Nuorallatanssijan askelia

Huomenta kaikille! Alkaapa päivä hyvin. Saan oivallisen tilaisuuden soveltaa tyynäriä käytännössä. :laughing: Juuri sain kahden tunnin työn häivytetyä bittinirvanaan. :frowning: Sain itseäni nimittäin vihdoinkin niskasta kiinni ja avasin oman ketjuni. No, muutan nimimerkkini kohta “Da capocsi”. Eli uudestaan sitten…
Ensimmäiseksi haluaisin kiittää teitä kaikkia, jotka ovat olleet joko aktiivisesti kysymyksiini vastaamalla tai muuten omilla kirjoituksillaan erittäin tärkeänä tukenani raitistumisprosessisani.
Sallinette, että esittelen itseni lyhyesti- parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Olen 55 vuotias Saksassa asuva mieshenkilö joka on viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa ylioppilaskirjoituksiin asti Suomessa. Siviilisäädyltäni olen eronnut, tällä hetkellä sinkkuelämääni tyyvyväinen. Statukseni on “määräaikainen eläkeläinen” 50%: invaliditeettiasteella. Koulutukseltani olen kauppatieteen maisteri.
Raittiina olen ollut laskentatavasta riippuen joko 4 v. ja 8kk. tai 1v. ja 8kk. Itselleni ensimmäinen laskentatapa on sopivampi, koska retkahdusta edeltävää raitista aikaa ei minulta kukaan voi ottaa pois.
Elämäni tuntuu tälläkin hetkellä aikamoiselta nuorallatanssimiselta kaikkine epävarmuustekijöineen jotka saattavat horjuttaa tasapainoani. Odottamattomia tuulenpuuskia ja elämänmuutoksia sekä näkyvissä että varmasti vielä myös puskan takana. Suurin odotettavissa oleva muutos on edessä syksyllä,jolloin statukseni tutkitaan ja määritellään lääkärintarkastuksella. Työkykyinen tai pysyvästi eläkkeelle.
Joten aikamoisia pohtimisia on ollut ja vielä varmasti tulee eteenkin.
Alanpa sitten valmistella akrobaattista esitystäni nuorallatanssijan ominaisudessani. Mitä kaikkea nuorallatanssijan rekvisiittaan kuuluu ja miten hän valmistautuu esitykseensä?
Tarvitsen:

  • Sopivan nuoran tietenkin. Se ei saa olla liian pitkä,ettei etappi muodostuisi liian vaikeaksi. Aikahorisontin on oltava hallinnassa. En tee mitään vuosisuunnitelmia, jonkinlaisen raamin kylläkin. Tämänhetkinen nuorani jolla kuljen, riittää syyskuulle. Seuraava elämänetappi on eläkelaitoksen lääkärintarkastus.
  • Kaksi tukipilaria. Lähtö- ja päätepisteen. Lähtöpisteeni on vuoden 2008 kesäkuu, jolloin tajusin juomatauon ja raittiuden oleellisen eron. En enää pyrkinyt itselleni mahdottomaan kohtuukäyttöön, vaan päätin yrittää kaikkeni saavuttaakseni raittiuden. Päätepisteenä “open end”.
  • Turvaköyden. Turvaköyteni on jo vuodesta 2007 koostunut kahdesta neuvontapisteestä joihin olen vieläkin kiinteästi yhteydessä. Laajemmassa mielessä kirkon piiriin kuuluvat evankelilainen Diakonian sosiaalineuvonta ja katolilainen Caritaksen päihdeneuvonta. Ilman näitä minulla ei olisi ollut pienintäkään mahdollisuutta selvitä näinkään pitkälle.
  • Tasapainottelutangon. Tällaisena toimivat ne analysointi- ja suunnitelutyökalut ja menetelmät joita sovellan ajattelumalleissani.
    Sitten minun on mietittävä, millä korkeudella minun tekee mieli “taiteilla”- määriteltävä elämäni taso ja laatu.
    Toiminko lähempänä lattiatasoa vai pingotanko köyden pilvenpiirtäjään. Pidänkö köyden vaakatasossa vai ylös-tai alaspäin kallistuneena. Liian suuri korkeus aiheuttaa vielä enemmän epävarmuutta, liian matala taas turhautumista.
    Tässäpä näitä -alkutekstin katoamisesta turhautuneena - kirjoittamiani ajatuksia. Tevetuloa kaikki köydelleni tasapainoilemaan. Kertokaa, minkälaiset tuulenpuuskat ja ukkosmyrskyt voivat saada teidät tasapainostanne. Mietitään sitten yhdessä miten niitä voisi käsitellä
    Jatkan tasapainottelua tänäänkin sopivalla askelnopeudella- “andante” (maltillisesti, ei juosten). :smiley:

Hyvä aloitus, mutta ymmärrän bittiavaruuden aiheuttaman " hämmenyksen " :smiley: . Semmonen olisi kysymys, että missä maailmankolkassa kävit kuntoutusjakson, siitä kun on tullut tuolla meikän ketjussa höpistyä? Missäpäin Saksanmaata budjailet, jos saa udella? En ole muualla siellä viettänyt kuin Berliinissä, mutta sepä tekikin sitten aikamoisen vaikutuksen. Hienonhieno city, kerta kaikkiaan!

Moikka “Reiska”! Ja kiitos salamannopeasta reaktiostasi. Sinä muuten hämmensit mua kanssa, koska luulin,että olit jo terapiassa. Siksi en vastaillut viime päivinä viesteihisi. :confused:
Tulipa heti alkuun oiva esimerkki siitä, miten helposti menee pasmat sekaisin. Unohdin tärkeimmän asian prosessistani. :laughing: Olin kuntoutuksessa v.2008 joulukuusta v.2009 huhtikuuhun täkäläisessä päihdeklinikassa. Elämäni järkevin päätös!
Asun Reininmaalla, ison virran (Rhein) ja ison kirkon (Kölnin tuomiokirkko) naapurustossa. Berliini on myös tuttu, elin siellä vuosikymmeniä sitten pidemmällä työkomennuksella. Saksa ylipäätänsä on suomalaisile helppo maa asua. Hyvin samankaltaista on kulttuuri.
Hyvä, että vastasit kysymällä. Tällaiseksi “sana vapaa”-keskusteluksi olen ketjuni tarkoittanutkin. :smiley:

Meikä on vähän v…n nopee, en mahda sille mitään :laughing: . Maanantaina on lähtö myllytykseen, tosin A-klinikan sosiaaliterapeutin kanssa jubailin tänään, että tuntuu kuin prosessi olisi alkanut jo.

Minkätyyppistä kuntoutuksesi oli, eli tarkemmin että oliko se AA:n periaatteisiin pohjautuvaa. Ymmärrän jos sulla ei ole referenssiä vastaaviin suomalaisiin hoitomuotoihin, mutta siksi kyselen kuitenkin.

Entä paikalliset päihdeongelmat? Berliinissä nuo näyttäytyivät siinä ( vietin siellä yht. 21 päivää ), että spurgujen sijaan siellä näkyi noin yleensä ottaen meikäläistä sekakäyttäjää parempikuntoisen oloisia narkomaaneja. Alkoholi ja juominen oli kaikkialla, mutta suhtautuminen siihen toisenlaista.

Tarkoitan tällä meikäläistä patologisen kaksinaamaista masennusväkivaltaitsemurhaamisosastoa vs. syyllistäminen, Berliinissä saattoi perus työtätekevä kävellä arkipäivänä kaljapullo kädessä vastaan, eikä tuossa ilmeisesti nähty juurikaan ongelmaa. Ovatko nämä havaintoni siellä päinkään, vai jonkinlaisten turistilasien luomaa harhaa?

…Ja lisää: Berliinissä ei tarvinnut pelätä. Narkomaaneilla oli aina jokin projekti, lehtien tai käytettyjen metrolippujen myyminen tms. Tuntui kuin heidät hyväksyttäisiin siellä osaksi kaupungin " yhteisöä ", ainakin aivan eri tavalla kuin kotoHellsingissä. Vai onko tämäkin sitä turistiurpoilua?

Ei hätää nopeuden suhteen. :smiley: Aivan varmasti sulla on jo nyt prosessi päällä. Mulla terapian odottaminen toi mukanaan todella mahtavan kasan uteliaisuutta. Päihdeneuvojani minua sinne kannustikin sanoen, että ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on hyvä tilaisuus tulla sinuiksi itseni kanssa. Terapia alkoi vasta joulukuussa 2008, mutta olin jo kesäkuusta lähtien täysraittiina. Terapiaa edeltää muistaakseni kolmeviikkoinen valmistautuminen päihdeneuvontapisteessä. Mulla toi venähti pariksi kuukaudeksi- silti raittiuden kannalta tärkeä aika sekin.
Hoito ei perustu minkään ryhmän ideologiaan, klinikka on yksityinen “GmbH”-yhtiömuodolla toimiva.
Sattui vielä löytymään vanha viikko-ohjelmakin kansioistani! :laughing: Päivät alkoivat klo. 8.00 aamiaisella ja päättyivät 17.00. Ruokatunti 12.00-13.00. Pääpaino selvästi ryhmäterapiassa. Keskiviikkoisin lekurin vastaanotto.
Aloitin “suljetulla hoitomuodolla” joka tarkoitti 3 viikon karanteenia aluksi. Ei mahdolllisuutta poistua klinikalta ilman pakottavaa syytä. Tammikuuhun asti asuin klinikalla, tammikuun alusta terapian loppuun (20.4.2009) asti olin avohoidossa ja tein päivittäisen tunnin junareissun kotoa klinikalle ja takaisin. Tämä avoin jakso oli huipputärkeä “oikean” raittiin elämän opetellussa normaalioloissa.
Päihdeongelmaisiin suhtaudutaan täällä mielestäni kaksijakoisesti. Syrjäytyneisiin alkoholisteihin, joita myös näkyy katukuvassa, suhtaudutaan sanoisinko halveksivasti. Narkomaaneihin taas enemmän pelokkaasti. Syy, miksi kumpiakaan ei näy katukuvassa niin usein, lienee siinä, että heillä on kaupungeissa omat viranomaisten tiedossa olevat kokoontumispaikkansa joissa heitä siedetään niin kauan kun eivät aiheuta häiriöitä.
Kaljapullo kädessään kulkevaan normaalijeppeen ei kiinnitetä yleensä edes huomiota. Ruokatunnilla voi olla yleistäkin, että otetaan olutta ruokajuomaksi. Alkoholin käyttöön liittyy vähemmän mystiikkaa ja ritualisointia kuin (ainakin omanaikaisessa) Suomessa.

Kiitos kuvauksestasi A. Itse hengailin voittopuolisesti mediaseksikkäissä :smiley: Kreutzbergissä ja Neukölnissä ( en osaa saksaa, joten oikeinkirjoituksesta en ole ihan varma ). Kuvataiteilija ex-puolisoni asui 3 kk residenssissä Kreutzbergissä ja olin sen 21 päivää häntä moikkaamassa ja tuota taidemetropolia ja sen elämänmenoa yleensä ihmettelemässä. Rakastan polkupyöriä ja pyöräilyä, joten Berliini oli siinäkin mielessä minulle aikamoinen mekka.

Moi “R-R”. Palataanko vähän ajan päästä asiaan? Töllöstä tulee nimittäin juuri"Tatort" (jännäri) jonka tapahtumat sijoittuvat Suomeen! Se on nähtävä: “Ilomantsissa tapahtuu”! :smiley:

Totta helvetissä, äkkiä hus telkkarin ääreen, ellet ole siellä jo :smiley: ! Piti jo aikaisemmin pahoitella että meni nämä kommenttini tolle turismiosastolle, pääasioiden sijaan :smiley: . Nautinnollista telkkarointia, palataan!!!

Kivakiva, avasit oman ketjun. :sunglasses:
Ja heti kirjoitit asiaa (saksin hiukan).

Huomaan täällä päässä olevani vähän ehkä tuulisella paikalla, suomeksi sanottuna kyllästyttää koko tilanne ja sairaus

Olet Andante hyvin viisas ihminen ja tiedät mistä puhut. Ainakin näin omakohtaisen kokemuksen perusteella, tekstejäsi lukeneena uskallan väittää näin.

Ja jos löydätte typoja, antakaa anteeksi. Pääni on tällä hetkellä kipeä (johtuu poskionteloista), joten oikoluku on tehotonta.

Nonnih, nukkumaan. Öitä kaikille!

Moikka “mannteli”! Kiitos uskollinen sielu kauniista sanoistasi ketjuni suhteen. :smiley: Kiitos myös privesparrauksesta jonka perusteella voin antaa kohteliaisuudet takaisin. Olet tukenut minua suuresti!
Epätasapainotilanteita tulee jatkossakin täysin varmasti vastaan. Selvänä ne voi jippoilla taas kuntoon. Ja tunnistaa paremmin, minkä puskan takana ne lymyävät.
Kysyit, onko koko elämäsi vielä nuorallatanssia. Omani ainakin on. Minulla on aina vaara pudota. Senpä takia laitoinkin avaukseeni menetelmiä, millä putouksen rajuutta ja seurauksia voi lieventää. Ajankohtainen asia minulla on tulevan elämistasoni (ei rahallinen taso) määrittely statuksesta riippuen. Menossa selvä siirtymä aineenhallinnasta elämänhallintaan. Voi olla, ettei mikään muutu syyskuussa. Köyteni pysyy samalla korkeudella. Ellen sitten itse ala etsiä työmaailmasta haasteita jotka korottavat vaatimustasoa, eli nuoran korkeutta. Tarkoittaa sitä,että minun on siinä tapauksessa korotettava myös varmistuskeinoja ja sisäistä valmiutta kohdata korkeampi vaatimustaso. Kyllä sekin onnistuu.Mutta on sen asia, johon en itse voi vaikuttaa. Eli tyynäriä peliin! :smiley:

PS. Älä mieti typoja, oma suomenikin on vähintään “seikkailullista”. Pääasia,että sanoma tulee ymmärretyksi.

[quote=“mannteli”]
Huomaan täällä päässä olevani vähän ehkä tuulisella paikalla, suomeksi sanottuna kyllästyttää koko tilanne ja sairaus. Olisihan se kiva olla normaali (?). Tällä en tarkoita nyt sitä, että nyppii kun ei saa juoda, vaan syvemmällä olevia vinoutumia. Tunne-elämän sairaushan tämä on. Ja pitkä aika menee eheytymiseen. Juuri nyt vaan sattuu jurppimaan koko alkoholismi, ja veikkaanpa että tunne on aivan samanlainen huomennakin.

Ja on hetkiä, milloin tuntuu että ei ole edes yhteiskuntakelpoinen eikä hanskaa sosiaalisten tilanteiden alkeellisimpiakaan sääntöjä. Noh, onneksi on rento työpaikka, sieltä löytyy muitakin alkoholisteja kuin minä. :mrgreen: Pikku ärhentelyä ja murjoittelua sillointällöin katsotaan sormien läpi. Ehkä. Osaan tarvittaessa olla melko… oikukas, siinä määrin että häiritsee itteenikin. Koitan opetella pois liiasta… noh, räiskähtelystä ja saada tilalle tyyneyttä (taimi näkyy jo). Impulssiivisuus kuuluu luonteeseen, mutta kyllä aikuisen ny herranjestas pitäisi osata lukea tilanteita, että kuuluuko se kärkäs kommentti tahi värikäs mielipide juuri tähän hetkeen (huomatkaa melko tönkkö kaunistelu).

[quote=“mannteli”]
Heii, täällä aivan juuri tätä samaa! paitsi minulla hiukan vajaa puoli vuotta raittiutta takana. Olen kyllästynyt omiin “säröihini” välillä niiin kovasti…Juu, minäkään en niinkään ajattele päihdeongelmaa tai ryyppäämistä kun näitä oloja tulee, vaan ihan kaikenkattavaa rikkonaista minääni joka oireilee ties miten ja missä ja aina…
MUTTA toivon ja uskon että tulossa on tyynempi suvanto…sen avulla jaksaisi taas monta kuukautta! ja onhan tässä itsellä kaikenlaista töihin ja parisuhteeseen liittyvää meneillään, eli ei ihme jos addiktiivinen minä oikuttelee kuin pahin uhma-ikäinen.

Ja aina yritän myös muistella aikaa jolloin vielä join. Toki silloin saattoi joskus olla “tyynempi”. Nimittäin jos koko päivän hirveessä krapulassa makaamista kutsutaan tyyneydeksi :laughing:

OT, miksi mun lainaus meni pieleen edellisessä viestissä, osaako joku neuvoa? tai siis kun manntelin teksti jota lainasin ei näy siinä “laatikossa”.

Tervehdys täältä kylmästä Pohjolasta. Kylläkin valoisammasta kuin siellä Etelässä, pari päivää sitten oli kevätpäivän tasaus.
Itse vietin vuosipäivän Hampurin AA-ryhmässä, ryhmän nimeä en muista. Eräänä tukipilarina minulla on ollut Rooman Kirkon “Estella Mare” Apostolship at sea. Siellä ei tosin erikseen alkoholismista puhuttu, mutta auttoi kuitenkin elämän myrskyissä.
Kyllähän elon myrskyt minua ovat heilutelleet, mutta alkoholin suhteen “Magst ruhig sein, fest steht und treu die Wacht am Rhein!” Mikä sinulle voisi sopia kirjaimellisestikin. (Kysy joltakin vanhukselta, jos et tunne lainausta.)
Hyvää jatkoa! toivoo Meikämanne. (Hassu nimimerkki, mutta kaikki järkevän tuntuiset olivat varattuja.)

Hei Andante!

Pohdelmiasi on ollut ilo lukea täällä jo pidemmän aikaa, osaksi koska samaistun helposti kokemukseesi johtuen taustojemme samanlaisuudesta. Olen kanssa Keski-Euroopassa asuva kauppatieteen maisteri, liike-elämän jargon hyvin omaksuttu ja mikä oleellisinta, myös alkoholisti, tosin vasta hyvin alussa raitistumisprosessia.

Tuosta vertauskuvastasi nuorallatanssijasta tuli välittömästi vanha Neljän Ruusun biisi mieleen, joka myös sopii lyriikkansa puolesta tähän foorumimme teemaan.

youtube.com/watch?v=-OFIw0fP90Y

Aurinkoista viikonloppua!
Kaljami

Moikka “Meikämanne” und danke für Deine Antwort! :smiley: Eihän nimmarissasi mitään vikaa ole. Tuleehan sitä tuntsa, että olet löytänyt itsesi. Kirkolliset organisaatiot ovat mullekin olleet huipputärkeitä tukijoita matkani varrella- ja ovat yhä. Mulla on tiivis yhteys sekä Diakoniaan että Caritakseen joita kumpaakin pidän ajan tasalla. En tarvitse konsultteina arkipäiväisissä jutuissa, mutta ovat turvana “takataskussa”.
Mainitsit luultavasti katolilaisen merimieslähetyksen. Musta onkin hyvä,ettei ihan joka paikassa tahtomattaan joudu aina viinajuttuja puimaan.
Saitpas mut aikamoiseen naurun- ja hämmästyksenpuuskaankin! :laughing: Ai en muka laulua tunne? Täysin varmasti tunnen! Mulla oli yhdessä työpaikassa duunikaveri josta tuli myös hyvä ystäväni. Tämäinen oli “Burschenschaftler” eli väriä kantavan ylioppilasosakunnan (?) jäsen. Näiden rituaaleihin kuuluu konservatiivisten arvojen säilyttämisen ohella myös “kunnon ryyppääminen” miesporukassa. Ja mainittujen “vanhojen” sukupolvien suosima kipakka marssi- ja muu musiikki, joka saa monella vieläkin oikean käden vähän niinkuin automaattisesti nytkähtämään yläviistoon! :laughing: Ja on sen takia kiellettykin. Silti joskus näitäkin tuli laulettua- tai ehkä juuri sen takia. Olin tuossa osakunnassa aina hyvänä pidetty vieras. En ole äärioikeistolainen eivätkä kaverinikaan sieltä. Janoisia kaikki vaan. Silti homma pysyi vielä hanskassa, kaikilla duuni tai muut velvollisuudet hoidettavana. Ja tostakin on lähes 30 v. aikaa… :open_mouth:
OK! Otanpas sitten tehtäväkseni toimia “Wacht am Rheinina” vähän toisenlaisissa tehtävissä kun edesmenneet. Ja vahtia ainakin itseäni! :smiley:

Moiks. Meni tämän päivän puolelle, mutta hyvä kun mainitsit ns. “pääasiat”. Mä yritän pitää tän ketjun mahdollisimman avoimena tietynlaisena sekatavarakauppana joten ei turismissakaan mitään vikaa ole. Mä kun nappaan siitäkin kiinni tarvittaessa ja kysyn esimerkiksi, oliko päihdekäyttäytymisesi reissun päällä erilaista kuin kotona. Tai millaisena koit nämä subkulttuuri-kaupunginosat. Kaikesta voi johdatella teeman takaisin “pääasioihin”. Eli leikin tarvittaessa moderaattoria! :laughing:
Eilinen leffakin oli siinä mielessä kiva, ettei ainakaan ollut Kaurismäen tapaisia Suomikuvia ryyppäämisen suhteen. Oli toki latotanssit ja loppukuvassa komissaarien saunakaljat aurinkoisessa kesäyössä (täkäläisille tuntematon ilmiö)!
Älä ota vastaamisesta stressiä, pompsahda paikalle kun kerkiät- pakkaa ensin. :slight_smile:

Moikka “Fee”! Kokovartalopuudutus kaikkine vivahteineen on mullekin tuttua. :slight_smile: Mitäs jos nopeuttaisit suvantotilaan pääsemistä loihtimalla suvannot luoksesi? Lyhennä nuoran pituutta pienemmäksi jotta tasapainoilu helpottuisi. AA:n mittayksikkö “tämä päivä” on mielestäni OK.
Tottakai sulla on säröjä kun rikkinäistä rupeaa kokoamaan. Vähän sama juttu jos liimaa särkynyttä posliiniruukkua kasaan. Siitä ei ikinä tule uuden veroista. Mitäs jos lakkaisit liimaamasta ja hankkisit kokonaan uuden “Fee”-ruukun? Paluu vanhaan on mahdotonta. Aika on yksisuuntainen ulottuvuus. Omelettia särjettyine kananmunineen ei saa muutettua takaisin ehjiksi muniksi.Aivan yhtä mahdotonta on palata alkuperäiseen raittiiseen minään. Ympäristötekijäthän muuttuivat koko ajan myös märkänä aikanamme. Kehitys meni eteenpäin- sitä ei vain huomannut tai siitä ei välittänyt.

Grüss Gott - wenn du Ihm triffst! (Korjaa kirjoitusvirheet tarvittaessa) Eihän käsittääkseni Die Wacht am Rhein ainakaan alunperin aiheuta oikean käsivarren nytkähdyksiä. Eikös se ollut jo vuodelta 1840. No, yks hailee, se lainattu pätkä vain sopi hyvin sinun tilanteeseen.
Estella Mare on tosiaan Pyhän Katolisen Apostolisen Rooman kirkon merimieslähetys. Erinäisiä kertoja olin käymässä. Minähän kyllä olen pakana (luterilainen), mutta ei siellä kirkkokuntaa kyselty.
Pannaan tähän tasapuolisuuden vuoksi vielä lainaus: “Ei muuta johtajaa, ei luojaa, kuin kansa kaikkivaltias. Se yhteisonnen säätää suojaa, se on turva tarmokas.” (Internationaali, 2. säkeistö) Sen minä joskus hieman kärjistäen olen esittänyt AA-ssakin. Kun jotkut selittävät, miten kiihkouskonnollinen porukka se on, kun ohjelmassa puhutaan Jumalastakin! Eivät ainakaan vielä ole potkineet ulos.
Onneksi täällä voi heittää raskastakin herjaa. Eihän raittiudessa ole kuitenkaan kysymys mistään sen vakavammasta kuin elämästä. Ja elämää, hitto vieköön, eikä mitään varjoelämää! Ratkiriehakasta jatkoa.

Iltaa “Meikämanne”. Kyllä se vahti ihan hyvin sopii, laulun voi jättää vaikka sitten muualle odottamaan jos haluaa.
Vähän uteliaaksi sait sillä,että olit luterilaisena katolilaiskirkollisen ryhmän kanssa tekemisissä. Ei mielestäni ole kovinkaan väliä sillä missä käy- kristillisillä yhteisöllä on enemmän yhteistä kuin erottavaa. Katolilaisilla on tiukempi hierarkinen ajattelutapa ja rituaaleissa joitain eroja. Oma evankelilainen seurakuntani kannattaa ökumeniaa ja toimii tiiviissä yhteistyössä paikallisen katolilaisen sisarseurakunnan kanssa. Ollut ja on vieläkin tärkeä tuki tiukoissa paikoissa.
Tasa-arvoon liittyen: Alkoholin pitäisi oikeastaan olla kaikkien tasa-arvoa vaativien unelma. Tekeehän aine jokaikisen säätyyn, syntyperään, kansallisuuteen ja sukupuoleen katsomatta samanlaiseksi! :mrgreen:
Ennenkuin AA:laiset ehtivät korjaamaan, mainitsen,ettei niittenkään konsepti vaadi minkään uskonnon määrittelemää Jumalaa perinteisessä mielessä “korkeammaksi voimaksi”. Tarjotaan vain meidän ymmärryksemme ulko- ja yläpuolella olevaa tahoa. Perustuu tämäkin tietysti siinä mielessä hengellisyyteen, että kiinnostuneille tarjotaan mahdollisuus vastuunsiirtoon asioissa joihin meidän voimamme ja ymmärryksemme ei enää riitä. Mielestäni ihan positiivista. En minä ikinä AA:ssa ole kiihkouskovaisiin törmännyt, liikaa konseptia palvoviin kylläkin. Rehellisyyden nimissä täytyy jälkikäteen kuitenkin myöntää, että vaikeuteni ryhmien kanssa liittyivät yksittäisiin henkilöihin. Pistä kaksi profiilineurootikkoa samaan huoneeseen, niin ei varmasti hyvää seuraa! :laughing:
Kyllä mun puolesta läppääkin voi heittää, kunhan pysyy jotenkin teemassa. Yritän suodattaa teksteistä niitä tekijöitä joita pidän tasapainon ylläpitämisessä tärkeänä. Jos onnistuu, hyvä niin - katsotaan.
Elämä on loppujen lopuksi aika yksinkertaista. Se päättyy aina kuolemaan. Tapaan kyllä voi osittain vaikuttaa huomattavastikin. :mrgreen: