Nyt riittää!

Poistettu. Pahoittelut kaikille ketjuun kirjoittaneille.

Tsemppiä Hansi. Aikoinani, kun minulla oli tosi paha olla, hakeuduin A-anoniin. Tunsin, että en jaksa enää. Aluksi en kokouksissa pystynyt puhumaan, koska tuntui etten ilman itkua saanut sanaakaan suustani. Ei tarvinnutkaan. Siellä voi istua ja kuunnella samaa kokeneiden puhetta. Se mitä sieltä sain oli juuri se, että lopettin salailun, niin teini-ikäisiltä tyttäriltäni, lähiomaisiltani kuin ystäviltäkin. Saatoin puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Kulissit kaatuivat rymisten. Se oli tavattoman helpottavaa. Se ei miestäni auttanut, sillä hänelle juominen ei ollut ongelma, “hänhän pystyi lopettamaan milloin vain halusi”. Minulle Al-anonissa käyminen oli käänteentekevä juttu. Toivottavasti sinullekin.

Tervetuloa palstalle. Tuttua tunnetta monelle nuo mitä kirjoittelit. Meikäläisellä tuo kiukku ja kitkuttelu huonossa parisuhteessa kesti luvattoman kauan, mutta oman polkuni kuljin minäkin eikä tässä vielä mikään ole selvää, mutta selvenemään päin ollaan menossa. :wink:

Hienoa, että haet tukea etkä jää yksin märehtimään.

Kiitos teille tigera ja syreeni.

Olin muuten oikeassa, mies loukkaantui, kun sanoin, että menen Al-Anoeniin. Muuten en olisi puhunutkaan mitään, mutta koin, että en valehtele asiasta ja jos loukkaantuu, niin loukkaantuu. Veetuili vaan ja laittoi viestin perään, että etsi hänelle joku sex-anon ryhmä. Joo, ei meillä sitä läheisyyttä ole. Ollut pitkään aikaan. Mutta hänen mielestään mikään mitä hän sanoo tai tekee ei auta häntä saamaan multa… Huh, en jaksa nyt noit polkuja lähteä kelaamaan…

Meillä homma meni niin, että ukko selittää nyt kylillä lähteneensä siksi, ettei saanut minulta läheisyyttä vaikka kaikkensa yritti. Ei sille mennyt ikinä jakeluun se, että minussa ei ole nappulaa josta saa nollattua 7 vuoden aikana niskaan sataneen paskan. Se jaksoi yrittää vaihtelevasti yleensä 2vk, mutta ennätys taisi olla tältä keväältä 6vk. Sitten se kyllästyi kunnen muuttunutkaan miksikään eikä ymmärtänyt ettei luottamusta ja läheisyyttä saa tuossa ajassa takaisin. Syyllistämisen se kyllä osaa, mutta itsessä ei ollut mitään vikaa. Hänen mielestään minä kaivelin “vanhoja” juttuja enkä osannut unohtaa niitä. Niin, eipä ne jutut päässeet koskaan mielestäni vanhenemaan kun niitä uusittiin tasaiseen tahtiin. :wink:

Kävin siellä Al-Anonissa ja ihan kiva olo jäi. En nyt mitään suurta valaistusta kokenut, mutta niinhän sitä sanotaan, että muutaman kerran pitää käydä, jotta saa käsityksen mitä se on.

Kotona sen sijaan ei puhuttu miehen kanssa mitään ja meninkin sitten lasten kanssa nukkumaan. Aamulla sama juttu, mies ei noussut ennenkuin oltiin lasten kanssa lähdetty, joten kovin ylevät tunnelmat eivät ole.

Ja heti huomaan ajattelevani, että liioittelen tätä ongelmaa ja olihan se nyt eilen ottamatta. Niinkuin sillä mitään merkitystä olisi. Jos tekee sen itsensä takia, hyvä niin. Mutta ei meidän elämä yhden päivän juomattomuudella selviä. Eikä kahden viikon, sanoisi mies. Kerran oli juomatta kaksi viikkoa viime vuonna. Tai siis joi vaan yhden illassa kahden päivän juomattomuuden jälkeen :open_mouth: Ja muistaa muistuttaa, kuinka minä ahdistuin siitä kahdesta viikosta, kun olisi pitänyt olla kaikki hyvin. Jos kuittaan asian niin, että ethän sä ollut juomatta, joit vähän joka ilta, niin vittuilua sekin on. Kun vaan se lasketaan, että hän olisi ihan kännissä asti. Voi pyhä sylvi, mitä paskaa! On kyllä hyvä, että kirjoitan näitä asioita ulos päästäni, muuten menee perspektiivi.

Mutta nyt ei sen enempää, mulla on onneksi menoa töiden jälkeen tänään ja menen vasta illalla kotiin. Niin olen itseäni antanut manipuloida, että huomaan ajattelevani, että ei mun menot ole tärkeitä, vaan väkisin saan nekin hetket itselleni ottaa. Ja koen siitä vielä huonoa omaatuntoa. Voi pee!

Hei vieras,
Kyllä se mies siitä rauhoittuu. Syvällä sisimmässään hän on iloinen, että välität teidän liitosta niin paljon, että käyt Al-Anonissa. Saattaa vielä vaikka raitistua, kunhan on saanut viinansa juotua.

Poistettu.

Poistettu.

Hei Hansi!

Mikä on tilanteesi nyt? Kävin kirjoittamassa omia kesäisiä ajatuksiani toiseen ketjuun (“Viikonloppujuoppo miehenä”), mutta tässä vielä vähän.

Kolahti tuo, kun kerroit miehesi mielesä sinun olevan suhteen ongelmapuoli. Tuttua! Olen koko kesän kuunnellut kaljapöhnäisen miehen puhetta, että “Aletaanpa puimaan tätä miedän suhdetta. Ensinnäkin mä tiedän, että sä olet hullu.” Ja minä olin niin tiskirättinä, että myösin! Meidän ongelmat ratkeaa, jos minä menen hoitoon. Siinä sivussa loppuu miehen juominenkin. No joo - voinhan minä hullu ollakin :laughing: , mutta se ei muuta sitä, että miehelläni on alkoholiongelma ja siitä halusin eroon!

Toisena kolahti tuo ajatus, että olen suurennellut miehen alkoholiongelmaa. Että minä en vaan ymmärrä, että runsas alkoholinkäyttö on normaalia. Että muunlaisia miehiä ei ole. Miehenihän ei ole rappioalkkis. Mitä nyt käyttää kaljaa ahdistukseen ja sosiaalisiin tilanteisiin ja hauskanpitoon ja seksiin ja…

Voimia sinulle Hansi! Mieti, minkälaisen elämän haluat kahden vuoden päähän. Se auttaa minua.

Hei kaikille!

Olen jo pitkään selaillut näitä tarinoita ja jo kolmen vuoden ajan saanut niistä voimaa itselle. Kiitos teille siitä :slight_smile:
Nyt oli pakko kommentoida, toi mieti elämää kahden vuoden päähän kolahti.

Meillä tausta on seuraava, avomieheni on alkoholisti, nyt ollut vuoden kuivilla. Sitä ennen ehti käyttää 15 vuotta alkoholia reippaasti ja 10 vuotta muita päihteitä (piri ja pilvi yms). Yhdessä olemme olleet kohta 5 vuotta, tutustuessamme hän oli kuivilla, sitä raittiutta kesti alle puoli vuotta. Olemme vuosien saatossa eronneet ja palanneet, miehellä on ollut satunnaisia raittusjaksoja vaihdellen muutamasta viikosta muutamiin kuukausiin, pisin ryyppyputki kesti yhtäjaksoisesti 6 viikkoa (siis joka päivä kännissä/kamoissa).
Itse käytän alkoholia noin 4 krt/vuodessa.
Vuosi sitten mies raitistui AA:n ja NA:n avulla, syvän masennuksen ja mielisairaakareissun jälkeen. Eipä se elo ole vieläkään “täydellistä”, mutta aina vain paremmin menee. Miehellä mili kuohuu aina välillä ja näkemys omasta itsestä on hukassa, mutta entiseen verrattuna elämä on täysin erilaista. Tsemppiä kaikille!

:bulb:

Poistettu.

Jäsentele sinä vaan. Yhtä hidas sinä olet päätöksiä tekemään kuin minäkin. enkä varmaan olisi vieläkään päätöstä osannut tehdä, kun odottelin että joku tekee sen mun puolesta. Onneksi mies sitten heitti ranttaliksi, niin sain siitä uutta potkua tälle tiellä ja tällä nyt pysytään. :wink:

Tuo saavutettujen etuisuuksien menettämisen pelko mullakin painoi vaa’assa paljon. Uusi talo, juuri meidänlaiseksi rakennettu ja sellainen mistä minä olen aina haaveillut. Oma piha, oma rauha, auto ja muut. Keväällä olin kyllä jo siinä pisteessä, että jollei mies muuttaisi, minä laitan sitten talon myyntiin ja muutetaan koko porukka, eri osoitteisiin tosin. Olin valmis luopumaan ihan kaikesta ja aloittamaan alusta. Plasmat meni sekaisin kun mies alkoikin pyörtämään puheitaan ja sai pääni pyörälle taas niillä lupauksillaan ja mukamas-ymmärtämisellään. Eipä se elo ollut herkkua, vaikka mies sinnitteli aikansa selvänäkin. Ne ongelmat on jo syvemmällä kuin pelkässä kaljapullossa. Kaikki se soopa mitä on saanut kestää, kihisee siellä sisuksissa ja myrkyttää kaikki yrittämisen alutkin.

Yritän kai sanoa, että vaikka mies olisi raitistunutkin ihan oikeasti, minä en olisi silti saanut niitä myrkkyjä sisuksistani. Siinä olis tarvittu vuosien terapia ja niin paljon uskoa parisuhteeseen, että en olisi ollut siihen valmis. Tiesin, että jos mies lähtisi pois, moni ongelma poistuisi, joten miksi taistella itse asioiden kanssa, jotka eivät minulle oikeasti kuulu. Mullahan ei ole alkoholiongelmaa. Mulla ei ole ulosottovelkoja. Minä en ole peliriippuvainen. Minä osaan kantaa vastuuni. Kaikki ongelmat tulivat miehen puolelta… ne seksihaluttomuudetkin. Kuka haluaa ihmistä, joka on vuosien aikana satuttanut niin usein ja niin pahasti, että itsekin on hajalla?

En yllytä eroamaan, koska tiedän miten vaikeaa se lopulta on. Oletkin jo miettinyt mitä haluaisit elämäsi olevan. Mitä se sitten vaatisi, jotta sen saavuttaisit? Onko talosta luopuminen todellakin niin iso kynnys? Positiivisesti ajatellen, sittenhän sinulla olisi mahdollisuus luoda itsellesi sellainen koti, jonka haluat, jossain muualla. Ehkä usko miehen raitistumiseen elää sinussa vielä yhtä sitkeänä kuin se minussakin oli. Siitä oljenkorresta on vaikea päästää irti. Tiedän sen kokemuksesta.

Poistettu.

Kulps, joku kirjoittaa ihan mun juttujani! :laughing:

Joo, ratkaisun olen myös jo tehnyt, mutta toteutus ontuu. Voimat ovat loppuneet ja nyt just, kun niitä vielä tarvis! Missä se kätilö viipyy imukuppeineen?!!?? :smiley:

Mun äiti sanoi myös aikanaan, että isäskin joi. MIKÄS HELVETIN PUOLUSTUS SE SITTEN ON?!?!?
Vrt: mä olen aina käyttänyt liian pieniä kenkiä, käytä säkin.

Ei mikään mene eteenpäin, jos aina kärvistellään vaan vanhoissa uomissa, ymmärrän senkin. Luojanähköön mä ymmärrän NIIN paljon ja olen niin he-le-ve-tin viksu. Paitsi omassa elämässäni ja ennen kaikkea siinä toteutuspuolella. Mun mies sanoo usein, että hänellä ei ole alkoholiongelmaa, mutta MÄ nään mörköjä joka paikassa, koska mun oma isä dokas… :confused: Ei se nyt ihan noinkaan ole.
Kyllä mä ymmärrän, että jos mökille mennessä pitää viinaa salakuljettaa auton vararengaskotelossa, niin kai se jonkinasteinen ongelma on miehellä eikä mulla. Ja jos kaikki lasten joulu- ja kevätjuhlat käryää kun kärpänraato pienessä juhlasalissa, niin kai se ongelma hänellä on? Tai, kai se on mulla, kun en ole tajunnut hilata itseäni muihin ympyröihin… Että sikäli mies on kyllä oikeassa. :frowning:

Poistettu.

Poistettu.

Huomenta Hansi :smiley:
Miten tutulta noi sun kertomat jutut kuulostaakaan… Tutulta elämältä ex-miehen kanssa.
Olen tässä nyt käynyt läpi, raitistumiseni myötä entistä elämääni ja kokenut NIIN paljon ahaa-elämyksiä että välillä tuntuu pää halkeavan.
Ihan alusta saakka (jo ennen kuin alkoholi oli ongelma) oli ex-miehessäni “outoja” piirteitä joita pidin ihan normaalina. Kuvittelin oikeasti että minussa on jotain vikaa ja hän on aina oikeassa, oli asia mikä tahansa, niin kuin hänkin uskoi. “Rakkauden” alkuaikoina, kulkiessani ruusunpunaiset lasit nenullani, en kiinnittänyt enempää huomiota muutamiin seikkoihin: Kun esitin jonkin asian tai oman näkemyksen jostain asiasta se oli “höpsö”(myöhemmin muuttui “päättömäksi”). Kuulin usein lauseen hellän hymyn saattelemana: “No, blondi ajattelee noin”, myöhemmin sama ilman hymyä. Kun hankimme YHTEISTÄ asuntoa, HÄN etsi sen, HÄN remontoi sen, HÄN otti lainaa ja omiin nimiinsä (minulla oli jo ollut omistusasunto, kätevämpää jos HÄN ottaa omiin nimiinsä, on halvempaa jne)Hän myös valitsi huonekalut, päätti sisustuksesta yms. Silloin en tosiaan edes ajatellut asiaa niin paljon, minulla oli kädet täynnä töitä kolmen pienen lapsen kanssa joita hoidin yksin 5kk hänen “asuessaan” uudessa kämpässä ja töissä.
Silloin muuten vitsailin ystäville, joita tuolloin vielä oli, että olin kuin yksihuoltaja ja nautin siitä. Nyt tajuan että se oli totta.
Tästä tulisi pitkä stoori jos kimppaisin yhteen kaikki silloin niin omasta mielestä “normaalit” rutiinit parisuhteessamme, uskoen oikeasti että vika oli MINUSSA, ja mies on tosiaan se fiksumpi osapuoli :unamused:
Alkoholi, joka tuli myöhemmin kuvaan, ja josta sain aikamoisen painolastin myös itselleni,vain korosti mieheni narsistisia piirteitä. Niin, hän siis oli ja on edelleen narsisti.
Tajusin sen vasta NYT, lukiessani näitä palstoja ja käymällä jonkun suosittelemalla sivulla
narsistienuhrientuki.info/keskustelu/
ymmärsin missä sitä ollaan 12 vuotta menty. Ensin tietysti tuli mieleen että olenkohan vainoharhainen, jos vain kuvittelen ja oikeasti vika oli minussa että en ollut liittooni tyytyväinen, en osaa elää parisuhteessa, mutta nyt reilu 3 vuotta takana ihanaa elämää NORMAALIN miehen kanssa, puhuu omaa kieltään.
Olen edelleen rakastunut, meillä on NORMAALIA ihanaa arkea, hellyyttä, naurua ja seksiä riittää (inhosin loppuvaiheessa seksiä mieheni kanssa YLI kaiken)vieläkin, yli kolmen vuoden jälkeen :open_mouth:
En oikein vieläkään voi sisäistää miten tälläinen onni on mahdollista, mutta vatvottuani asiaa näin jälkeen päin (parempi myöhään jne) ymmärrän että vika oli aivan muualla.
Mielestäni olen vähään tyytyväinen. En tarvitse kuin hiukan huomiota, sitä että joku on rinnallani, kuuntelee ja rakastaa minua.Ja olen valmis antamaan sitä kaikkea takaisin, koko sydämestäni rakastamalle ihmiselleni, mutta se ei ex:lleni riittänyt. Olin AINA huono, en osannut ajatella järkevästi ja HÄN tiesi (ja tietää edelleen) kaikesta kaiken.

Ja tämä kaikki on vieläkin nähtävissä; hän on edelleen katkera MINULLE kun erosimme. Hän ei pysty solmimaan uusia suhteita koska MINÄ olin hänet pilannut. Vieläkin, neljä vuotta eron jälkeen, esittää marttyriesityksiään lasten kautta. Joiden takia on IKÄVÄ KYLLÄ oltava häneen yhteydessä. Laittoipa meidän hääpäivänämmekin tänä vuonna katkeran viestin, muistuttaakseen miten MINÄ olen pilannut hänen elämänsä. Luonnollisesti en reagoinut mitenkään :smiling_imp:

Toista ihmistä ei voi parantaa, mutta voiko hänen kanssaan elää, jää jokaisen oman harkinnan varaan :confused:
Vaikeaa oli miehestä eroon päästä, kuten kirjoituksistani tälläkin palstalla voi lukea, kovan hinnan maksoin, niin henkisesti kuin taloudellisesti, mutta lopussa olin NIIN väsynyt, että olisin tehnyt ihan mitä tahansa kun vain pääsisin pois. Suostuin jopa avioehtoon ennen kuin erottiin, eli se tehtiin kuukausi ennen eroamme, ja vain siksi että halusin pois. Hävisin siinä tietenkin, mutta en enää JAKSANUT välittää.

Nyt olen niukin naukin toimeen tuleva, mutta ONNELLINEN elämääni, enkä ottaisi mistään hinnasta takaisin “entistä”, taloudellisesti turvattua, henkisesti täysin paskaa elämääni takaisin :smiley:

Toivon koko sydämestäni sinulle Hansi voimia selvitäksesi parisuhteessasi, päätit jäädä tai lähteä.

Tämä palsta on auttanut minua paljon ja toisten kokemuksia lukiessa on osannut selvittää niin paljon omaa elämää, jos vihdoin pääsisi yli siitä kaikesta syyllisyydestä minkä keräsin harteilleni vuosien varrella. Jokainen ihminen on oma persoonansa, toisen kanssa tulee toimeen, toisen kanssa ei. Vikaa ja hyvää on varmasti molemmissa, mutta täydentävätkö ominaisuudet toisiaan vai riitelevätkö vastaan, on eri asia :confused:

Poistettu.