Tämän uutisen luettuani mietin (taas) sitä, miksei Suomessa ole syntynyt edes minkään alakulttuurin piirissä sellaista trendiä, että päihteettömyys olisi muotia. Se on aika sääli, koska musta tuo on oikestaan ainoa avain nuorten (ja sitä kautta aikuistenkin) viinankäytön merkittävään vähenemiseen. Verotuksesta ja saatavuudesta voidaan riidellä vaikka maailman tappiin, mutta tosiasia on, ettei holtitonta päihteidenkäyttöä esiintyisi läheskään näin yleisesti, jollei se olisi niin täysin hyväksyttyä, joissakin piireissä jopa ihaltavaa. Suhtautuminen tupakointiin on muuttunut Suomessa varsin nopeasti. Miksei sama ole näköpiirissä alkoholin kohdalla?
Olen miettinyt tätä omien kokemusteni kautta: Tämän juomisesta pois opettelemisen tekee melko ironiseksi se, että teini-iässä jouduin oikein opettelemalla opettelemaan viinan kanssa läträämistä. Alkoholi oli mun mielestä pahaa, enkä kokenut kaipaavani sitä, mutta porukkaan oli pakko sopia. Jos mulle olis siinä vaiheessa markkinoitu streittariutta jonkinlaisena jännittävänä “erilaisen nuoren” vaihtoehtona, olisin todennäköisesti tarttunut siihen. Strettarius on kuitenkin aina ollut tässä maassa todella marginaalinen ilmiö - niin marginaalinen, ettei moni edes oikein tiedä, mitä se tarkoittaa. Kävin tässä jopa piruuttani tarkistamassa Irc Gallerian Straight Edge -ryhmän. Siinä on 81 jäsentä. Vertailun vuoksi mainittakoon, että ryhmässä nimeltä “kato ton persettä” on 5899 jäsentä.
Mietin erityisesti teinien juomista lähinnä siksi, että heidän kohdallaan kelkka on helpoiten käännettävissä. Tiedän, että mun on henkilökohtaisesti aika turha pohtia tällaisia, koska olen keskivertoteinin näkökulmasta nyt, melkein kolmikymppisenä, jo ihan tolkuttoman vanha - toisin sanoen en enää millään tavoin katu-uskottava. Mikä tahansa kenen tahansa yli 20-vuotiaan lausuma mielipide on jo lähtökohtaisesti ihan paska mielipide. Sitä vaan nyt raitistuttuaan on ryhtynyt katsomaan tota sirkusta ulkopuolelta eikä pysty kuin ihmettelemään, mikä meitä riivaa, kun kaikki pyörii viinan ympärillä. Miksi juomattomuutta pidetään niin radikaalina ratkaisuna? Miksei siihen voida suhtautua kuin vaikkapa kasvissyöntiin, joka on toki henkilökohtaisesti merkittävä, mutta kuitenkin ilmeisen suosittu ja muodikas vaihtoehto ainakin nuorten kaupunkilaisten keskuudessa?
Itse olen kasvissyöjä (lakto-ovo) ja sitä kyllä tunnutaan pitävän vähintään yhtä radikaaliana ratkaisuna. Aina saa olla selittämässä, miksi ei syö lihaa, miksi karkit ym. joissa on liivatetta eivät sovi, mitenniin kasvisruoka ei ole yksipuolista, miten ihmeessä pärjään kesäisin kun en voi grillata ym. ym. ym.
Ihmisten päähän ei tunnu millään menevän, että kasvisruoka on paljon monipuolisempaa kuin useat liharuoat. Ja se tuntuu myös olevan täysin mahdoton yhtälö, että maailmasta löytyy rutosti muutakin grillattavaa kuin se iänikuinen makkara.
Niin no meikäläinen on vegaani ja olen kyllä sitä mieltä, että vaikka ratkaisuni onkin selvästi melkoinen ongelma yhdelle sun toiselle perusnuijalle, ei se silti ole läheskään kaikissa ympyröissä mikään erityinen haloon aihe. Tähän tosin tietysti vaikuttaa se, että liikun lähinnä nuorten, akateemisesti koulutettujen kaupunkilaisten parissa - jossain muualla voi hyvinkin olla toisin. Hain tossa lähinnä sitä, että kasvissyönti ei edellytä multa mitään erityistä stressaamista missään mielessä, se on täysin normaali osa arkea eikä sitä yleensä edes ajattele erityisemmin. Sama ei ainakaan vielä päde juomattomuuteen: Viikon päästä olis taas yhdet juhlat, joista on nyt jo vähän epämääräiset fiilikset, kun tietää, että se “ei kiitos” johtaa taas kaikenlaisiin lisäkysymyksiin ja epäluuloiseen pälyilyyn.
Kannattaa juoda, etteivät pälyile ja kysy kiusallisia juttuja.
Kun tarpeeksi mietit ja käyt tilaisuuksissa joissa ennen olet juonut, niin tajuatkin, ettei kukaan muu mieti sitä mikset juo, vaan paremminkin miksi juot.
Raittiina kaikki tuollaiset muiden ajatusten miettimiset jää pikkuhiljaa kokonaan pois, kun oma elämä muuttuu kiinnostavammaksi. Jotenkin se on niin, että mietit muiden ajatuksia sinusta, niin alat tekemään juuri niitä juttuja, kuin oletat muiden ajattelevan. Vähän sama juttu, jos vihaat jotain ihmistä, niin se kohteesi saa sinusta ison osan haltuunsa, vaikkei sitä edes tiedä omaavansa. Siten on nuo juhlienkin etukäteen miettimiset, kun etsit itsestäsi ajatuksia muiden päähän, vaikka eivät hitustakaan selllaisia miettisi.
Pikkuhiljaa se raittius/elämänmuutos kasvaa sinussa, kunhan olet ottamatta sitä ensimmäistä.
Hitsi Venla, että kirjoitit kuin mun (vähäisistä) aivoistani=) oon tuota samaa miettinyt tosi, tosi monet kerrat, kun omat lapset ovat nyt oikeasti aikuisten aikuisia, ja juuri heidän ikäistensä juomiskulttuuri on aikamoinen pohtimisen aihe!
Välillä olin tuntevinani jonkinlaisen häivähdyksen “uudesta trendistä”, jossa juomista pidetään jo ns. vanhana juttuna, samoin tupakoimista, mutta ikäväkseni se taisi ollakin vaan omaa toiveajattelua Tupakointi joissakin piireissä on out, mutta se juominen…
Omat lapset ovat jotenkin kumminkin ehkä väsyneet juomiseen, ja siitä seuraavien lieveilmiöiden jatkuvaan toisintoon, ja alkaneet oikeasti miettiä, kannattaako jatkaa samalla tyylillä, ja minä äitinä tietenkin tartun jokaiseen heidän selvään viikkoonsa, kuin hukkuva oljenkorteen, että JOSPA se nyt olisi tässä…toivo elää edelleen, nyt lapsilla asiat tällä hetkellä hanskassa
kirjoituksesi oli ajatuksia ja toivoa herättävä, kiitos siitä!
Aina saa olla selittämässä, miksi ei syö lihaa, miksi karkit ym. joissa on liivatetta eivät sovi, mitenniin kasvisruoka ei ole yksipuolista, miten ihmeessä pärjään kesäisin kun en voi grillata ym. ym. ym.
Tupakointi joissakin piireissä on out, mutta se juominen…