaan ja panostamaan… Mulla oli ensimmäiset 2 kk ihan hirveetä
Oloa, masennusta, ahdistusta, kuuppa meni ihan sekaisin lopettamisen johdosta, kun viinan tulo loppui… Puhu asiasta jollekin tutulle ja täällä on hyvä jakaa kokemuksia…
Minusta tapahtuneesta ja päätöksestä oli tärkeä puhua ja samalla selventää itselle miksi minä lopetin…
Itse oon vähän yli 30 ja haluan vielä elää, enkä dokata itteäni hautaan, niin kuin moni muu on tehnyt.
Tuskinpa naisetkaan kattoo pahalla, kun voit ylpeänä myöhemmin sanoa, että joo tuo juomapuoli on jo nähty…dont worry.
