Nuori, menestynyt ja rapajuoppo

Otsikon kolme sanaa ovat sanoja, joilla uskoisin lähipiirini minua kuvailevan.

Omasta mielestäni en tosin ole nuori enkä menestynyt, mutta juoppo tai ainakin suurkuluttaja olen kyllä.

Olen hieman lähempänä kolmeakymmentä ikävuotta kuin kahtakymmentä. Takana on yliopisto-opintoja parista eri maasta sekä mittava työkokemus erilaisista tehtävistä.

Olen viimeiset puolivuosikymmentä asunut ulkomailla ja siitä ajasta olen juonut lähes päivittäin. Toki aloitin jo ennen ulkomaille muuttoa, mutta silloin puhuttiiin ehkäpä six-packista muutamana iltana viikolla ja ehkäpä kovemmat kännit sitten viikonloppuna.

Kun ajattelen itseäni niin on lähes uskomatonta, että olen tässä tilanteessa missä olen nyt.

Kuitenkin lähes kuukausittain olen poissa töistä juomisen takia. Usein saattaa mennä 3-5 päivää niin, että juon heti kuin herään siihen saakka kun sammun jälleen illalla.

Sanoisin, että “rankkaa” juomista on takana kolmisen vuotta minimissään. Tuohon aikaan mahtuu yksi noin kuukauden mittainen raitiskausi sekä muutamia maksimissaan viikon taukoja.

Viimeisimmän kahden vuoden aikana olen huomannut tulleeni syvästi riippuvaiseksi alkoholista. Tärisen noin yhdeksän tunnin työpäivän krapulassa ja kotona ota pari nopeaa kaljaa vielä kenkien ollessa jaloissa. Siitä sitten viinipullo tai pari ja sammumaan sänkyyn.

Usein olen myös juonut kesken työpäivän ja pastillien avulla palannut työpaikalle. Kuvittelen ettei kukaan ole huomannut. Tuloksellisesti olen ollut aina työpaikkojeni parhaita työntekijöitä.

Joskus päätän, etten juo kuin korkeintaan viinipullollisen tai vaihtoehtoisesti noin neljä isoa tölkkiä olutta. Näinä iltoina ei tarvitse unta toivoa. Usein otankin puolikkaan unilääkkeen ja aamulla herätessäni kehun itseäni sankaruudestani olla “juomatta”.

Sosiaaliset tilanteet hoidan humalassa. En välttämättä kovassa, mutta pari-kolme lasillista viiniä juuri ennen tilannetta ja sitten usein yritän ohjailla tilanteen johtamaan alkoholin nautintaan.

En ole myöskään nauttinut lomistani tai viikonlopuista useaan vuoteen. Sunnuntaina tunnen niin kovaa häpeää, että usein koko Sunnuntai menee rästitöissä tai vaihtoehtoisesti yritän taas olla ahkerampi ja tuotteliaampi kuin muut. Toki samalla juoden.

Nyt tänään. 2.7.2012 olen päättänyt lopettaa alkoholinkäyttöni. En edes usko onnistuvani, mutta aion yrittää. Tiedän, että “alkoholistin urallani” seuravaa pysäkki on totaallinen pohjakosketus. Toivon selviäväni omilla avuillani.

Olen aina ollut kilpailuhenkinen, joten yritän saada juomattomuuden naamioitua joksikin “suoritukseksi”.

Tämän foorumin lisäksi en aio tukeutua ulkopuoliseen apuun vaan yritän selviytyä asiasta yksin.

Katsotaan kuinka tulen onnistumaan. Raportoin tähän ketjuun tuntemuksistani aina silloin tällöin. Yritän olla rehellinen.

PS. Olen myös noin 5-6 vuodan aikana humalassa tuhlannut arvioni mukaan noin 50-75 tuhatta euroa rahaa erilaisiin peleihin, luksustuotteisiin, hotellihuoneisiin ym. Olen myös lihonnut varsinkin keskivartalon kohdalta.

Onko tyosi ns. tietotyota jonka pystyt hoitamaan etatyona? 3-5 paivan putket eivat liene muuten mahdollisia olettaisin?

Oletko miettinyt sita pystyisitko arvostamaan esimiestasi mikali han olisi kaltaisesi? Pystyisitko sanomaan hanelle mikali hanella olisi samat ongelmat kuin sinulla eli olisi esim. poissa toista selkeasti juomisen takia, kavisi juomassa keskella paivaa ja epatoivoisesti pureskelisi pastilleja jne. peittamaan orastavan hiprakan. Kenties alaisesikin ansaitsevat kunnollisen esimiehen?

En nyt ole missaan asemassa neuvomaan ketaan, mutta mielestani juomattomuus / raittius ei ole mikaan kilpailu. Haaste se kylla on mutta mielestani tuo asemoi tilanteen eri tavalla kuin raittiuden miettiminen kilpailuna: onko sinun raittiutesi parempaa kuin x:n raittius?

No silla ei ole valia, koska raittius on arvokasta jo sinansa ilman mitaan kilpailuasetelmaa. Mutta se onko sinusta vastaamaan itsellesi asettamaan haasteeseen, etta olet juomatta onkin eri asia. Kilpailu paattyy ja sitten kun olet mielestasi/mielessasi ‘voittanut’ ryhdytkin juomaan uudelleen (kenties - toivottavasti et), mutta jos haasteena on olla paiva kerrallaan selvinpain siina ei olekaan definiittista loppua.

Olen itsekin dokannut elamani aikana melkoisen summan rahaa, tieanannut yli 6-figs per vuosi ja olen ollut monella tavalla varsin etuoikeutetussa asemassa monen asian suhteen elamassani. Se mika ensimmaisena pitaa tajuta on se, etta raha ei kuitenkaan auta sinua alkoholismista eroon pyristelyssa (tai toki auttaa sinansa kun voit hakeutua maksulliseen hoitoon jne.) mutta mikali et itse oikeasti paata sita, etta nyt loppui dokaaminen niin ei se varmasti lopukaan. Rahalla et voi ostaa itsellesi selkarankaa juomisen lopettamiseen.

Kavi sitten kalliit hoidot tai mita tahansa lapi. Kaikki alkaa sinusta itsestasi ja niin sanotusti the buck stops with you.

Onnea raittiuden tiellasi.

.

Ei ole etätyötä. Toki joskus työskentelen kotoa käsin. Pe-Su on kolme päivää ja usein se menee perjantaina iltapäivästä Su-Ma aamuyöhön. Sitten viikko täristään ja iltaisin ollaan humalassa.

Olen ja en.

Valitettavasti muiden mielestä hoidan työni kelvollisesti. Itse tiedän, ettei näin toki ole.

Niin. Ajattelin nyt ottaa tässä itseäni niskasta kiinni ja “kilpailen” juomista vastaan. Itseasiassa toivon joskus pystyväni juomaan lasillisen viiniä tai saunaoluen. En tiedä tuleeko onnistumaan. Lukemastani päätellen ei.

En tiedä ymmärsitkö oikein. Tarkoitin lähinnä että jatkuvat tyhmyydet, joita tulee kännipäissään tehtyä harmittavat. Niillä rahoillakin voisi tehdä jollekin muulle jotain hyvää tai vaikka viedä matkoille.

Kiitos.

Kiitos viestistä. Uskon myös, että lopettaminen on ainoa tapa - valitettavasti.

En ole koskaan tykännyt näissä keskusteluissa nöyryyden ja nöyrtymisen julistuksesta, mutta tosiasia on ettei tähän sotaan pidä lähteä uhmakkaalla mielellä. Ja kuten Recovalc sanoi, raitistuminen ei ole suoritus eikä maaliin päästä koskaan. Välietappeja sen sijaan on useita. Niiden saavuttamisesta voi olla ylpeä.

Pessimiseltä vaikuttavasta viestistäni huolimatta toivon sinun onnistuvan. Tervetuloa mukaan, JuoppoAbroad.

Eipa kesta :wink:

Edit: OK quotet menivat pain harakan anusta - pitaa lukea tuo quote loytaakseni kommenttini :slight_smile: Sorry…

Täysin samaa mieltä. En pidä itseäni hyvänä työntekijänä - tai tiedän pystyväni huomattavasti parempaan.

Anonyymilla nettisivustolla :smiley: Pidän tätä alkuna ja koska uskon, että useat ovat tilani huomanneeet niin uskon heidän myös huomaavan parannuksen mikäli tulen onnistumaan.

Tervetuloa joukkoon JuoppoAbroad,

Olet tehnyt hyvän ja rohkean päätöksen kun kirjoitit tänne ja myönsit että sinulla on ongelma, itselleni kynnys kirjoittaa tänne oli iso, mutta tuntui että ensimmäisen kerran tein jotain ongelmalleni kirjoittamalla ja kertomalla tarinani.

Tapoja lopettaa on monia ja toivottavasti löydät sen omasi. Itselleni vertaistuki täällä on tärkeä asia. Aion hakea apua myös A-klinikalta jossa ei toivottavasti edes mainita sanaa kohtuukäyttö. Sitä on yritetty, usein, eikä niistä yrityksistä ole menestystarinoita kerrottaviksi.

Tänne on hyvä kirjoittaa tuntemuksiaan rehellisesti vaikka raittiuden tiellä joskus kompuroisikin

Raitista ja aurinkoista päivää,

Kitty

No enpa minakaan suureen aaneen ole koko maailmalle julistanut, etta taidanpa olla niin perso alkoholille etta olen alkoholisti :wink: Toki tasta tietavat ‘laheiseni’, mutta ei minulla ole tarvetta huudella suureen aaneen koko maailmalle omista ongelmistani. Jo se, etta myontaa itselleen ongelman olemassaolon ja yrittaa korjata asianlaittaa tuntuisi olevan enemman kuin moni asialle ikina tekee. Valitettavasti nain se vaikuttaisi olevan.

En tieda miten asianlaita on ollut sinulla, mutta itselleni oli melkoisen helvetillinen paikka myontaa olevansa alkoholisti - alkoholisti siina mielessa, etta se on ongelma minulle ja aiheuttaa ongelmia seka itselleni etta laheisilleni vaikken kenties ns. klassisessa maaritelmamielessa tayttanyt rapajuopon / alkoholistin tunnusmerkkeja. En vetanyt viinaa siihen tyyliin, etta olisi oksennellut verta tai jotain muuta vastaavaa. Yhta kaikki ongelma se oli ja sen asian tajuaminen vei oman aikansa.

Kenties en ole penaalin teravin kyna ja siksi tuon tajuaminen kesti :wink:

  1. päivä menossa ja koko homma mennyt melko kivuttomasti. Pisaraakaan en ole ottanut, enkä meinaa ottaakaan.

Hieman kuntoillut. Syönyt hyvin. Nukkunutkin parin ensimmäisen yön jälkeen hyvin. Kokonaisuudessaan mennyt huomattavasti helpommin kun mitä uskoin.

En tosin vieläkään lue alkoholismia niinkään “sairautena”, kuin monet muut juopot. Syöpä on sairaus - alkoholismi on omien tekojensa summa, josta pääsee eroon sillä ettei juo.

Uskonko, että nuo teot eivät jälleen kasaantuisi keoksi ja siten alkoholismiksi - sitä en tiedä enkä ajatellut kokeilla, mutta sairautena ja kommentteina, kuten “en voi sille mitään” en tätä näe.

Tähtäin 8/100. Se on ensimmäinen etappi raitistumiseen.

Tervetuloa kaikenkirjavaan porukkaan myös minun puolestani. Toivon todella, että pääset raittiiseen elämään kiinni, ennen kuin menetät kaiken tuon aikaisemmin kuvaamasi “hohdokkaan elämän”. Omalla kohdallani olen kuluneena 38 vuotena tehnyt vain muutaman vuoden oikeaa työtä ja vasta raitistuttuani opiskellut itselleni ammatin tai oikeastaan pari. Silti tämän asian kanssa, olemme juuri samassa tilanteessa molemmat. Yksi ryyppy liikaa, tuhat liian vähän.

Jotenkin toivon, että tutustut näihin kirjoituksiin täällä ja tulet toteamaan, ettei alkoholilla ole enää mitään annettavaa sinulle, päinvastoin. Mitä tuohon viimeisen lauseesi ensimmäiseen etappiin tulee, niin aikaisempiin kokemuksiin peilattuna, ei ole ongelmaa ennen päivää 100. Paljolta itseäsi säästät, jos muutat “tavoitteesi” koskemaan tätä päivää, se meinaan on paljon kovempi saavutus alkoholistille, kuin tuo mainitsemasi 100.

Toivon sinulle kaikkea hyvää. Jatka kirjoitteluasi täällä ja tulet kokemaan erinäisiä oivalluksia elämäsi suhteen. Toivottavasti yksi niistä on se, ettet oikeasti tarvitse alkoholia mihinkään. Tsemppiä!