Terve kaikille. Olen taistellut alkoholin käytön lopettamisen kanssa jo useamman vuoden. Aina lupaan itselleni ja puolisolleni lopettavani juomisen, mutta jonkin ajan kuluttua ajattelen voivani vain vähentää, joka johtaa loppujen lopuksi aina kunnon kännin vetämiseen ja törttöilyyn.
Olen vieraillut täällä yleensä aina, kun olen päättänyt lopettaa juomiseni ja saanutkin siihen virikkeitä muiden kokemuksista ja kirjoituksista. Nyt päätin kirjoittaa itse, jos sitä kautta saisin lisää voimia oikeasti lopettaa ja tukea teiltä muilta jaksaa eteenpäin.
Juomiseni ei ole päivä tolkulla ryyppäämistä enkä koskaan loiventele seuraavana päivänä. Pidänkin tilannettani siinä suhteessa hyvänä. Mutta kun otan otan liikaa ja silloin tulee tehtyä hölmöyksiä ja satutettua lähimmäisiäni. Olen useamman kerran pettänyt puolisoani, joka tosin on jäänyt aina pussailun asteelle, ja olen näistä hänelle myös kertonut.
Olemme puhuneet asiasta puolisoni kanssa ja pyytänyt häneltä tukea ja jossain määrin tiukempaa otetta. Vaikkei se hänen syynsä tai asia ole huolehtia juomisestani, vaan minun se on tehtävä. En häneltä saa sitä tukea minkä tarvitsen, joten toivon saavani täältä sen loppusysäyksen juomisen lopettamiseksi.
Toivottavasti tästä nyt saa jotain selkoa, sillä en tiedä oikein itsekkään mitä sanoa.
Kirjoituksestasi ei käynyt ilmi, miten usein sitten juot ja miten paljon. Se, miten usein juo on aika armoton “mittari” siinä missä kohtaa mennään. Mutta tietenkin se, että homma karkaa käsistä aina (tai lähes aina) on jo selvä merkki. Se, että ei ota korjaussarjaa tai pyöri delikassa ympäri kyliä ei tarkoita sitä etteikö alko-ongelmaa voisi olla. Hienoa että mietit tällaista vaihtoehtoa kun alkoholin kanssa läträämisen lopettaminen.
Yritä ensin vaikka miettiä ihan konkreettisia asioita miksi haluat olla raittiina. Mua auttoi kun kirjoitin sellaisen taulukon johon listasin + ja - miksi halusin juoda ja mitä ongelmia se toisaalta aiheutti. Koska pakkohan siinä jotain näennäisen hyvää oli olla että sitä kitusiinsa kumosi. On myös tärkeää miettiä niitä syitä miksi juot. Onko sulla ahdistusta, univaikeuksia, stressiä jne. Mä muistan että mä listasin silloin unettomuuden siihen syyksi aikoinaan itse, ja mun mielestä se oli aika surkuhupaisaa näin jälkikäteen katsottuna miten mikä tahansa syy itse asiassa käy. Alkoa jos unettomuuteen ottaa niin se pahentaa sitä unettomuutta ja siinä onkin kierre valmis.
Voit tietysti myös kokeilla AA-kerhoa. Ainakin muutamaan otteeseen, ja kokeilla onko se sun juttu. Ja Antabukset on tietty mahdollisuus myös mikäli koet että niiden kokeileminen vois olla hyvä.
Sain sellaisen kuvan että vielä pohdit että haluatko lopettaa juomisen. Voin sanoa että ehdottomasti kannattaa, koska alkoholismissa on semmoinen ikävä juttu että se pahenee ekspontentaalisesti ja “jälkipyykistä” (viimeillan sekoilujen setvimisestä) tulee aina vaan vaikeampaa ja isompaa. Silloin siitä on myös vaikeampi irrottautua, ja kurimus syvenee.
Mutta ennen raitistumista sun pitää tehdä se päätös että haluat lopettaa juomisen.
Kiva että kirjoitit ajatuksiasi tänne plinkkiin! Jatka toki! Täällä me jaetaan ajatuksia ja tsempataan toisiamme!
Moi kadoksissa, ja hienoa, että kirjoitit tänne foorumille. Jo se oli aikanaan itselleni sellainen konkreettinen askel, jonka myötä alkoholiongelman myöntäminen itselleni alkoi tapahtua.
Oma alkoholinkäyttöni on ollut hyvin vastaavaa kuin sinulla, toki minulla loivaripäiviäkin oli jo paljon. Arki-iltoihin ei humala kuitenkaan koskaan kuulunut. Itselleni oli vaikeinta raittiuden alussa päästä yli niistä hetkistä, jolloin sosiaalinen paine juomiselle oli suurin. Kuitenkin tapaus tapaukselta sain levitettyä tietoa lähipiirini nollalinjastani ja pikkuhiljaa sain jopa tukea elämänmuutokselleni. Nykyään päihteettömyyteeni suhtaudutaan jo itsestäänselvyytenä, aikaa on kulunut lähes 9kk. En minä kuitenkaan vois sanoani nauttivani humalaisten seurasta ja baareissa en ole käynyt enää ollenkaan. Sen sijaan festareilla ja keikoilla olen käynyt musiikin takia, ja niistäkin nauttinut exponentialisesti aikaisempaan verrattuna.
Mikäli puolisosi ei osaa tukea sinua tarpeeksi, eikä ehkä ystävätkään osaa ajatella asiaa kantiltasi, suosittelen jotakin kanavaa, mihin voit tukeutua. Itse olen käynyt raitistumiseni aikana tiivistä psykoterapiaa, joka on osaltaan tukenut asiaani. Mutta ilman sitä olisin varmasti hakeutunut johonkin muualle.
Tsemppiä sinulle! Kyllä sinä siihen pystyt ja palkinto on varmasti paras mahdollinen. Selväpäinen elämä sekä oikeat tunteet ja ajatukset ovat hienointa mitä tiedän.
Olen viime aikoina alkanut tuumia uudesta näkökulmasta näitä alkoiluja…ihmiset juuttuvat liian usein siihen, että normittavat juoppouden.
-en ole juoppo, koska en juo joka päivä
-en ole juoppo, koska en loiventele
-en ole juoppo, koska mulla ei mene muisti
-juon alle suurkulutuksen rajan/viikko
Ei näin. Juoppous on sitä, että alkoholista on haittaa elämälle, ts. se ottaa enemmän kuin antaa ja sitä pitää ajatella silloinkin kun ei juo. Ja juomiskerrat jäävät päähän mietityttämään…kuivahumalaa. Juoppous on sitä, että alkoholi on ajatuksissa ja saa toimimaan toisin kuin itse haluaisi. Joillakin mittareilla olen itsekin juonut aika vähän, mutta olen jo pitkään kokenut oman juomiseni jollain lailla ongelmalliseksi ja joudun tekemään siitä omia johtopäätöksiä.
Ennen kaikkea kannattaa pohtia, että saako juomiselta sitä, mitä haluaa? Tekeekö se onnelliseksi? Onko asioita, joita voit tehdä vain ja ainoastaan humalassa? Miksi näin?
Kiitos vastauksista. Tulikin jo paljon hyviä vinkkejä ja kokemuksia.
Totuus vai tequilan viestiin liittyen. Olen kyllä myöntänyt, että minulla on ongelma; juominen lähtee lähes joka kerta ellei aina käsistä, tulee tehtyä typeryyksiä, satutettua itseäni fyysisesti että henkisesti toilailuillani sekä lähimmäisiäni. Ehkä sen tuossa ensimmäisessä viestissä muotoilin huonosti. Tarkotitin vain sitä, että asiat ei vielä ole ehkä niin huonosti kuin voisivat olla. Lisäksi jokaisen ryyppyreissun jälkeen olen aivan maissa. Välttelen ihmisiä, enkä poistu asunnostani kuin todellisen tarpeen vaatiessa. Tätä jatkuu yleensä n. viikon ja jonka jälkeen itsetuntoni palautuu jokseenkin sekä normaali elämänrytmi. Tämän jälkeen voinkin aina omasta mielestäni taas juoda hyvillä mielin ja sama toistuu.
Välissä jotain positiivistakin, sillä tämä kirjoittaminen tuntuu kyllä omalla kohdallani toimivan. Olo kevenee kummasti, kun saan purkaa tuntojani ja kuulla teidän, jotka saman asian tiimoilla painitte, kokemuksistanne. Tästä on hyvä jatkaa.
Ei liene viisasta eikä oikeudenmukaista yrittää helpottaa syyllisyyttään kertomalla tietämättömälle puolisolle liiton ulkopuolisten kanssa kokemistaan seksuaalisista tekosistaan.
Oikeassa olet, kun et sysää juomisesi lopettamista puolisosi tehtäväksi. Tukea sinun on mahdollista hakea kodin ulkopuolelta monestakin lähteestä. Itse sain ratkaisevan tuen, kun päätin hakea sitä AA:sta. Menin palaveriin eräänä iltana ja olen siitä alkaen saanut olla raitiina. Sinulla on sama mahdollisuus.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, toivomme ja voimamme
