Nuorena alkoholisoitunut, aivan holtiton! Apua!

Olen vasta 23-vuotias ja tuntuu niin pahalta myöntää mutta en osaa käyttää alkoholia kohtuullisesti.
Tätä viestiä kirjoittaessani ajatukset hyppivät ristiin rastiin ja tuntuu etten saa niistä kiinni.
En osaa ajatella järkevästi ja pukea ajatuksiani paperille johdonmukaisesti joten lähestyn asiaa aiheittain:

Minä itse:
Olen 23-vuotias, uudelle paikkakunnalle muuttanut nuori nainen joka juuri aloitti uudessa työpaikassa. Ei kuitenkaan järin suurella menestyksellä sillä vain kuukauden työssäolon jälkeen hain sairaslomaa. Minulla todettiin poskionteloiden tulehdus ja sain 2 päivää sairaslomaa. Eihän se tietenkään estänyt minua juomasta ja tissuttelin sairauspäivät kotosalla. Heti kun sairauslomani päättyi riipaisin perään kunnon kännit, kävin lähistöllä sijaitsevassa kuppilassa enkä muista miten päädyin omaan sänkyyni nukkumaan.

Puoliso ja arki: Ns. uusi puolisoni on mitä rakastavin ja hellin ihminen. Hän on minulle 100%:sen rehellinen ja niin minäkin kaikessa… hmmm. Jos ei nyt oteta huomioon alkoholin(!!!) käyttöäni… Puolisoni rakastaa minua ja arkemme sujuu erittäin hyvin. Aina kun en ole illassa töissä teen ruoan valmiiksi meille ja nautimme yhdessä hyvästä ruoasta ja sen jälkeen yleensä saunasta ja elokuvista. Käymme myös lenkillä ja kuntosalille monesti viikossa yhdessä. Niin tässäpä ne hyvät puolet. Monesti sitten keksin tekosyitä kun en jaksa lähteä salille tai lenkille, olen edellisenä iltana tietenkink juonut muutaman lasin viiniä ja olo on veltto… Puolisoni on jo huomannut jotain alkoholin käytöstäni mutta olen saanut asian sivutettua puhumalla. Mutta luulen etten siinä onnistunu enää pitkään. Ja lukijat, älkää luulko että siksi nyt tänne sivustolle avaudun. Että syyni olisi se että puolisoni on ehkä huomannut jotain. Syyni on se että olen itse huomannut juovani liikaa ja että puolisoni ansaitsee enemmän. Normaali arkemme sujuu hyvin. Käyn töissä ja kuten jo mainitsin teen ruokaa ja pesen pyykit. Ehkä yritän kompensoida omaa alkoholin käyttöäni sillä että olen erityisen hyvä “pikku-vaimo”. Ei sillä… rakastan ruoanlaittoa ja kodin siistinä pitämistä. Ehkä se onkin ainut asia mihin voin vaikuttaa oman elämäni hallinnassa. Pidän kodin siistinä ja lämmintä ruokaa pöydässä koska en hallitse omaa elämääni…

Perhe
Minulla on rakastava perhe. Vanhempani ovat eronneet ja äitini on hyvin läheinen minulle. Hän ei käytä alkoholia juuri ollenkaan ja on ollut avoimen huolestunut alkoholin käytöstäni. Kuitenkin nyt uuden parisuhteeni myötä hän luulee kaiken olevan hyvin ja näin tietenkin asian hänelle asian esitän. Totuus kuitenkin on että heti kun puolisoni silmä välttää olen juomassa nurkan takana. Tätä siis tapahtuu vain viikonloppuisin. Nykyisis äitini luulee että minulla menee hyvin ja että puolisoni pitää minut kaidalla tiellä, ja että opiskeluaikojeni juomingit ovat taaksejäänyttä elämää. Mitä taas isääni tulee häneltä saan vaihtelevia reaktioita. Hän itsekkin juo satunnaisesti reilusti ja toitottaa omia viisauksiaan minkä kerkeää. En kuitenkaan ole hänelle katkera sillä tiedän hänen rakastavan minua.

Nyt tämän vuodatuksen kirjoitettuani haluaisinkin kuulla teidän kokemuksianne. Ja varsinkin nuorilta. Ja tietysti keneltä vain joka osaa tähän kirjoitukseeni vähääkään samaistua.

Ps. Luin tekstejä täältä sivustolta ja huomasin tämän olevan lähes ainut sivusto jossa ei herjata tai mollata sitä joka osaa ongelmansa myöntää ja pyytää apua!

<3:lla Jozzukka

Moi jozzukka! Minäkin olen aika nuori vielä, joten uskaltaudun vastaamaan. :sunglasses:

23- vuotiaana itse olin hieman erilaisessa tilanteessa kuin sinä mutta päihteet kuuluivat kuvioon. Kirjoituksesi perusteella sinulla vaikuttaisi olevan perusasiat elämässä erinomaisessa kunnossa. Pidä kiinni siitä mitä sulla nyt on. Avoimuus ja rehellisyys on kaikista tärkeintä suhteessa läheisiin silloin kun ihmissuhteet kestävät sen. Jos ihmissuhteet eivät kestä rehellisyyttä ja avoimuutta, kaikki ei ole kuten pitäisi. Jos läheisesi ovat luottamuksesi arvoisia, ole sinäkin heille. Itse ajattelen kuitenkin ettei ihminen ole loppupeleissä tilivelvollinen kenellekään siitä mitä itselleen tekee. Vapauta siis se puolisosi vastuusta “pitää sinut kaidalla tiellä”, ja ota itse vastuu kaidalla tiellä pysymisestä -tai pysymättömyydestä. Se on nimittäin tärkeää jos tahtoo pitää kiinni hyvistä ihmissuhteistaan.

Piti tulla tsemppaamaan mutta tulikin tällaista ohjetta ja neuvoa. Sulla vain on niin paljon menetettävää jos homma karkaa käsistä. Se olisi sääli.

Onko sinulla joku ajatus tavoitteista juomisen suhteen? Tervetuloa joukkoon kummaan! :slight_smile:

Hyvä jos voi sanoa että olet huomannu ongelman… Se on se ensimmäinen ettei kiertele sitä vaan pystyy myöntämään vaikka itselleen.
Kaikki kannattaa käyä läpi (a.klinikat/aa ryhmät/JA vaikka pällitohtorilla).
Helpottaa joillakin…
Itse kokeillut nuo kaikki, että on tullut kokeiltua mutta ei millään hirveellä menestyksellä…
Kuitenkin.