No se on nytten

Ajallisesti pitkän kauden ja määrällisesti usean kerran jälkeen, se oli nyt sitten Nytten - kun viimeiset valkoviinit “nautiskelin”.

Palaamme

Moikka Nytten

Vaikka syymme täälä kirjoitteluun on pirullisen ikävä, voin rehellisesti kertoa, että olet tehnyt hienon aloitteen avatessasi pelin täällä vertaistesi joukossa. Annahan reilusti kuulua itsestäsi. Mua ja ymmärtääkseni montaa muutakin on auttanut oman historian kertominen niiltä osin, kun historian kirjan kansia haluaa raottaa. Näin voisit saada alulle aiheeseen liittyvän ajatusten vaihdon.

Tsemppiä alkuun! Päivä kerrallaan. Itse aloitin aamuni vessa-palaverissa sen peilissä asustelevan kaverin kanssa. Lyötiin kättä päälle paristakin syystä: 1. kiitin kaveria menneestä viikonlopusta. Vedettiin koko viikonloppu pää selvänä ja sen tunteekin nyt pirteänä töihin lähtiessä. 2. Lupasimme jatkaa samaa selvää rataa tänään maanantaina.

Maanantai-aamu-terveisin, Revontuli :slight_smile:

Kiitos tsempistä Revontuli,

en ehkä jaksa ihan juurta jaksain tarinaani vielä ainakaan vääntää. Se nimittäin on melko samanlainen monen täällä kirjoittavan kanssa. Juotu on jo useamman kymmenen vuoden ajan, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Viime vuosina enemmänkin enemmän:)

Nyt on viimeisten vuosien aikana ollut ehkä viisi kuusi muutaman kuukauden kestävää täysin kuivaa aikaa. Vaikeinta tuntuu aina olevan saada se joka iltainen tissuttelu katkeamaan, sitten helpottaa ja parin kuukauden jälkeen ei olekaan mitään vaikeutta aloittaa tissuttelu uudelleen kun on homma hanskassa. Ja taas mennään…

Hoitelen duunit ja muut riennot ihan ok, hoidan kuntoani jne. Muksutkin kasvaneet jo teineiksi, omaatuntoa kalvaa kuitenkin että äiteen aika on ollut kortilla. Paljon töitä ja paljon omaa huvia (=iltaolutta).

No mikäs tässä nyt sitten oikein mättää kun kaikki sujuu? Toinen vanhemmistani on myöntänyt alkoholistisuutensa jo vuosikymmeniä sitten ja ollutkin kuivilla sen jälkeiset ajat. Nostan hänelle hattuani todella korkealle. Koskaan hän ei ole meitä muksuja vanhemmalla iällämme juomisistamme nuhdellut tai huomautellut, ollut vaan itse esimerkkinä, AA aluksi tukenansa.

En ole koskaan hyväksynyt juomistani, en koe pelkästään krapulaa vaan aina on morkkis mukana vaikka olisin juonut vain muutaman oluen. Joka aamu kysyn itseltäni, oliko pakko? Tämä kaivaa suuresti ihmisen mieltä, etenkin jatkuessaan vuodesta toiseen…

Tunnen näistä muutamista päivistä ja etenkin aamuista jo hienoista ylpeyttä ja toki toivon tämän tilan jatkuvan. Yritän pysyä linjoilla ja lukea muiden tarinoita jotta pysyisin jatkuvasti ajan hermolla ja nöyränä kohtaisin sen muutaman kuukauden päästä saapuvan suuren retkahdusvaaran.

Kirkkaaseen aamuun,
Nytten

Vaikka kirkkaana ja tyytyväisenä heräilenkin sumuiseen aamuun, jännittää/mietityttää aina tuleva…

Jostain olen lukenut, en muista mistä, aminohappojen raittiuteen edistävästä voimasta. Etenkin glutamiinilla oli muistaakseni alkoholinhimoa vähentävää vaikutusta. Olisiko kellään tietoa tai kokemusta aiheesta?

Nytten

Moi

Hienoa, että sielläkin on herätty kirkkaana aamuun! Itellä ollu tänä viikonloppuna kaikenlaista sekavaa mietiskelyä liittyen alkoholi-ajatukseen. Sinänsä ei oo ollu vaikeuksia olla ottamatta mutta ainahan tuleva mietityttää. Keinoja itsensä tutkiskeluun todellakin tarvin tulevaisuudessa. Kova halu on pysyä vahvana. Tänään ainakin pysyn!

En tutkiskellut yhtään tältä foorumilta olisiko tuosta L-glutamiinin käytöstä ollut juttua, joten googletin hiukan tätä luontaistuotetta. Itseasiassa innostuin glutamiinista, koska mulla on suoliston kanssa ongelmaa ja urheilenkin kolme kertaa viikossa joukkuepelejä todella kovalla sykkeellä. Jos sse vielä auttaa viinanhimoon niin miksipä ei. Ymmärrän kuitenkin, ettei tällaisen tuotteen pauloihin pidä halautua liikaa ja tuudittautua, että tällähän tämä ratkesi. Ehdottomasti ei mutta lisänä omassa taistelussa alkoholia vastaan olisin kyllä valmis kokeilemaan. Tässä vielä pieni lainaus joltain sivulta glutamiinista:

L- GLUTAMIININ KÄYTTÖALUEET:

  • henkinen vireystila
  • muistin paraneminen
  • ”vuotavan suolen” syndrooma
  • urheiluravintoaine
  • alkoholismi
  • mahan ja pohjukaissuolen haavaumat
  • haavainen paksunsuolentulehdus ja Crohnin tauti

lähde: kuntositi.blogspot.com/

Nykyäänhän uskotaan lääketieteen piirissä, että alkoholismiin taipuvaisilla ihmisillä on vajetta serotoniinista ja dopamiinista. Serotoniinia saa luontaisesti mm. trypofaanipitoisesta ravinnosta. Alkkiksia suositellaan nauttimaan myös B-vitamiinilisää.

tiede.fi/arkisto/print.php?id=142&vl

Kiitos linkeistä ja vinkeistä…

Iltapäivä onkin mennyt tuolla kotikanavan vanhassa ketjussa, siellä oli glutamiini mukana ja melkoisen mielenkiintoinen pitkä ketju muutenkin.

Kyllä tuolla kemialla voi olla suuri merkitys raitistumisessa mutta en usko, ainakaan vielä, että yksistään. Saatan glutamiinia hankkia ja kokeilla, niin eiköhän tässä sodassa ole kaikki keinot sallittuja.

Nytten

Tilailin koemielessä glutamiinit ja C-vitamiinit, eilen ja erityisesti tänään niitä olen tuekseni kaipaillut.

Oli jotenkin jo niin lähellä etten lähtenyt illalla olutostoksille. Onneksi lapsi sai kaveriltaan kyydin kotiin ettei tarvinnut lähteä sinne kaupan lähelle pyörimään. En tiedä olisinko voinut vastustaa kiusauksen.

No nyt jo helpottaa kun uni alkaa viedä voiton tästä päivästä, joten kirkaana huomisaamuun
Nytten

No eihän se ollut silloin nytten kun se oluen juominen loppui, monta on tullut otettua tuonkin jälkeen.

Nytten elää kuitenkin nytten sellaista aikaa ettei olutta ole tullut otetuksi kuin joskus juhannuksen alusviikolla. Ja se miksi tämän vanhan jutun tänne kaivoin olkoon kannustusta kanssa lopettajille.

Kyllä on meillä ihmisillä kova paikka ymmärtää ettei sitä alkoholia voi ottaa yhtään jos oikein on janoinen. Ja alkoholisti.

Syitä olisi kyllä löytynyt, “hyviäkin”. Se vaan sitten loppui ja ei suurempaa janoa ole ollutkaan kun se oivalsin kuinka pahoja morkkiksia vaan tuolla juomalla itselleni keräilen. En usko että osaisin vain yhtä juoda ja vaikka osaisinkin niin morkkis tulisi.

Lumi on satanut ja alkaa glögiaika. Alkoholiton käy fiilistelyyn oikein hyvin.

Tsemppiä seurakuntaan!

Nytten

Omatilapäivitys

Tarkistin kalenterista ja tänään on 4kk raittiutta takana. Jotenkin luulisi ja odottaisi että olisi hiukka hilpeämpi olo sillä tämä alkoton aika on ollut hienoa.

Vaan vetää jotenkin alamaihin. Eipä ehkä yhteyttä alkottomuuteen, niin tai sitten on…

Nytten

Alamaissa on jokainen ihminen joskus. Alkoholistin alakulo voi olla tosin myös vain juomisen petaamista; alitajuisesti lietsotaan huonoa fiilistä, jotta voisi taas juoda. Niin tai näin, juoda ei vain voi, kuten tiedät. Ja sitten huono fiilis menee ohi.

Hyvältä näyttää kuitenkin tilanteesi ja hienoa että olet päässyt glutamaattivaiheen ohi :smiley: Syyspimeillä ei aina naurata, mutta hienoa elämäähän viinasta luovutamisen jälkeen olen minäkin saanut elää.

Tuli mieleeni tuosta hilpeyden odotuksesta sellainen asia, kuin raitistumisen muuttuminen arkipäiväiseksi jutuksi. On yhä edelleen hämmästyttävää löytää asioita joita ennen ei voinut vastustaa, estää tai olla etsimättä, kun ne ovat muuttuneet merkityksettömiksi. Osaksi se herättää hilpeyttä, kun voi todeta katselleensa pitkään mäyräkoirista tehtyä asetelmaa miettimättä mitä siitä ennen olisi ajatellut. Näin meinaan niin ovelasti kyhätyn “kaljakasan”, ettei voinut kuin ihastella sen tekijän mielikuvitusta. Olisi sitä kai ennenkin kaljapinoja katsellut, mutta suupielet märkinä.

Raitistuminen ei vedä alamaihin, päinvastoin siinä käy. Luopuminen juomisesta, siitä unelmasta, siitä rakkaudesta,… vetää alamaihin, koska niin sen pitääkin tehdä, jotta voisi jossain vaiheessa tajuta, miten pettävä rakkaus se olikaan.

Jotenkin sitä löytää pettymyksiä raitistumisestakin, kun jos odottaa siltä samoja asioita, kuin se pullon rakkaus antoi. Vai olisiko se pettymystä ollenkaan, vain se unelma paremmasta jäytää mieltä, sitä mitä se pullorakkaus voisi antaa.

Raitistuminen on tae moneen asiaan, kuten esim siihen, että voi hypätä autoon miettimättä onko ajokunnossa vai ei. Voi puhaltaa ratsiassa nollat ja tehdä ja mennä muutenkin ihan mitä vaan, minne vaan. Pitäisikö kaikista sellaisista asioista olla epäkiitollinen ja alamaissa? ei minusta.

Parasta jatkoa tännekin.

Niin mielelläni kirjoittelisin nytten olevani ylpeä ja ok…

Noita lokakuun alakuloja seurasi kuukauden kuluttua repsahdus joka “laimeana” jatkuu edelleen. Lopullista loppua ei siis tullut, sitä odotellessa…

On se vaan niin jännä miten mieliteko vie kauppaan ja tiskille vaikka äly on ihan erimieltä. Olen ollut jo vuosia polttamatta ja sen ajatusmaailman jo osaan, miten sen saisin siirrettyä ja sisäistettyä tähän alkoholiin? Että ei sitä ensimmäistäkään!

Kun vaan saisi taas siitä punaisesta langasta kiinni, se olisi sen arvoista… Ei aamumorkkiksia, pelkoja puhalluttavista poliiseista, selittelyjä, tekosyitä, pelkoa miehenmenetyksestä…

Sitä tavoitetta kohti mennään! - joku päivä se doku - taas häviää:)

Sitä odotellessa on moni kuollut…
Sinulla on kuitenkin pyörinyt se raitistumisen idea siinä ja ihan hyvä pätkäkin jo takana. Mistä kiikastaa?
Punaista lankaa voi lähteä hakemaan myös ulkopuolelta, mene ja ota avut vastaan, jos todella mielit eroon noista luettelemistasi ikävistä asioista. Älä anna tuon jatkua tuosta pidemmälle, kipin kapin vaikka antabukset hakemaan ensi hätään. Voimia. :slight_smile: