Nyt %&¤%# oikeesti...

Me Vähentäjät
1

Hoh hoijaa. Täällä taas ja Lopettajissa pitäisi olla, mutta kun tänne olen ennenkin kirjoitellut niin laitanpa taas.

Aivan karmea henkinen ja fyysinen olo. On flunssakin kyllä mutta luulen että suurin osa ihan pelkkää viina-pahoinvointia. Maanantaina otin vielä krapulakaljat (jopa “vain” kaksi ja se jäi siihen, rasti seinään), nyt siis selvä päivä kolme. Maanantaita ennen 12 pv alkoholia, toki välillä vain tuo pari mutta myös kunnon putki, jota ei vaan ¤%&# saa katkaistua. Ehdin kolhia takaraivoni (taas kerran), kännikaatuminen se oli vaikka koiran vastaan hyppääminen auttoikin asiaa. Muistinmenetystä, sohlailua, häpeää, lohdutusryyppyä, aivan järkyttävää hikoilua, vapinaa, unettomuutta. Ei jumal…, tämä EI voi jatkua.

Täälläkin olen valittanut heikkouttani jo vuosia, mutta mitään en opi. Sisuskaluihin sattuu ja unta en saa, kaikki tuntuu mustalta ja missään ei ole positiivista. Vaikka periaatteessa kaikki on hyvin elämässä, mitä nyt PIENI alkoholiongelma valehteluineen ja piilopulloineen. Flunssan takia en ole päässyt harrastuksiinkaan pariin viikkoon, hyvä tekosyy tissutella (vetää kännit)… Joku joskus vastasi valitukseeni että Minni2 se tulee kuolemaan viinaan, alan uskoa siihen itsekin todella vahvasti. Surkea tapaus, kertakaikkiaan. Nytkin kerjään myötätuntoa täältä kun en näe toivoa missään, tekisi mieli vetää nukahtamislääkkeitä kunnon kasa. Lääkkeet ei siis sovi minulle myöskään… Ja ihan fiksu keski-ikäinen nainen olen…muka. Ollut joskus. Viinan viemä nykyään, tai jo vuosikausia.

2

Tuo olo tuntuu liiankin tutulta. Siksi nyt yritän itse lopettaa. Yritä sinäkin? Ainakin hetkeksi?

3

Pakko. Monesko päivä sinulla? Järkyttävää tajuta olevansa näin heikko…

4

Vasta viikon olen ollut juomatta. Oli pitempi raittius 8.6.15-9.10.15 antabuksen avulla. Sitten se kyllä oli enemmän juomista ja krapulaa kuin normaalia oloa lokakuussa ja marraskuussa. Nyt yritän lopettaa.

5

On se ihme aine, mieli vaan tekee koko ajan. Tämä päivä selvänä, vau…! Varmaan flunssa ja päänsärky “auttaneet” asiaa. Toivottavasti päänsärky ei johdu siitä kaksi viikkoa sitten hankkimastani kuhmusta takaraivoon… En edes muista montako kertaa olen itseäni telonut, päätä varsinkin. Helv…in terveellistä mutta kun ei ihminen opi. Pääsen varmaan tilastoihin… Sori valitus, tämä on nyt vaan tätä taas. Itseinhoa parhaimmillaan.

6

Joko olo kohenee tai koheni? Siitä sitten on hyvä aloittaa tauko tai lopetus. Mulla 7 selvää päivää takana jo.

7

Viime yönäkin hemmetisti hikoilua ja kylmä/kuuma vuorotellen. Voisi laittaa flunssan piikkiin mutta eipä taida sitä olla. Kumman kauan kyllä kestää… Viikonloppu edessä, yritänpä olla viinatta!! Luvassa isot bileet kavereiden kanssa, saa nähdä miten ämmän käy…

8

Miksi sitten osallistut jos se on riski ?

9

^ Älä kysele tyhmiä. Juoppo, joka tahtoo kovasti ryypätä, osallistuu kosteisiin kekkereihin tietenkin juuri sen tähden, että se on riski, tai paremminkin lupa itselle törpöttää taas, kun joka puolella on houkuttelevia juomia, joita kaverit tyrkyttävät ja suorastaan pakottavat juomaan, elleivät ne juomat sitten suorastaan omin avuin käy kimppuun ja kaada itseään kurkusta alas, eikä siinä juoppo voi kuin vikistä, kun viina vie :wink: . Niin tyypillistä, kun eihän sitä juomista tahdo lopettaa. Kaikenlaiset ikävät lieveilmiöt(Kännissä itsensä kolhiminen, kammottavat krapulat, tarpeekseen saanut akka/ukko, kohonneet maksa-arvot, niskaan hengittävä pomo, kuivuva kortti, hirveä rahanmeno, mitäs näitä nyt taas keksisikään…) vain häiritsevät rakasta harrastusta ja niille pitäisi saada tehtyä jotakin :mrgreen: . Viinan juominen toki myös hankaloituu kovin, jos pysyy kaukana koko liemestä ja se etenkin haittaa harrastustoimintaa :wink: .

En minä moralisoi ensinkään, koska eihän mulla siihen mitään varaa ole, mutta jos janottaa niin pirusti, niin ei kait siinä auta muu, kuin juoda ja silloin joutuu ottamaan vastaan ne huonotkin puolet, mitä juomisesta seuraa ja kestämään ne. Jos taas tosissaan tahtoo tehdä alkoholiongelmalleen jotakin, niin eiköhän silloin edes yritä luopua itsensä kusettamisesta ja hakea ratkaisua/apua jostakin ihan muualta, kuin bileistä, joissa viina virtaa :confused: .

10

Oho, olipa jotenkin ei-odottamiani tai -toivomiani kommentteja ilmaantunut tällä aikaa. Viikonlopun juhliin oli hiukan “pakko” osallistua koska itse oli järjestävänä osapuolena. Enkä halua erakoituakaan vaikka olisi muiden järjestämiäkin juttuja.
Ajattelin innoissani nyt maanantaina kuuluttaa tänne että selvisinpäs selvin päin vaikkei helppoa ollut. Mutta ei kai se sen kummempi saavutus ollutkaan. Kohtahan se viina taas vie.
Mutta ei vielä tänään!

11

Elä niistä kommenteista välitä.

Hyvä, että selvisit juhlista selvinpäin. Ei kannata jatkuvasti hommata monen päivän vieroitusoireita. Tiedän, että se on yhtä helvettiä. Pidä hiukan taukoa ja tauon jälkeen vähemmän.

12

Onnittelut saavutuksesta! Ehkä voisi ottaa seuraavatkin juhlat vesilinjalla tai korkeintaan muutamalla drinkillä? Tästä se lähtee. Tai sitten seuraavasta kerrasta.

13

Se, että kokematta asiaa kaikkea muuta kuin helpoksi siitä siltikin toiveidensa ja tavoitteidensa mukaisesti selviää, tekee suorituksesta aina vain vahvemman.

Eikä suoritus ole jokin taivaasta ilmestynyt ihme, vaan ihmisen itsensä aikaansaama: vahvuus selviytyjän itsensä sisällä, ihme ihminen itse. Kuten jokainen ihminen. Ihmeet eivät ole yliluonnollisuuksia, vaan arkisia ja sellaisenaan kovin hienoja.

Minni2: uskon, ettei ihminen voi kadottaa voimaansa - hänen on ainoastaan muistettava sen olemassaolo.

Toivon, että et unohda omaasi.

14

Kiitos tsempeistä ja kauniista sanoista. :slight_smile: Vielä olen jaksanut. Viikko sitten oli vapina ja horkka, nyt ei. Saavutus se on pienikin saavutus. Toivon ja yritän ja yritän olla kaatumatta (kaikin tavoin). Päivä kerrallaan.

15

Minni2: juuri näin. Saavutus kuin saavutus. Jos haluaa kerralla hypätä pidemmälle, on myös otettava suurempi vauhti - ja sehän merkitsee peruuttamista. Toisekseen, loikan jälkeen tulee aina alas; monesti vielä hallitsemattomasti, naamalleen tai perseelleen, molempi pahempi.

Hitaasti kulkien oppii paremmin myös katsomaan - ja siten ymmärtämään - elämää, maailmaa: itseään.

On hienoa, jos/kun kykenet arvostamaan pieniäkin onnistumisiasi - klassinen kaikki-tai-ei-mitään-asennoituminen joka elämänalueella kun on useasti päihteiden ongelmakäytön peruskiviä; sellainen, joka seinien korjailuista huolimatta kallistaa talon ennen pitkää uudestaan.

Sinulla on hyvä asenne. Melkein mieli teki sanoa “otetaas sille”, mutta ehkä sittenkin ottamattomuudella sinua nyt tahdon juhlistaa.

Ja vaikka väliin taapertaisitkin, en lakkaa arvostamasta silti. Erheet tekevät meistä ihmisen - eikä ihmisen muuta tule olla.

16

Kiitos! Paljon. :slight_smile:

17

Mites on Minnin pikkujoulukausi mennyt?

18

Joopa joo, meni pikkujoulukausi ja joulu ja nyt jo tammikuu ja ensimmäinen putki taas vedetty. Eipä joulukuukaan paljon parempi ollut, mutta taas yritetään. Ei kauaa pitänyt tipaton tammikuu, ei.

19

Minni2,

kovin vaikka toivoisikin kaiken vaikean ja kipeän olevan historiaa hetkessä, se niin harvoin on, juuri vaikeutensa tähden.

On luonnollista kokea epätoivoa, häpeää, raivoa, kadottaa uskonsa tulevaan: yhtäkään tuntemusta ei tule itseltään kieltää, ne eivät käskystä lakkaa olemasta kuitenkaan. Olennaista on, mihin vihansa suuntaa, syytökset: oli tilanne mikä hyvänsä, et itse kuulu niiden kohteeksi.

Kierre ei ole jotakin, mitä häikäilemättömyyttäsi toteutat: se on oirehdintaa. Siitäkö ansaitsit tulla parjatuksi?

Se, mitä saatat tehdä, on kuunnella itseäsi, oppiaksesi tunnistamaan tarpeesi, oppiaksesi sallimaan itsellesi armon. Suhtautuminen rakastavasti itseesi erityisesti epäonnistumisten - retkahtamisen, mutta elämässäsi ihan kaikkinensakin - hetkillä on merkittävää: epäonnistuneena, huonona se, mitä vähiten kaipaat, on hyljeksintä, sehän kuluttaa voimiasi yhä vain enemmän.

Olemalla itsellesi noina hetkinä suopea olet ikään kuin olkapäänä itsellesi jalkojesi horjahdellessa. Helppoiksi en ensiaskeleita väitä, mutta jokin ainakin auttaa sinua pysymään pystyssä, jotta sinun ei tarvitsisi aloittaa kaikkea jälleen kasvot kurassa maasta ponnistaen. Ja vaikka kaatuisitkin, ymmärtäisit sinulla olevan oikeuden ojennettuun käteen, sinua varten sellaisen olevan, yläpuoleltasi kaikuvan ivanaurun, lapaluitasi painavan jalkapohjan sijasta - ivanaurun, jalkapohjan, jotka ovat omasi.

Mitä ikinä tapahtuukin, muistathan, olet ansainnut ainoastaan hyvää. Jokainen ihminen on kauniin, kunniakkaan kohtelun arvoinen: kohtelethan siten myös itseäsi. Silloinkin, kun olet varma; sinä et. Varsinkin silloin.

20

Täällä taas, josko tänään pystyisin olemaan ilman alkoholia. Eilen en pystynyt, enkä sitä ennen. Pari korjauskaljaa tarkoittaa aina ryyppäyksen jatkamista, ja nyt on jo väkevät viinatkin mukana - krapulaankin voin napata giniä tai viskiä vaikka en edes pidä viskin mausta - onhan se viinaa kuitenkin!
Pitäisi varmaan siirtyä tuonne Lopettajien puolelle. Mutta kun, mutta kun… Jotenkin kummasti sitä aina ajattelee että kyllähän minä kykenen kohtuukäyttöön - ketäköhän yritän huijata, itseäni kai eniten. Ei auta vaikka sammun julkiselle paikalle tai kaatuilen polveni ja pääni kuhmuille, kerta toisensa jälkeen. Mies häpeää, kukapa ei, ja minä kiskon lisää viinaa kun ahdistaa ja krapula meinaa iskeä.
Miksi juon? Sen kun tietäisi. Mies on reissuhommissa, minä paljon kotona, lapsia ei ole, en tiedä mikä rooli minulla on omassa elämässäni? Ehkä joku noista tai kaikki. Kai pitäisi mennä kallonkutistajan pakeille. Perus-ok nelikymppinen nainen joka “huvikseen” hukuttautuu pulloon. Hoh hoijaa.
Josko tämän päivän kykenisi kärsimään krapulahorkkaa ilman korjausta. Onneksi kaapissa ei ole kaljaa ja viinapullotkin on miehen toimesta kaadettu viemäriin, siis avatut pullot.
Mutta kyllä on ihminen heikko. Lueskelen täällä juttuja ja “onneksi” en ole yksin alkoholiongelmani kanssa. Tai olen, noin niin kun julkisessa elämässäni tämän palstan ulkopuolella. Vaikka varmaan kaikki tajuavat että juoppo ämmä olen enkä muuksi muutu. Kun joskus tajuaisin itsekin. Josko tänään taas yritän. Hetki kerrallaan.