Nuori tahtoisi lopettaa juomisen

Hei, tämä on virallinen tunnustukseni, muualla en kehtaa sitä näet esittää. Olen 21v nuori mies joka on kyllästynyt sekoiluunsa alkoholia juodessa ja siksi päättänyt lopettaa kyseisen leikin ennen kuin se lopullisesti karkaa lapasesta. Ongelmat alkoivat 18v-synttäreiden jälkeen jo ja aina sattuu jotain, kun annoksia on liikaa. perus hankaluus on se, että juon aina liikaa. Juomiskertoja pystyn vähentämään ja halutessani voin olla ”säästölinjalla” illan, mutta kontrollin menetyksiä tapahtuu silti aivan liikaa ja ennakoimattomasti, mm. Riitelyä, sotkemista, turhia avautumisia, rappukäytävän lasiovi, portsarin otsa ja tunteet, epäkohteliaisuus, ilmainen viina, rahanmeno ja hyvä nahkatakki, muutamia määräisiä ja epämääräisiä mainitakseni. Olen ilmeisen pahapäinen juovuksissa, pään sisällä kuohuu yliherkällä ja empaattisella mutta introvertilla ja äärimmäisen epävarmalla ihmisellä aivan liikaa selvinpäinkin, joten lienee sinällään normaalia, että tunteet, joita alkoholi nostaa pintaan ovat vähintäänkin negatiivisia ja haitallisia. Olenko minä alkoholin ongelmakäyttäjä, voiko tuon perusteella sanoa että kohtuukäyttö ei tule onnistumaan kohdallani lainkaan ja missä menee raittiuden raja, kauanko pitää siis olla juomatta että voi pitää itseään raittiina ihmisenä? Ensimmäiseen kysymykseen taidankin tietää jo vastauksen, en vain koskaan ajatellut että 21-vuotiaana esittäytyisin tuolla termillä. Ehkä parempi kuitenkin, että pohja tuli vastaan nyt, eikä silloin kun elämästä on mennyt jo vuosikymmeniä dokatessa…

Moikka Nowhereboy!

Tervetuloa palstalle! Minäkin olen melko uusi täällä, rekisteröidyin eilen. Sitä ennen kyllä lukenut keskusteluja.

Tilanteesi kuulostaa kovin tutulta. Hyvä että olet jo noin nuorena alkanut pohtimaan alkoholin käyttöäsi.

Sitä ei kai voi etukäteen tietää onnistuuko kohtuukäyttö vai ei… omalla kohdallani olen jo useamman kerran todennut, ettei onnistu. Joten päätin nyt lopettaa kokonaan. Minulla on tuolla myös oma ketju, käy lukemassa, sinne oli jo tullut kivasti vastauksia.

Tsemppiä juomattomuuden alkutaipaleelle! Kirjoittele tänne aina kun siltä tuntuu, omalla kohdallani voin sanoa että olen jo nyt saanut apua ja hyviä neuvoja täältä.

Heippa Nowhereboy!

On lämpimän onnittelun arvoista, että tiedät pohjan tulleen vastaasi juuri nyt nuorella iälläsi. Siitä on hyvä ponnistaa ylöspäin. Kysyt, missä menee raittiuden raja. Minusta sen rajan yli on päästy silloin, kun ensimmäinen raitis päivä on takana ja on halu pysyäkin raittiina.
Tapasin aivan hiljattain AA-palaverissa alkoholistin, joka oli tullut ensimmäiseen palaveriinsa juuri sinun iässäsi ja saanut olla siitä päivästä alkaen jo pitkään raittiina. Sinulla on sama mahdollisuus, jos haluat mukaan vertaistukea tarjoavaan toveriseuraan.

Kohtuukäytön onnistumiseen eivät kertomasi tavat viittaa, ja kyllästyminen toilailuusi on riittävän hyvä syy lopettaa dokaaminen. Palaverien osoitteet löydät osoitteesta aa.fi/

Muistakin apua tarjoavista tahoista löydät tietoja yläpalkin kohdasta MISTÄ APUA?

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

Nuori, tahtoisit lopettaa. Lopeta! Hae apua!

Alkoholistiksi tullaan juomalla ja itsepetoksella. Jos nyt älyät lopettaa 21-vuotiaana niin tee se! Älä jää odottelemaan olisitko 15 vuoden kuluttua alkoholisti vai et. Ota vastuu itsestäsi, lopeta juominen ja pelasta itsesi kun vielä voit.

Minusta ei pitänyt koskaan tulla alkoholistia. Sinun iässä en vielä ymmärtänyt, että näin voisi minulle ikimaailmassa käydä. Lopeta siis kun kerran haluat sitä. Älä kuuntele muita, jotka sanovat sulle ettet sinä mikään alkoholisti ole ja voit juoda kuten muut. Pysy juomatta.

Komppaan kyllä edellistä. Vaikka itse olen 23 vuotias ei ole itselläni epäilystäkään, etteikö alkoholismi olisi puhjennut. Todella nopeasti kun jälkikäteen miettii ja oma juomiseni ei ole ollut koskaan “normaalia”. Hyvällä ja huonolla menestyksellä 3 minnesota-mallin hoitoa takana ja viimeisen vuoden aikana raittiutta saanut. Enimmillään 3kk ja lyhyempiä pätkiä, mutta on se rumba samanlaista aina kun aloittanut ja myös pahempaa kuten voin omasta ja muiden kokemuksesta todeta. Tuurimaista ehkä raittius on väärä sana niihin… On myös löytynyt tunne puolelta ja muutenkin kipeitä asioita. Tunne-elämän sairaus kun on ja tosiaankin juominen on vain yks osa tätä. Kaunistelematta ja suoraan sanon, että kyllä toi alkoholismia on. Eli asia jolle pitäisi jotain tehdä. Määrälliset pointit voi unohtaa eikä niillä kerroillakaan niin suurta merkitystä vaan sillä mitä tapahtuu kun alkaa juoda tai kun ei juo. Miten se vaikuttaa minuun. Jos poikkeuksetta tollasta härdelliä on niin… Niimpä. Koomisen ristiriitasta kyllä vaikka itse saanut hyvät ohjeet ja työkalut raittiille tielle niin aina skitsomaisesti se juotattava olotila on hiipinyt ja paw. Eli silleen ehkä väärä jakamaan vertaistukea, mutta kokemusta ja tietoa mikä joinain aikoina toimi (mulle hetken) on.