Nuoren naisen tuskien taival

Terve,

Alle puolessa vuodessa löysin itseni taas täältä. Onkohan “kohtuukäyttöä” takana kaksi vai kolme kuukautta tällä kertaa? :frowning:

Tässä ajassa olen ehtinyt melkein menettää uuden työni, ajoin auton korjauskuntoon ja viimeisimpänä juttuna löysin itseni moottoritien varresta verissäpäin liftaamasta 20km päässä kotoa. Päädyin jonkun miehen kotiin, josta sain soitettua itselleni taksin. Lisäksi äitini lähetti miehelleni viestejä, että meiltä on laitettava kaikki lääkkeet piiloon etten vain riistä henkeäni itseltäni.

En tule koskaan käyttämään alkoholia kohtuudella, en vain kykene siihen. :frowning:

Mitenhän sitä jaksais taas raapia elämän sirpaleet kasaan ja aloittaa ihan alusta?

En nyt osaa oikein mitään järkevää sanoa, mutta sanon vain, että luin viestisi ja se kosketti minua. Joka tapauksessa sinullekin voi ihan hyvin olla elämässä jotain parempaakin tarjolla Kuin tuollaiset ahdistavat dokausreissut , jos vain haluat itsellesi sen suoda. Tulee mieleen Vesku Loiri, joka sanoi, että elämä jatkuu, jos vain antaa sen jatkua. Tässä hän puhui poikansa kuolemasta ja siitä selviämisestä. Pätee yhtä hyvin sinunkin tilanteeseen.

Minusta tuntuu pahalta puolestasi ja voin samaistua jonkin verran kokemuksiisi. Minulle on käynyt myös monia tuollaisia holtittomia sattumuksia, kunnes onnistuin toivottavasti pysyvästi lopettamaan alkoholinkäytön nelisen kuukautta sitten. Olin aika romuna, eikä varmaankaan ole kauhean liioiteltua sanoa että jopa itsemurhan partaalla. En enää jaksanut jatkuvaa sirpaleiden kasailua, ja varmasti siksi on pysynyt korkki kiinnikin. Jos haluaa jonain päivänä lopettaa kasailun, niin on pidettävä korkki kiinni.

Sinun elämäsi on arvokkaampi kuin nousuhumala, yksikään kaljapullo, ihana viinilasillinen tai jonkun tarjoama snapsi. Sen kun omalla kohdallani tajusin, niin on ollut helpompi olla ottamatta tippaakaan.

Muistan makaavani autotien vieressä lumisella penkalla. Jalassa on veriset sukkahousut.

:frowning:

Kauankohan olis mennyt, että olis tyttö jäätynyt.

Tämä viesti kosketti myös mua. Eikä varmaankaan vähiten siitä syystä, että tyttö tien penkalla verisissä sukkahousuissa olisin yhtä hyvin voinut olla minä - en toki tänä päivänä, mutta välittömästi korkin narahdettua auki.

Mä en oikein osaa sanoa muuta kuin mitä nuo toisetkin ovat sanoneet: yritä nähdä itsesi ja elämäsi niin kallisarvoisina, ettei niitä kannata uhrata jollekin niin turhalle kuin viina. Vaikka nyt saattaisi tuntua siltä, että kaikki on pilalla ja sössitty, niin kyllä sullakin varmasti olisi vielä hyviä päiviä edessäsi, mikäli onnistut pääsemään irti alkoholin kahleista. Voimia ja kovasti tsemppiä <3

Kiitos viesteistänne.

Tuntuu, että olen jo hävinnyt tämän taistelun. :frowning: Juttelin äitini kanssa puhelimessa, ja hän sai minut huomaamaan kuinka ajatusmaailmani on muuttunut viime aikoina. Enää minulla ei ole taistelutahtoa raitistumisen suhteen. Olen hyväksynyt osani ja tiedostan, että jatkaessani juomista tulen löytämään edestäni kaikennäköistä paskaa. Silti eteenpäin mennään pullo kourassa ja leuka rinnassa, koska on turhaa yrittää raitistua. En kuitenkaan siihen pysty, joten parempi myöntää että perseelleen menee kuitenkin. Antaa mennä vaan. Elämä ei enää jaksa kiinnostaa.

Siteeraan kulunutta sanontaa, että toivoa on niin kauan kuin on elämää. Uskon, että rukouksessa äitisi kantaa Jumalalle huolensa sinusta. Niin tekee moni muukin.

Mä en usko että olisit edes palannut tälle palstalle, jos olisit tosiaan kaiken toivosi menettänyt. Joskus kieltämättä tuntuis helpommalta antaa periksi ja mennä kunnolla ns. pylly edellä puuhun, mutta kuuntele sitä pientä ääntä sisimmässäsi, joka mitä luultavimmin pistää vastaan. Se kyllä tietää.

Huomenta Mankikapseli. Muistan joskus kirjoitelleeni sulle joten palataan asiaan. Kuulostaa siltä, että olet nyt löytänyt sellaisen pohjan josta on vain yksi suunta: ylöspäin!
Älä jää paikoillesi vaan etsi ensi alkuun sopiva taho jonka kanssa voit jatkaa yrityksiä. Yksin raitistuminen on hankalaa, itselleni se olisi ollut täysin mahdotonta. Yhteys päihdeneuvontaan ja ryhmiin. Varmaan tännekin joku voisi laittaa yhteystietoja - itse asun toisessa maassa joten hankalaa mulla.
Täytyy lähteä päihdeneuvojaani tapaamaan, palaan myöhemmin. Pysy linjoilla. Tsemppiä.

Nöyrryin ja hain apua. Itsenäisiä ja aa-ryhmien avustuksella tapahtuneita raitistumisyrityksiä on takana niin monta, että tiedän ettei se ole minulle toimiva ratkaisu. Tulin paikalliselle a-klinikalle. Toivottavasti täältä saan avun.

Ja muista tulla juttusille jos siltä tuntuu. Riippumattomissa iltasella aina porukka käy.

Tottakai, max. :wink:

Päihdetyöntekijä antoi mulle ajan viikon päähän, vaikka jono on tosi pitkä… Sovittiin että olen sinne asti juomatta ja siellä kartoitetaan tilannetta lisää. Katsotaan lääkitystä, ja kyseli täti kovasti myös mielenterveydestä.

Oli se mun aamuöinen pelastaja yrittänyt soittaa.

Mä olen vaan niin kamalan väsynyt näihin setteihin.

No et ole ainoa, joka on väsynyt. Hyvä että otit yhteyttä. A-klinikalle itsekin otin yhteyttä. En itsekään enää tuota AA:ta ota vastaan. Mutta hei, hengissä olet vielä muista se. Olisin ihan yhtä hyvin voinut ajaa autolla itseni tai sivullisen hengiltä monesti. Tuttuja kuvioita. Tsempit sinullekin!

Se mies joka noukki mut kyytiin aamuyöllä, sitoi mun haavat ja tilasi taksin, soitteli äsken ja kysyi olenhan kunnossa. Kuulemma oli miettinyt miten pärjäilen ja oli iloinen, kun hänestä oli apua. Puhelinkin taitaa olla siellä hänen asunnollaan. Lupasi tarkastaa kun pääsee siellä käymään.

Nyt taas reunoja pitkin pohjalta ylös. Ei opi Manki ei. :frowning:

Ihanaa ajatella, että tuollaisia tyyppejä kuin tuo auttajasi vielä on olemassa! Ja kai sä nyt jotain sentäs oppinut olet - muutoinhan et tällä hetkellä olisi a) selvinpäin ja b) hakeutunut avun piiriin, vaan tuolla jossain hälläväliä-asenteella dokaamassa. Älä siis turhaan stressa tulevista, Antilooppi mulle viisaasti taannoisen katkoepisodini aikaan totesi, että sulla on nyt tuo vierottautumisvaihe menossa ja myöhemmin joku muu vaihe - oikeassa muuten oli, piru vie! :slight_smile:

No nyt on kuitenkin ensimmäinen askel otettu eli se päihdehoitajan aika varattu. Se on tosi hyvä juttu nimittäin ne on ainakin minun paikkakunnalla tosi päteviä tyyppejä.

Kiva kuulla että suunta alkaa olla oikea. Nyt vaan pidät kovasti kiinni sen korkin niin elämä voittaa jossain vaiheessa. Minä pysyn tässä tukena ainakin niin paljon kun tarviit ja niin paljon kun pystyn auttamaan niin autan varmasti.

Aika onnekkaastikinhan tuossa kävi: mies oli auttaja eikä joku muu. Keksin aika monta pahempaa vaihtoehtoa, mitä kännissä tien penkalla voisi kohdata.

Ja kyllä, vaiheitahan tässä aina elellään. Vaikka joskus onkin vaikea kuvitella, että elämä tarjoaisi enää mitään parempaa vaihetta, saattaa yllättyä vaikkapa vuoden päästä, kun katsoo elämäänsä taaksepäin ja ihmettelee muutosta. Mutta sitä ei saa koskaan selville, ellei itsepintaisesti päätä, että katson sen kortin vaikka mikä olisi. Että vaikka kuinka tuntuisi, että elämällä ei ole muuta annettavaa kuin viina, niin en huoli sitten sitäkään. Menköön sitten kaikki. Ja kas, yhtäkkiä saattaa huomata elävänsä ihan toisenlaisessa vaiheessa. Vain siksi, että suostui kärsimään sitä viinan ikävää, eli pahimmassa tapauksessa antamaan pois kaiken, mitä tuntuu enää olevan itselle jäljellä tässä elämässä. Alkoholin.

Hienoa kuulla, että olet tarttunut toimeen. :slight_smile:

Minua siinä alkuaikojen taistelussa auttoivat kaikki tällaiset motivaatio pläjäykset ja muut taistelulauseet. Esimerkiksi suht muhkean määrän huumeita ja alkoholia 80-luvulla kiskoneen ja sittemmin niistä eroon päässeen Nikki Sixxin ajatukset auttoivat jaksamaan paljon. Tässä yksi, jota en alkuunkaan silloin tajunnut enkä ihan tiedä tajuanko vieläkään: When you’ve lost it all, that’s when you realize that life is beautiful.

Ja allekirjoitan tuon Pumpkinin “mindsetin”, eli tuli-mitä-tuli, minä en ota viinaa ja PISTE. Se sitten vaan, että miten tuo kellekin tulee. Puhutaan siitä että se oma pohja pitää ensin löytää ja sieltä kumpuaa sitten se päätös joka pitää.

Moi, sopii hyvin muuttuvuus-teesiini! Vaiheita ja niiden mukanaan tuomia mahdollisuuksia. Juuri näin. Perusedellytys on olla raitis jotta pystyisi vastaanottamaan ja tunnistamaan heikoimmatkin ilmassa olevat signaalit. Antennien herkkyyteen kun viina vaikuttaa aivan oleellisesti. Pelkkä liiallinen ajatteleminenkin vie huomion tapahtuvasta.
Havaintoja tehdäkseen ei tarvitse juosta uuden perässä. Tämä maailma pyörii ihan omalla painollaa ja pysähtymällä hetkeksi muutama muutoksiin viittava voi koskettaa myös omaa mikrokosmostanikin. Älä etsi.Anna itsellesi ja muille mahdollisuus löytää sinut pullon edestä eikä sen takaa. :wink:

Kiitos taas viesteistä. Niistä saa paljon positiivista energiaa.

Olen ollut tilanteestani avoimempi tällä kertaa. Viime kerralla päätin etten kerro raitistumisyrityksestäni kenellekään mitään, jotta minun ei tarvitsisi selitellä jos retkahdan. Sen sijaan piti selitellä miksi en juo. Tavallaan tiesin palaavani juomisen pariin.

Nyt tilanteestani tietää mies, kaksi läheistä ystävää, vanhemmat ja muutama nettiystävä. Aion tulla kaapista kaikille läheisille, ymmärtävät asiaa tai sitten eivät.

Yksi ystäväni on mielestäni vähän samassa veneessä, mutta hän ei myönnä ongelmaansa. Hän yrittää siksi kieltää minunkin ongelmani kuittaamalla, että sattuuhan näitä, mitään pahaa ei loppujen lopuksi käynyt joten turha murehtia. Ihan tavallista, että menee muisti ja ei muista miten on tullut kaupungilta kotiin. Ehkä se on tavallista MEIDÄN kaveriporukassa, mutta normaalien ihmisten keskuudessa se ei piru vie ole normaalia!

Mieskin on sitä mieltä että viinan lopettaminen on aika radikaali toimenpide ja että eikö olisi helpompaa siirtyä kohtuukäyttöön. Ikään kuin tämä olisi minulle tietoinen valinta ja että voisin halutessani siirtyä kohtuukäyttäjäksi. Tuntuu vaikealta kun läheisimmät ihmiset eivät ymmärrä ja tavallaan siunaavat juomiseni, joka tulee kuitenkin riistäytymään hallinnasta.

Enhän edes tiedä viime reissusta miten sinne tien varteen päädyin. Olin sille pelastajamiehelle kertonut hysteerisenä, että olin ollut vieraiden ihmisten autossa, josta minut oli potkittu ulos tielle. Sitten heräsin siitä tienposkesta. Muistikuvia ei ole kuin heräämisen jälkeiseltä ajalta. Sitä edeltävät muistikuvat ovat baarista kavereiden kanssa.

Ja sitten joku uskaltaa sanoa, että kyllähän noita sattuu, älä Mankikapseli turhaan soimaa itseäsi, ei sun tarvi lopettaa. :imp: