Olen nyt kaksi ja puoli viikkoa jaksanut olla onnellinen siitä, että mieheni pääsi kuntoutukseen ja perheemme sai uuden mahdollisuuden… Tänään ei jaksa enää tsempata.
Kyllähän tosiasia on niin että tämä meidän systeemi on aivan perseestä. Mies lähti kuukaudeksi kuntoutukseen, minä jäin kotiin pyörittämään arkea kolmen pienen lapsen kanssa. Kaikki hommat on mun niskoilla (kyllä - rakas alkkikseni teki töitä kuitenkin jossain määrin kotonakin), sekunttiakaan en pääse irti kotoa, rahat ei riitä maksamaan laskuja kun miehen tulot on pois pelistä (ei sentään koko palkkaansa kykene juomaan…) ja talolainat painaa päälle. Kelalta tulee rahaa, ehkä, joskus, jos nyt siellä kuntoutuspaikassa saisivat ne perkeleen paperit sinne Kelalle asti!!!
Apua omaan mielenterveyteen en saa mistään, kun se kunnan ainoa A-klinikan työntekijä ei ota mua asiakkaaksi kun on mieheni omahoitaja ja mielenterveystoimistossa jäi keskustelut jotenkin junnaamaan samaa rataa, kun työntekijä sanoi suoraa, että a-puolen kautta olisi paljon enemmän tietoa ja taitoa. Yksityiselle pääsisin: 50 min. 90€!!! Ei sillä että pystyisin muutenkaan menemään, kun minulla ei ole sekuntiakaan sitä aikaa irti lapsista… Odotin paljon yhteiseltä tapaamiselta mieheni kuntoutuspaikassa maanantaina - saldo, hoitsulla kauhea kiire, aika typistyi olemattomiin ja sitten piti lopettaa kun lounastauko painoi päälle. Yhtä tyhjän kanssa. Paskan maku jäi suuhun koko hommasta!
Just nyt tuntuu että seinät kaatuu päälle ja pää räjähtää. Ensin kärsit vuosia sitä paskaa parisuhteessa ja koitat kestää ja sitten kun vihdoin toinen tajuaa hakeutua hoitoon, niin itse huomaan olevansa vielä enemmän suossa omien kaunojen ja mustien ajatustensa kanssa yksin arkea pyörittämässä. Ja mitä sitten… Pakko vaan on jaksaa jos ei halua tehdä jotain radikaalia, lapset pikaiseen sijoitukseen ja ite jonnekin pehmoisten seinien sisälle säilöön. No sais siellä ainakin edes NUKKUA!
Ehkä huomenna kaikki on jo paremmin? Ja jos mies kaiken tämän jälkeen ratkeaa uudelleen juomaan, niin en kyllä enää vastaa seurauksista
Voi hitsi, Mussu, sinä tarvisit kyllä nyt tukea ja ihan konkreettista apuakin, että pääsisit joskus lepäämään. Kirjoita edes tänne, anna tulla kaikki ajatukset ja potutukset, se helpottaa ainakin vähän! Ja täällä tiedetään, mistä puhut.
Laskuista ja lainoista; kannattaa sopia maksuaikoja ja lykkäyksiä. Moni häpeää sitä, että pitäisi soittaa jonnekin ja sanoa, ettei pysty maksamaan. Sitä ei kuitenkaan tarvitse hävetä, sinulla on hyvä syy miksi talous on tiukilla. Pahinta on antaa laskujen jäädä maksamatta ja toivoa, että asiat järjestyisivät jotenkin ihmeen kaupalla. Asioista pystyy yleensä aina sopimaan, ja on yleensä aina laskuttajallekin parempi vaihtoehto, että esim. maksuajasta sovitaan - tai vaikka laskun maksamisesta osissa - jos maksun saaja joutuu laittamaan saatavansa vaikkapa ulosottoon, kuluu aikaa kaikkien päätösten kanssa, ja suuri osa rahoista menee korkoihin ja ulosottomaksuihin. Eli haluan sanoa, maksun saaja on yleensä tyytyväinen jos maksaja ottaa yhteyttä ja haluaa sopia, miten maksu hoidetaan. Ja jo siinä vaiheessa, kun hän ei ole edes vielä lähettänyt karhua. Soita siis rohkeasti laskuttajille ja kerro millainen poikkeustilanne sulla on, ja kerro realistisesti, millä aikataululla laskun voisi hoitaa. Sama pankissa, varaa vaikka aika ja mene juttelemaan, pyydä lykkäystä maksuerille, lyhennysvapaata tai ehkä laina-aikaa voidaan pidentää toisesta päästä. Kun kerrot tilanteen sielläkin, voitte yhdessä sopia miten tilanteesta päästään eteenpäin. Olen itse töissäni sopinut maksuajoista ja osamaksulla maksanmisesta asiakkaiden kanssa ja olen itsekin joutunut neuvottelemaan maksuaikaa edustamieni asiakkaiden laskuille, joten tiedän että se on kaikille parempi, että asioista sovitaan ajoissa, ja vie sinulta paljon stressiä pois!
Suosittelen myöskin sopimista laskujen maksujärjestelyistä kuten Rinaldakin. Lainasta maksuvapaat kuukaudet käyttöön. Silloin ei tarvitse maksaa kuin korot.
Löytyykö ketään mummua, ystävää, kummia jota voisi pyytää apuun? Yksin ei ole pakko selvitä!
Tai olisiko paikkakunnallasi mahdollista saada tilapäistä kodinhoitoa, joka auttaisi arjessa jaksamiseen? Kotihoitaja voisi viedä vaikka lapset joksikin aikaa ulkoilemaan, että saisit levättyä tai muuten vaan hengähtää. Palvelu on tietääkseni maksullinen, muttei kallis. Jonkin kunnan sivuilta bongasin hinnan n. 9 e/ alle 2h ja n. 20 e yli 2 h. Kannattaa kysyä oman kunnan terveyspalveluista. Jotkut ystävistäni ovat palvelua käyttäneet ja olleet tyytyväisiä siihen.
Tilanteesi kuulostaa toivottomalta. Ota yhteys lasten neuvolaan ja kysy mahdollisuuksia saada apua lasten hoidon kanssa. Jos eivät meinaa tajuta tilannetta, pyydä aika mennä paikalle ja vie kirjoittamasi teksti luettavaksi. Tällaisissa asioissa neuvolat ovat herkkinä tarjoamaan apua. Jos sinulla on paha olla, lapsillasi on paha olla. Tiedän tämän omasta kokemuksestani. Jos lapset alkavat oireilla, se kuormittaa sinua entisestään. Toisaalta kun otat ajoissa yhteyttä neuvolaan ja osaat pyytää apua, niin avun tarjoaminenkin on vielä helppoa. Ilmeisesti lähellä ei asu sellaista henkilöä, jota voisit pyytää apuun?! Tunninkin hengähdystauko silloin tällöin auttaa kummasti.
Tänne kirjoittaminen auttaa yhdellä tavalla, mutta se ei korvaa yöunia eikä vie stressiä. Muista että tilanne on tilapäinen. Jätä tekemättä ne työt, joita ei ole PAKKO tehdä. Jos olet muutaman viikon siivoamatta, niin koti ei siihen kaadu. Tiedän kyllä että juuri silloin kun näin ajattelee, joku lapsista sairastuu oksennustautiin tms :mrgreen:
Vaikutan ehkä vähän hätääntyneeltä tilanteestasi, mutta se johtuu siitä että minusta tuntui kesällä samalta. Päivät meni niin etten muistanut kiireessä edes syödä. Sitten alkoi voimat loppua ja olin masentunut ja turta. Toinen lapsistani näki painajaisia joka yö, ja omat yöuneni alkoivat häiriintyä sen takia. Jännitin, koska yöllinen itku taas alkaa… Ajattelin että minulta on viety äitiydestä ilo, olen vain robotti joka huolehtii lapsista. Nyt kaikki on kuitenkin paremmin, se oli vain sellainen kausi, vaikken sitä silloin uskonutkaan. Eli muista myös syödä hyvin! Asioilla on tapana järjestyä, koita jaksaa tämä vaihe ja pyydä apua!
Sain raha-asioita järkkäiltyä ja muutama päivä meni ihan kivasti. Ehdin jo riemuita lapsilisäpäivästä ja miettiä että jos sittenkin saisin vähän kankaita ostettua joululahjoja varten… Mutta ei pitäisi nuolaista ennenkuin tipahtaa
Tuli sellainen mukava ilmoitus miehen kuntoutuspaikasta että hän pääse kotiin yhden yön lomalle mutta mutta - mitenkäs sitten kun autossa on edelleen viime talven sakkorajoilla olleet talvirenkaat joista mies rapisteli enimmät nastat pois ja ajo kesän niillä! Sinnepä katosi sitten lapsilisät auton talvirenkaisiin…
Tiedän tunteen kun ei itse oikein tunnu saavan omaan hajoavaan psyykkeeseen mitään apua. Totta kai on aina yksityinen puoli, mutta kelläpä rahaa sinne olisi työntää jatkuvalla syötöllä puhumattakaan ajasta.
Olen itse yrittänyt vain irtautua tämän alkoholisoituneen puolisoni ongelmista ja “maailmasta”, enkä enää uppoudu siihen samaan tapaan kuin ennen koko ajan huolehtien että mitenhän asiat nyt ovat ja niin edelleen. Toki teillä on yhteisiä lapsia, joka tietysti mutkistaa tilannetta.
Asioilla on tapana järjestyä, koita jaksaa tämä vaihe ja pyydä apua!