Nostin kissan pöydälle vihdoin

Laitoin siis tietokoneelle linkin juomatapatestiin. Katotaan mikä on reaktio, suuttumus, kieltäminen…juu, ei tuu ensiksi mieleen et sanois et teempä testin.
Seitsemän vuotta on yhdessä oltu ja nyt lapsiakin kaksi. Kaikki merkit alusta asti ollut. Tyhmä minä siis. Tein ne lapsetkin sitten että olen tiukemmassa hirressä.
Isäni oli alkoholisti (häipyi viikoiksi ryyppäämään) näin pikemminkin krapulat ja takasintulo riidat. Vähempi ryyppäämistä. Aikuisena näin isääni myös humalaputkien aikana jos satuin menemään kylille kun homma oli päällä. Tiesin siis kaiken alkoholistin elämästä ja elämisestä perheessä jossa kuningas alkoholi asuu.
Vanhempani kerkesivät erota ennen kuin isäni kuoli, alkon takia tottakai.

Mieheltäni olen kuullut että olen niuho kun en ymmärrä että juodaan kaljaa tai en välitä kilistellä shamppanjaa. Olen kyttä ja lasken oluita. Olen niin vittumoinen. En ole normaali koska en halua rentoutua kaljan kera.

Luin tuolta paljon tarinoita. Niin samanlaisia lauseita. Kuten miten se tölkin napsahduskin jo alkaa etomaan.
Muutamia kertoja oon lähtenyt hommaan mukaan ja juonut vaikka se ei ole minun juttu, että ai pääsis sanomaan että oon liian niuho. Oon kyllä nuruudessani känniviikonloppuja vetänyt että kyllä minulla on tuntumaa humalaan ja örveltämiseen. Mutta silti kuulemma olen ihan skitso “muutamien oluiden suhteen”.

Tyhjiä tölkkejä joo on…autotallissa, saunassa, keittiössä, vaatehuoneessa…ihan missä vaan. Kas kummaa, ne lisääntyy vaikka vien niitä kauppaa ( ja että hävettää viedä). Joka reissuun liittyy kalja. Jos vaeltaa, meloo, lenkkeilee, ihan mitä vaan niin kiitokseksi voi vetää bissee. Jos remontoin voi mös vetää bissee vaikka jälki rupee jo olee ihan paskaa humalan takia. Bisseä voi vetää kun on sauna. Ja saunan voi lämmittää joka ilta et on syy juoda.

Äsken alkoi loma on viides päivä…ei yhtää kaljatonta päivää. Määrällä ei oo välii. Pitsi mieheni mielestä. Pari ei haittaa vaikka joka ilta. Ja kun ei käy baareissa ja suorittaa hommansa niin missään ei oo vikaa.

Siis miks oon vielä samassa asunnossa…

voi voi voi voi. Harmittaa sun puolesta. Mulla mies aina sinnittelee raittiita jaksoja ja sitten taas häipyy vlopuks juhlimaan ja takas tullaan ja monta viikkoa sit asiasta riidellään. Miehesi pitäisi saada hoitoon ennenku liian myöhästä. Ootko koskaan ottanu lapsia ja häipyny ja ilmottanu ettet enää kattele tuollasta jos ei apua hae?

Hei Mollis!

Kun luin sun tekstiä niin pystyin samaistuun siihen niin hyvin. Meillä kaheksan vuotta yhdessä oloo, mutta ei lapsia (onneksi). Myös meillä kaikki merkit ollu olemassa alusta saakka ja juominen ollu aina runsasta. Ite kun alkoo en juurikaan käytä niin ongelma on aina ollu mulla ei niinkään avokilla. Pelkkä tölkin avaus tahtoo saada raivon pintaan, etenkin kun sen kuulee joka päivä ja vielä useemman kerran päivässä. Tää on niin tätä. Joka päivä juo vaikka käy kyllä töissäkin. Enään en edes muista, koska on täysin raitis päivä ollu.

Miten voi toista auttaa kun ei ooo mitään ongelmaa…??? Tai selkeesti ongelma on mutta sitä ei myönnetä. Vasta viimesen parin vuoden aikana oon heränny tähän tilanteeseen ja alkanu työstään muutosta, vaikka mitään konkreettista en oo kyllä vielä saanu aikaan, mutta sitä ajatustyötä… =) Koettanu keskittyä omiin juttuihin ja sen sellaseen.

Toivotan sulle jaksamista ja voimia keskittyä omaan ja lasten elämään, alkoo käyttävä pitäkööt huolta itse itsestään… (vaikka eihän se niin yksinkertaisesti käytännössä mene)

Niin tuttua tekstiä, varsinkin tuo tölkin sihahdus. Mulla muutaman vuoden suhde jossa ekat vuodet meni kivasti. Emme asu yhdessä. Kesät vietimme aina tiiviisti miehen suvun mökillä. Siellä lomat juodaan päivittäin. Minä en juo oikeastaan ollenkaa. En ole vuosikymmeniin ollut humalassa. ´Viime kesänä sain jo tarpeekseni ja sanoin etten kestä jatkuvaa juomista. Minulla on poika joka ei ole tämän miehen lapsi. Poikani pitää miestä isänään kun omaa isää ei ole. Ratkaisin sitten keän viettämällä sen pojan kanssa omissa menoissa. Talvi meni kivasti. Mies teki töitä ja noin kerran kuussa lähti kavereiden kanssa ryypiskeleen.Meillä omia juttuja silloin. Tuli taas kesä ja sanoin toiveikkaana että haluaisin tehdä sopimuksen että kun olemme pojan kanssa mökillä hän olisi selvänä. Mutta se ei sopinut hänelle. Sanoi ettei voi tietää koska tulee kavereita mökille ja silloin juodaan rankasti. Mies menettää aina muistin kun juo ja koskaan se ei jää muutamaan kaljaan vaan juo aina ittensä tolkuttomaan humalaan eikä muista sitten mitään. Edelliskesänä sattui pojan kannalta kamala asia. Sauna lämmitettiin ja mies lupasi mennä pojan kanssa saunaan. Mutta humaltui niin että ei muistanut vaan sanoi jo olleensa lapsen kanssa saunassa. Lapsi itki yksin saunassa eikö voinut käsittää tapahtunutta. Minulle asia oli ihan kauhea. Lähdimme kotiin. Toinen tapaus oli kun taas olin pakannut kaikki ja lähtenyt mökille. Mies alkoi juomaan ja kun siitä sanoin niin käski mun painua helvettiin. Pojan kuullen. Lähdimme pois. Nyt tänä kesänä olemme olleet kerran mökillä ja muuten sitten omissa reisuissa. Mies on ollut omillaan. Koko suku siellä juo, äiti, veli, veljen vaimo, veljen lapset , siskon lapset… olen ainut joka ei juo. Minulle tarjotaan aina viiniä ja kaljaa… monta vuotta päivittäin. Kieltäydyn ja on alkanut loukkaamaan se ettei se mene perille. Tarjoaisivat joskus muuta kuin alkoa. Nyt sitten olen masentunut ja itken itseni uneen kun suhteeni on vaarassa kaatua tän takia. Rakastan yli kaiken tuota miestä mutta itseni takia on pysyttävä poissa ryyppäävän suvun luota. Heistä ei kukaan käsitä mun ajatuksia. Ei kukaan. Olen jutellut äidinkin kanssa että toivoisine miehen olevan selvänä kun olemme lapsen kanssa siellä mutta kun mökillä kuuluu juoda… sain vastauksen. Siellä se on arkea ja mä en vaan jaksa sulattaa. Itse en ole koskaan lapsenä nähnyt vanhempia humalassa enkä aikuisenakaan. Meidän suvussa ei ole juomatavoiltaan paljon juovia. Alkoholi ei ole koskaan ollut elämässämme mukana kuin saunakaljan verran. Olen nyt yrittänyt saada itseäni pois tuosta suhteesta mutta rakastan miestä ihan kamalasti. Todellakin. Hän on mahtava ihminen kun on selvä. Hoitaa talvella hommat ja meillä on mukavaa mutta kesät menee överiksi. Mitä teen?? Olen masentunut enk jaksa enää yksin?

Mikäli miehesi on alkoholiriippuvainen hänen kanssa ei kannata edes yrittää tehdä mitään sopimuksia että olisi jonkun tietyn ajan selvinpäin. Varmasti heikolla hetkellä voi luvatakin, mutta ikinä siihen ei kannata luottaa. Kuuluu sairauden luonteeseen, että lupaukset petetään jos niitä ylipäätään edes tehdään. Parempi pysyä pois mökiltä ja antaa miehen ja sukulaisten juoda siellä ja keksiä itselle (ja pojalle) jotain muuta tekemistä siksi ajaksi.

Kai hän on kun sitä viinaa kuluu ja nyt viimeinen viesti oli että mun pitää hakeutua hoitoon kun mulla on mielenterveysongelmia kun en hyväksy normaalia elämää. Itkettää ihan kauheesti kun mietin että onko syy sittenkin minussa? Vaikka kuinka koitan vakuuttaa itselleni ettei ole niin itsesäälin suossa ryven silti.On niin vaikeaa jaksaa jatkaa yksin eteenpäin vaikka tiedän jo miten tää prosessi menee. Ensin sattuu kkauheesti, sitten vähän vähemmän ja lopuksi tajuan että olen tehnyt oikein ja miksi en tehnyt näin aiemmin mutta siihen ajatukseen on vielä niin pitkä matka.
Nyt vaan itken. Olen nytkin vielä yöpaidassa, en ole jaksanut edes pukeutua. Kohta saakin taas jo mennö nukkumaan. Itkun kera.

Kun miehellä koko suku juo ja kaikki ystävät yms. Niin eipä hänellä paljon ole mahdollisuuksia tajutakaan mikä ongelma alkoholi on. Voimaton siinä on kuka vain, jos “kaikki” sanoo että juominen on normaalia ja se kuka ei juo, on tiukkapipo tai muu…

Mutta…sillävälin hoidapas itseäsi vain, käy vaikka al-anonissa, et jää yksin. Jonain päivänä mies voi saada juomisesta tarpeekseen, näytä sinä esimerkillä että mitä on raitis elämä. Muutapa ei oikein voi kun sanoa että jatkaa juomista, mutta sinä et sitä katsele. Vaatii rohkeutta pitää oma päänsä tuollaisen keskellä, mutta se kannattaa. Viinalle jää jokainen läheinen jossainvaiheessa kakkoseksi, se on ihan luonnollista. Viinapullo on suhteessa miehen “rakastajatar”. Siitä koituu monenlaista pahaa oloa.

Mutta kun tilanne on todettu niin ei voi muuta kuin jämerästi pyrkiä sitä kohti että mitä voin tehdä asioille, että ei koskisi niin paljon. Jos jää tuleen makaamaan niin alkoholiriippuvaisen arvostus ei siitä nouse, joskaan se ei nouse välttämättä muutenkaan: Hänessähän se vika on ja juomisessa. Häneltä on turha odottaa hyväksyntää siinävaiheessa kun hän puolustaa rakasta pulloaan.

Olen sitä mieltä että kannattaa aina sopia (mutta ei luottaa)
Laittaa ylös mitä on sovittu, ja kun mies haukkuu mielenterveysongelmaiseksi niin voi sanoa että "sinä ja sinä päivänä sovimme, että olet kunnossa ja vahdit lastani. Sensijaan olitkin humalassa, ja homma peruuntui"jne…
Tätä harva alkkis jaksaa kauaa kuunnella, mutta kun vastaa solvaamisiin (mielikuvitusta ja mutua) faktoilla (tosiasioita) niin ei menetä omaa mielenrauhaansa. Toinen ei voi väittää vastaan, ja jos väittää saa hävetä itse.
Jotain faktaa voi jäädä hänen mieleensä, ja vaikka hänet jättääkin juomaan nin on sanonut sanottavansa eli tehnyt oman osuutensa.
Alkoholisti yrittää valehdella muille ja itselleen. Selityksiin voi sanoa, ja haukkumisiin, että “jaa niinkö”…mutta puuttuu vain faktoihin. Jos alkoholisti ei ole valmis, hän ei tule kuuntelemaan mitään vaan suuttuu ja lähtee.
Mutta sekin on edistystä, ei tarvitse itse jättää ketään vaan hän jättää ihan itse itsensä kun tajuaa olevansa puhunut itsensä pussiin. Kaikkien haukkumisien syy on yksi ja ainoa: Opettaa toiset, että alkoholiongelmaan ei saa puuttua. Riippuvuutta puolustetaan ja suojellaan.

Toisaalta miksi sopia jos tietää että ei voi luottaa toisen sanaan. Säästyy vain itse pettymyksen aiheuttamalta mielipahalta ja mies tunteesta että ei pysty pitään juomattomuuslupauksiaan. Ihan oman mielenrauhan takia kannattais vaan hyväksyä että ei pysty itse millään tavalla vaikuttaan miehen juomiseen, korkeintaan voi yrittää saada puhuttua juovan hoitoon jonnekin.

Ensiarvoisen tärkeetä musta on alkaa ajatteleen asioita omasta näkökulmasta ja alkaa vetaan selviä rajoja mihin itse suostuu ja mihin ei. Jos esim. päättää että ei enää lähde mökille kun siellä aina juodaan, se ihan varmasti jollain tasolla tulee vaikuttaan mieheen jossain vaiheessa. Saattaa alkaa jonkun kesän jälkeen miettiin että ehkä sitä nyt vois sit kerrankin kokeilla olla selvinpäin (ei tietenkään takaa että siihen kykenee vaikka haluais). Eli tuollaset juomattomuuspäätökset olis aina hyvä lähtee siitä juojasta itsestään ettei se ala kokeen, että sitä painostetaan, joka vaan pahentaa yleensä tilannetta. Itsekin juoneena ja päihderiippuvaisena voin sanoo että mikään ei ole ärsyttävämpää kun se että läheinen yritti vaikuttaa mun juomiseen esim. pyytämällä että olisin juomatta tai viemällä pulloja pois jne. Nostaa vaan kapinan ja vihan päälle.

Piti vielä sanoo Päätöksen edessä, että miehesi juominen ja siitä syntyvä viha ja syyllistäminen ei tietenkään ole sinun tai kenenkään muunkaan vika. Alkoholismi johtuu geeneistä ja siitä että itse laukaisee itselleen riippuvuuden juomalla. Eli toisaalta ihminen on syyntakeeton omaan juomiseensa (geenit), ja sit taas toisaalta ei ole, koska on ihan itse aloittanut juomisen joskus. Alkoholismille yks tyypillisimmistä piirteitä on että se on itsensäkieltävä sairaus, näin Minnesotalaisittain itse uskon. Alkoholisti pelkää maailmassa eniten sitä että sen pitäis lopettaa juominen eikä näe omaa riippuvuuttaan eikä sitä miten paljon tuskaa aiheuttaa lähimmäisilleen.

Eli yritä opetella ohittaan miehen syyllistäminen ja aseta itsellesi rajat. Sano jämäkästi että et hyväksy sitä että mies haukkuu sinua mielenterveysongelmaiseksi tai miksi milloinkin.

Voimaotus on puhunut viisaita.

Juominen ei ole koskaan kenenkään muun syytä. Ihan itse sitä sen pullon huulilleen nostaa.

Se on se riippuvuus, joka siellä puhuu, suojelee itseään. Se on kuin sairaus (mun mielestä body snatchers on just sellainen leffa mikä oikeastaan kertoo päihdeongelmasta). Se syyllistää kaiken ympärillään, on valmis vääntämään mustan valkoiseksi ja pohjoisen eteläksi vain jotta saa jatkaa riippuvuutensa tyydyttämistä.

Tässä vaiheessa pitää vaan itse osata päättää, että on ihan tarpeeksi selväjärkinen ja pystyy tekemään omat johtopäätöksensä asioista. Nähdä sen sairauden taakse.

Ja ratkaisut oman elämänsä suhteen pystyy myös tekemään itse - ja mikä on itselle parasta, sen tietää vaan ottamalla selvää. Ei se aina ole niin, että homma selviää lähtemällä. Joskus sitä hankkii itsensä vaan uudelleen samaan tilanteeseen jo hätiköiden toimii.

Sitten kun tietää mistä on kyse, voi sopia…jos alistuu kaikkien muiden ympärilläolijoiden tavoin siihen että “hyväksyn sä oot niin epäluotettava etten sovi sulta mitään” niin tämä on mukaanmenoa siihen, että on ok olla sitten sopimatta( kerran ei voi pitää mitään.) Mies tarkoituksella käytöksellään vähentää häneen kohdistettuja odotuksia, karkoittaa “auttajat” tekemällä heille metkuja…näin hän saa alkoholiongelmalleen rauhan.Tarkoitan että voi siis sopia, mutta ei sovi siten kuten ennen että varaa itsensä täydellisesti odottamaan että sovittu asia tapahtuu. Eli kun toinen sanoo että aikoo luvata ja sopia, niin antaa hänen kokeilla ja huomata: ettei sopimukset pidä. Kun osoittaa ennakko-odotuksia niin joutuu itse syytetynpenkille.

Nimenomaan. Aina kannattaa tehdä rohkea ratkaisu, jos ei itse ole rohkea niin miten voi toisellekaan sanoo…
Juovalta vaatii myös rohkeutta ajatella loppuelämää ilman juomista.Kieltäytyminen juhlista tulisi olemaan hänelle varmasti vaikeaa. Jos joku uskaltaa, muut pian perässä.