Heippa!
NYT RIITTI
Päätin kirjoitta tänne pelaamisestani , koska haluan lopettaa kokonaan nyt kun se on vielä helpompaa ja nyt kun minulla on vielä koko elämä edessä. ( olen vasta 20v )
Kun täytin 18 kiinnostuin netticasinoista. Ensimmäinen vuosi sujui suht maltillisesti ja pelasin silloin tällöin muutaman kympin huvikseni. Sitten kuitenkin jossain välissä pelaaminen karkasi käsistä. Aloin hävitä n. 100 e kerralla. Aina kun sain palkkaa pelasin siitä sen 100e koska ajattelin minulla olevan varaa nyt kun on hieman “ylimääräistä”. Pelasin rahoja jotka oli tarkoitettu aivan muihin asioihin ja jouduin jatkuvasti valehdella äidilleni ja silloiselle tyttöystävälleni. Jouduin ottamaan välillä pikavippejä jottei minun tarvinnut perua kavereiden kanssa suunniteltuja reissuja ynnä muuta.Häpesin asiaa paljon , mutta silti uskalsin kertoa äidilleni pelaamisestani. Hän suhtautui asiaan hyvin ja auttoi minua lopettamaan. Lopetinkin pelit muutamaksi kuukaudeksi. Sitten kuitenkin ratkesin pelaamaan kun elämässä tuli vähän alamäkeä kun minulle hyvin tärkeä isoisäni kuoli , ja tyttöystävän kanssa tuli ero. Tajusin silloin että pelaan paetakseni tosimaailman ikäviä asioita.
Pelaan kyllä joskus myös niinsanotusti " iloon " kun olen saannut jostain ylimääräistä rahaa tai kun on muuten vaan hyvä mieli. Useimmiten pelaan kuitenkin suruun ja toivon että kenties suuri voitto piristäisi mieltäni tai ratkaisisi ongelmani. Näin ei kuitenkaan koskaan ole käynnyt… aina olen hävinnyt ja sitten on vain sattunut enemmän ja enemmän. Usein minusta tuntuu että monet elämäni ongelmista johtuvat nimenomaan uhkapelaamisesta. Olen monta kertaa vannonut lopettavani , enkä pelkästään itseni takia. Minua sattuu valehdella läheisilleni ja pelkään menettäväni tyttöystäväni jos hän saa tietää pelaamisestani. Joka kerta kun pelaan minusta tuntuu että teen väärin äitiäni ja tyttöystävääni kohtaan. Minun on pakko lopettaa. Jossen tee sitä pilaan vielä elämäni. Olen nyt 2 vuotta elänyt valheessa ja 2 vuotta tuhlannut rahaa pelaamiseen , kun olisin voinnut käyttää kaikki nuo rahat nauttiakseni elämäni parhaista vuosista. Joka päivä mietin miten paljon enemmän olisin voinnut nauttia elämästä ja miten paljon olen valehdellut ja miten paljon tuskaa olen pelaamisen takia tuntenut. Olen itkenyt ja huutanut asian takia kymmeniä kertoja… mutta nyt riittää. Vielä ei ole tapahtunut mitään peruuttamatonta. Velkoja ei olekuin muutama sata euroa pikavipeistä ja vietän tällä hetkellä välivuotta ennen opiskelemaan lähtöä, joten aikaa on tienata rahaa sillä asun edelleen äitini luona ja minulla on osa-aikatyö.
Pyydän teiltä: AUTTAKAA MINUA. Auttakaa minua ymmärtämään että pelaamisesta ei seuraa kuin tuskaa. Auttakaa kuitenkin myös ymmärtämään , että vielä on mahdollisuus päästä irti, ja että vielä on mahdollisuus korjata virheet.Toivottavasti saan täältä tukea päätökselleni lopettaa uhkapelaaminen lopullisesti. Jo pelkästään tämä kirjoittaminen auttaa paljon. 
otin avosylin myös vinkkejä vastaan. Olen kyllä sulkenut kaikki pelitilit ja asentanut selaimeen jonkinlaisen uhkapelisivustojen filtterin. Mutta siltikin… nettikasinoita löytyy aina lisää ja sen filtterinkin voi kytkeä pois päältä. Miten voin varmistaa etten päädy enää heikkoina hetkinä pelaamaan?
Kiitos jo valmiiksi!
Olet tehnyt viisaan päätöksen! Ja toivon koko sydämestäni että onnistut siinä!
Jos sinulla on estoohjelma tietokoneella, anna äiti laittaa sinne salasanan joten et pysty itse muokkamaan sitä. Tarvittaessa voit antaa pankkitunnuksetkin jollekin muulle.
Olet viisas kaveri kun tässä vaiheessa hoksasit että pelit eivät sovi sulle. Tällä on paljon tarinoita siitä miten sulle käy jos jatkat pelaamista. Mutta on täällä tarinoita siitäkin että tästä voi selvitä.
Olet oikealla tiellä ja uskon että sinulla on hyvät mahdollisuudet päästä tästä eroon! Tsemppiä!
Hanki myös ulkopuolista apua.
Kokemus pelaavasta miesystävästä, joka oli aina tosi rehellinen ja avoin, ja sitten totutti kaikki muutkin siihen omaan pelaamiseen ja oppi valehtelemaan lisää ja väittämään että pelaaminen on hallussa.
Pelaaminen vaikuttaa paljon muuhunkin, kuin vain raha-asioihin, ne johtaa valehtelun kierteeseen. Aina on jokin salaisuus. Joko se että on pelannut, tai se että haluttaisi pelata…
Pyri pääsemään salaisuuksista eroon, se on hyvä alku. Mutta muista että kaikki kenelle ongelmasta kerrot, ei aina osaa siihen suhtautua a) riittävällä vakavuudella tai b) järkevän maltillisesti,
siksi suosittelen lisäksi jotain asiantuntijaa kuten tämä vertaistuki, tai peluuri, tai nämä päihdehuollon ihmiset ja mitä löydät omalta paikkakunnaltasi. Älä jää yksin, ja aina kun saat itsesi olemaan suora ja rehellinen se on tosi hieno asia. Ja pääasia että on rehellinen itselleen, mutta pelaamisen kanssa se ei aina riitä koska onhan se helppo myöntää peliongelma, mutta samassa sen jo kiertääkin jollakin konstilla. Mun miesystävä käytti ainakin rehellisyyttään saadakseen lisää peliaikaa. Kun muisti tokaista aina silloin tällöin “tulipahan pelattua” niin mielestään oli ollut rehellinen ,mutta lisärehellisyyttä olisi että kuinka paljon se harmitti ja kuinka paljon meni oikeasti. Ja mitäpä se minulle kuuluikaan, mutta käytti minua siinä hyödykseen kyllä. Ja menneistä on turha olla syyllinen, koska tulevaisuudessa voi korjata, menneitä ei voi silti muuttaa .
Ja ihan hyvin voi ottaa riskin että menettää kaikki läheisensä, mä uskon että ne jäävät ketkä oikeasti kestävät sen todellisuuden. Jos ei joku kestä todellisuutta, niin on sama valehteleeko sille, koska aina valehtelu tuntuu ja sen tuntee vaistolla. Kaikki ketkä ei hyväksy todellista sua, niin joutaakin mennä, koska ongelman hoitaminen on tärkeämpää kuin kynsin hampain pitää kiinni kulisseista.
Hei nuori ongelmapelaaja! En tiedä oletko lukenut minun ketjuani jonka aloitin 17-vuotiaana. (löytyy nimimerkillä). Tällä hetkellä olen 22 ja ei se pelaaminen ole edelleenkään helppo juttu. Paljon harvemmin pelaan kuin ennen mutta summat saattaa olla suurempia. Toivon että sinulla on ystäviä jotka ymmärtää riippuvuuttasi! Minulla onneksi oli sellainen, vaikka suurin osa vain nauroi ja pilkkasi. Tilanteesi on kuitenkin vakava ja toivon että sinä ja läheisesi ymmärtävät sen. Sillä vaikka summat nyt on pieniä niin ajan myötä ne kasvavat ja voivat olla todella suuri ongelma! Oma neuvoni on täysi pelikielto. Olin yli vuoden sellaisella kunnes sorruin. Sen jälkeen ollut pienempiä taukoja. Peliriippuvuus on, ikävä kyllä, todennäköisesti elämäsi ajan sinussa ja se pitää tiedostaa. Toivon kuitenkin sydämestäni että löydät ratkaisun peliriippuvuutesi! tsemppiä matkaan!
Ja ihan hyvin voi ottaa riskin että menettää kaikki läheisensä, mä uskon että ne jäävät ketkä oikeasti kestävät sen todellisuuden. Jos ei joku kestä todellisuutta, niin on sama valehteleeko sille, koska aina valehtelu tuntuu ja sen tuntee vaistolla. Kaikki ketkä ei hyväksy todellista sua, niin joutaakin mennä, koska ongelman hoitaminen on tärkeämpää kuin kynsin hampain pitää kiinni kulisseista.
[/quote]
Voi voi miten ajattelematonta kirjoittelua, näinä päivinä vietetäänkin monissa paikoissa asunnottomien yötä.
Miten asunnottomuus tähän liittyy?
Tarkoitan että jos saa ihmissuhteet pysymään ainoastaan olemalla muuta kuin on, niin kannattaisiko pyrkiä mieluummin totuuteen.
Jos mä vaikka seurustelen jonkun kundin kanssa, joka luulee mua yksisarviseksi, ja jättää mut sitten kun kerron että en olekaan yksisarvinen oikeasti. Tai on jättämättä. Niin miten se liittyy asunnottomuuteen?
Pointtini oli että itsensä hoitaminen on tulevaisuuden kannalta tärkeämpää, kuin kulissien vaaliminen.
Mä en tajua, miten se asunnottomuus liittyy mitenkään siihen:D
No voihan se olla että olet niin nuori ja kypsymätön ettet tajua.
Toinen voi joutua taloudellisesti epätoivoiseen tilanteeseen jos puoliso onkin sitä sorttia ettei haluakkaan ymmärtää, auttamisesta puhumattakaan.
Pelaamisen takia moni parisuhde on kariutunut, niistä täällä harvemmin kerrotaan. Harmi sinänsä.
Joskus täältä saa sellaisen illuusion että läheiset aina alkaa vaan paapomaan.
Mut kun tosielämässä se ei aina mee niin, siks hienovaraista varovaisuutta noiden “neuvojen” suhteen.
Ettei joku epätoivossaan uskoisi ja joutuisi vielä pahempaan pulaan.
Aha, siis siitä oli kyse.
No mulla on eri asia, koska en pidä parisuhdetta tärkeämpänä, kuin yleistä hyvinvointia.
Jollakin parisuhde on tärkeä.
Itse olen valmis aina katkomaan parisuhteet, joiden takia en voi olla oma itseni.
Olet todellakin vielä nuori, tai sitten sulla ei oo paljon menetettävää.
Kirjoitat parisuhteista, siis etsiskelet vielä.
Mitähän miettinet 20:n vuoden päästä ?
Hyvä olo on mun mielestä aika paljon menetettävää.
Sä vissiin puhut maallisesta omaisuudesta? Mulle joku ukko tai akka tai edes niidenvälinen sekoitus ei merkitse mitään oman hyvinvoinnin rinnalla.
Jos ei suhteet toimi, siirrytään eteenpäin, eikä jäädä tuleen makaamaan. Se on minun mielipide, mutta ymmärrän hyvin että jollekin se on maailman kauhein asia, jos joutuisi eroamaan parisuhteesta. Mulle se on aina ollut pelkästään hienoa jos pääsee “riipasta” eroon jos se ei ole enää siippa vaan riippa joka estää henkisen kehityksen. Mutta tää nyt menee vähän kauas aloituksen tilanteesta, haluan korostaa sitä että se on jokaisen oma valinta, enkä yhtään väheksy aloittajan hätää.
