Nyt äijä jotain rotia

Olen eronnut 2010 ja pari vuotta ennen sitä alkoi alkoholin kulutus lisääntyä. Nyt se on kasvanut siihen mittaan että on pakko tehdä jotain. Niinkuin kaverin äiti sanoi, jos meinaat viinalla läträtä, älä ota olutta, saat vain rasvamaksan. No itse juon vain olutta ja sain rasvamaksadiagnoosin viime vuoden lopussa. Kävin avokatkolla uuden vuoden aattona jonka olinkin selvinpäin. Eron jälkeen olen ollut muutamassa suhteessa jotka olen itse lopettanut, ja näin kävi myös heti alkuvuonna. Se taas helpotti juomista kun ei tarvinnut miettiä mitä toinen ajattelee. Hain Antabus kuurin vuosi sitten mutta se on vain seissyt kaapissa. Nyt ajattelin lääkärin suostumuksella aloittaa sen, no ei tänään tai huomenna kun tölkki on taas kädessä. Mutta toivottavasti viikonloppuna. Itselläni on 3 lasta, 12,15 ja 17-vuotias. Olen ns. Toimiva alkoholisti, eli käyn töissä, hoidan asiat ja lapsille ruoan pöytään. En ole koskaan ihan sekaisin, väkivaltainen tai mitään sinnepäinkään. Mutta nyt on tultava stoppi. Ei varmasti tarvi kertoa kuinka vaikeaa se tulee olemaan. Tapa on juurtunut niin syvälle. Rakastan luontoa, piirtämistä sekä kirjoittamista. Yritän ammentaa niistä voimaa että voisin olla joskus edes normaalikuluttaja. Pystyisin kirjoittaa paskan novellin omasta elämästä, jota olen itseasiassa tehnyt omahoitona, mutta ei siitä sen enempää. Vaikea masennus sekä paniikki- ja ahdistushäiriö on tehnyt tästä vaikeaa. Ja alkoholi on kuin heittäisi bensaa liekkeihin. Eniveis, oli mulla pointtikin. Rasvamaksa ja Antabus, kellään kokemuksia voiko syödä kuurin?