Heippa! Mä oon viimeaikoina selaillu nettiä ja etsiny keinoja millä voisin oikeasti saada tän rahapelien (ensin oli pelkät raha-automaatit, nyt mukaan on tullu arvat) pelaamisen loppumaan. Oon miettiny peluuriin soittamista, mut jotenkin se ääneen puhuminen siitä ahdistaa erityisesti puhelimessa puhuminen ja onneksi nyt löysin tieni tänne. Jospa vaikka kirjoittaminen helpottais.
Eli alotan tän nyt kertomalla mun historian. Oon siis vasta 19v tyttö ja nyt on pari vuotta menny raha-automaattien kanssa vietettyä. Ekoja kertoja pelasin siis 15-vuotiaana mut sillon se oli vaan hauskaa kavereitten kanssa hengailua, eikä se raha ollut siinä se juttu. No sit automaattien rajat muuttu k18, joten sitten pelaaminen vähän jäi. Ja sen jälkeen kun 18 vuotta täytin nii tietty niitä piti päästä pelaamaan. Oon pohtinu että missä vaiheessa se pelaaminen muuttu hauskasta jutusta pikkuhiljaa mun elämän tuhoavaks helvetiks. Oon eilisen oikeestaan koko illan ja yön lukenu täältä muiden tarinoita, ja mut valtasi sellanen oivaltamisen tunne, et nyt on lopetettava ennenku oikeesti on asiat huonosti. Oma veikkaukseni on et peliriippuvuus synty siinä vaiheessa kun voitin ensimmäisen kerran 50e tuplapotista, joka on se mun lempparikone mitä lähinnä pelkästään oon pelannu.
Oon aina ollu tosi impulsiivinen ja veikkaan että jotain ahdistuneisuustaipuvuuttakin mulla on, ja jään kaikkeen helposti koukkuun. Joten ei hyvä ollenkaan. En voi kertoa mun vanhemmille, pitäis varmaan, mut koitan nyt ensin päästä tästä eroon ilman että tarvii kertoa, hävettää niin helvetisti ja tiedän et ne suuttuu (auttaa kyllä varmasti jos se siihen tulee). Oon siis vielä opiskelija, joten tää että pelaan kaikki rahat, ei vaan toimi mulla mihinkään suuntaan, ei sillä että se toimis kenelläkään, mutta mä tarviin jokaisen pennin mitä saan vuokraan ja ruokaan.
Ja nyt tää on viimesen parin kuukauden aikana lähteny ihan lapasesta. Mulla on estot rayn koneisiin, eli en voi kortilla pelata. Samoin rayn nettitili suljettu, estot vuodeksi eteenpäin. Veikkauksen sivuille oli myös estot mitkä olin viime vuonna laittanu, mutta täs yks ilta kävin tsekkaamassa nii ne oli lähteny! Eiku nettiarpoja ostelemaan. Sinne meni reilu 150e kahen päivän aikana. Ja noista estoista pelikoneisiin on sinänsä apua, mutta mä oon sit käyny nostamassa automaatilta (100e nostoraja vrk), joka on täyttyny lähes jokapäivä. Ja kaikki käteinen menee koneisiin. Vittu sitä miettii kuinka tyhmä voi olla, ei niistä edes voi jäädä voitolle jos sinne jonkun 50e laittaa… Mutta tää on tätä kun rupee pelaamaan, nii ei siinä oo mitään järkeä. Pelaa vaan niin kauan et rahat loppuu. Tai jos jää voitolle niin ne menee seuraavana päivänä kaikki + lisää, ellei jo samana päivänä.
Tää tuo niin paljon ahdistusta mun elämään et ei tässä oo mitään järkeä. Mulla on joka ilta paska fiilis, kun oon valehdellu porukoille että tarviin rahaa johonkin tärkeeseen ja kaikki menee pelikoneisiin. Miks niitä koneita pitää olla jokapuolella? Oikeesti. Nyt oon ollu 5 päivää pelaamatta, sen takia lähinnä kun ei oo rahaa ja en oo ollu missään juurikaan, vaan himassa. En tiiä mitä tapahtuu kun ens viikolla tai siis huomenna alkaa koulu ja sit on taas liikenteessä tuolla pelikoneitten ympäröimänä. Oon kyllä nyt vankasti päättäny olla pelaamatta, koska muuten en saa vuokraa maksettua tältä kuulta. Onneks en oo mitään vippejä ottanu, koska siinä vaiheessa oisin niin syvällä kusessa et sieltä ei ihan yksin pääsis pois.
Tuli tosi pitkä kirjotus, enkä tiiä lukeeko tätä edes kukaan mut tää saattaa tuoda vähän apua mun mielenterveydelle, ettei päässään vaa pyörittele näitä asioita.
Nyt on lopetettava, ennenku tilanne menee pahemmaks.
Kyllä näitä luetaan ja yritetään jeesata aina voimiensa mukaan.
Mut nyt mä oon liian kipee kirjoittaakseni pitkään, alan pian houraileen tässä kuumeessa.
Tuli niin Isabelluskaa ikävä !
Mut ei oo näemmä kirjoitellu.
Tinja
Tulee jotenkin superhyvä fiilis näistä keskusteluista mitä täällä on, kun tietää ettei oo yksin näitten juttujen kanssa. Voin samaistuu paljon täällä kerrottuihin tarinoihin ja saan uskoo et kyllä tää tästä paremmaks muuttuu, kestipä siinä sit kuin kauan vaan. Rupesin päiväkirjaaki kirjottamaa, ja oon nyt miettiny monta päivää omaa suhdettani pelaamiseen, miks pelaan ja mitä se mun elämään oikeestaan tuo. Ja en oo kyllä löytänyt siitä mitään positiivista. Monta kuukautta nyt on ollu sellai fiilis et mikään ei kiinnosta ja ahistaa helvetisti, koin valaistumisen et oisko noi pelit suurilta osin syy näihin fiiliksiin. Ainoo mistä tulee jännitystä on ollu pelaaminen jo pitkän aikaa, pitää vissiin keksiä nyt jotain muuta, salikortin hankkiminen vois olla aika hyvä… Kunhan saisin nyt talouden kuntoon niin ois yks huoli vähemmän. Tavote on olla loppuvuosi ilman pelejä, ois siistii alottaa uus vuosi puhtaalta pöydältä niin rahojen kun syyllisyydenki osalta!
Kiva tietää et joku näitä lukee 
pelottaa huominen ku tulee viimenen tili edellisestä duunipaikasta, et miten sit käy kun ois tilillä rahaa pelata, nyt se on ollu helppoa kun ei oikeesti voi. Mut pitää koittaa pitää pää nyt, ollaan siinä rajoilla et nyt vielä voin selvitä rahallisesti, paria kymppiä ei oo varaa laittaa mihinkään saatanan pelikoneisiin.
Hyvä juttu että olet tajunnut pelaamisen järjettömyyden. Ja peliriippuvuus aiheuttaa/pahentaa ahdistusta ja masennusta ihan varmasti. Eli olet tehnyt oikean ratkaisun kun haluat lopettaa pelit.
Huomista ajatelleen…Oletko laittanut itsellesi estoohjelman koneelle? Voisitko antaa pankkitunnukset jollekin läheiselle jemmaan? Jotenkin muuden estää rahan käyttöä peleihin? On paljon helpompi vastustaa pelihimoa kun rajoittaa pelaamisen mahdollisuutta ja rahan käyttöä.
Tsemppiä sulle!
Joo siis estot mulla on veikkauksen sivuilla ja rayn, ei mua noi netticasinot niinkään houkuta, pahin on se että voin käydä nostamassa rahaa, mut oon nyt päättäny etten sitä tee. Vältän oleskelua paikoissa missä on noita pelikoneita, ärsyttää vaan kun ei kaupassakaan oo mahollista käydä ilman että sitä houkutusta tulis. Mut päättäväisin mielin koneitten ohi, tai sit otan jonkun kaveriks kauppaan kun ei sillon kehtaa pelata kyllä tästä on jo nyt ollu apua, pelkästään lukea muitten tsemppaavia kirjotuksia, katotaan jos nyt pääsis lopullisesti eroon tästä turhuudesta.
Kiitos tsempeistä!
Noniin. Nyt tuli vika palkka 195e! Jeejee, tän kuun vuokrasta jää viel 300e maksettavaa, kun pakko oli jättää rahaa myös tälle viikolle. Eli opintolainan ja tuen jälkeen jää 400e marras- ja joulukuulle, josta 100e menee joulukuun vuokraan. Huippua. No, se on pakko vaan kärvistellä niillä mitä on. Pelaamaan en aio ryhtyä kun se vaan ajais mut syvemmälle kaaokseen. Joten pp 6 lähtee käyntiin positiivisin ja luottavaisin mielin!
Moi
Hyvä pelityttö että oot havahtunu siihen mitä oot tekemässä.
Mut irti pääseminen on sitten vaikeempi juttu, lähes puoltoista vuotta yrittäneenä sen voin todeta.
Pari kuukautta menee helpostikkin, mut sitten mulla viimestään on korttitalo kaatunu.
Ja eikun alusta aloittamaan, kivun kanssa, pahan kivun.
Hyvä ettet oo asettanutkaan loppuelämän tavoitetta, vaikka toki siihen tähdätään, mut must tuntuu et sen hokeminen: “Ei ikinä enää !” Voi kääntyäkkin itseään vastaan, luulen että mulla on käyny näin, täydellisyyttä oon tavoitellu.
Tässäkin taistelussa.
Mullakin nyt tavoite jouluun, siinähän se parin kuukauden paikka taas sitten onkin.
Mut jospa joulu ja vuoden vaihtuminen tois muuta ajateltavaa et pääsis sen kriittisen paikan yli.
Vähillä rahoilla tässä kärvistelen itsekkin.
Tinja
Nii tottahan se on et ei välttämättä onnistu, enkä haluukkaan ajatella nyt tätä vuotta pidemmälle. Nyt tää ehkä toimiikin kun ei oikeesti ole rahaa. Jos nyt loppuvuoden pärjäisin pelaamatta ja selviäisin tammikuuhun kun tulee opintotuet nii sit se vaikee paikka tuleekin, kun ois ylimäärästä… En jotenkin osaa sitä rahaa säästää, kaikki on käytettävä (yleensä peleihin), ja sit vituttaa kun ei oo rahaa mihinkään 
pitäs opetella vissiin toi yleinen rahankäyttö, et voi elää normisti sillonki ku on sitä rahaa, ei se sieltä mihinkään katoa jos ei sitä käytä. Oon päättäny olla ittelleni sen verran armollinen että unohdan nyt sen paljon oon pelaamiseen käyttäny esim viimesen puolenvuoden aikana. Siitä ei tuu kun masentunu fiilis ja sitten seuraa se et jos vähän pelaisin nii voisin voittaa, ja kun mikään voitto ei sit kuitenkaan tunnu olevan tarpeeks suuri. On se jännä miten paljon tää oikeesti hallitsee tai toivon mukaan on hallinnu, ei enää hallitsis, elämää… Tuntuu niin hullulta etteikö sitä vois lopettaa, ja mulla on lähinnä se et sit jos alan pelaamaa, pelaan ihan kaiken heti 
eli täysi pelaamattomuus on mulle se ainoo vaihtoehto. Kiitän luojaa että mul ei oo noihin nettipeleihin mahollisuutta kun en noihin casinoihin oo koskaan sekaantunu ja veikkaukseen ja rayhin tosiaan vuoden estot, niin pystyn ehkä sillä hallitsemaan vähän et välttelen nyt niitä mestoja missä on pelikoneita. Mä voin sentään kotona olla rauhassa, vaikka välillä tulee kyl niitä hetkiä et oon oikeesti lähteny vaan ja ainoastaan kauppaan/ärrälle et meen pelaamaan, kiva pikku harrastus jep. Mulla vaan paha kun asun keskustassa niin kaikki on niin lähellä nii voi ehkä helpommin sortua kun et asuis jossain mistä ois 10km lähimpään kauppaan, sitä ei pyörällä ehkä huvittais lähteä polkemaan 
Ai kauhee ku kirjotan pitkiä tekstejä mut omaks avuks näitä tänne kirjottelen joten ei kai se mitään haittaa
Pelityttö ymmärsithän että tarkotin sillä ettei onnistu ekaa, eikä tokaakaan yrittämistä, vaan sitä että tää on pitkä ja kivinen tie, mut kun me tosissaan sille lähdetään me joskus vielä onnistutaan.
Jotenkin sun kirjoitukset tuntuu niin tutuilta, ihan kun ittellä silloin vielä kun en tiennyt kaikkea sitä mitä nyt ( kumpa ei koskaan ois tarvinnu tulla tietäänkään.)
Tinja
Moi! Tää on varmaan toistoa toiston päälle, mutta menköön… Sulla on vielä tosi hyvät mahikset tappaa tää piru, koskapa et ole ilmeisesti vielä velkaa ottanut, toisin kuin minä ja niin monet muut täällä. Ja siihen ei tosiaan kannata ryhtyä. Mä makselen vielä vuosia omia tyhmyyksiäni, ja tosiaan toivon, että sä et samaan jamaan joudu. Nyt olen ollut pelaamatta jo melkein viikon, ja kiusaus siihen vähenee koko ajan. Tänne kirjoittelu ja tarinoiden lukeminen vähentää myös halua tehokkaasti, onnekseni löysin takaisin.
Oon samaa mieltä sun kanssa, että noi pelikoneet on ikävästi esillä vähän joka paikassa. Useasti olen myös käynyt kioskilla pelkästään pelaamassa, tai ostanut ehkä jonkun suklaapatukan ensin etten näyttäisi ihan narkkarilta. Tsemppiä sulle, älä anna tän pirun viedä sua mukanaan!
-Make36-
Vai ootko kenties joskus ostanu sen suklaapatukan saadakses kolikoita, niinkuin mä ?
Tinja
Et tiedäkään kuinka monta kertaa Ja tietty laskenut tarkkaan, että niitä kolikoita tosiaan jää…
-Make36-
Joo toi on tuttua et jotain on ostettava ettei ihan vaan mukamas pelaamaan oo tullu, mielellään mahollisimman halpaa että jää enemmän pelattavaa… Ja Tinja ymmärsin kyllä mitä tarkotit, saatto olla hieman sekava mun kirjotus ku ajatukset poukkoilee ympäriinsä
ja todella oon onnellinen etten mitään lainoja oo ottanu mistään, mua on pienestä asti varoteltu noista pikavipeistä ja kuullu niistä niin hirveitä tarinoita ettei oo ikinä ollu ees houkutusta ottaa, ja ehkä se oli nyt se havahtuminen kun laskin yks plus yks yhteen että miks oon ollu niin elämäniloton kuukausia, ei mistään oo saanu minkäänlaista tunnetta (paitsi pelaamisesta). Ja haluun saada mun normaalin elämän takas kun oli oikeesti kivaa kavereittenki kanssa eikä vaan miettiny että koska voi mennä pelaamaan. Eikä tää jatkuva rahattomuus, ahdistus, vitutus, häpeä ja syyllisyys oo kyllä pelaamisen arvoista todellakaan. Jos en nyt lopeta, oon vuoden sisällä, tai oikeestaan jo kuukauden sisällä, niin hirveessä tilanteessa et ei auttais kun mennä häntä koipien välissä kertomaan porukoille et enpä selvinnytkään yksin, en pysty maksamaan vuokraa jne. Ei kiitos. Peleille ehdoton ei. Toivottavasti tää päätös pitää 
On varmaan normaalia et näin alkuun haluu hirveesti purkaa mieltään tänne… Selkeyttää jotenki kummasti ajatuksia. Masentaa tosi paljon. Mä toivon et nyt kun aikaa kuluu jonkun verran kun en pelaa, saisin mun tunnetilat ja kiinnostuksen asioihin takasin. En tunne oikeen mitään. En muista millon oisin viimeks ollu esim oikeesti iloinen jostain, varmaan reilu vuos sitten yksissä sukujuhlissa. Ennen olin kauheen voimakastunteinen, niin hyvässä kun pahassa, eli kun olin vihanen niin olin sit kans vihanen ja toisinpäin. Tällä hetkellä olo on tosi tyhjä, en saa iloa mistään. Ja mietin kokoajan miten saan mun rahat riittämään, oon laskenu viimesen viikon aikana varmaan valehtelematta 50kertaa saman laskutoimituksen että paljon mihinkin menee ja paljon mulle jää ihan kun se summa siitä johonkin muuttuis. Huhhuijaa että voi olla ihminen tyhmä kun saattaa ittesä tämmöseen tilaan. Yritän kovasti olla miettimättä sitä summaa mikä on menny peleihin kuluneen parin vuoden aikana mut kyl se tuol takaraivossa painaa. Ja syyllisyys siitä että oon saanu suuren osan pelatuista rahoista sukulaisilta ja perheeltä. Olis edes ollu kaikki itse tienattuja rahoja. Mut turha kai sitä on vatvoa… Ei tää masentunu mieli vaan nyt hirveesti positiivisia asioita jaksa pohtia. Noh, jos uni auttais hyvää yötä kaikille!
Huomenna tulee jo viikko täyteen pelaamattomuutta! En muista koska ois viimeks ollu viikon ilman lahjotuksia raylle
Mulla aiheutti tuossa vuoden alussa pelaaminen täysin saman reaktion, oikeastaan siinä vaiheessa kun aloin tajuamaan hiljalleen kuinka syvissä vesissä sitä ollaankaan.
Käppäilin tuolloin aina töihin erään kosken ohitse, jossa pysähdyin aina silloin tällöin töiden jälkeen rauhoittumaan ja hengähtämään, jos oli ollut kova päivä.
Yhtenä aamuna olin jotenkin niin paskana, koko yön pelanneena, että tällä kertaa pysähdyinkin koskelle istumaan ja miettimään asioita jo töihin mennessä.
Tuo hetki oli aika ratkaiseva omalla kohdalla, tuntui pahalta, mutta päätin että en mene töihin, vaan otan lääkärille yhteyttä asian tiimoilta.
Pääsinkin jo muutaman tunnin päästä aivan pirun mukavalle, nuorelle lääkärille joka oikeasti kuunteli ja laittoi asiaa eteen päin. Sain myös unilääkkeitä, koska unettomuudella (johtuen pelaamisesta), oli oma osuutensa uupumisen kanssa. Olen ollut aina tätä ennen sosiaalinen, iloinen, nauravainen ja rauhallinen heppu.
Nuokin asiat kuitenkin muuttui tämän helvetin kanssa, sosiaalisus hälveni hiljalleen lähes olemattomiin, halusin vain möllöttää yksinään kotona. Iloisuutta ei ollut juuri lainkaan, ja hermostuneisuutta oli tuon tuosta näkyvillä.
Se, mitä yritän siis sanoa on se, että on tärkeää hommata mahdollista apua ajoissa, jos ei läheisiltä niin sitten ulkopuolisilta.
Omalla kohdalla tuo aamuinen koskelle pysähtyminen on varmasti yksi ratkaisun avaimia.
Viime aikoina olen alkanut pääsemään peleistä kunnolla irti, ei ole tullut retkahduksia ja muutenkin alkanut saamaan raha-asioita kuntoon. Alan hiljalleen huomaamaan että olen “muuttamassa” takaisin omaksi itsekseni, ja mikä parasta en ole joutunut alkamaan syömään masennukseen lääkkeitä tms, ja ehkä sekin hyvin pitkälti sen takia että sain oikeaan aikaan oikean laista apua, jota en oikeastaan tajunnutkaan ennen kuin aloin kirjoittamaan tätä viestiä.
En nimittäin ole ikinään edes kirjoittanut aiheesta (ainakaan muistaakseni), että olen hakenut apua tähän hommaan.
Hävettää myöntää koko homma, vaikka täällä sitä ei todellakaan tarvitse hävetä, eikä sitä avun saantiakaan pidä hävetä. Siellä on ihmisiä meitä varten, joilta oikeasti saa apua jos sitä haluaa ottaa vastaan.
Iski niin hirveä väsymys kesken kirjoittelun, että pakko iskee läppäri kiinni ja tulla päivemmällä tarkistamaan saako tästä tekstistä yhtään mitään selvää 
.
Mutta, tsempit sulle! 
-Betsari
Voin tosiaan samaistua! Pikkuhiljaa kun on menny enemmän aikaa pelaamiseen nii en oikeestaan oo viettäny aikaa kenenkää kanssa. Oon menny ärrältä toiselle ja noihin rayn pelisaleihinki oon eksyny ja niissä kävinkin yhes vaihees melkein joka päivä. Mut sinnehän sitä rahaa meneeki tuplaten kun on joku pakko pelata isoimmalla panoksella. Aina kun voitin ison summan nii meni seuraavana päivänä pelaamaan et voitan lisää. Sinne meni sit edelliset voitot ja sama määrä omista rahoista. Ja yhä useemmin oli niin et pelasin ja koko ajan oli rahat loppumassa mut sit tuli voitto ja olin taas samassa summassa kun mitä laitoin, tai vaikka vähän voitolla, niin en voinu lopettaa. En ois jaksanu enää pelata, silmiin sattu ja jalkoihin koski mut pelasin vaan mukamas toivoen et rahat loppuu mut samalla toivoin et voittaisin paljon. Sit vasta pääsin lähtemään pois ku rahat loppu. Ja sillonki ois toivonu että ois ollu lisää rahaa. Pakko vaan pelata. Mitä järkeä.
Eniten oikeesti mua vituttaa se että on niin ns masentunu kokoajan. Se rahakin on loppujen lopuks vaan rahaa mut tää oma hyvinvointi on kyl menny nyt ihan perseellee viimesen puolen vuoden aikana. Toivon et tästä selviäisin ilman että tarviin mitään terapeutteja tai muuta, koska niitä en oikeen pystyis salaamaan kavereilta ym, mutta jos ei tää näin lähe toimimaan nii sit on pakko hankkii kaikki mahollinen apu.
Pikkuhiljaa eteenpäin kohta viikko pelaamatta ja oon jo siitä onnellinen. Voisin kirjottaa varmaan kymmenen sivua näihin jokaiseen kommenttiin mut yritän ees pitää suht lyhyinä nää on vaa niin paljon pohdintaa ollu viimepäivinä et nyt tekis mieli puhua ja puhua vielä lisää
Hups edellinen tuli vieraana kun näköjään unohdin kirjautua
Kirjoittele vaan tänne ajatuksia. Minä luen mielelläni. Hyvin on samanlaiset ne peliajatukset ja käyttäytyminen meillä kaikilla peluureilla. Vähään kun siihen saa etäisyyttä sitten vasta tajua miten typerä se oikeasti on. Ja säälittävä.
Toivottavasti jonain päivänä meidän ei tarvi enää seisoskella koneiten ääressä ja työntää sinne kolikoita tai istuskella tietokonella hullun kiilto silmissä.
Niin mä aionkin, tästä on ollu jo nyt superpaljon apua ja on ihana tietää et täällä ei tarvi hävetä vaikka oma käytös onki ollu todella typerää ja hävettää. Ihanaa ymmärtää että tän kanssa voi oppia elämään ja päästä elämässä eteenpäin ilman pelejä! Kiitos kaikille jotka ootte tätä vuodatusta jaksanu lukea positiivisilla mielillä viikkoa eteenpäin