Ilmeisen yleinen kysymys lopettaessa, mutta mitä tehdä selvinpäin?
Olen suhteellisen varma päätöksestäni tälläkertaa lopettaa alkoholi kokonaan. Ongelmaksi fyysisen olon parannuttua ja pahimman morkkiksen mentyä ohi tuli vain se, että mielenkiintoa ei löydy suunnilleen mihinkään. Istun koneella ja juon välillä lasin vettä ja välillä kupin kahvia.
Ennen kun tuli haettua pussikaljaa kaupasta, kun ei muutakaan tekemistä. Tai paskoissa bileissä pystyi aina juomaan seuran ja itsensä mukavaksi. Ihmiset ja tämän kaupungin paikalleen jämähtänyt meno ei selvinpäin jaksa innostaa. Kyynisyys iskee päälle, ja kulttuuritapahtumat ja kulttuurin harrastaminen näyttäytyy tekotaiteellisena itsensä korostamisena.
Ps. Kuntosalille en kehtaa mennä, uskoon en tule ja aa-kerho ei taida olla oma paikka.
Heippa morkkismimmi!
Jospa kävisit katsomassa ja kuuntelemassa, niin sitten tietäisit omasta kokemuksestasi onko vai ei. Joillain paikkakunnilla on vain naisille tarkoitettuja ryhmiä, ne näet Suomen AA:n sivuilta. Voit myös soittaa auttavaan puhelimeen, jossa voit jutella nimettömänä.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Voi olla nyt niin, ettei tilanne parane luettelolla kaikesta mahdollisesta jota voi selvin päin tehdä. Kyllä sitä listaa riittäisi, mutta se ei ei nyt ehkä ole ongelma.
Tuo voi olla ohimenevä juttu, tuo tila jossa mikään ei kiinnosta.
Juomattomaksi alkaminen on elämäntapamuutos, joka voi jopa ottaa itsessäänkin voimille.
Älähän siis hätäile.
Ehkä ei aina tarvitsekaan olla sitä “tekemistä”?
Mitäs jos annat hetken olla, katselet vaan ja ihmettelet. Tiedän, joo… joskus nuorena minullekin iski sellainen olo, että jos en just nyt lähde ja ole mukana jossain porukassa, niin takuulla menetän jotain…kaikilla muilla on kivaa, ja he saattavat vieläpä suunnitella uuttakin kivaa yhdessä tulevaisuuden varalle ja minä onneton jään nyt sitten kaikesta paitsi… ja menossa piti siis olla. Etsien jotain jota ei sitten useimmiten löytynyt.
Ei nuo kuntosalit, uskot ja AA:t ole minunkaan juttujani, onneksi maailmassa on niin perhanan paljon muita vaihtoehtoja. Ja kyllä ne sieltä esiin tulevat. Tyhjiöllä kun on taipumus täyttyä.
Olen tässä hetken ollut selvin päin, ja nyt on sit taas semmoinen tilanne, että tekemistä olisi enemmän kuin mihin ehdin, jotain on koko ajan karsittava pois. Luovuttava ihan mielnkiinoisistakin jutuista, kun ei aika riitä ja haluttaa varata aikaa ihan itselleni, siis ihan vaan olemiseen.
Mutta hei, kun keksit jotain semmoista joka kolahtaa sinun kohdallasi ja tuntuu kivalta selvässä elämässä, niin tule ihmeessä kertomaan, olen nimittäin ihan varma että semmoista keksit… ihan ne ideat sieltä ilmestyvät omia aikojaan. Aloitin tässä jokus ketjunkin, elämäntavoista alkoholismin jälkeen…sinnekin sopisi heitellä havaintoja siitä mitä alkaa löytymään kun alkoholiasiat jäävät taakse.
Jatketaan keskustelua, odotan mielenkiinnolla miten alat maailmaa katselemaan!
Täytyy nyt hiukan jatkaa.
Kirjoitin ettei ole minun juttujani kuntosalit, uskot tai AA:t.
Kaikista niistä kyllä joutessani olen sen verran selvää ottanut että perusasiat selvisivät.
Kuntosalista mainitsit ettet kehtaa menää. Jaaha…jos siis kiinnostaisi mutta se on kehtaamisesta kiinni, niin voin kertoa että kun semmoisessa kävin, muutamia kertoja kokeilemassa kiinnostaisiko se minua, niin kyllä siellä kaikenlaisia ihmisiä näkyi, kun hiukan valitsi millaiseen meni ja mihin aikaan. Onhan niissä ne pullistelijaporukkansa joihin ei huvita mennä, mutta löytyy kyllä aika monenlaisia saleja.
Uskonjutut… no joo… ei ne nyt kolahda, mutta jonkun hengellisen yhteisön kanssa jäi jäljelle hyvänlaista yhteistyötä ihan näiden maallisten asioiden parissa, eli jonkinlaisessa yhteydessä taidan olla edelleen -vaikken siihen hengelliseen osaan osalistukaan.
Aa:sta en viitsi sanoa mitään, selvää olen ottanut.
“Ilmeisen yleinen kysymys lopettaessa, mutta mitä tehdä selvinpäin?”
Teet mitä et ole ennen tehnyt ja kokeilet ympäristönvaihdosta. Lähdin tänään kukonlaulun aikaan ex tempore käymään Varkauden yhdistetyssä vuokratalo-vesitornissa (Suomen ainoa asuintalo-vesitorni), jossa 15. kerroksessa on avoin, kattamaton terassi ja kahvila. Sen verran väsyttää, että uni tulee vissyvesilinjalla. Olen korkeanpaikankammoinen. Hämmästyksekseni Varkaudessa havaitsin, että museoihin oli ilmainen sisäänpääsy (myös vesitorni oli maksuton).
Jos ei ole autoa niin busseila pääsee edullisesti kaikkiin taajamiin. Vaatii vähän aikataulujen tutkimista - mutta pääsee. Junalla, joka on kalliimpi pääsee vain tuhansien asukkaiden taajamiin kun tehokkuussyistä ovat aikatauluja ja pysähtymisiä rukanneet.
Uuden kokeilu voi olla pieni ja lähellä kotia. Esim. menet Helsingin suositulle näköalapaikalle Maltsun ja Pitskun välillä nk. paskamäelle n. 60 metrin korkeus ja hyvät näkymät. Tai teet kuten Martti Ahtisaari presidenttinä maakuntamatkoillaan; kokeilet, millaisia ovat jonkun kaupungin parhaat konditoriatuotteet (kalleimmat kahvin kanssa lähtevät tuopin hinnalla).
Minun tyhjiöni täytti liikunta. Kuntosali ei ole minunkaan juttuni, mutta olen hurahtanut juoksuun, ja nyt olenkin aikeissa juosta ensimmäisen puolimaratonini reilun viikon päästä! Aika uskomatonta, kun ottaa huomioon, että lähtötilanne oli se, että jaksoin juosta vain muutaman metrin ja sitten oli pakko hidastaa kävelyyn. Pikkuhiljaa pidensin juoksun osuutta ja lenkkien pituutta, alkuun se tuntui tervanjuonnilta ja lähteminen oli vastenmielistä, mutta jossain vaiheessa koko lenkki menikin juosten, ja vähitellen rupesin onnistumisten kokemusten kautta nauttimaan hommasta!
Suosittelen kokeilemaan eri lajeja ja etsimään itsellesi mieleisen tavan liikkua, vaikka se olisi sitten ihan kävely tai mikä tahansa. Liikunta parantaa mielialaa ihan tutkitustikin! Tiedän, että tällä hetkellä ajatus ei ehkä houkuttele, ei se houkutellut silloin viime syksynä minuakaan, kun tuntui etten pysty nauttimaan mistään muusta kuin nousuhumalasta. Mutta jostain se on lähdettävä liikkeelle, ja veikkaan, että yllätyt positiivisesti jos vain hetken jaksat liikkua! 
Tsemppiä sinulle!
Nuorelle ihmiselle siinä riittää ihmettelemistä. Kannattaa varmaan alkuun vältellä kaikenlaista ilottelua johon alkoholi on osana kuulunut. Minä silloin nuorempana raitistuessani paneuduin työntekoon sekä liikuntaan. Tuli hiihdettyä, luisteltua, uitua, squassia pelattua sekä pyöräiltyä. - Alkuun ei varmasti hotsita yhtikäs mikään erityisemmin vaan se menee kyllä ohitse. Kyllä sen pienen tylsyydenkin kestää jos sillä edesauttaa omaa raittiuttaan. - Koitat tehdä olosi vaan mahdollisimman mukavaksi.
Mua kiinnostaa myös, miten ihmiset handlaa sellasia toimettomia ja levottomia hetkiä, kun tuntuu että baari tai kaljakauppa olis ainoa kiinnostava vaihtoehto 
Täällä toinen, vähän vanhempi raittiuden kanssa kompastelija makaa valveilla yöllistä telkkaria vartioiden, kun unta ei tunnu riittävän koko yöksi, mutta kelattavaa kylläkin.
Kovasti mietityttää, että miten sitä muka osaisi elää selvinpäin, kun mikään ei kiinnosta. Ja vaikka on tullut kerättyä monipuolista kokemusta ja erityistaitoja, mihinkään ei oikein jaksa keskittyä.
Täällä pääkaupunkiseudulla olisi paljon mahdollisuuksia puuhasteluun, mutta kun lisään yhtälöön oman itseni, niin mielikuva muuttuu ahdistavaksi. Oman pään kun saisi vaihtaa tai jättää edes kotiin, niin kyllähän jalat veisivät mut minne vaan.
Suurin ongelmani selvänä olemisessa ei ole fyysinen riippuvuus, vaan se että en jaksaisi yötä päivää, vuodesta toiseen pyörittää päässäni ahdistavia elämänkokemuksia, joita tietenkin on tullut hankittua ihan omatoimisestikin lisää pitkän, pätkittäisen juoppouran aikana.
Ehkäpä tosiaan paikallaoleminen ja tekemättömyyskin voisi olla aluksi hyvä vaihtoehto, jos olisi jotain työkaluja käsitellä asioita, jotka ovat ajaneet juomaan. Tai kohdata muistoja ja tunteita, jotka hyppivät silmille milloin minkäkin pikku kimmokkeen ansiosta.
Jotkut suosittelevat käsittelemään asioita kirjoittamalla itselleen, omasta elämästä, mieltä painavista asioista ym. Meikäläisen kohdalla tosin on niin ison planeetan kokoinen möykky sisällä, että ei tiedä edes mistä alkaisi.
Ehkä sitä voisi listata myös asioita, joita olisi kiva tehdä. Tai rakentaa unelmistaan ja tavoite-elämästä aarrekarttaa aikakauslehtien kuvilla leikkaaliimaa-tekniikalla.
Kun vaan ny kestäisin olla mä, nousta aamulla ylös, tunkea itseni tyhmiin vaatteisiini, raahautua työpaikalle ja aloittaa taas teeskentely, että kaikki on hyvin.
Sorry itsekeskeinen jorinani. Näin alkutaipaleella sitä ollaan ihmistymisen tiellä…
Asioiden kelaaminen yhä uudestaan. Niihin palaaminen, tutkiminen ja miettiminen. Niinpä.
Minulla on parikin läheistä kaveria, jotka ovat parikymmentä vuotta olleet naimisissa menneiden asioiden terapioinnin kanssa. Ja se menneisyys on vuosi vuodelta vallannut tätäkin päivää yhä enemmän.
Se kasvaa, mitä ruokkii. Minut on monilta ahdistuksilta pelastanut huono muistini. Tosin siinä on mukana aktiivistakin unohtamista, ja se, että yritän ihan tahallani valikoida muistettavaksi ne positiiviset, voimia antavat tapahtumat.
Ei sekään aina helppoa ole ollut, ovathan ne elämänhalua syövät epäonnistumiset ja mokaukset sieltä yrittäneet päätään nostaa. Onneksi niistäkin alkaa sitten vuoskikymmenien jälkeen näyttäytymään myös humoristisia puolia, ja itselleen opii antamaan anteeksi kaikenaista. Kuten muillekin, kun antaa välimatkan satuttaneisiin asioihin kasvaa.
Niihän se on, pitäisi löytää jotain mikä veisi ajatukset pois niistä kierteistä, urautumisesta menneiden miettimiseen… mutta ei se aina helpoa ole.
Menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta siitä voi valita ne kohdat jotka haluaa kuljettaa mukanaan.
Ehkä me tarvitsemme harrastuksia ja tukevia verkostoja juuri siihen, antamaan uusia virikkeitä jotka kutistavat vanhaa painolastia ja antavat armeliasta unohdusta. Monien asioiden kohdalla “silleenjättäminen” on paras vaihtoehto. Jää tilaa tälle päivälle ja huomiselle.
Hyvä PianO
Minusta olet pohdiskellut hyviä asioita.
Itse olen käyttänyt noihin juttuihin seuraavia asioita.
Perusperiaate on, että asioita ei pidä jättää päähä sekavasti pyörimään vaan ne todellakin on hyvä kirjoittaa pois jolloin ne saavat selkeämmän muodon eivätkä sillä tavalla enää vaivaa.
Olen jo vuosia pitänyt päiväkirjaa vaikkei sitä nyt ihan joka päivä tule täytettyä. Juomaputkien aikana ei ollenkaan joten aukkoja jäi aikoinaan paljon.
Kun sitten lopulta pääsin juomattomuudesta kiinni tein listan jossa oli kaksi osaa. Asioita, joissa olin onnistunut (onneksi niitäkin oli) ja toinen mikä olisi saanut mennä paremmin.
Jälkimmäisessä tietysti kaikki kännitöppäilyt ym.
Yllättäen tämä helpotti paljon ja täytän sitä aina kun jotain palaa mieleen esim menneisyyden haamuja.
Tämä pohjatyö on hyvä tehdä, jotta pääsee seuraavaan vaiheeseen, joka onkin tärkeä.
Tarkoitan tavotteiden luettelemista. Tärkein on varmaan juomattomuuden säilyttäminen.
Voi tehdä todellakin aarrekartan jos tuntuu luentevalta.
Hyvä olisi kuitenkin jollain tavalla määrtellä tavoiteaikataulu, jokaiselle tavoitteelle. Muuten ne ovat enemmänkin haaveita. Lisäksi on hyvä miettiä mistä on valmis luopumaan tämän tavoitteen saavuttamiseksi ja miksi ylipäätään sitä haluaa.
Minulla tämä on toiminut kun vaan on ollut juomatta. Tavoitteiden tekeminen toimi jo silloin kun vielä pystyin kohtuukäyttöön mutta kun kehityin tuurijuoppouden vaiheeseen niin eihän siitä mitään tullut.
Hyväksi havaitsemani aloitustapa on ottaa kynä ja paperi ja kirjoittaa otsikko. Pitkäkin kertomus alkaa yhdestä sanasta.
Päivä kerrallaan
Moi. Joku jo mainitsikin että ehkä alkuun onkin hyväksi olla tekemättä juurikaan mitään. Olen hiukan samoilla linjoilla, ei aseta ihmeiden tapahtumista hetinyt kun on lopetellut juomisensa.
Omalla kohdallani toimii varsin hyvin mm. lukeminen (aiheesta) ja noin yleensäkin ja leffat pienten herkkujen kera.
Sit pienet kävelylenkit auttavat myös, koska muistan lukeneeni jostain että jo 10 min. kävelyn aikana alkaa mieli työstää asioita, joihin pää ei kykene paikallaan ollessa mistä siitä seuraa sitten sitä levottomuutta ja lopulta sitä pyörii kämpässään ympyrää kun ei ajatus kulje eikä niitä asioita saa mitenkään kasaan tai järjestykseen.
Kuntosaleista sen verran, ettei sinne kehtaamista ainakaan kannata miettiä. Onkin sitten eriasia et kiinnostaako salilla treenaaminen vai mielummin luonnossa liikkuminen juuri siten kuin itselle sopii.
Mut kiirehtiä ei kannata ja toistan sitä samaa kuin muutkin; päivä kerrallaan on hyväksi todettu keino/ tapa totutella juomattomuuteen.
Tsemppiä.
Jos yhtään innostaa niin Pokemon go -peli voi olla hyvä innoittaja lähteä ulkoilemaan. Kunhan ei käy kuten mulle, että ulkoilin sitten lopulta baariin 
mut kärsivällisyys varmaankin on hyve tässä asiassa. Ite on joitain kertoja mokannut, kun on halunnut pistää kerralla kaiken uusiksi, palkannut persoonal trainerin jne. Nyt mukana ollut liian suuri myöntyminen ja miellyttäminen seurustelukumppania kohtaan: haluan osoittaa että pystyn olee juomatta ja puuhailla kaikkea sitä mitä hänkin haluaa vaikka oikeasti tekis mieli vaan maata sohvalla ja levätä. Noh, senhän tietää mihin sellainen sitten johtaa: sunnuntai-iltana sitäkin isommat tumut ja elämä risaiseks. Lepoa, armoa ja aikaa…ei kai tässä muu auta.
Jossain on todettu useempaankin kertaan, että raitistuminen on aika itsekästä touhua. Ja niinhän se onkin. Juomisen poisjättäminen kaikkine yhteyksineen on varsin iso elämäntapamuutos. Jos yrittää jättää vaan juomisen ja jatkaa muuten elämää samaan tapaan kuin aiemminkin, voi raitistuminen jäädä aika lailla puolitiehen. Parisuhteessa törmäyskohtia tietysti tulee, jos toinen ei ole aivan samoilla linjoilla elämän muuttumisen kanssa. Ja oman nupin koossa pitämiseks, kannataa sitä ylenpalttista mielluyttämistäkin välttää ja olla, niin, itsekäs.
Hiljaa hyvä tulee. Ei se juominen ensimmäisestä ryypystä tähän häiritsevään tilanteeseen ihan hetkessä muuttunut - ei puhuta edes kuukausista vaan vuosista. Toiseen suuntaan, levolliseen raittiuteen, matka voi olla nopeampi, riippuen kuinka kokonaisvaltaisesti asiaa käsittelee ja vanhoista haitallisista tavoista pois oppii. Vaan kyllä siihenkin vähintäänkin kuukausia menee. Jonkinlaista hurmosta voi kyllä alkutaipaleella ilmetä - ja silloin monella se retkahdus tuleekin.
Eli kyllä se raitistuminen ja elämän muuttuminen pysyvästi aikaa ottaa ja kun aikaa ei voi nopeuttaa, niin hiljalleen eteenpäin - niin tuskaiselta kuin se välillä tuntuukin. Tsemiä itse kullekin!
Kiitos fiksuista sanoista yoru
Ongelma on liika vapaa-aika kun ei ole enää kuningashuoneen palveluksessa (siis kuningas alkoholin).
Luettavaa (koe itse olennaisen asian löytämisen ilo lukemalla) vaikka tästä:
stuff.co.nz/life-style/beaut … ve-perfume
fragrantica.com/
basenotes.net/fragrancedirectory/
Selviää suunnilleen kaikki perustiedot aiheesta noista.
Sitten ostamaan aina perjantaipullo (minä olen ostanut 5). Tuohonkin kyllästyy aika pian kun saturaatiopisteen saavuttaa melko nopeasti.
.
Nojoo, ei se raitistuminen käynytkään sitten ihan niinkun Strömsössä. Olen juomisesta käynyt puhumassa, mutta noin viikon selvänäolon jälkeen tuli sellainen toteamus että “eihän mulla tässä mitään ogelmaa ole”. Nyt sitten taas neljä päivää kunnon dokausta takana joka meinasi loppua hoitoon kun aloin kuvittelemaan ja puhumaan ihan mitä sattuu. No ehkä tämän jälkeen taas voi yrittää. Vaikeeta vaan se on kun kaveripiiri ja elämäntavat pitkälti pyörivät alkoholinkäytön ympärillä.
Voi vitsi mimmi 
ikävä kuulla! Mutta, kuten usein joka paikassa todettu: älä lannistu, päivä on vielä huomennakin ja koskaan ei ole liian myöhäistä! Ei oo yhtään yksinkertaista lopettaa totuttua tapaa, joka vieläpä on rankasti addiktoiva ja vieläpä jos ympärillä olevilla ystävillä on sama harrastus.
Mutta rohkeasti eteenpäin! Kirjoittele tänne miten menee <3