Nöyryyttä...

Nyt joudun laskemaan pääni alas ja myöntämään sen, että tiedän olevani alkoholisti, mutta juon silti. En tee sitä, mikä on oikein, vaan etsin alkoholista nopeaa helpotusta. Saanko kirjoitella tänne vielä, vain olenko menetetty tapaus? :frowning:

Elämäni on aivan solmussa. Taas kerran. Eilen sitten join pään täyteen, koska halusin paeta kaikkia ongelmia. Niitä tulisi tietysti siinä samassa lisää. Edellisen raittiin kauden (jota kesti noin kolme kuukautta) jälkeen juomiseni on ollut entistä rajumpaa ja hengenlähtö on ollut lähellä.

Kadun tätä kaikkea, mutta silti ajattelen, että “tietysti juon”, olenhan alkoholisti. :smiling_imp: Naamani on punakka ja ajatus on hidastunut entisestä. Minusta on hyvää vauhtia tulossa juuri sellainen akka, joita katsoin itse säälien joitakin vuosia sitten. Vanhat kaverini katsovat nyt minua niin. :blush:

Tänne Päihdelinkin sivuille eksyin nyt pitkästä aikaa, kunpa en olisi koskaan lähtenytkään. :frowning: Viime syksynä sain monella tapaa elämääni uuden mahdollisuuden, kun aloitin opinnot uudessa paikassa. Joulun jälkeen juopottelu vei tämän Eksyneen mukanaan ja siitä alkoi alamäki, joka jatkuu jatkumistaan. Olen itsekin säikähtänyt sitä, miten juomiseni on todella muuttunut aiemmasta. Ennen join kerran-kaksi viikossa, tämän vuoden puolella olen alkanut pikkuhiljaa juomaan lähes päivittäin. Tällaista en ole koskaan aiemmin tehnyt. Elimistökin on aika kovilla.

Sairastuin kivuliaasti kuukausi sitten ja sain lääkityksen vaivoihini. Söin lääkekuuria kolme päivää, minkä jälkeen lähdinkin baariin, enkä siis enää voinut “syödä” lääkkeitä. Join mieluummin kuin söin lääkärin määräämiä antibiootteja. Se kuvaa viime aikojen juomistani: tiedän tasan tarkkaan miten vaarallista, haitallista ja itsekästä juomiseni on, mutta silti pakenen juomisen taakse aina yhä uudestaan.

Nytkin minulla olisi 1,5 l viiniä odottamassa parvekkeella. Promillet eilisestä alkavat olla haihtuneet, joten tässä olisi nyt mahdollisuuteni kääntää olotila uuteen nousuun.

Nyt en kuitenkaan sitä tee. Ainakin tämän tunnin olen juomatta.

Vilkaisin viestihistoriasi ensimmäistä viestiä viime syksyltä, ja sen sisältö oli pitkälti samaa kuin tässä nyt, paitsi että juomisesi on mennyt pahempaan suuntaan. Se kertoo alkoholiriippuvuutesi etenemisestä, kuten se alkoholistilla väistämättä tekee.

Olet kumminkin menetetty tapaus vain, jos haluat sitä olla. Olet totta kai tervetullut takaisin tänne palstalle, jos haluat muutosta kuvioosi.

Mitä jos aloittaisit kaatamalla sen viinin menemään ja pistät tavoitteeksi olla loppupäivä ottamatta? :wink: Loppuelämää koskevia päätöksiä on turhaa tehdä tässäkään asiassa.

–kh

Juu, kyllä nämä kuviot ovat jo tuttuja, ikävä kyllä.

Olen monilta lukenut siitä, miten oman alkoholismin tajuaminen sai juomisen loppumaan. Siitä syntyi halu muutokseen. Taidan olla oikein kunnon idiootti, kun alkoholismin tajuttuanikin juon - ja tosiaan vielä aiempaa rajummin. Enkö siis halua raitistua?

Pakenen ongelmiani alkoholin avulla. Kännissä saan unohtaa kaikki velvollisuudet, maksamattomat laskut, kiireet ja huolet. Lisäksi luulen olevani kännissä luova ja tehokas. :unamused: Nämä krapula-ahdistukset ovat pieni haitta kaiken sen “hyvän” rinnalla, mitä juominen antaa.

Vai onko asia sittenkään noin? Ahdistuskohtaukset ovat todellisuudessa aivan järkyttäviä, se on todellista kuolemanpelkoa. Eivätkä huolet unohdu juomallakaan, vaan ne saattavat humalaiseen mieleen nousta kymmenkertaisina - sitten ei voi muuta kuin ulvoa omaa surkeuttaan toisille juopoille. Kännissä en ole luova tai tehokas, vaan yksinkertaisesti niin sekaisin, etten muista edes missä kaupungissa olen (niinkin on todella käynyt :blush: ).

Tämä on tällaista tylsää löpinää, jota tarvitsen, jotta juomisen viehätys katoaisi mielestäni.

Juominen ei taida loppua ennen kuin raittiina oleminen tuntuu oikeasti paremmalta vaihtoehdolta. Aika kamalaa on se, ettei se sitä ole minulle, ainakaan vielä. Mitä h*lvettiä, miksi ne juomisen aiheuttamat ongelmat unohtuvat niin nopeasti ja juominen alkaa taas tuntua ruusuilla tanssimiselta todelliseen elämään verrattuna?!

Niin, no aika vähänpä kenelläkään meillä ulkopuolisilla on tehtävissä, jos sinä aikuisena ihmisenä haluat juoda. Olet siinä vaiheessa, että käytät alkoholia jo poistaaksesi edellisen juomisen aiheuttamaa kurjuutta, ja se loppuu vasta sitten, kun haluat muutosta enemmän kuin jatkaa juomista. Apua on kyllä tarjolla, kunhan haluat alkaa ottaa sitä vastaan.

Voimia.

–kh

Aivan järkyttävää itsepetostahan tämä kaikki on.

Taustalla taitaa olla se, etten kerta kaikkiaan osaa olla aikuinen ihminen, joka kantaa vastuunsa, vaan pelkurimaisesti haluan vain lakaista ongelmat maton alle. TODELLA hirveää myöntää tuo itselle. :open_mouth:

Iso askelhan tuo jo on - katsoa itseään silmästä silmään ja myöntää jotain, jota ei haluaisi myöntää. Itsensä tunteminen on kaiken a ja o. Pitää olla ‘itse itseään fiksumpi’ että löytää ne keinot, jotka juuri omaan persoonaan ja persoonallisuuteen tehoavat. Niitä ei voi tietää, ellei tunne itseään.

Juuri lukemassani kirjassa oli hyvä vertaus: Jos tiedät minne haluat mennä, mutta et tiedä missä olet, miten ihmeessä aiot löytää perille? Kirjassa käytettiin vertausta ostoskeskuksesta. Jossain päin ostaria on huikea ale, -70% kaikesta… Sinne täytyy päästä! Voit toki juosta ylös ja alas kaikki viisi kerrosta, mutta helpoimmin löydät sinne katsomalla ensin ostarin pohjapiirustuksesta sen punaisen ‘olet tässä’ -täplän.

Olet juuri löytänyt sen ‘olet tässä’-täplän :slight_smile: Onnittelut!

Nyt on Antabus otettu, ja olo on helpottunut. Nyt on etukäteen päätetty juomattomuus ainakin kahdeksi viikoksi. :slight_smile:

Vastuuntunto on aika iso juttu… Rehellisesti voin sanoa, että usein toivon voivani palata lapsuuteen, jolloin minusta pidettiin huolta enkä ollut vielä kaiken maailman mokailuilla itseäni nolannut. Joku vaihe elämässäni on jäänyt väliin, joku osa ei ole kasvanut aikuiseksi. Se liittyy varmaan jollain tavalla siihen, että tulin itse äidiksi todella nuorena ja jäin vielä nopeasti yksinhuoltajaksi kaupungissa, jossa en tuntenut ketään. Elin lapseni kanssa jotenkin eristyksissä muutaman vuoden ajan.

Antabus yksinään ei tietenkään ole mikään takuu raitistumisesta. Sellaista takuuta ei taida olla olemassakaan, harmi kyllä. Ajatus raittiista kesästä tuntuu kyllä hyvältä. Mikään ei taida olla parempaa kuin kesäaamu, jolloin saa herätä ilman krapulaa! :smiley:

Helpottava ajatus nousi mieleeni: eihän minun ole mikään pakko juoda! Ei vappu ole syy humaltumiseen, ei kesäloma, eikä mikään muukaan. Olenhan tuon jo tiennytkin, mutta en ole siihen uskonut. Nyt on vain pakko alkaa uskoa, muukaan ei auta. Juominen EI tuo todellista helpotusta, ei edes hetkeksi. Sen sijaan yhdenkin pienen asian kuntoon hoitaminen auttaa jo paljon. Täytynee kaivaa maksamattomat laskut esille ja koittaa vaikka pikavipin avulla hoitaa ne, jotka ovat jo perinnässä. :confused:

Pikavipit ovat törkeän kallista rahaa. Kannattaa neuvotella ulosottomiehen kanssa. Ulosottomiehet ovat ihan asiallista ja järkiporukkaa, joiden kanssa voi sopia yllättävän hyvin.

Huomenta, eksynyt.

Asenne on oikea, pieni muutos , juuri sen verran kuin jaksaa, voi kääntää suunnan.

Mutta, älä tuohon pikavippikierteeseen itseäsi päästä.
Perinnässä olevista laskuista selviytymiseen ei pikavippi ole oikea ratkaisu.

(Dave jo ehtikin saman asian kertomaan, hienoa!)

Ensimmäinen vaihtoehto on neuvotella perintätoimiston tai ulosottomiehen kanssa, tänä päivänä molempien kanssa todella voi neuvotella ja sopia aikatauluista maksamisessa. Se tulee aina halvemmaksi kuin ne pikavippien vuotuiset satojen prosenttien korot.

Ja jos talousasioissa on sotkua enemmän, apua löytyy kunnallisilta velkaneuvojilta, pahoistakin velkakierteistä pääsee jaloilleen.

Ja jo ennen velkaneuvojalle menoa voi asioita laittaa vähän ymmärrettävämpään järjestykseen vaikka velkaneuvonnan vertaistukihenkilöiden kanssa. Vertaistukihenkilöt ovat asiaan koulutuksen saaneita, löytyvät netistä rehellisesti omalla nimellään http://www.takuu-saatio.fi/omille-jaloille/tuen-tarvitsijoille/tukihenkiloiden-yhteystiedot/

Lainojen ja velkojen maksaminen uudella lainalla on aina asia joka kannattaa harkita hyvin tarkkaan. Totta, joskus on edullista yhdistää lainat yhdeksi jonka hallinta on helpompaa ja kulutkin ehkä pienemmät. Mutta, pikavippi ei ole oikea ratkaisu.

Koska asia on akuutti aika monelle päihdeongelmasta irrottautuneelle, uskaltaudun hiukan mainostamaan, ja kun kysymyksessä ei ole kaupallinen yritys vaan yleishyödyllinen säätiö ( joka tekee tiivistä yhteistyötä mm. A-kiltojen ja A-kiltojen liiton kanssa ), eli kannattaa tutustua sivuihin:
http://www.takuu-saatio.fi/

ja kun alkuun pääsin, niin vielä yksi linkki, keskustelua asian ympärillä: http://www.sivutie.net/jupgrade/index.php/foorumi/8-pa-ryhma

Ja tässä asiassa apua löytyy myös vertaistukea antavista A-killoista, paitsi että suuri osa Takuusäätiön kouluttamista vertaistukihenkilöistä toimii juuri A-kiltoja “kotipesänään” käyttäen, niissä on myös materiaalia asiasta ja useimmiten löytyy tietoa myös asiaan läheisesti liittyvistä sosiaalipuolen ongelmista. Useat A-kiltojen jäsenet ovat hankkineen koulutusta vertaistukleen myös sosiaalilainsäädännön ja tukiasioiden viidakon hallintaan.
Näihin kun suuri osa päihderiippuvuudesta toipuvista törmää heti alkumetreillä.

(noista linkeistä… uskalsin laittaa, kun mikään niistä ei ole kaupallisia juttuja, vaan kaikki rehellisiä, julkisia, rekisteröityjä ja avoimia yleishyödyllisiä yhdistyksiä (ja yksi säätiö) ja kaikkien taustatiedot on helposti tarkistettavissa. Täällä kai on säännöt linkkien laittamisesta ja mainonnasta mutta uskon että nämä ovat sallittujen rajoissa, edellämainituin perustein?)

Antabus on taas otettu. Melkein on siis raitis vappukin taattu! :sunglasses: Pelkään hysteerisen paljon antabusreaktiota, joten takuulla en nyt kahteen viikkoon juo. Olkoon se tämän päivän positiivinen asia.

Muu onkin sitten vaikeampaa… Raha-asioiden hoitamisen aloitan tänään, tavalla tai toisella. Pitäisi vain niin nopeasti saada rahaa esim. sähkölaskuun, että ei taida olla muuta mahdollisuutta kuin ne perhanan pikavipit. Kerran on sähköt menneet poikki ja niiden uudelleenkytkeminen maksoi yhtä paljon kuin puolen vuoden sähköt.

Tutkiskelin noita linkkejä (kiitos niistä!) ja oikeastaan mieleni rauhoittui. Laskuja on maksamatta kenties 2000 euron edestä, en siihen kai kuole - varsinkin kun on kesäkuussa jostain rahaa tulossa. Siihen asti kitkutellaan jollain tavalla kyllä! Itku pääsi taas ja juominen kävi mielessä, kun heti aamusta kaikki tuntuu kaatuvan niskaan. Ehkä voin tässä nyt kasvaa hiukan aikuisemmaksi taas, kun en juo murheita pois vaan koitan asioita jotenkin järjestää.

Tänään siis pankkiin, verotoimistoon, tulevan työnantajan pakeille sekä parin tunnin työkeikalle illalla. JOKU asia tulee kaiken tuon jälkeen varmasti hoidetuksi. Sitten vain huomiseen tenttiin lukemaan. Urgh! Tekee mieli paeta! :open_mouth: Enpähän ainakaan juo - itkeä saatan ja hampaitakin kiristellä hiukan. :wink:

Moikka ja toivon tälle kiviselle tiellesi voimia, alkoholistina sen tien kivisyyden tietäen mutta jokainen raitis päivä on voitto ja se kyllä kannattaa, mielialakin kohenee mitä pidempään raittiina on mutta sitten tulee se viinapiru joka käskee sekoittamaan kaiken tasaisuuden elämässä, sille pitää sanoa ettei nyt onnistu, haluan pitää kiinni hyvästä elämästä ja tasaisuudesta jonka arkiset askareet ja harrastukset tuovat,
en halua herätä pöhnässä ja haluan muistaa kaiken tekemäni ja sanomani :slight_smile:
Joka päivä voi ajatella mitä kaikkea muuta voi ja saa tehdä juomisen sijaan.
Omalla kohdallani kielteiset lauseet saavat juomisen halun vaan kasvamaan,
esim en saa juoda, en saa ottaa saunasiideriä enkä useampaakaan.
Siksi pyrin ajattelemaan mitä muuta voin tehdä kuin juoda :slight_smile: Ja tekemistä kyllä riittää.
Nöyränä matkaan tällä kivisellä tiellä ja toivon kaikille meille woimia oikein paljon =)

Tänään on takana uneton yö ja edessä tärkeä tentti. Oudon rauhallinen on olo kuitenkin. Väsymys varmaankin estää kaiken ylireagoinnin.

Positiiviseen keskittyminen on todella vaikeaa, kun niin moni asia on pielessä.

Eipä voi muuta kuin mennä ottamaan Antabuksen ja iloita ainakin siitä, että luvassa on taas raitis päivä. :slight_smile:

Hei Eksynyt, pitkästä aikaa!

Oletko miettinyt, olisiko ihan oikeasti tällä kertaa aika hakea muutakin apua kuin tämä Plinkki? Kirjoitit itsekin, että juomiskierteesi on pahenemassa kovaa vauhtia. Murheita sinulla on riittämiin, tuntuu että ne ajavat sinut kerta toisensa jälkeen taas juomaan.

Jospa se ulkopuolinen apu auttaisi sinua ottamaan elämän ja huolet haltuun pala kerrallaan. Nyt suoritat rahahuolia, opiskelua, töitä, äitiyttä ja siinä ohessa raittiutta. Raittius on noista juuri nyt kuitenkin kaikkein tärkein: ilman sitä ei noista muista pidemmän päälle tule mitään. A-klinikalle tai vaikka sosiaalitoimistoon, ja kerrot että et vain yksinkertaisesti pysty, mitä pitäisi tehdä. Ehkä se vyyhti alkaa sitä kautta purkautua.

Niin kauan kuin et apua hae, jätät itsellesi - ehkä tiedostamatta, ehkä tiedostaen - takaportin juomisen jatkamiselle. Se kierre pitäisi saada katkaistua.

Toivotan sinulle lujasti rohkeutta toteuttaa unelmasi lähteä taivaltamaan sitä raitistumisen polkua! Kyllä sinä tiesi löydät, kun tahdot. Ja kesän tullen voivat apilapellotkin taas kukkia.

Oman tilanteeni tajuaminen sai minut hakemaan apua. Olin aika lailla samanlaisesa tilaanteassa kuin sinäkin.
Ymmärsin että fyysinen ja henkinen terveyteni pettää välttämättä seuraavan vuoden aikana jos jatkan juomista. Ajokortin, perheen, työn ja asunnon menettäminen oli aivan nurkan takana. Yksin olin yrittänyt lopettaa jo pitkään, mutta vasta avun löydettyäni lopettaminen onnistui.

Kuten Metsätähti jo sanoikin: Raittius on nyt elämäsi tärkein asia!

On ollut pakko nöyrtyä oman ongelmansa edessä, vaihtoehtoina joko jatkan juomista ja kuolen, tai sitten elän raittiina ja kuolen sitte :laughing:
Hjuumorilla suhtaudun aika usein asioihin mutta toki totisuuttakin löytyy kun sitä tarvitaan…
Tosiasioiden myöntäminen itelleen on saanut pysähtymään ja siksipä elelenkin raittiina.

Mukavaa sunnuntaita kaikille =)