Nyt riittää

Tiukka työpäivä takana. Huomenna vapaa. Lonkeroa lasissa. Äsken oli konjakkia, mutta se loppui. Hyvä, että loppui. Koska mulle riittää.

Olen ihan vitun kyllästynyt ryyppäämiseen, krapula-aamuihin ja koko päivän kestävään väsymykseen.

Raittiuslupauksen olen tehnyt vaikka kuinka monta kertaa. Ulkopuolelta on tullut painostusta, joka on johtanut kapinaan ja salajuomiseen.

Onko kännissä tehty raittiuslupaus vakuuttava? Ihan absurdi kysymys. Mulla ei ole kuitenkaan muuta vaihtoehtoa kuin uskoa siihen!

Elisabeth kirjoitti

Yhtenä krapula-aamuna sanoin töihin lähtiessä vaimolle, että tänään teen jotakin.
Illalla sitten avasin palaveripaikan oven, jännitti , mutta astuin sisään eikä ole tarvinnut juoda sen jälkeen, vaikka olen alkoholisti. Raittiina olen itseni vuoksi.
Jos sinäkin olet alkoholisti, voit hakea apua. Yläpalkissa on pitkä luettelo kohdassa MISTÄ APUA?
Jos et ole alkoholisti, hallitset kyllä omalla päätökselläsi juomisesi.

Päivä kerrallaan

Tässä vuosien kuluessa olen joutunut myöntämään itselleni, että olen alkoholisti. Olen varmaan (ainakin vielä) sitä lajia, josta ei päälle päin uskoisi. Hoidan työni ja olen siisti ja huoliteltu. Harrastuksiakin on. Parisuhteissa on tullut riitaa alkoholinkäyttöni vuoksi. Nykyinen miesystäväni on raitistunut alkoholisti ja hän laittoi minut vuosi sitten valinnan eteen: hän tai pullo. Halusin valita hänet, ja alkuun olinkin viikkoja juomatta. Kuitenkin koko ajan tuntui siltä, että joudun tekemään uhrauksen ja että minulta kielletään kiva juominen. Aloin juoda salaa mieheltäni, yksin kotoa. Tapaamme yleensä viikonloppuisin, joten viikolla pystyin juomaan. Se tiesi krapulapäiviä töissä, väsymystä ja tehottomuutta. Aikaa valui hukkaan.

Nyt olen kyllästynyt tilanteeseeni, jo keväästä saakka olen harkinnut lopettamista kokonaan. Jonkinlainen mitta on tullut täyteen tänä syksynä. En halua enää juoda, ja nyt nimenomaan itseni takia. Kohtuukäyttäjäksi minusta ei ole, se on testattu lukuisia kertoja. Laitoin rohkeasti laskurin päälle, kun liityin tänne. Nyt jo kolme raitista päivää, jee! Eihän tässä vielä mitään vaikeutta ole ollut. Mutta tiedän mieliteon nostavan päätään kun arkiviikko alkaa. Liityin tänne saadakseni vertaistukea, kun paha paikka tulee eteen. Olen myös lukenut paljon näitä viestejä ja myös se auttaa.

Miksikä suotta odottaa pahaa paikkaa? Tukea on syytä ottaa joka päivä. Ja ehkä sulla on mahdollisuus henkilökohtaiseen vertaistukeen jo kotonakin.

Päivä kerrallaan