nyt loppu.

morjesta kaikille,

mistähän sitä alottas :slight_smile: oon jo monta vuotta tienny, että tässä sitä vaan tehdään hidasta itsemurhaa, ja monta kertaa yrittäny vähentää ja kusettanu itteeni, että se muka toimis. oon kyllä jollain tasolla tienny sen, että en pysty kohtuukäyttöön Minkään aineen kanssa, mutta oon aina ollu vähän sellanen ehkä syrjäänvetäytyvä ihminen ja selvinpäin ihmisten kanssa on vaan jotenkin vaikeeta tulla juttuun, niin on sit tullu otettua kaikkea, että pystyy näkemään kavereita ja YSTÄVIÄ!!.. aika hanurista ja surullista.

tuntuu aika usein siltä, että kaikki on jo ohi, mut pitää yrittää vaan :smiley:

lueskelin tossa eilen koko päivän aamusta iltaan tätä palstaa, ja itkin. jotenkin nyt TAAS tuntuu siltä, että nyt onnistuu, mut silti vähän arveluttaa, että oonkohan mä vieläkään valmis lopettaan.

oon 24-vee miespuolinen henkilö, ja tässä nyt viimeset kaheksan yheksän vuotta kiskonu silleen vähän kaikkee… aluks pilvee ja dxm:ää lähinnä, sieniäkin tuli kokeiltua. kai mä hain jotain vastausta elämän suuriin kysymyksiin tai jotain, idiootti kun olin :smiley:… sit ehkä hieman flippasin, ja “hoito-jakson” jälkeen (vetelin sitä resilaaria parin päivän välein + muita) pää oli sellasessa kunnossa, että ei oikein uskaltanu ottaa mitään tajuntaa laajentavaa enää. ja itsetunto vielä enemmän romuna kun ennen käyttöä. ja välit vanhempiin katki. ja tuntu siltä, että vanhat kaverit eli elämäänsä eteenpäin ja VAIN minä kärsin jossain v**tun mielisairaalassa… tai no kärsinhän mä, mutta olin sillon aika paljon enemmän itsekeskeinen kun nykyään, enkä osannu ajatella oikein muita ihmisiä :smiley:

nyt tässä lähivuosina oon kiskonu oppareita enimmäkseen… hetkeks tulee sellanen olo, että mä en oo ihan paska ihminen, ja pystyy tekeen kaikkea…

mut oon jo pitkään ajatellu, että pitää mun käydä läpi kaikki ne asiat jotka mua vaivaa, ja jotka ajaa vetään jotain, ja jotka on saanu mut ajatteleen, että kaikki vihaa mua ja nauraa mulle… en halua että mun aika täällä maailmassa on pelkkää sumua.

tossa hetken aikaa meni jo vähän paremmin tavallaan… alotin lyricoita popsiin, ja antabusta, ja lopetin kaikki muutkin… kävin psykologilla testeissä, ja ei ollu mitään peruuttamatonta damagee tullu päähän. ja alotin terapian. siellä kävin jonkun vähän yli vuoden, välillä tuli retkahduksia, mut yritin ja yritin kuitenkin…

sit sain tiedon, että terapia tän terapeutin kanssa loppuu, ja tuli sellanen olo, että taas mut hylätään… päässy vasta alkuun sen terapian kanssa; kaikki haavat revitty auki, ja sit mut jätetty yksin niitten kanssa… sain siitä tekosyyn alottaa taas.
ny kiskoin en tiiä kuinka kauan (ajantaju ja muisti vähän sekasin tällähetkellä) tekkeniä, tramaleita, panacodeja ja ardinexejä, lyricoita, xanoreita ja muita bentsoja, ryyppäsin monen päivän putkia, ja sitten taas lääkkeitä, ressuakin join muuten pullon vaikka ei se ees toimi mulla enää oikein (mut oon tällänen ressukka :smiley: ).

nyt viimeseks kiskoin piriä ja valvoin muutaman yön,. siinä jotenkin aloin miettimään tätä kaikkea, ja en tiiä, ehkä ensimmäistä kertaa tuli sellanen olo, että mä haluan olla selvinpäin ihan itteni takia, enkä kenekään muun…
ja tuli myös pohdittua sitä, että aikasemmin mä oon ollu aina yksin lopettamisyritysteni kanssa (+ ehkä en oo halunnu ees lopettaa [enkä kyllä oo varma vieläkään])… mut eilen ajattelin, että lähen NA:han, mutta kynnys on liian suuri jotenkin, - tulin tänne selailemaan, ja päätin liittyä joukkoon, kun huomasin TAAS, että en oo maailman ainoa ihminen, jolla on ongelmia, - ja että muutkin ovat selvinneet /tai yrittävät ainakin…

niin että sellasta :smiley: huh huh että oli vaikeeta edes tän kirjottaminen,. toka päivä ns. selvinpäin… tai no vielä pitää lyricat pudottaa pois tässä parissa päivässä (no taas melkein seinään loppuu, minkä ei viimeks tehny kovin hyvää mun päälle), mut muuten selvänä.

tsemiä vaan kaikille täällä! :slight_smile:

Tervetuloa joukkoomme.
Kerron tässä lyhyesti, että itse olen tämän ryhmän ohjaajana. Alussa kun ryhmä perustettiin, vuonna 2006 olin mukana tiiviisti. Nyt on lähdetty siitä lähtökohdasta, että vastailen muutaman kerran viikossa. Toki tsekkaan ja vastailen mahdollisimman pian, jos näyttää oleva jotain akuuttia aisiaa johon olisi hyvä vastata. Tärkeää tässä ryhmässä on saada vertaistukea huumeiden käytön lopettamiseksi. Kuten olet tekstejä lukenut, sitä tukea on kirjoittajat saaneet. Ehkä sellainen pieni asia on hyvä muistuttaa, että toiveena on, että tänne kirjotetaan selvin päin. Silloin siitä on enemmän hyötyä itselle ja muille.
Olet varmaan saanut ajatuksia liikkeelle, kun olet näitä tekstejä lukenut. Vielä kerran, tervetuloa “tälle tielle”.

Terve Munch,

Aikamoista sekasotkua on elämäsi ollut; eli toisaalta varmaan aika tuttua monelle täällä kuten itsellenikin. Yhden asian ainakin voi sanoa kirjoituksesi perusteella eli sen, että psykologiset testit olivat ihan oikeassa: itse en pystyisi noin hyvin jäsenneltyyn ja itsetutkiskelevaan sekä myös itseironiseen kirjoitukseen kuin sinä. Joten sen puoleen ei ole ainakaan mikään vielä liian myöhäistä - ja jos pystyt nyt lopettamaan, niin sinulla on todella paljon tervettä tavaraa vielä päässäsi jäljellä, jolla voit tehdä vielä paljon hyvää elämässäsi itsellesi :slight_smile:

Eli se iso kysymys on nyt vain, että oletko oikeasti saanut tarpeeksesi tuosta paskasta ja tahdot lopettaa? Se kun ei onnistu niin, että “vähän vaan lopettaa”. Sen mitan pitää tulla todella täyteen ja päätöksen olla ehdoton - silloin vasta lopetusprosessi voi alkaa ihan oikeasti. Hyvänä kannustimena voisi olla, että pääsi vaikuttaa olevan paremmassa kunnossa kuin luulitkaan juuri nyt - mutta kukaan ei voi tietää, missä kunnossa olet jos siirrät lopettamispäätöksen tulevaisuuteen ja testailet vielä rajojasi. Silloin voi olla jo paljon vähemmän jäljellä mitä pelastaa ja minkä pohjalta lähteä rakentamaan uutta elämää ja terveempää persoonaa. Valinta on sinun ja toivon, että teet sen ainoan oikean ja järkevän ratkaisun koko elämäsi kannalta :slight_smile:

Öööö, nyt vähän kyl ihmettelen tota tekstiä!!!

Kirjoittaakohan tänne oikeasti yksikään ihminen Tuomon lisäksi selvin päin? Eikö lähtökohtaisesti kaikilla oo vähintäänkin jokin PKV-lääke käytössä? Eli jos tää alue on tarkoitettu vain selvin päin oleville, niin sithän kh-potilaat + lääketieteellisistä syistä bentsoja tai opiodoja käyttävätkään ei tänne kuulu!?!

Munch: Mä oon tukenut yrityksiäni päästä kohtuukäyttöön (joka vaikuttaakin nyt menevän varsin hyvin 15-16 vuoden päihteiden käytön jälkeen (ja ikää siis 24)) lukemalla kirjoja, joissa ihmiset kertoo käyttöajastaan ja sit siitä vieroituksesta. Esim. seuraavat kirjat luen monta kertaa vuodessa ja oon kokenut niistä hyötyväni:

James Freyn A million little pieces sekä My Friend Leonard
Mark Johnsonin Väärillä raiteilla
Mia Törnblomin Så Dumt!

Ainakin tota ekaa kirjaa löytyy kirjastoistakin ja sitä saa eri kielillä, silloin vaan kun itse sen ostin ja ton jatko-osan, niin ei saanut kuin englanniksi. Eniten oon ehkä hyötynyt tosta Väärillä raiteilla -kirjasta, kun se on oikeasti totta, eikä mitään muunneltua totuutta + keksittyjä juttuja, joita noissa Freyn kirjoissa on seassa.

Oon myös Reindeerspottingin nähnyt yli 10 kertaa ja siitä on myös ollut apua. Kävin eka tsiigaa sen kai 3 kertaa leffateatterissa ja ostin heti DVD:nä, kun tuli. Se dokkarin tsiigaaminen ja noiden kirjojen lukeminen auttaa mua osaltaan muistamaan, miksi haluun elää ns. normaalia elämää. Ja kun mä en usko riippuvuuden olevan elinikäinen tai periytyvä sairaus tai et yhteen aineeseen koukussa oleva/ollut ei voi käyttää muita päihdyttäviä aineita, niin mulle on sopinut noi elämäkertakirjat. Eikä niissä oo mitään uskontoläppääkään, mitä en suostu lukemaan. Tosta Törnblomista tuli joku NA-hihhuli, mut on siinä silti paikoin hyviä kohtia.

Kevyehkön off-topic -viestin pointti oli lähinnä toi Tuomon viestin ihmettely sekä muistutus noista kirjoista, joita voi käyttää apuna käyttöä kohtuullistassa tai lopettaessa. Tsemppiä Munch!

Pakko kommentoida tohon edelliseen, että oot mun mielestä ajatellut nyt vähän väärin, siis ihminen joka käyttää lääkärin (vain sen yhden, joka hoitaa oikeesti) määrämiä lääkkeitä reseptin mukaan, on selvinpäin eikä kuoseissa tai sekaisin, oli ne lääkkeet sitten mitä vaan, mielestäni myös kh lasketaan tähän (koska se lääkityshän vaan normalisoi olon, ainakin kun hoidon kanssa ollaan tosissaan, eikä nosteta annosta kattoon, vaikka ois mahiksia). Eli ei-selvinpäin on sillon kun on väärinkäyttänyt lääkkeitä, tai ottanut viinaa tai huumeita. Näin varmasti Tuomo ja yleensäkin alan ammattilaiset kans asian ajattelee.

Tervetuloa ja kovasti voimia ja tsemppiä Munchille päihteettömään elämään!!!

Ihan hyviä tarkennuksia. Selvin päin- tarkoittaa juuri tota, että toive on että ei kännissä jne.
Lääkärin määräämät lääkitykset, korvauhoitoa en tarkoittanut, että se olisi päihdekäyttöä. Aivan kuten LL kirjoitti.

Tervetuloa Munch!

Mä oon siinä samaa mieltä ku Rajatila, et ei voi lopettaa vain “vähäsen”, mut et sä tänne olis rekkautunu jos et olis miettiny et onko elämä aivan kondikses jos on kokoajan sekasin. Itelläni kesti 10v ennenkuin olin valmis lopettamaan oikeasti käytön ja oon korvauksessa…

Oli sen verran pitkä tuo teksti et ajattelin aluks vaa kysyä et ootko ajatellua a-klinikalle menoa? Mä ite oon ollu lähes 8v a-klinikalla ja nyt oon saamas lähetteen sit miekkariin… Tuo on tosi inhottavaa ku lopetetaa terapia yleensä resurssien vuoksi, mut a-klinikallakin saa terapiaa mitä mä oon käyttäny just tuon melkein 8v. Sitä kautta pääsee sit tarvittaessa kun kuivilla on ollut takasin miekkariin ja tarvittaessa testeihin. Se myös auttais tukemaan sua päihteettömyydessä ja sitä kautta saisit tarvittavat lääkkeet…

Ite kiinnyin kans mun a-klinen hoitajaan todella paljon ja aiemmin retkahdin aina ku hänellä oli loma tms. Nyt oon vaa vakuuttunu entistä enemmän siitä, et mä en saa tarvittavaa apua enää klinikalta, koska oon sen verran hyvässä kunnossa et mulle ei riitä aikoja…

Mut kirjottele lisää ja kerro miten menee ja mitkä olot on, tuo 2pv on kuitenki jo hyvä alku… Retkahduksia tääl on tapahtunu varmaan kaikille eikä useimmat retkahduksista oo mitää kerta-retkahduksia, eli ei sen takia kannata jättää kirjoittamatta jos on retkahtanut vaikka se monesti nolottaakin… Mut paljon tsemppiä sulle ja ku hetki kertyy selviä päiviä ni alkaa ajatuksetkin selkiämään paremmin… :slight_smile: