Nopea vai hidas kehityskaari..?

Millainen oli sinun tiesi alkoholistiksi?=) Oliko se tosi hidas monivaiheinen prosessi vaiko äkkiä alas ja rytisten…? Päälinjoja tässä

-En saanut AKKAA/UKKOA vaikka etsin ja etsin…=( ja siinä sivussa alkoholisoiduin
-Tuli avioero ja siitä lähti nopia alamäki

Mun kehityskaari alkoholistiksi oli hyvinkin nopea, vaikken luonnollisesti sitä tajunnutkaan kymmeneen vuoteen. Vissiin joskus 12- tai 13-vuotiaana tuli juotua ensimmäinen kunnon humala ja sen jälkeen aina kun se vaan oli mahdollista. Oli siinä välissä yksi hyvä lähes raitis vuosi 17-18-vuotiaana kun asuin ja olin yksin vieraalla paikkakunnalla, mutta kun siellä tapasin juopon miehen niin silloin viimeistään lähti ohjat käsistä.

Mentiin sit naimisiinkin asti tämän alkoholisoituneen miehen kanssa ja korkit auki, hiphei ja kivaa oli. Häissäkin se taisin olla minä joka joi puolet koko hääväelle tarkoitetuista shampanjoista. Sittemmin takana ero, uusia epäonnistuneita parisuhteita ja raitumisyrityksiä ja hoitojaksoja siellä sun täällä. Tällä hetkellä taas kovasti koitan olla onnellisessa RAITTIISSA parisuhteessa ja selvinpäin, mutta jostain syystä itken ja valvon. Ryhmissä pitäis käydä, mutten jaksa lähteä mihinkään, masentaa kovasti. Et sellasta.

Toi KRAPULANSIETOKYKY oli melko ovela, sen oon jotenkin jo ite ylittänyt. Kestän vaikka kuinka kamalan olon jollei tee mieli viinaa ja krapulassa mulla ei aina välttämättä. Pahimmat viinanhimot iskee täysin yllättäen silloin kun on liian varma omasta raittiudestaan ja sattuu jotain tosi yllättävää p******. Vaikka silloin on fyysisesti hyvässä kunnossa jne. niin silloin ainakin meikäläistä koetellaan eniten. Normit krapulat onneks oon osannut kestää ihan sängyssä maaten yhden päivän verran, eikäpä oo niitäkään onneksi ollut enää aikoihin.