Kirjoittamisen aloittaminen tuntuu vaikealta. Syitä tähän on monia ja uskon niiden rivien välista rakoilevan, joten sen johdosta en niistä tähän alkuun listaa rustaa.
Olen kahdenkymmenenviiden elinvuoden rajapyykkiä kolkutteleva nuori mies ja pahasti viinakoukussa. Parisuhde ja perhe pysyy toistaiseksi koossa. Kaverit ovat rapajuoppoja opiskelijoita tai muuten syrjäytyneitä, ja iso osa ongelmaani; ilman ryhmäpainetta pysyn raittiina, sen alla murrun heti juomaan ja juomatavat ovat holtittomat. Putkea ei tee mieli lopettaa edes oman hengen uhalla.
Haluan päästä kokonaan kuiville ja pyytäisinkin teiltä tukea ja apua. Tarvitsen elämääni tervettä ja mielekästä tekemistä juomisen tilalle. Myös tuntuu että vanhan kaveripiirin blokkaaminen elämästä on välttämätön askel. Olen miettinyt saliharrastusta tai muuta sellaista himokuntoilua ja otan vinkkejä vastaan. Antabuskokemukset myös kiinnostavat.
Hyvä että kirjoitat etkä vain haudo päässäsi ongelmaasi. Elämäsi muutokseen tarvitset, niin kuin kirjoitatkin, raittiuden. Sen jälkeen voit valita itsellesi sopivia tekemisiä aivan valintasi mukaan. Vakaa uskoni on, että näin päin toteutettuna elämän tervehdyttäminen on vahvemmalla pohjalla kuin yrittää raitistua hyvienkään harrastusten tai miellyttävän työn avulla.
Raitistuttua juomakaveripiiri houkuttelee mukaansa, mutta luopuu aika pian seuransa tarjoamisesta.
Antabuksesta tai muistakaan kemiallisista raitistumiskeinoista minulla ei ole riittävää kokemusta kertoakseni sinulle niistä mitään. Uskon, että saat täältä niistäkin kokemusperäistä tietoa.
Oma raittiuteni perustuu AA:han ja sen toveripiirin tarjoamaan vertaistukeen. Suomen aa:n kotisivuilta löydät tietoja palavereista ym.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Minulla on antabuskokemuksia monessa eri vaiheessa. Muistaakseni ekaa kertaa olin antabuskuurilla vuonna 2009.
Se lääke saa monesti alussa mahan hiukan sekaisin, mutta se menee aika nopeasti ohi. Sitten pian tulee se helpotuksen tunne, että ei voi juoda eli ei tarvitse itse päättää sitä, että pitäisi juoda esim. mainitsemasi ryhmäpaineen vuoksi. Viinanhimoa se ei vie, mutta sitä sinulla ei kertomasi mukaan ole muutenkaan ilman ryhmän painetta.
Jos lääke kiinnostaa, niin kannattaa siitä puhua päihdehoitajalle tai lääkärille. Itsellä riitti, kun kerroin, että menee alkoholia liikaa ja haluan antabuksen. Kuurin aikana seurataan maksa-arvoja, kun joillakin ne nousee kuurin aikana.
Antabuksen kanssa ei missään nimessä saa juoda alkoholia ja se pitää pitää kuurin aikana mielessä. Juominen kuurin aikana voi olla kai jopa hengenvaarallista.
Antabus tosiaan vapauttaa siitä ryhmäpaineesta myös siksi, että kun sanot kavereille olevasi Antabus-kuurilla, eivät he montaa kertaa jaksa sinua mukaansa houkutella. Myös omalla kohdallasi saat siitä ikäänkuin henkisen helpotuksen koska tiedät ettei nyt pysty juomaan, niin sitten seuraava tunne onkin helpotus siitä ettei tarvitse juoda.
Alkuun tosiaan pari päivää on maha vähän sekaisin mutta sitten menee ohi. Siitä eteenpäin se on sitten ylläpitoa, eli nappi naamaan joka aamu niin et pysty ainakaan viikkoon juomaan. Antaa siis aikaa ajatella. Maksakokeissa ravaat alkuun vähän tiheämmin mutta lopulta tyyliin kerran puolessa vuodessa.
Mutta raittiuspäätös lähtee sinusta itsestäsi. Sitä ei voi pillereillä saada aikaiseksi. Mikäli janottaa niin silloin pitää juoda. Vasta siinä vaiheessa kun todella päätät haluavasi elää raitista elämää, retkahduksista huolimatta, on onnitumisen mahdollisuus korkea. Mutta tässäkin asiassa on sitten kaikki keinot sallittuja.
Terveisin: Vasta 2,5 viikkoa Antabuksen voimalla selvinpäin.
Ensimmäisiä raitistumisyrityksiä tein kutakuinkin sinun ikäisenäsi. Oli tuntunut jo tuolloin vahvasti, että alkoholi on elämässäni isäntä eikä renki ja tiesin, että kyseisen litkun kanssa menee vähän turhankin lujaa. Varsinaisia putkia en harrastanut, mutta kerran kaksi viikossa tuli säännöllisesti vedettyä sellaiset kännit, että muisti meni lähes aina. Kutena arvata saattaa niin tuolla touhulla oli myös todella ikäviä seurannaisvaikutuksia moneen asiaan.
25-vuotiaana minulla oli vilkas sosiaalinen elämä ja kaikki kaverini joivat. Minä ehkä eniten kaikista. Muutamien viikkojen raittiusjaksoja sain vedettyä läpi pitkin hampain. Ryhmäpaine oli kuitenkin kova. Joku aina soitteli ja kyseli juomaan. Ratkeilin ja se oli taas menoa. Selvinä kausina elämä tuntui tylsältä ja oli tunne, että jotain puuttuu kun ei mennyt juomaan.
Nyt 14 vuotta myöhemmin alkoholi on jäänyt spontaanisti pois. Kerrasta sitä en saanut poikki, enkä kymmenistäkään kerroista. Aika pitkä ja kivinen tie tuli kuljettua, että sain viinasta edes jonkinlaisen niskalenkin. Sosiaalinen elämä on kaventunut ja noista nuoruuden ajan juomakavereista on moni jo kupsahtanut.
Mikäli kaveripiirisi koostuu kunnon hevijuusereista niin raitistuminen voi olla hyvinkin haastavaa. Jos onnistut lopettamaan juomisen niin kaveripiiri tulee harvenemaan huomattavasti, mutta se on hinta joka on maksettava, jos haluat totaalista muutosta elämääsi. Kyse on kuitenkin omasta hyvinvoinnista.
Alkuun pääsemisessä auttaa parhaiten, jos välttää kaikkia tilanteita joissa on aiemmin tottunut tarttumaan pulloon.
