Olen 19-vuotias ja olen juonut niin paljon, että minusta on tullut juoppo jo nuorena. Minusta ei vähentäjää enää tule, koska se ei näytä enää onnistuvan. Olin Vähentäjien puolella aluksi, mutta se on minulle lopuksi väärä paikka. Nyt haluaisin lopettaa juomisen.
Sain antabus lääkityksen jo yllättäen perjantaina. En ole aloittanut sitä kuuria, vaan ryyppäsin nyt perjantaina ja lauantaina rankasti. Tänään sunnuntaina menin kauppaan ja ostin lisää alkoholijuomaa 8 pullon verran. Kauppareissulta kun palauduin äsken kävellen, niin joku random mummo tuli vastaan ja sanoi minulle “oot hurjan näkönen”. Joo, lisäksi naama on turvonnut, silmät on punaiset ja vanha viina haisee. Vähän horjuttaa myös.
Olen pöhnässä vieläkin, kun edellisen illan viinat on vielä elimistössä liiankin hyvin. Tämä kirjoittaminen tänne on vähän työlästä tässä olotilassa. Tuntui, että tänään on pitänyt jopa oksentaa, mutta en ole tehnyt sitä vielä.
Tänä vuonna ei ole ollut kovin montaa selvää päivää…
Voimia, rohkeutta ja nöyryyttä sinulle, jotta saisit polun jossa ne päivät tulevat lähes automaattisesti selvänä ja pysyvät sellaisina koko 24 tuntia.
Jotain neuvoakseni, niin kirjoittele tännekin tuntojasi, kuten puhuisit myös ongelmastasi jollekin f2f. Kuuntele muiden kokemuksia, näkemyksiä ja poimi sieltä se oma tie, jotta se 24 tuntia raitista aikaa muuttuu jonoksi ja elämäntavaksi.
Koetan kannustaa tekemään asian suhteen jotain ja parasta on suhtautua ongelmaasi sillä pieteetillä, että se on tässä ja nyt se hetki, kun lopettamiselle on kaikki tarvittavat edellytykset. Siitä et viisastu, vaikka joisit lisää ämpärikaupalla, et tule fiksummaksi, et komeammaksi, kauniimmaksi, et älykkäämmäksi, etkä saa elämääsi mitenkään tolkkua, vaikka joisit muutaman kymmenen vuoden tuohon perään.
Mennettämisen arvoisia asioita on elämä itsessään, vaikka kuinka sitä kuvittelee elävänsä, kun saa juoda ja kokea sen humalan voiman.
Tänään on hyvä päivä raitistua ja vain sinä päätät sen, onko se oikea. Minä voin vain suositella ja kertoa, että kaikki päivät on oikeita. Rohkeutta, voimia ja nöyrää mieltä, niin siitä se lähtee.
Voin henkisesti pahoin. Tänään näin kaksi laitapuolen kulkijaa istumassa tuolla kaljapullojen kanssa. Mä ymmärrän heitä hyvin. Sääli. On ihan kamala olo…
Ne laitapuolen kulkijat tekevät samaa kuin sinä, juovat putkeen. Minäkin tein sitä ja istuin penkeilläkin ja ties missä juomassa kaikkia mahdollisia käsiini saamia juomia putken ollessa päällä. Spurguksi on pelottavan lyhyt matka, sen ymmärtää kun vanhenee. Kaikki mitä on voi kadota tuosta vain, koska mikään ei ole kovin kestävää. Terveyskin on yksi hauraimmista asioista lopulta. Ei kannata pahoinpidellä itseään liikaa, jonain päivänä tuuri loppuu ja tapahtuu jotain kauheaa.
Krapularyyppy ja ryyppyputki ovat teitä hirveään pahoinvointiin. Tiedät jo mitä ne ovat. Sitä peliä ei voi enää voittaa jahka se on niin pitkällä… Jos sen koettaa pelata loppuun, siellä odottaa surkea kuolema.
Nuoruutesi on hyvä asia. Itse olen nyt nähnyt miten kovimmatkin ajan myötä taipuvat ja muuttuvat harmittomiksi kuljeskelijoiksi tarpeeksi juotuaan. Nuorena kaupungin kovin ja keski-ikäisenä köyryryhtinen hermokimppu, jota kukaan ei ota vakavasti - surkea kohtalo. Parasta tähdätä siihen että on kova vielä keski-ikäisenäkin… ja vanhuksena…
Onnea vain päätöksestä lopettaa, päivä kerrallaan.
Alkoholismi on pirullinen juttu, koska toisaalta se rappeuttaa aika hitaasti. Nuorena voi juoda kuin sieni ja kaiken yllä on paheellista magiaa. Sitten jossain vaiheessa kova ryyppymies naksahtaa poikki. Ulkonäkö turmeltuu ja vanhuus iskee päälle ennen aikojaan, luonne muuttuu, ihminen hervahtaa ja pehmenee. Kun tämän kaiken näkisi nopeutetusti, se olisi järkyttävää katsottavaa.
Huomenna sinulla on jo paremmat välineet, kirkkaammat ajatukset ja taas päivä aikaa miettiä mitä haluat elämältäsi. Toivottavasti tuo paha olosikin on merkki sinulle jostain ja vahvistaa entuudestaan juomisen vahingollisuudesta.
Huomenta. Kirjoitin jotakin vastauksena nimimerkille “liian nuori alkoholistiksi?” Että katso sieltä, niin ei tarvitse tähän toista kertaa sepustaa. Siis minun nimimerkki “meikämanne”. (Vähän hassun tuntuinen nimimerkki, mutta yritin monta muuta, mutta olivat varattuja.) No siis olen sinun kohtalontoveri. Tosin sinä kerkisit tehdä lopettamispäätöksen pari vuotta nuorempana kuin minä. Tai teinhän minä niitä “ikuisiksi ajoiksi” lopettamispäätöksiä usemapiakin. Oikein hyvin toimivat. Joskus jopa pari viikkoa. En vieläkään käsitä, miksi ne sitten pettivät, en mielestäni tuntenut mitään viinan himoa. Muistan kerrankin, kun kävelin kadulla ja tunsin riemua, kun olin päässyt juomisesta eroon. Elämä oli hienoa, asiat kunnossa. Krapulakin oli jo suurimmaksi osaksi häipynyt. Sitten vastaan tuli kaveri, jolla oli rahaa ja oli menossa viinakauppaan. Kysyi, että maistuiisiko minullekin. Oli kuin joku olisi kääntänyt katkaisijaa aivoissa. En edes ajatellut asiaa, tuntui aivan luonnolliselta, että lähdin matkaan. Sen tähden en erityisemmin uskonut aa-hankaan, se oli taas eräs “ikuisiksi ajoiksi” lopettaminen. Jostain ihmeen syystä se kuitenkin on minun osaltani toiminut.
Kuuluisi tietysti asiaan antaa sinulle kokeneen aa-laisen viisaita neuvoja. Mutta kun en pysty selittämään, miksi tämä minulla on toiminut, niin lähde siinä sitten toisia neuvomaan! Voin vain kertoa oman tarinani. Ja kait pitäisi selittää, että “kyllä se siitä”, kun valittelit paineita. Pirustako minä sen tiedän, lähteekö sinun elämäsi selvin päinkään sujumaan kuin kusi lautaa pitkin. Eihän “normaalienkaan” ihmisten elämä aina pelkkää päivänpaistetta ole. Jos minä lähtisin juomaan, niin olisi paljon helpompi ennustaa jatko.
En tänä aamuna herännyt silmät kirkkaina, vaikka aa-kirjallisuudessa sellaista lupaillaankin. Olin kai eilen syönyt jotain sopimatonta, koska nyt vatsa murisee. Ei kuitenkaan niin pahasti, että hälyttäisin ambulanssin tai ruumisauton. Kait se viikossa rauhoittuu, sitten pitäisi lähteä “Karjalan Sanomien” lukijamatkalle Petroskoihin. Kiinalainen kirous: “Toivon sinulle mielenkiintoista loppuelämää!” Sellaista tämä raittius on joka tapauksessa minulla ollut! Tervetuloa kanssakulkijaksi!
Kiitos nimimerkki “meikämanne” tuesta! En kerkeä lukea viestiäsi nyt, koska 20 minuutin päästä pitäisi lähteä asioille!
Totta kai se sunnuntai iltakin meni juodessa. Se oli jo kaukana tissuttelusta… neljältä aamulla lopetin ja minulla olisi pitänyt olla eräs tärkeä meno aamulla. Laitoin herätyksen soimaan ja nukahdin uudestaan. No, toisaalta ihan hyvä etten sinne pikku pöhnässä mennyt.
No niin. Lääkäriltä palauduttu taas kotiin. Mielialalääkitystä nostetaan. Lääkärillä oli kyllä semmonen asenne, että taasko joku juoppo. Kyllä häpesin istua siinä, kun en tykännyt siitä lääkäristä yhtään. Lisäksi mulla on kovat ahdistusoireet, pelkään ihmisiä, kävellessä tunnen pientä tärinää. Paniikissa menin suoraan kotia ja en jaksa apteekkiin lähteä ainakaan heti.
Mietin, jos tänään menis AA-ryhmään. Ja harmittaa, kun se eräs aamun juttu jäi väliin. Huoh.
Kyllä tää elämä on nyt sekavaa, kun minua pomputetaan joka paikkaan mun ongelmien takia.
Hei. huomasin ketjusi tuossa joku aika sitten. Minun alkoholismini alkoi kehittymään juuri sinun ikäisenäsi. Nyt olen 27v. Kehottaisin sinua kyllä hakemaan juomiseesi jotakin muuta apua kuin mielialalääkkeitä, ne eivät edes toimi jos dokaa. Tosin jos sinulla on oikeaa masennusta/mielenongelmia (siis ei alkoholista johtuvia), niin silloin ne kuuluvat asiaan, mutta alkoholi niiden kanssa kumoaa vaikutuksen.
A-klinikka ja AA-ryhmät ovat hyviä aloitus paikkoja. Lueppas “viinapirun teloitus” ketjuni ensimmäinen viesti. En olisi koskaan arvannut sinun ikäisenäsi, jotta sellaista mihinkään kirjottaisin.
Tottakai se on kiva dokata ja lumoutua siittä nousuhumalan tunteesta. Mutta jo kirjottelusi perusteella alkoholi ei kovinkaan hyvää oloa sinulle tee, joten miten tehdä? Tiedät sen itsekkin.
Roimasti tsemppiä ja kyl sie osaat tehdä viisaita päätöksiä!
Mun nuoruudessa kun ryypättiin kavereiden kanssa pe-su, mentiin 2-3h yöunilla jonkun kämpiltä aamulla klo 09.00 raflaan ja mitäänhän ei ehtinyt syömään,su-iltana jo säikähdettiin omaa varjoa,tuntui että vieraat ihmiset tuijotti ja kadulla autot vainosi.Rahat oli juotu ja kaverisuhteissa mokattu ja raskaasti vitutti.Kyllä se meillä oli krapulaa.No kyllähän se ahdisti.Ja tuntui paniikkia miten saa jollakin vekselillä vähän raha-asioita kuntoon.
Kuuntele poikien neuvoja,jos haluat jotain tolkkua elämääsi.
Kun se viina itsessäänkin luo noita ahdistusoireita… toisille jo pieninä määrinä, mutta isoina määrinäi lman muuta. nimim. elämä oli jännää, kun joi paljon. Siis liian jännää.
No niin, apteekissa on käyty. Sain toisenlaista mielialalääkitystä. Apteekin vieressä on kauppa ja sinne en uskaltanut mennä, etten vaan taas ostaisi olutta tai mitään muutakaan. Nyt kun palasin kotiin, niin otin Antabuksen. Se siitä tämän illan juomisesta sitten. Mietin tänään pitkään, että jospa sitä hakisi parit lonkerot.
Ai vitsi, kun tuntuu että ihmiset tuijottaa mua tuolla kylillä…
Minulle sattui tänään ikäviä asioita ja kaljaa tekee mieli ja paljon. En halua ottaa antabusta enää… =( Just kun aloin luulla että kaikki kääntyy vielä parhain päin… AA-palaveriinkin yritin mennä, mutta siellä oli eräs ihminen jota en halua nähdä. Onneksi se se oli selin päin oveen nähden, niin se ei nähnyt mua. Hermot on kireällä.
Tunnen sen henkilön ja en halua tavata sitä. Ainakaan nyt, mä en halua nähdä sitä ihmistä. Ja, AA-palavereissa on tullut käytyä jo jonkin verran ja sinne on yhä helpompi mennä. Enää ei tunnu, että kaikki mukamas tuijottaisi. Jep, ei kalja ja viina auta mihinkään, mutta minkäs teet kun olen riippuvainen. A-klinikalla voisi käydä, kunhan saan tässä kerättyä voimia. Katkaisukin on yksi vaihtoehto, mutta vain viimeisenä oljenkortena otan sen käyttöön, jos en saa juomista lopetettua.
Tänään otin Antabusta ja lopetin sen ottamisen heti kerralla, kun alkoholistinen mieleni käskee jatkamaan juomista. Antabuksen vaikuttava aine disulfiraami poistuu elimistöstä hitaasti, joten joitakin päiviä joutuu olemaan juomatta. Haluaisin iesus vieköön lopettaa juomisen, ja olenko vain heikko luonne joka koukuttuu ns. “kivoihin asioihin” helposti?
Olen huomannut, että ryyppääminen on alkanut vaikuttaa mun muistiin, keskittymiskykyyn. Ja tiedostan myös sen, että nuorimmat alkoholidementikot on Suomessa noin kolmikymppisiä ja ehkä vähän alle…
Sinähän olet jo sillä viimeisellä rannalla ja tarvitset katkaisua, koska jo olet lopettamassa antabustakin. Minusta sunä olet perusteellisen ja pitkäaikaisen hoidon tarpeessa. Ei tuo yksin näytä onnistuvan.
Älkää olko niin kriittisiä, kyseessä on vielä aivan nuori ihminen.
En tiedä hoidoista tai muista kotkotuksista, toisaalta 19-vuotiaalle riittäisi kun vain lopettaisi. Kyllä minä itsekin 19-vuotiaana join samalla tavalla mutta menin kuitenkin armeijaankin sen ikäisenä - ja kärsin siellä kaameat kanuunat - mutta silti kävin sen läpi. 19-vuotias jaksaa enemmän kuin 40-vuotias. Ei tarvita mitään valtavia muutosprojekteja, kun ei sitä touhua ole kuitenkaan vuosikymmeniä vielä ehtinyt jatkaa.
Haluaisin sanoa melkeinpä kuin pelotuksen sanan. Tuota touhua VOI jatkaa kymmeniä vuosia, ja se on surkeaa alamäkeä koko matka. Dokaamisessa ei ole mitään romanttista siinä mielessä. Se on ikään kuin pelkurin hidasta kitkutusta. Lopullisen tuhon tulo kestää ja kestää, ja dokuvuosikymmenten aikana juoppo tekee kaikkien ympärillä olevien ihmisten elämästä helvettiä. Sen lisäksi että tekee itsestään täyden pellen.
nimim. elämä oli jännää, kun joi paljon. Siis liian jännää.
AA-palaveriinkin yritin mennä, mutta siellä oli eräs ihminen jota en halua nähdä. Onneksi se se oli selin päin oveen nähden, niin se ei nähnyt mua. Hermot on kireällä.