Kirjoittelinkin tuonne vähentäjien puolelle, mutta kait tämä lopettajat on kuitenkin se minun paikkani. Ei pysty ottamaan yhtä saunakaljaa, itseasiassa se on aina ollut jotenkin tapana että ostaa ainakin sen kaksi. Ja kahden jälkeen pakko hakea lähikaupasta lisää.
Vanhempani ovat alkoholisteja. Isä lopetti vuosia sitten, äiti juo edelleen. Tajusin jo muutama vuosi sitten olevani itsekin alkoholisti, mutta sittemmin jatkoin juomista kuukauden juomislakon jälkeen.
Käyn töissä, minulla on hyvä, arvostettu työ. Olen 35-vuotias perheellinen nainen. Kaljaa ja siideriä menee arki-iltaisin 2-4, viikonloppuiltaisin enemmän.
Join jo nuorena humalahakuisesti. Parikymppisenä vietin lähes koko vapaa-aikani baarissa eksän kanssa joka oli myös alkoholisti. Lasten raskaus- ja vauva-ajan pystyin pitämään nollalinjaa mutta sitten pikkuhiljaa alkoi lipsua yhden ja kahden siiderin juomiseen ja näin ne määrät suureni.
Nyt alotin tipattoman tammikuun, 9 päivää meni ilman mitään. Eilenillalla sitten taas koneella roikkuessa tissuttelin itseni humalaan.
Ei tule mitään. Pakko saada tähän loppu.
Hei Puutiainen,
Tervetuloa tänne. Alkumetreillä minäkin olen, nyt 2 viikkoa raittiina. Kesällä olin noin 6-7 viikkoa juomatta ja tietysti sitten kuvittelin että homma on hanskassa, mutta kun aloitin sen jälkeen uudestaan meni pari kolme viikkoa niin että join vain viikonloppuisin, mutta hyvin pian olin taas samassa tilanteessa eli join arkisin muutaman ja viikonloppuisin enemmän. Minä tajusin tuossa joulun jälkeisenä viikonloppuna että, tästä ei tule yhtään mitään. Onneksi sinäkin olet huomannut ajoissa, että jotain on tehtävä ennenkuin elämä on aivan palasina. Päivä kerrallaan mennään ja varmasti välillä saatetaan kompastua, mut pystyyn vaan ja uudestaan raittiita päiviä keräilemään.
Moikka Puutiainen,
Tervetuloa lopettajiin. Tämä voi kuullostaa tekstisi pilkun viilaamiselta, mutta se ei ole tarkoitus 
. Mitäpä jos lähestyisit juomisen lopettamista hieman toisella ajatuksella. “Pakko saada tähän loppu” kuulostaa minun korvaan siltä, kuin se ei olisi itsestä lähtöisin. Pakko tulee jostain ulkoisista tekijöistä, eikä välttämättä noudattele omaa tahtotilaa. Mitä jos käyttäisi lausetta “Päätin lopettaa juomisen nyt!” Lopettaminen lähtee itsestä ja ulkoiset tekijät (työ, perhe…) eivät silloin enää luokkaan sitä pakkoa, vaan voivat toimia tukena ja motivaationa.
Tsemppiä ja voimia uuteen tipattomaan jaksoon!
Kiitos teille. Ja olet oikeassa, JuuEi. Saat toki viilata tekstiäni
Joo kyllä se päätös pitää itsestä olla lähtöisin ja tässä on myös yksi asia, joka aiheuttaa suurta morkkista. Päätettiin miehen kanssa yhdessä aloittaa tipaton ja kun mies oli lauantai-illan poissa niin heti itse ratkesin päätöksestäni. Voinko olla näin heikko että tarvitsen jatkuvasti toisen siihen viereen pitämään itseni pois juomasta???
Hei Puutiainen,
Ja tervetuloa mukaan Lopettajiin minunkin puolestani! Muutkin ovat onnistuneet - mikset sinäkin?
Saitkin jo tukevia neuvoja. Omasta kokemuksesta suosittelen luomaan uusia pikku rutiineja: miehen poissa ollessa vaikka jätskiä pakastimesta; jos pidät teestä, niin lehtiteen hauduttelu ja eri laatujen maistelu on mukavaa puuhastelua ja täyttää myös oraalisia tarpeita (nesteen kittaaminen) - mitä tahansa muuta kuin alkoholia. Itse ainakin jämähdän hyvin helposti rutiineihin, ja sitä parempi mitä terveellisempiä ovat!
L:tar
Tervetuloa joukkoomme!
Aamulla peiliin katsoessani totesin jälleen, että näen siellä alkoholistin kasvot. Eräässä toisessa ketjussa oli monenlaisia näkemyksiä n.s. Tyyneysrukouksesta.
Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa,
rohkeutta muuttaa, mitkä voin ja viisautta erottaa nämä toisistaan
Raittiuteni kannalta tärkeänä sovellan sitä tähän tapaan:
Hyväksyn tyynesti, että olen alkoholisti. Alkoholismi on sairaus enkä ole itse syyllinen sairauteeni.
Rohkeutta hakea apua, koska omin päätöksin en halustani huolimatta pystynyt kohtuujuomiseen.
Viisaudeksi riittää, että nöyrästi myönnän tänäänkin olevani alkoholisti. En ole parantunut sairaudestani, mutta olen löytänyt ratkaisun, joka on auttanut minua luopumaan alkoholista,
Alkoholiin nähden olen voimaton tänäänkin. En siis voi raitistaa sinua tai ketään muutakaan. Voin kuitenkin kertoa, että menemällä arkana ja pelokkaana ensimmäiseen AA-palaveriin näin joukon naisia ja miehiä, jotka kertoivat juoppoudestaan ja raitistumisestaan. Uskoin heitä ja olen saanut olla raittiina päivän kerrallaan AA:n jäsenenä.
Nähtävästi olet oikeassa, kun arvelet olevasi niin heikko (alkoholin suhteen), että tarvitset rinnallesi toisen ihmisen.
Toiseen ihmiseen turvautuminen hädässä ei ole häpeä, se on nöyrää rohkeutta.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Kiitos, harkitsen todella AA-seen menoa. Vaikka se jostain syystä tuntuu edelleen pelottavalta. Kuinka kuulenkaan korvissani aikojen saatossa lähipiirini ihmisiltä kuulemiani AA:ta pilkkaavia ja väheksyviä lauseita, ikään kuin se olisi häpeällisintä mitä ihminen voi tehdä-mennä alkkiskerhoon.
Muutenkin minulla on sellainen tunne, että tahtoisin pistää välit poikki muutamaan ihmiseen lähipiirissäni. Toisaalta tuntuu, että jos nyt teen sen, minua kaduttaa myöhemmin. Toisaalta nämä muutamat ihmiset ovat sellaisia, että joka kerta kun heitä tapaan, minulla on paska fiilis jälkikäteen. (Ja paskafiilikseen tietenkin pitää juoda alkoholia).
Saako vaan vetäytyä neljän seinän sisälle ja olla tapaamatta ketään?
Olo ei ole kovin sosiaalinen tänään. 
Hei,
Minäkään en ole vielä “uskaltautunut” AA-kerhoon, mutta tällä viikolla meinasin kyllä mennä. Menen ensin naapuri paikkakunnan kerhoon, jotenkin tuntuu helpommalta.
Ei varmaan ihan heti kannata katkaista välejä niiden ihmisten kanssa, luultavasti sinulla on nyt ihan itsesikin takia huono fiilis ja et ehkä pysty vielä käsittelemään asioita. Ei sinun heidän kanssaan tarvitse olla tekemisissä aktiivisesti, mutta välejen katkaisun kerkeät kyllä tekemään myöhemminkin.
Mikäli sinulla on tänään sellainen olo että haluat vaan olla kotona, niin ole ihmeessä. Mutta älä mökkeydy sinne moneksi päiväksi, käy hakemassa ammatti apua ja lähde ulos vaikka vaan 10 minuutin kävelylle.
Et kertonut että oletko työelämässä?
Itsekin katselin toisella puolella kaupunkia sijaitsevia ryhmiä…
Juu olen työelämässä kyllä, viihdyn työssäni oikein hyvin ja on ihan ok koulutustasokin. Työ ja ihanat arkirutiinit pitääkin poissa miettimästä ahdistustaan. Kunnes tulee ilta. Ja viikonloppu.
Se on hyvä että olet vielä työelämässä ja sinulla on mieluinen työ. Joten sinun on pakko myös lähteä ihmisten ilmoille, etkä voi erakoitua kokonaan kotiin ( siis mikäli et tee töitä kotoa käsin) . Minä kun olen yrittäjä, niin on ollut vähän turhan helppo krapula päivina vaan ilmoittaa konttorille, että en tule tänään toimistolle. Ei alaiset mitään kysele, eikä se heille oikeastaan kuulu olenko minä toimistolla tai jossain muualla. Mutta onpa ollut nyt mukavaa kun ei tarvitse laskea aamulla että olenko ajokunnossa vai en 
Minä ajattelin mennä torstaina ryhmään, kokeilen ensin naisten ryhmää joka kokoontuu vain torstaisin. Tosin sekaryhmät olisivat siinä mielessä helpompia, kun niitä löytyy joka päivälle ja eri aikoihinkin, niin voisi mennä aina silloin kun tuntuu siltä.
Entä, jos kokeilisit sellaista tulokulmaa asiaan, että ottaisit ahdistuksen vastaan vähän niin kuin lämpimästi tervetulleena ystävänä, jolla on jotain kerrottavaa sinulle sinusta itsestäsi…? Voi kuulostaa hölmöltä, mutta ajatukseni ja kokemukseni on, että kun ottaa tunteensa vastaan yrittämättä kieltää tai pakottaa sitä pois, sitä tunnetta voi alkaa tuntea pois ja sitä kautta myös käsitellä. Monille käänteentekevä kohta on juuri tuo, ettei enää yhtään jaksa juomistaan: jaksaa mitä tahansa muuta, paitsi juomistaan. Se on voimattomuuden kohtaamista, ahdistuksen kohtaamista. Siitä AA:ssakin aletaan, mutta myös paljossa muussa (keinoja ja teitä on monia, AA niistä vain yksi). Voimattomalla on mahdollisuus antaa periksi yksin juomisensa kanssa ja todeta huojentuneesti, että juuri se juomista vastaan käyty taistelu saa päättyä. Sen tuloksen tietää jo, sen saa jättää pois kuvioista. Itselleni on ollut hyvin tärkeää ymmärtää, että se mistä kohdallani on varsinaisesti kyse, liittyy oikeasti kärsimykseeni: kärsin riippuvuudestani ja sitä toiminnan tasolla ruokkiessani se tarkoittaa käytännössä sitä, että se johtaa kärsimykseni syvenemiseen. On tavallaan tärkeää suostua kärsimään kärsimystään, sairastamaan sairauttaan, katselemaan näitä asioita ikään kuin todellisessa kontekstissaan.
On luonnollista, että se pelottaa. Ja mitä hyvääkään asiaa tässä maailmassa ei olisi pilkattu?
Kyllä ihmisten suhtautuminen muuttuu raitistuneihin, ja lähipiirikin harvenee, kun juomaseuraa eivät saa. Mutta uusia ihmisiä ilmestyy, kun niitä tarvitsee.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Pitäisköhän mun kokeilla myös naisten ryhmää. Se kuulostaa jotenkin helpommin lähestyttävältä. Mitenköhän sinne AA:han mennään, pitääkö sinne etukäteen ilmoittautua?
Minäkin oon laskeskellut välillä illalla että pystyykö vielä yhden juomaan että on aamulla ajokunnossa 
Juu onneksi on säännöllinen päivätyö niin tulee aamulla lähdettyä heti töihin. Aiemmin vuorotöissä oli helppoa venäyttää vielä vähän myöhempään juominen, kun aamulla sai nukkua pitkään jos oli iltavuoro. Eräänkin kerran tuli töiden lomassa haettua pari siideriä juuri ennen klo 21 ja mukavasti ennen nukkumaan menoa ne kulauttaa töistä päästyä puolenyön aikaan.
No niin, tänään olen siis selvinpäin.
Ei tee mieli juoda. Tein herkku-salaatin ilmakuivatulla kinkulla ja otin pullon limpparia. Nyt pitäis vielä vähän siivota.
Sen olen muuten myös huomannut itsessäni, olen ollut lapsesta asti sellainen järjestelijä ja sotkujen siivooja. Lapsena siivoilin vanhempien jälkiä, ja kun koti oli siisti oli sellainen tunne, että ongelma on poissa. Sama on jatkunut aikuisena. Kun koti on koko ajan vimpan päälle siisti niin ei voi olla alkoholiongelmaa. 
Järjestelijähän hallitsee niin kuin juomarikin hallitsee tunteitaan. Tuo voi olla sinulle jossain vaiheessa melko tärkeä havainto itsestäsi!
Ei tarvitse etukäteen ilmoittautua. Sehän AA:ssa helppoa onkin, että senkun lampsii mukaan vaan. Jotkut kokoukset voivat tosin olla sellaisissa tiloissa (esim. joku virastorakennus), että ulko-ovi ei ole auki. Kuitenkin, riippumatta paikasta, paikalle kannattaa mennä vaikkapa 10 minuuttia “etuajassa” - etenkin kun on ensimmäistä kertaa matkassa.
Hei Puutiainen,
Kuikas menee? Löysitkö AA-ryhmän johon voisit mennä, vai joko olet käynyt? Mun olis tarkoitus huomenna mennä ensimmäistä kertaa. Täytyy kyllä myöntää että jännittää tosi paljon ja yritän keksiä kaikkia tekosyitä miksi minun ei juuri huomenna tarvitsisi sinne mennä, vaan voisin vaikka viikolla siirtää sinne menemistä.
T: N44
Heippa! Kiitos kysymästä:) Yllättävän hyvin menee, on kuitenkin tämän vuoden puolella se 13/14 alkoholitonta päivää takana:)
En ole vielä päässyt AA-seen saakka, katselin että huomenna on tosiaan omallakin paikkakunnalla naisten ryhmä, mutta huomiselle on niin paljon muuta ohjelmaa että en taida ehtiä.
Muuten peruin nyt tältä viikolta kaikki ylimääräiset menot, jotta olen saanut rauhassa kotona rauhoittua ja käydä läpi asioita omassa päässäni. Menen kyllä jossain vaiheessa taatusti. Mutta niin kuin jo aiemmin itseäni analysoin, niin ongelma ei periaatteessa ole se, että tarvitsisin jotain joka pitäisi poissa juomasta (en siis suunnittele juomista kokoajan) vaan ongelma on se, että olen vaan tajunnut että en osaa juoda kohtuullisesti/pysäyttää vaan kaksi tarkoittaa ennen pitkää lähes joka kerta suurinpiirtein kahtatoista annosta. Ja yleensä syyt jotka johtaa sen “parin” hakemiseen on esim. jonkun asian laukaisema vitutus tai muuten masentava hetki.
Ilman muuta pitää jossain vaiheessa lähteä ryhmässäkin miettimään näitä ja pitää suunnitella korvaavaa toimintaa näiden tilanteiden varalle.
Miten itselläsi menee? Ja siis tosiaan, tsemppiä sinne huomiselle, mene ihmeessä! Uskon, että se kannattaa (ainakin sen perusteella, mitä olen muiden kokemuksia lukenut:D)