NYT LOPPU !

Aloitan oman “viestiketjun” jos se jotain auttaisi? Siis toivottavasti myös itseäni, koska itse olen vielä huono neuvomaan ketään, niin otan mielellään vastaan apua, neuvoja, ihan mitä vaan, että juomiseni loppuu kokonaan. En yksinkertaisesti jaksa enää tippaakaan!
Olen juonut lähes puolet elämästäni! Lisääntynyt ja lisääntynyt vuosien varrella ja lisäksi jääänyt koukkuun bentsoihin ja ns. hätätilanteessa juonut partavedet, antisept-puhdistusaineet yms. Huumeilta olen onneksi välttynyt, jos muutamaa kannabis kertaa ei lasketa? Työpaikkoja olen menettänyt, kursseja, mahdollisuuksia pelkän krapulan ja juomiseni vuoksi. Kärsin paniikkihäiriöistä ja lievistä mielenterveysongelmista…
Ihmettelen ja tietysti arvostan suuresti, että perheeni ei ole jättänyt minua, vaan olen kolmen ihanan lapsen isä ja puoliso!
Osaan peitellä juomistani hyvin. Onhan siitä kokemusta…Osaan puhua itselleni rahaa, valehdella liikaakin juomisistani, mutta en enää jaksa. AA-klinikasta ei ole apua. Ainoastaan viime päivinä ajatellut suoranaista vierotus- paikkaa jostain. Nyt kirjoitan vielä tänne ja yritän, että joku tai jotkut tsemppaisivat ja antaisivat tukea ja neuvoja. Tiedän, että on aika lopettaa. Ja viimeinkin haluan sitä myös itse ja tosissani !!! :frowning: :frowning: :frowning:

Tervetuloa joukkoon. Raitis elämä on todella seikkailu, johon kannattaa osallistua. Varsinkin, kun se juomisen puoli on jo tullut kokeiltua. Jos ei ole aiemmat konstit purreet, niin sitten pitää vain lisätä annoksia ja etsiä uusia konsteja. Kun vain halua riittää, niin kyllä niitä konstejakin löytyy.

Tilanteesi kuulostaa hyvin tutulta!! Ongelmasi on yksinkertainen, mutta niin monimutkainen, kuin kukin elämänsä on saanut järjestymään. Omakin elämä oli kiinni sellaisessa kierteessä, johon kuului lääkkeet ja niihin riippuvaisuus, työpaikkojen menetykset, perheen kiusaaminen, perheen menettäminen. Valehtelin juomamäärät, poissaolot, sairastamiset, … Mikään ei ollut pyhää, jos se auttoi juomaan.
Muistan kuinka pidin muka joulun sellaisena, etten silloin juo, mutta sekin meni lopuksi yhdeksi läträämiseksi. Olin yhtenäkin aattona sellaisessa lääketokkurassa ja siihen pullo ansaittua helpotusta päälle, etten muista siitä joulusta ja pukista mitään.

Siitä joulusta kului vielä puolisen vuotta, kun olin tullut oman tieni päähän, kivikkoon, jossa ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin hakea apua lopettamiseen ja raitistumiseen, kun en siihen yksin kyennyt. Oli se hetki, jossa olin taloudellisesti bankrotti. Olin myös fyysisesti kaput. Olin sairastuttanut perheenikin, joka oli viimein saanut voimaa tehdä päätöksensä, jos minä en tee jotain, niin joku lähtee. Työpaikkakin oli mennyt taas kerran ja olin yksinkertaisesti vain ihan loppu kun enää ei kukaan kestänyt valheitani ja juomistani. Minäkään en enää kestänyt niitä. Olin varsinkin henkisesti lyöty.

Tänään asiani on kuitenkin loistavasti. Minulla on perhe joka voi hyvin, töitä ja jopa palkkaakin. Minulla on ystäviä, läheisiä, iloa, onnea ja vapautta. Lapsistani olen nauttinut aivan “sikana”, kun heidän elämään en kyennyt ennen osallistumaan ja nykyään saan. Samoin on joitain muitakin sukulaisia, joiden kanssa on välit aivan jees.

Minulla on nykyään harrastuksia, joista nautin ja mahdollisuuksiakin niihin, vaikka millä mitalla. On sitten myös taloudelliset asiat aivan kunnossa ja miksei olisi, kun enää ei tarvitse höntyillä mihinkään ilman järkeä.

Olen tänäänkin raitis ja kiitos siitä kuuluu AAlle, tovereille, perheelleni, Jumalalleni ja kai sitä voi kiittää itseäänkin, kun annoin luvan tehdä kaikkeni, jotta asiani muuttuisi.

Jos kiinnostaa, niin AAkin on olemassa.

Tervetuloa Rolle :slight_smile:

Raitistuminen on mahdollista myös Sinulle !
Toivon omasta puolestani onnea uuteen elämään .

T Kanthoona

Hyvin tuttua tarinaa. Minä join perheenikin ja pari työpaikkaa. Raahauduin hoitoon lopulta kun pohja tuli vastaan. Kannatti tuo hoitokeikka, joka kesti muutaman kuukauden. Siis ei mikään katko, josta kuntoudutaan vain juomaan. Myöskään ns. kotikatkaisuista en ole kuullut kovinkaan hyviä kokemuksia.

Sinulla on nyt mahdollisuus jättää perhe juomatta. Se on suurempi asia kuin ehkä vielä käsitätkään. Perheitä ei kasva puussa.
Voimia siihen, että päätöksesi pitää!

Huomenta. Liskojen yö taas takana! Alkoi neljäs selvä aamu, mutta tärinät vain jatkuu… Kerron aikani kuluksi hieman vielä itsestäni jos jotain kiinnostaa?
Aloitin juomiseni noin 16-vuotiaana ja join vaan perjantaisin, mutta noin puolen vuoden sisällä tapahtui jo muutos ja aloin juomaan kolme kertaa viikossa. Aloin viihtymään vanhempien ihmisten seurassa, hylkäsin ystäväni, tai he hylkäsivät minut? Viihdyin “metsäbaareissa” ja olen viihtynyt niissä siitä asti? En tiedä miksi? Nykyäänkin käyn todella harvoin baareissa. Juon “kavereiden” kämpillä tai ulkona tai yritän salaa juoda kotona. Ajalla ei ole mitään merkitystä. Olen menettänyt lähes kaikki ystävät vuosien varrella, tosin saanut kyllä muutaman uuden, jotka yrittävät auttaa, mutta tähän asti turhaahan se on ollut. Sukulaiset ovat jättäneet kokonaan sanomalla, että olen narkomaani? Olen Alkoholisti en narkomaani, mutta en vaivaudu heitä korjaamaan. Haluaisin vain elää normaalia perhe-elämää…!!! Olla lasteni kanssa, iloita ja pitää hauskaa, ilman alkoholia. Itse olen alkoholiperheestä ja tiedän, mitä menetetyt lupaukset ovat ja silti itsekkin nyt sorrun niihin, vaikka en haluaisi!
Palaan asiaan, nyt kahville, jota tuntuu kuluvan!!! Kiitos kaikille vastanneille!! KIITOS.

Viides selvä aamu! Monillehhan se ei ole mitään, mutta itselleni on! Nukuttuakin tuli kellon ympäri, vaikkakin lakana oli hiestä märkä herättyäni. Olo alkaa olla parempi. Ainoa, joka vaivaa on tekemisen puute. Olisi pakko keksiä jotain tekemistä. Biljardi ei tule kuuloonkaan, eikä darts, koska se menee juomiseksi! Jotain…Mutta mitä? Kertokaapas se ! Kaikki asiat joita tavallisesti olen tehnyt, liittyy jollain tavoin alkoholiin! Apua tarvitaan… :frowning: :frowning:

Etsi lähin AA ryhmä ja mene sinne. En usko, että tulet sitä katumaan. Parasta on, etttä sieltä saat uusia ystäviä ja tekemistä johon ei alkoholi kuulu. Aluksi todellakin kannatttaa vältellä paikkoja ja tilanteita joihin juominen kuului, mutta tulee joskus sekin aika kun olet valmis tekemään mitä vain, ilman että juominen alkaa pyörittämaan ajatuksia sen enempää. itse olen AA avulla päässyt juomisesta eroon, kaikki muut keinot kokeilleena voin tämän todeta. A-klinikka, antabukset, akunpunktio, omavoimaisuus, ja vakaat päätökset eivät johtaneet mihinkään. onnistumiseen vaaditaan vain oma halu, nöyryyttä ja ennenkaikkea ennakkoluulottomuutta! Monet tulevat sanomaan, että Ei se AA auta yhtään mitään, eikä se kaikille autakaan. Tosin niiltä henkilöiltä on puuttunut nämä edellä mainutut asiat. Raitistumaan ei pysty kuin omasta halusta, ei muiden vuoksi. AA.ssa puhutaan paljon hengellisyydestä ja monelle se on liian suuri kynnys kiivettäväksi. Kuitenkaan en usko, että menetät siinä mitään, päinvastoin. Sitäpaitsi kun kerran on saanut AA sanoman, niin viina maistuu sen jälkeen hemmetin pahalta ja se on jo alku!

Perjantai ja selvänä!! Eli kuudes päivä ja kaikki hyvin!! Kahvin ja tupakan käyttö alkaa jo hirvittää, mutta kaipa se jokin korvike on tolle viinanhimolle, vaikka ihme kyllä, ei tee edes hirveesti mieli juoda, vaikka ajatus päässä pyöriikin. Niin…Se, aa-kerho on kyllä tiiviisti mielessä, mutta lähin kerho on linja-automatkan päässä ja muutenkin ahdistaa mennä sinne yksin?? Otin eilen yhteyttä seurakunnan päihdetyöntekijään, mutta en ole vastausta vielä saanut! Josko sieltä saisi jotain apua tai tekemistä tai edes jotain…??? Jokin leiri, kuntoutus+ Jotain…???
Olo alkaa muuten normalisoitua. Ei niin pahaa tärinää ja jälleen nukuinkin yllättävän hyvin!! Tiedän, että tänään tulee puhelinsoittoja, mutta olen jo keksinyt valkoisen valheen, etten voi lähteä. En tiedä miksi jotenkin häpeän myöntää sitä, että haluan lopettaa, vaikkakin luulen että siinä käy, että “ystävät” repeävät nauruun tai ehkä kannustavat?? Epäilen! Mutta menköön nyt näin, ainakin jonkun aikaa. Ei kai valkoinen valhe tässä tapauksessa, niin paha asia ole??!! Mutta hyvää perjantaita kaikille kohtalotovereille !!! :frowning:

No niin lauantai ja alkaa viikko olemaan täynnä. Siis ilman alkoholia. En edes jaksa muistaa näin pitkää kautta ilman hörppyäkään. :smiley: Tänään perheen kanssa saunaan, mukaan vishyä!!! :astonished: Ja hyvää saunaruokaa! Toivottavasti se tästä jatkuu…Motivaatio huipussaan! Edelleen häiritsee vaan se tekemisen puute! Luen, pelaan ja katson televisiota…Jotain muuta olisi pakko keksiä! :question: Lapsistani ja vaimostani kyllä huomaa, että ovat paljon paremmalla päällä koko ajan ja lapsetkin käyvät koko ajan vetämässä hihasta, pyytävät neuvoja, näyttävät tekemiään piirrustuksia yms. Tuntuu kieltämättä aikasta hyvälle! Mutta niin kuin sanoin seitsemäs päivä ja eteenpäin pusketaan…Hyvää lauantaita kaikille täällä olijoille ns. kohtalotovereille! :smiley:

Ajattele minkä palkkion saat, lapsesi voivat hyvin ja jaksat olla aidosti kiinnostunut heidän tekemisistään, etkä vain totea pöhnässä/krapuloissa “hmmm…joo on tosi hieno…isi nukkuu nyt vähän” Jälkeen päin ajatellen itse menetin paljon arvokasta aikaa lasten kanssa kun olivat pieniä. Hoidin tietääkseni lapset hyvin ja leikin+puuhaihin heidän kanssaan. MUTTA olinko aina oikeasti läsnä, henkisesti? Krapulassa istuin hiekkalaatikon reunalla aika useasti, en jaksanut välttämättä lähteä erilaisiin tapahtumiin saatikka leipoa pullaa, olin viikonloppuisin ihan uupunut mutta jotenkin sain suoritettua kaiken (ja kuitenkin join yleensä vain yhtenä päivänä/viikko tai kahdessa viikossa). Olisi pitänyt älytä jo vuosikymmen sitten lopettaa kokonaan niin olisi taatusti enemmän kristallinkirkkaita muistoja tuosta ajasta. No kun tavallaan “salaa” on juonut, niin eivät lapset siitä ole tuntuneet kärsineen, mutta itse tunnen syyllisyyttä. Mm. toisen lapseni ristiäisissä olin aika pahassa krapulassa…näen sen kuvista omasta naamastani vaikka muut eivät ehkä huomanneet. Kalpea haamu. Nyt on poskilla punaa :smiley: Tsemppiä sinulle!

Kieltämättä, lapset jääneet aika paljon varjoon, vaikka olenkin hiprakassa heidän kanssaan ollut! ( Vaimoni, lasteni äiti on muuten absolutisti!! Ei alkoholia ei tupakkaa…!!! ) Olen ollut joka lapsen synnytyksessä mukana. En muista kenen, mutta silti kätilö aukaisi ikkunan, koska haisin niin pahalle vanhalle viinalle! Olen myös kastetilaisuuksissa ollut niin kännissä, että hyvä kun olen pysynyt pystyssä. Viimeisessä tilaisuudessa, vein jopa kuusi kaljaa seurakunnan jääkaappiin, josta niitä kävin salaa juomassa! Ei voi olla totta! Silti itse joskus nuorena vannoin, ettei omat lapseni näkisi koskaan isää kännissä, koska itse olen alkoholistiperheestä, mutta näin nyt käynyt! Kärsin syyllisyyttä, mutta nyt se on loppu ja yritän kaikin tavoin tehdä perhettäni onnellisemmaksi, mitä he ovat olleet vuosikausiin. Eihän he päällepäin ole sitä näyttäneet, mutta voin vain kuvitella, miltä vuosikausien juominen on heistä näyttänyt! Tiedän sen omasta lapsuudestani. Itse en halua edes muistella sitä, sillä tulee niin pahoja muistoja mieleen, että en tiedä mitä tekisin…Koska oma isäni ei ollut mikään rauhallinen meitä lapsia kohtaan, saati sitten äitiäni, niin että näen hänestä vieläkin joskus painajaisia…Itse en onneksi ole koskaan lyönyt lapsiani, enkä pieksänyt vaimoani, siitä edes pari plussaa itselleni… Mutta nyt vaihteeksi kirjan pariin…Hyvää lauantaita :slight_smile:

Hienoa Rolle ja onnea. Itsekin alkoholistin lapsena muistan tunteen kun huomasin etten enää kuunnellut humalaisten riitoja, vaan olin se äiti jota kuunneltiin seinän takana, tyynyyn itkien. Tuo “herääminen” kuten minä kohtaa kutsun oli elämäni kammottavin kohta. Kuusitoista vuotta sen jälkeen kun olin jättänyt sen helvetin jota “kotina” pidin, olin luonut kodista jonka rakensin toisinnon tuosta helvetistä.

Myöhemmin, kun en vielä päässyt irti viinasta, mutta ymmärsin jo totuuden yritin hukuttaa järkeni viinaan, yritin paeta kaikin keinoin sitä todellisuutta johon heräsin, mutten enää koskaan unohtanut mitä olin ymmärtänyt. Luulen että tuo ymmärrys joka toi elämääni elämää suuremman ahdistuksen ja itsetuhoiset ajatukset oli lopulta se kantava voima, joka sai pyristelemään ja rämpimään, välillä ryömimään kohti raittiutta.

Olet onnellinen koska vaimosi on absolutisti, myös nykyinen mieheni on absolutisti. Raittius on helpompaa kun kotona ei käytetä lainkaan alkoholia, siihen ei törmää missään kaapissa, eikä tarvitse läheltä katsoa kun toinen ottaa…

Huomenta Rolle :slight_smile:

Kui se Lauantai meni ?
Pekka ja Pätkää mukaillen “asiahan ei tietysti minulle kuulu” mutta ! Kertomasi liippasi lähelle sitä elämää mitä juodessani koin nuoruuden voimilla.

Ai ai ne synnärireissut humalassa olis saaneet jäädä minultakin tekemättä :frowning: Kuitenkin toimivat tänään raittiuden puolesta muistuttaen siitä hulluudesta johon alkoholin avittamana kykenin .

T–… ::… Kanthoona

Sunnuntai ja kahdeksas päivä ilman alkoholia! Lauantai meni hyvin saunoessa ja tv:n parissa. Noin klo.16 Alkoi tekemään olutta aivan sairaasti mieli, mutta pystyin välttämään sen :smiley: Eiköhän noita mielitekoja tule olemaan jatkosssakin. Loppuukohan ne ikinä? :question: Tv:n parissa vaimoni kanssa valvottiin lähes puoli kahteen ja itse kyllä nukuinkin, sillä heräsin juuri ja klo. on jo 13.35. Eli unesta ei ole puutetta. Nyt vaan olo tosi tukkonen. Niskat kipeänä, päätä särkee, nenä tukossa ja lämpöä 37,5. Tuntuu aivan, että olisi muka krapula…heh heh onneksi ei, mutta ei tämäkään kivaa ole ja kaiken lisäksi nuorin poikani on kuumeessa… Mutta eteenpäin mennään ja raittiina… :slight_smile: :slight_smile: :slight_smile: Kiitän edelleen kaikkia, jotka tukevat ja jaksavat vastata viesteihini… KIITOS ! :smiley:

Hei!
Jos AA tuntuu olevan liian kaukana, soita lähimpään AA:n puhelimeen ja kysy sieltä kyytiä tai pyydä joku tai parikin raitistunutta alkoholistia luoksesi tai johonkin kahvilaan juttelua varten. Voisit myös tilata AA:n kirjoja, pääteoksemme ns. Iso kirja maksaa suunnilleen koskispullon verran. Mukaan vaan ja hyvää raittiutta sinulle päivä kerrallaan!