Nuoren töpeksijän tarina

Olen 19-vuotias nuori mies elämä vielä edessä, vai onko? Minulla on ahdistuneisuus- ja masennustaipumusta. Mielialahäiriöitäkin on. Ajattelin pian varata aikaa lääkärille minun epäsäännöllisen elämän takia ja minun kummallisten ajatustenjuoksujen takia. Nuoresta iästäni huolimatta minulla on alkoholiongelma. Olen juonut jo 14-vuotiaasta asti, säännöllisesti aloin juomaan 15-vuotiaana joka perjantai. Ennen sitä ajatteli, että “ei tästä ongelmaa tule ikinä”, mutta kuinkas sitten kävikään? Ennen riitti pienemmätkin määrät alkoholijuomia ja tuli krapula vähemmästäkin. Joskus muinoin sitä olutta ei edes tarvinnut ottaa, eikä edes tehnyt mieli. Minä vaan join, kun se tuntui niin hyvälle. Nyt on alkanut juominen mennä siihen suuntaan, että määrät vain lisääntynyt, ostelen jemmapulloja kaappeihin “hätävaroiksi” ja enää ei edes krapulaa tule yhden tai kahdenkaan illan juomisesta. Olen vain humalassa pitkälle päivään asti. Ikävintä on haista vanhalle viinalle iltaan asti. Alkoholi on ollut kuvioissa niin paljon, että se on pinttynyt elämääni liiankin hyvin. Minulla oli kohtuukäyttövaihe tuossa taannoin, mutta nyt en pysty siihen enää. Minulle käy nykyään aina niin kivasti, että lähden ottamaan parit kaljat, mutta enhän minä siinä määrässä pysty pitämään enää. Nyt on tullut juostua lähes joka viikonloppu baareissa ja nekin viikonloput, milloin en ole baareissa käväissyt, niin olen juonut. Kotosalla tai kaverin työnä. Suunnittelen aina juomista. Minulla alkaa vähän ajan päästä ahdistaa todella syvästi ja alkoholia alkaa tehdä niin paljon mieli, että vatsaa vääntää ja on niin levoton olo. Mutta sitten kun ei ole aikomustakaan ottaa paria olutta enempää, niin sitten häviää kontrolli. Just lauantaina kävin baarissa, olin loppuillan niin naamat ja loppuillan tapahtumista en muista mitään, enkä myöskään kotiin paluustani. Seuraavana päivänä huomasin, että käsiin oli tullut ruhjeita, vasemmassa polvessa haava ja se on kipeä. Olen alkanut ottaa tavaksi hankkia tämmöisiä “taisteluvammoja”. Eilen myöhään illalla otin muutaman alkoholiannoksen. Ei ollut kolmea juomaa enempää. Tarkoitus oli ottaa vain yksi. Mutta sitten otin kaksi lisää. Huomasin, että eihän nuo tuntunut oikein miltään ja onneksi juomat loppui, mutta jemmakaappi on tyhjä.

Olen kateellinen niille kavereille, jotka pystyy hallitsemaan sen alkoholin vaikka joskus juopottelisivatkin. Toisaalta minulla on liikaa juoppokavereita. Oikeita ystäviä taasen liian vähän ja niidenkin kanssa alkaa tulla jo ongelmia tiedätte kyllä mistä syystä. Eniten minua harmittaa se, että sain ihka oikean kaverinkin tuossa joulukuussa, mutta taisin menettää sen sitten ihan helpolla, kun tuli mokailtua. Minulle on pahinta menettää ystävä/kaveri ja se tuntuu pahalta kun se johtuu minusta.

Näin vanhaa lapsuuden ajan kaveriakin tuossa jokin aika sitten baarissapa hyvinkin. Se veti suurinpiirtein samoja määriä alkoholia, kuin minä, mutta se oli enemmän kännissä kuin minä. Minähän olin lähes selvä vielä tuossa kohtaa, kun hän alkoi horjumaan. Oltiin nähny ennenkin, niin tiedän että minun sietokyky alkoholiin on noussut. Tuo ei ole ainut tapaus todellakaan, milloin sitä olen huomannut. Kerroin tässä vain sen jutun, minkä muistan hyvin.

Ammattikouluaikoina olin syvästi masentunut. Olin kiusattu. En tutustunut siellä kehenkään. Kaikki pitivät minua idioottina. Pahaan oloon ryyppäsin kolme kertaa viikossa päivään tai aikaan katsomatta.

Minun suvussa on paljon alkoholisteja.

Olen herkkä ja vaikea ihminen. Liiankin herkkä. Itken usein pahaan oloon.

Tämähän on jo alku kun olet tänne kirjoitellut. Mitä olet ajatellut tehdä käytännössä ?

Juomisen lopettaminen tuntuu päällimmäisenä, koska olen ajatellut jo pitkään että mielummin olisin raitis. En tiedä, voi olla vaikeaa hylätä alkoholi kokonaan joten vähentäminen on myös mielessä. Tämä minun juomiseni on muuttunut joka viikonloppuiseksi sekoiluksi, ja usein on pitänyt viikollakin tissutella. AA:ssakin on käyty muutaman kerran erään ihmisen suosittelemana. Nyt en ole käynyt enää muutamaan viikkoon… En ole vaan saanut aikaiseksi. En tiedä, mitä ajatella tuosta AA-ryhmästä vielä. En tiedä sopiiko tuo mulle, mutta kokeillaas nyt vielä, kunhan saan kerättyä voimia käydä siellä. Minulla on myös psykologille aika tällä viikolla ja siellä pitäisi käväistä. Aion ottaa ongelmani puheeksi. Lääkärissäkin pitäisi käydä.

Tuosta AA:sta vielä sen verran, että tiedän kaveripiiristäni yhden minun ikäisen kaiffarin, joka käy siellä… Ja se helpottaa myös tietää, että en ole ainut tämän ikäinen AA-ryhmissä kävijä. Yleensä nuoret vieroksuvat noita paikkoja ja siinä iässä ei kaikki ihmiset välttämättä aina edes tajua omaa ongelmaansa. Mutta minä olen viisaampi ja olen herännyt todellisuuteen.

Fiksusti toimittu. Käy ihmeessä AA:ssa.

Voin kuule pitkällä kokemuksella sanoa, että koskaan ei ole harmittanut kun on juomatta jättänyt.

Minusta on todella upeat jos tuossa iässä ryhdyt raittiiksi. Mitään hyvää et menetä.

Kiitos posiitivisen kuuloisesta viestistä!

Tein muuten äsken SADD-testin. Sen mukaan alkoholiriippuvuuteni on vahvaa. Kyllä minä olen sen itsekin huomannut, että jonkilaista riippuvuutta on. En pysty pitämään kontrollia, että juon yhden annoksen, niin sitten hetken päästä on avattava toinen ja saattaa jatkua niin kauan, kunnes juomaa riittää.

Perjantaina olisi tiedossa kaverin juhlat. Sinne tulee muutamia muitakin ihmisiä. Helvetti soikoon lupauduin jo aikoja sitten mennä tuonne, mutta nyt tuntuu jo siltä että aion tehdä oharit. Nyt on vasta maanantai. Perjantaisin yleensä tekee eniten viinaa mieli, joten se on vähän tiukka päivä… Olen 100 % varma, että jos ja kun en ilmaannu paikalle niin alkavat soitella perään. Mihin ne mua kaipaa, muuhun kun juomiseen ja sekoiluun. Yäk.

Ja olen joka viikko luvannut itselleni, että tällä viikolla en ota… Usein olen livennyt jo alkuviikosta. Tosiaan kun sunnuntai vaihtui maanantain puolelle ja oli kello juo puolen yön paikkeilla, niin sitten otettua muutamat joten olenko jo livennyt tälläkin viikolla?
Sitten myös se asia, että kolme edelliset viikonloppua on ollut sellaista, että lupasin itselleni vähän aikaa ennen perjantaita: “en mene baariin, en juo paria enempää”, mutta kuinkas sitten kävikään? Viikollakin tissuttelua tulee silloin tällöin ikävästi harrastettua. Sitten kun en juo, niin ahdistaa omat murheet liikaa… En edes muista, milloin olen ollut viikonloppuna täysin ottamatta. Siitä on aikaa.

Onhan se sitten syytä varoa ja jättää väliin jos joutuu toisten seurassa juomaan.

Kummaa sinänsä, kyllä minä silloinkin, kun vielä join, pystyin olemaan ottamatta vaikka muut ryyppäsivät, jos vain niin päätin. Vaatii kyllä itsetuntoa.

Mutta minun alkoholismini onkin tuurijuoppous.

Joo, olen tajunnut että pitäisi oikeastaan kiertää tämmöiset porukat kaukaa… Tosin joukossa on pari hyvää tyyppiä, joihin en halua välejäni katkaista. Joskus ärsyttää, miten osa ihmisistä on aika lailla alkoholimyönteisiä… Minun mielestäni alkoholi on petollista myrkkyä. Se ei sovi ihmiselle ollenkaan. Minulle se ei sovi, koska olen jäänyt tuohon aineeseen koukkuun. Ehkä se johtuu siitä, kun aloitin aikoinaan liian aikaisin nuorempana juomaan ja addiktoidun “kivoille” asioille hyvin.

Jos välit katkeaa siksi, että toiset eivät hyväksy, ettet juo, niin ei väliä-

Yhteiskuntamme on hassu siitä, että juomattomuutta jotuu perustelemaan.

Kunnon ystävät kyllä ovat ystäviä vaikket joisikaan.

Voi ristus. Nyt se tuttu ahdistus ja paha mieli palasi pintaan. Tässä alkaa jo melkein itku tulla. :frowning: Tuntuu, että olen aivan yksin. On semmoinen tyhjä fiilis koko ajan ja tuntuu etten ole olemassa ollenkaan. Tänään en juo, mutta juomattomuus on vaikeaa…

Mä pistin pullon kiinni vajaa 3vk sitten (antabuksien avulla) ja nyt oon huomannut että se ahdistus tulee - kun tapahtuu jotain normaalista poikkeavaa… esim riita,iso rahaongelma tms…
tilanteita joihin ennen join rauhoittuakseni,poistaakseni sen ahdistuksen…ja sanotaanko näin että olin todella yllättynyt kuinka rajuina ne ahdistukset voi tulla…sunnuntaina makasin sohvalle käpertyneenä 3h, pulssi yli 100,rintaa ahdisti,itketti ja olin jo valmis vetään ihan mitä vain että se olo helpottaisi…sitten purskahdin itkuun ja kas, se helpotti…

No, elämässä tulee toisinaan ikäviä ja ahdistavia asioita ja jos niihin vain dokaa, ei ikinä opi suhtautumaan ja ratkaisemaan asioita.

Tekeminen on parasta terapiaa.

Hyvällä ystävälläni tapana sanoa, että jos oikeen ahdistaa tsm, niin esim kympin lenkin, sadan punnerruksen tai vatsalihasliikkeen jälkeen ei tunnu yhtään niin pahalta.

Olen myös lopettajien puolella suositellut asiotten kirjoittamista ulos ettei ne pyöri päässä vaivaamssa.

Tätä ekaa asiaa on vaikeaa kirjoittaa nyt. Siis tussin haistelua ja sytkärissä olevan butaanin imppaamista. Eilen illalla kokeilin tuota kun ei ollut alkoholia saatavilla…Tunsin erittäin tyhmäksi kun edes kokeilin. Mutta ei oikein toiminut niin en aio harrastaa jatkossa moista. Ei ole mun juttu. Hävettää edes kirjottaa tätä… :blush:

Klup. Kävin tänään ostamassa pienen likööripullon. En ole juonut vielä hörppyäkään. Vitsi kun sekin piti ostaa… :blush: Olin kävellen matkalla ja kotiin palatessa oli matkanteko aika hidasta… ei oikein kiinnostanut olla ripeä, niinku yleensä. Tuntuu, että mikään asia ei enää kiinnosta samalla tavalla kuin ennen. Oikeasti haluaisin käydä nyt AA:ssa vielä jatkossakin, mutta en ole vain kyennyt siihen enää viikkoihin. Pitää ottaa vain itseäni niskasta kiinni. En ole tällä viikolla pitänyt yhteyttä kehenkään… Syömisenikin on erittäin onnetonta näperrystä. Syön kyllä joka päivä, mutta aika vähän. Joulukuun jälkeen olen laihtunut muutamia kiloja. Olen muutenkin pieni ja laiha ihminen. :unamused:

Masentunuthan sinä selvästi vaikutat olevan. Yksinolo ja alkoholi ovat molemmat myrkkyä siihen ja pahentavat vain tilannetta. Mene ihmeessä sinne AA:n niin ei tarvitse olla yksin.

Kyllä tämän on oltava masennusta… Onneksi en ole niin heikko, että en jätä hoitamatta tiettyjä asioita mitkä on nyt päällä. Ei niistä sen enempää, mutta ei oikein jaksa kiinnostaa enää mikään. Ihmeellistä. Tämä kuulostaa aikamoiselta valittamiselta, mutta totta tämä on.

— Join taas. Ei olisi pitänyt.

Ja hyöty siitä oli ? Paraniko masennus nyt ?

Ei tuosta ollut hyötyä ollenkaan. Ei parantunut masennus. Aamulla piti vähän katua sen juomista. :unamused:

Tulin “vakoilemaan” tänne vähentäjien puolelle, itse pyörin lopettajissa. Töpeksijän tarina oli tosi tutun kuuloista. Itse aloitin viinaksien käytön tosimielessä 16-vuotiaana, ja kovalla yrittämisellä sain itseni 21-kesäisenä siihen pisteeseen, että “erehdyin” eräänä krapula-aamuna tärisemään aa-han päiväpalaveriin. Vähän katsoivat sen näköisinä, että ei tuon ikäinen oikea holisti voi olla (eivät sentään suoraan sanoneet). Mutta antaa pojan nyt pyöriä porukassa, kyllä se pian häipyy. Ja minä kun en muutenkaan ole uskonut mitään, mitä minulle on vihjattu, niin ajattelin että saatte perskule odottaa sitä minun retkahdusta! Ja odottavat edelleen. Itsekseni ajattelin, että eihän nuo vanhat pierut voi holisteja olla, kun ovat pystyneet kolme- neljäkymmentä vuotta ryyppäämään. Kunnon holistinen luonne hoitaa alkoholistiksi kehittymisen hyvinkin viidessä vuodessa.
Tuosta viinan sietokyvystä sen verran, että aluksi se kasvaa, mutta myöhemmässä vaiheessa, kun fysiikka rupeaa pettämään, niin ei enää kestä viinaa niinkuin nuorempana (alle kakskymppisenä). Minä valittelin kavereille aluksi, että mitähän vikaa minussa on, kun minulle ei tullut krapulaa. Lohduttivat, että kyllä se vielä kehittyy sinullekin. Oikeassa olivat.
Olen tuonne lopettajien puolelle kirjoitellut. Jutuista voit ehkä vetää jotain johtopäätöksiä, kauanko olen pyörinyt selvin päin, aa-ssa. Tulokkaan voi ehkä olla hieman vaikea samaistua minun juttuihin, koska hänellä on omat ajankohtaiset ongelmansa. Minulla taas tässä vaiheessa suurin elämänongelma on, että polkupyörän kypärä painaa korvarengasta. Että tervetuloa aa-han tai minkä keinon sitten valitsekin.

Kiitos teille muutamille ihmisille hyvistä viesteistä! :slight_smile: Mukavaa, kun on olemassa tälläinen sivusto, josta saa jonkinlaista vertaistukea, vaikkakin vain anonyymisti.

Haluaisin jälleen käydä AA:ssa, kun olisi niin mukavaa kuunnella muiden juttuja ja mietiskellä siinä samalla… Tänään olin lähdössä kovastikin, mutta en sitten lähtenytkään. Petyin itseeni. Huomenna on pakko käväistä AA:ssa, kun en haluaisi nyt tulevana viikonloppuna uusia sitä samaa sekoilua, mitä on nyt tullut liiankin usein harrastettua. Jäänyt ns. “rytmi” päälle ja viinaa tekee koko ajan mieli. Lisäksi on kova ikävä tiettyjä ihmisiä ja mukavia asioita kohtaan :frowning:

Huoh. Ei tämä voi jatkua näin. Pelkurina jätin menemättä AA:han. Taas. Olisin niin halunnut mennä, mutta en vain pysty. Minun juominenkaan ei voi enää jatkua. En haluaisi jatkaa, koska juominen vain pahentaa vähä vähältä pahaa mieltä.