Näitä viestejä lukiessa alan tajuta ettei tästä mitään tule. Tässä kuussa jälleen nettipokeriin ja nettikasinoon tuhlattu ainakin 600e, ja suurinosa luottokortilta.
Täytyy myöntää että aikaisemminkin on yrittänyt lopettaa näitä touhuja, mutta aina tietyn ajan jälkeen olen palannut, häviämään. Nyt alkaa nollatoleranssi - ei sentin senttiä peleihin. Alkaa olemaan henkisesti hyvin rankkaa salata perheeltä luottokortti -laskua, ja pelaamista yleensäkin. Työtkin ovat kärsineet, nettipokeria kun valitettavasti voi töistä pelata.
Itse haluan uskoa pelaamisen lopettamiseen! Nyt loppu!
Kiitos kaikille kirjoittelijoille, pelkistä viestin lukemisesta saa tukea!
Onnea mainiosta päätöksestä! Eka askel parempaan suuntaan on otettu.
Tekstisi on kuin itse kirjoittamaani vuodenvaihteessa. Asiat todellakin meni siihen pisteeseen ettei enää voinut olla varma mihinkään pelaamiseen liittyvän suhteen. Päätös pelaamisen lopettamisesta alkaa mennä jakeluun muutaman viikon sisällä. Älä anna pelihimolle valtaa, itse repsahdin pari kertaa mutta nyt 3 viikkoa tulossa täyteen nollatoleranssia. Tämä palsta antaa todellakin lohtua ja uskoa parempaan huomiseen ilman rahapelejä.
Salailu, totuuden vääristely ja mielipiteiden manipulointi tekee onnettomaksi. Pahinta on kun uskoo omiin valheisiinsa ja kylmästi sivuttaa kaikki tärkeät ihmiset ja asiat pelaamisen takia. Totutusta asiasta poisoppiminen ja luopuminen on vaikeaa mutta kriittiset hetket oppii tunnistamaan. Onneksi itselläni töissä kiire helpottaa ja vapaa-ajalle kuntoilu antaa uusia virikkeitä.
Perjantaina maksan viimeisen luottokorttilaskun ja sen jälkeen aloitan puhtaalta pöydältä!
Itselle jää luottokorttilaskua maksettavaksi useaksi kuukaudeksi, mutta lyhennellään rauhassa - eihän tässä hätä ole, kunhan ei repsahda pelaamaan. Harmittaa vaan kun kesäksi kaikenlaisia reissuja ja juhlia sovittu, kaikki ylimääränen raha olisi ollut tarpeen, ja luottokortilla olisi sitten ostettu ne mihin muut rahat eivät riitä. Nyt luottokortilla sitten 1600e lyhenneltävää… No, lainaahan saa - ja mielelläni sitä voin ottaakin - MUUHUN KUIN PELAAMISEEN!
Ei kauaa kestänyt repsahtaminen tällä kertaa. Upposi viikonloppuna Unibetiin / Partycasinolle ~500e, jumalauta että voi vituttaa. Piti sitten kasvattaa luottokortin laskua, tai siis sen kokonaan maksaminen kestää nyt pari laskettua kuukautta pidempään. Miten voikin olla näin tyhmä, että joku pirun jackpot -automaatti antaisi minulle sen mahtipotin.
Lopettamisen halu on kova, mutta en ymmärrä mikä tuonne aina vie takaisin ja takaisin. Perkele.
Täytyy ottaa kovemmat keinot käyttöön, oisko kellään ideoita?
Tässä oma listani peliongelmani eristämiseen elämästäni.
1.
Ongelman myöntäminen itselle ja lähimmälle/lähimmille.
2.
Puhuminen asiasta niiden oikeilla nimillä ja totuutta muuttelematta. Turha hävetä asiaa ollenkaan. Meillä on taipumusta “peli-elämään”, mutta pelien ei tarvitse ohjata enää elämäämme yhtään enempää. Olemme kokeneet jo tarpeeksi sillä saralla, nyt on muiden asioiden vuoro nousta esiin.
3.
Liittyminen GA-ryhmään. Kannattaa testata oikeasti. Monilla on siitä aivan turhia negatiivisia ennakkoluuloja, jotka karisevat alas muutassa minuutissa siellä.
4.
Asioiden konkreettinen suunnitelu. Itse olin todella pahoissa peliveloissa, joten oli erittäin tärkeää tehdä maksusuunnitelma ja suunnitella toteutus tarkkaan. Tämä auttaa taloudellisessa hädässä, kun kaikki tuntuu kaatuvan päälle.
5.
Harrastusten lisääminen pelien tilalle. Päänuppia on hyvä tuulettaa esimerkiksi kävelylenkeillä tai muilla aktiviteeteilla. Tämä on iso asia. Jotain on hyvä saada pelien tilalle. Jos on esim. liikuntarajoitteinen yms. niin luovuutta kehiin. Ratkaisuja löytyy 100-varmasti. Lukeminen, leffat, yleinen sosialisointi, mitä ikinä tahansa sen eteen, että tekisi jotain muuta pakonomaisen pelaamisen sijaan.
6.
Itsensä muistuttaminen ongelman luonteesta joka päivä. Peliongelma ei häviä, vaikka pelaamattomuutta kertyisikin, niinpä täytyy olla tarkkana joka hetki, ja pitää karu totuus korvan takana aina. Maailma on täynnä pelejä, ja sellaisten kohdalle sattuessa voi vaikka kuiskata itselle sen, että minä en voi noihin koskea. Olen peliongelmainen. Pikkuhiljaa sitä oppii pelaamattomuuteen, vaikka pelipoltteita (ja pahoja sellaisia) tasaisin väliajoin tuleekin.
7.
Uudenlaisen elämäntyylin tajuaminen/oppiminen kokonaisuudessaan. Tähän auttaa GA-ryhmä ja rehellisyys itselle+muille. Rehellisyys on peliongelmaiselle vaikea ja jopa outo asia. Peliongelmainen ei ole sama asia kuin patologinen valehtelija, mutta epärehellisyys on kasvanut meissä pelaamisen aikana. Nyt siitä on päästävä eroon.
8.
Ja viimeiseksi… voimia, tsemppiä, itseluottamusta ja ennenkaikkea motivaatiota valtavasti. Töitä pitää olla valmis tekemään päämäärän saavuttamiseksi.
itselläni ei riitä sormet ja varpaat siihen, kuinka monta kertaa olen mennyt takaisin pelipöytään. Yksi asia mikä tuntuu katkaisevan sen, on että kertoo puolisolleen että on pelaamisen takia velkaa. Itse tein juuri näin, ja jotenkin se ainakin minuun vaikutti koska olen pysynyt pois peleistä…ehkä siinä tulee se tunne että ei halua enää aiheuttaa harmia toiselle omilla ongelmillaan, varsinkaan kun hän tietää ongelmasta. Sinä, kohtalotoveri, älä ole itsellesi liian ankara. Uskotaan että olemme tarpeeksi jo nähneet pelipöytiä yms. ja ne ovat meidän kohdaltamme ohi. Lainat loppuu aikanaan ja silloin tuuletetaan. Ei se puolisosi sinua jätä, usko minua. ( Itse herätin vaimon klo: 04.00 aamusti pelien jälkeen ja sanoin että " Oon pelien takia velkaa, auta mua" ) voit uskoo et mä aattelin et nyt tuli äijälle lähtö, mutta ei. Elämä ja parisuhde hymyillyt sen yön jälkeen.
Kaiken tämän salailu syö kyllä. Tunnustaminen puolisolle tuntuu hirveän vaikealta, enkä siihen ole vielä valmis. Pakko kerätä voimia jostain.
Taloudellisesti pärjätään kyllä, osaan järjestää työni silleen että rahaa tulee enemmän (=työmatkat). Toki on mahdollista että joskus repsahtaa todella pahasti, ja velkaa on sieltä sun täältä. Yhtä luottokorttia on vielä helppo lyhennellä. Ihan kun näilläkin teksteillä koittaisin “hyväksyä” itselle että ei tuossa pahasti käynyt… paskat, kävihän. Mitä kaikkea silläkin rahalla olisi saanut…
Olkoon huominen jälleen päivän numero yksi ilman pelejä, jospa nyt ei tarvitsisi nollata sitä lukua. Pakko uskoa siihen.
Oma kokemukseni on, että siinä vaiheessa, kun häpesin/en halunnut kertoa asiasta edes lähimmilleni, olin aika syvällä. Silloin olivat monet pohjakosketukset vielä edessäpäin. Vasta puolisolle ja muille läheisille avautuminen käynnisti prosessin, jonka päässä toivon/uskon olevan lopullisen pelaamattomuuden.
Tänne sentään uskallan olla rehellinen, päivitetäänpä tilannetta.
Kuukausi mennyt. Olenko pystynyt olemaan pelaamatta? En.
Tässä vähän tarinaa:
Rahaa tuli sattumalta hieman enemmän, lyhensin luottokortin lähes nollaan, mahtavaa ajattelin. Velkamäärä pieneni kerralla roimasti.
Kunnes…
Jokin ääni päässä jälleen veti netticasinoon. Perinteinen jospa kokeilen “parilla kympillä”. Yhden viikon aikana meni ~1300e, ja perinteisesti alussa olin jopa voitolla jälleen - ja eihän peluri osaa lopettaa, sitten häviää ja koittaa vielä kuitata tappiot, häviämällä lisää.
Velkamäärä siis lähes samassa, vaikka sen kerran jo maksoi lähes kokonaan pois.Vitutuksen ja turhautumisen määrää on vaikea kuvailla. Miten sitä aina valehteleekin itseleen niin onnistuneesti.
Saas nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan… ei hyvältä näytä nyt.
"Tommy Hellsten kirjoittaa Hyvä Terveys -lehden numerossa 1 / 2008, kuinka hänen tupakanpolttonsa loppui 23 vuotta sitten. Tommy sanoo että vaikeus on siinä että osa meistä (minusta) haluaa lopettaa, osa ei. Hän erottaa omassa lopettamisessaan kolme vaihetta:
Tupakoinnin lopettamisen aloittaminen. Tällöin hän yritti aktiivisesti tupakasta eroon. Rukoili apua Jumalaltakin, mutta ei vaan toiminut. Tämä vaihe kesti vuosia.
Tupakoinnin lopettamisen lopettaminen. Kun hän ymmärsi ettei pystykään lopettamaan, hän jatkoi polttamista vaikkei tyytyväinen ollutkaan. Tämäkin vaihe kesti vuosia.
Varsinainen lopettaminen. Kun aika oli kypsä, sisäinen ristiriita häipyi, ja jäljellä oli vaan halu lopettaa. Silloin hän onnistui.
Lopuksi Tommy sanoo: “Lopettaminen ei siis ollut suoritus, jonka tein, vaan prosessi, johon osallistuin. Minussa tapahtui tupakanpolton lopettaminen.”
Näen pelaamisen lopettamisen aikalailla samanlaisena prosessina. Jokainen meistä pelaajistahan kyllä puhuu ja aikoo lopettaa, mutta silti samat jampat tänne usein kirjoittavat kuinka ratkeavat. lopettamisen vannomisella voi helposti lakaista ongelman maton alle. Sitä tavallaan sanoo itselleen, miten tulisi tehdä, mutta “deep down” on itsensä kanssa eri mieltä. Pelaaminen silti on yhä niin “kivaa” ja koukku ei mihinkään ole poistunut, joten seuraa hissiliike täyspotin ja totaalikiellon välillä.
Toki olisi hyvä, että nuo lopettamisen vaiheet 1. ja 2. olisivat mahdollisimman lyhyitä sekä ajallisesti että rahallisesti. Mutta pääasia, että ihminen edes joskus pääsisi tuohon vaiheeseen 3, jossa ei yksinkertaisesti enää tee mieli pelata yhtään mitään. Niin kauan kuin pelit vetävät puoleensa, ongelma silti on olemassa. Ja pointtihan lopulta ei ole ongelman väistely vaan sen poistaminen.
Minä näen asian niin, että oma itsensä ja taipumuksensa täytyy hyväksyä aika hyvin ennen kuin voi oikeasti lopettaa. Tällä foorumilla on välillä melkoista sanasotaa esim. nettipokerin puolestapuhujien ja peliongelmaisten välillä. Minusta pokerin ystävien syyttely “meidän rahojen viemisestä” on täysin typerää, kun ongelma sijaitsee kuitenkin peilin takana. Kun on sinut itsensä kanssa, voi lopettaa ilman, että täytyy laskea pelaamattomuuden päiviä otsa hiessä, täyspotti- ja nettikasinomagneetin alaisuudessa.
Päätykää siihen, ettette halua pelata ja muistakaa kuin paljon parempi olo siitä pitkässä juoksussa tulee.
Hyvää pohdintaa. Toivottavasti tuosta on jollekin apua.
Vaikka jo syntyneen peliriippuvuuden eristäminen omasta elämästä onkin pitkälti kiinni jokaisesta itsestään, niin siltikään minusta ei uhkapelien ja peliteollisuuden eettisten arvojen pohtiminen ole ollenkaan turhaa hommaa. Vaikka useimmat täällä tuntuvat olevan toista mieltä, en itse voi millään hyväksyä sitä, että uhkapeliteollisuuden toiminta perustuu pitkälti a) tietoiseen potentiaalisten peliongelmaisten koukuttamiseen ja b) peliongelmaisten tarkoitukselliseen lypsämiseen. Erinomainen kanadalainen leffa Owning Mahowny kertoo nämä kyyniset rakenteet julmimmillaan.
Älä ole “expokerer” liian ankara itsellesi, vaikka repsahditkin. Yritä antaa itsellesi anteeksi ja sitten aloitat nollasta päivä kerrallaan elämisen ilman pelaamista. Mulla tulee huomenna 9 viikkoa täyteen ja pidän siitä kiinni yhä tiukemmin, etten mene enää sortumaan vaikka minkalaiset paineet ja poltteet tulisi. Säästöpossussa varmaan lähemmäs 200 euroa… (laitan 5 euroa jemmaan joka kerta kun pelaaminen alkaa poltella takaraivossa).
Järjestä kaikki mitä asian eteen tarvitsee tehdä. Sanot luottokortin irti kun viimeinen maksu suoritettu ja asetat pankkitilillesi vuorokautisen nostorajan. Itse yritin uskoltella itselleni, että pystyn hallitsemaan asiat lopettamispäätöksen jälkeen mutta kaikki unohtuu kun heikko hetki koittaa… Kun edellytyksiä tehdä talletuksia ei ole, pelaaminen netissä siltä osin selvä.
Siitä eteenpäin lopettamisprosessi onkin uuden elämän- ja ajattelutavan opettelua ja se etenee jokaisen oman aikataulun mukaan. Siirryt siis tuskailusta ja itsesäälistä tekoihin ja tulevaisuus alkaakin näyttämään valoisammalta päivä päivältä.
Laskeskelin että ~900e on todellinen summa mikä jää luottokortille. Hieman parempi mieli kun se oli luultua pienempi. Silti tietenkin vituttaa pelatut rahat.
Koitan sisäistää ihan uuden ajattelumallin ja päivittäiset rutiinit, johon ei pelit kuulu. Pelaaminen tuntuu olevan kohtalaisen rutiinin omaista toimintaa. Ainakin mulla se menee jotenkin näin: joko pelaan iltaisin kotona, tai aamuisin töissä. Niin ja siis netissä olen aina pelannut. RAY:n laitteet eivät ole sytyttäneet kymmeneen vuoteen.
Vieras joka kirjoitti Tommy Hellsten -sitaatin. Hyvä kirjoitus.
Arvelisin että pyörin vaiheessa 2. En ole pystynyt lopettamaan, vaikka pelatakaan en halua (oikeasti, ei tuo kivaa edes ole - aina tietää häviävänsä kun rahat sinne laittaa). Toivotaan ettei matka ole pitkä vaiheeseen 3.
Tupakasta olen päässyt täysin eroon, ei tämä mahdotonta voi olla.
mäki aion lopettaa hävisin eilen 8euroo pelikoneisii s-marketis ni en saanu ostettuu ruokaa tarpeeks otti vähän hermoille onneks kuitenkin kyse ei ollut isommista summista.
Jahas. Jossain laskuni petti, todellinen summa olikin ~1500e - jossain pelitäpinöissä laskenut vähän pieleen…
Noh, tärkeintä ettei se kasvaisi. Nyt näyttää silleen ihan hyvältä, että kesäloma alkoi ja tilillä ihan mukavasti rahaa. Vaikka on poltellu pelata niin olen saanut puhuttua itselleni järkeä, eikä tililtä / kortilta ole lähtenyt rahaa. Voisin kerralla lyhentää velkaa taas enemmän… Mutta ajattelin etten ota siitä liikaa paineita, vaan lyhennän minimin kuussa ja se on maksettu vuodessa. Pystyy nauttimaan jostain edes vähän…
Tärkeintä pysyä pois peleistä… Moneskohan kerta lie, todensanoo!
Täällä taas, heippa kaikille vanhoille ja uusillekin.
Monta kuukautta näytti ihan hyvältä tilanne, siinä mielessä ettei tullut pelattua. Talous kohtalaisen kuralla muuten, luottokortti kokoajan limitin rajoilla ja pari joustoluottoa pankeilta, turhia ostoksia ym. tuhlaavaista elämää. Vippeihin en ole “sortunut”.
Viimeisen viikon aikana pelipiru pääsi jälleen irti, alkuviikosta nettikasinoon 300e ja tänään sitten 500e nettikasinoon tunnissa. Tyhjä olo, niin tyhjä olo, jotenkin ei edes vituta - ihankuin ei välittäisi, rupee vaan suunnitteleen kuinka hoitaa limitin ylityksen jne. Onneksi Nordean Visa siirtyy Luottokunnalta Nordealle itselleen, tuli vielä nostettua luottorajaa… siis hetkinen miten niin onneksi? Ihankun en ois viime kerrasta oppinut mitään…
Voivoi, koskahan tätä oppis, taas on yli 2500e lyhennettävää. Matka on pitkä ja kivinen, mutta onhan taas yritettävä.
Jeps pelaaminen on helvettiä ja niiden keksijätkin ovat varmaan piruja. Ei siitä mitään tuu että jatkaisi pelaamistaan. Mutta myös me pelaajat/entiset pelaajat olemme toimineet vastuuttomasti meitähän ei katsos kukaan ole pakottanut lyömään rahojeen noihin peleihin. Itsekin olen toiminut itseäni kohtaan vastuuttomasti, mutta myös sukulaisiani kohtaan, kun joskus on huijjannut mihin on rahansa laittanut sekä narrannut mihin on lainaamat rahansa laittanut. “Sanotaan että Jumala ei hylkää jos ei itse hylkää häntä tai niin minusta tuntuu.” Pelaaminen on syntiä ainakin minun mielestä ja Jumala vihaa syntiä. Sanotaanhan raamatussakin että rahan himo on pahasta vai miten se nyt olikaan, tai siis on kaiken pahan alku ja juuri. Tai no en sitä nyt niin tarkalleen muista, mutta itse olen ainakin todennut että näin se vaa on. Jaksaa uskoa paremmin Jumalaankin kun ei pelaa, mutta kun olin vielä peluri en uskonut Jumalaan, silloin olin vielä ateisti, mutta kipin kapin tuli minulle kääntyminen kun jaksaa vain luottaa siihen että pelaamisella ei mitään ansaitse ja että se on helevettiä ja sinne ei pidä jäämän, vaan pitää saada iänkaikkinen elämä. No sori kaikille niille jotka tätä ei halua omistaa, mutta näin vaan kävi minun kohdallani.
