No hei vaan taas hei

Me Lopettajat
1

Pikku historiikki.

Olen ollut tässä joskus 2006, tuolloin raitistuin osin tämän sivuston ansioista, osin koska muutin elämäni alkottomaksi sisältä ja ulkoa. Olin raittiina likipitäen viisi vuotta. Tuon jälkeen purteni on keikkunut jos millaisissa vesissä ja vähitellen aloin käyttämään alkoholia uudelleen.

Tilanne alkoi häiritä itseäni. Huomasin että täysin raittiita päiviä oli enää harvassa, kerran viikossa, tai kahdessa. Olutta tai viiniä kului niin että liki joka ilta olin hyvästi humalassa nukkumaan mennessäni. Jossain päässäni heilui ajatus. En halua juoda. Alkuun en kuullut tuota itse, mutta jossain kohtaa humalaisen riidan keskellä huusin miehelleni. En minä halua juoda, mutten jaksa selvinpäin katsella kun olet humalassa.

Onko kukaan muu juonut siksi, ettei jaksa selvinpäin katsoa humalaista siippaa?

Selityshän tuokin on, mutta niin pätevän kuuloinen, että sumutin itseäni vielä hyvän tovin, ennen kuin ymmärsin, että ainoastaan lauseen alkuosalla oli merkitystä. En halua juoda.

Riippumatta siitä missä, tai kenen kanssa asun, minun ei tarvitse juoda, jollen halua.

Tänään minä en halua juoda :smiley:

2

Moi, meikäläinen on täällä myös viettänyt useampaan otteeseen ja pisin raitis pätkä kesti pari vuotta. Niinhän se on ettei kukaan viinaa kurkuistamme alas kaada, mutta tiedän kokemuksesta mitä kännimenon vierestä katsominen selvinpäin on. Keskusteletteko te miehenne kanssa tällaisista selvinpäin?

Hienoa että olet palannut takaisin tänne, tervetuloa!

3

Jos molemmille maistuu ja suhde alkoholiin on herkkä asia, niin toisen juominen vaikuttaa toiseen ilman muuta. Itse asiassa juominen vaikuttaa aina jollain lailla toisiin, mikä sitten taas palauttaa kuvioon tämän vastuullisen ryystelyn näkökulman ja meikäläisten tapauksessa usein senkin kysymyksen, olemmeko kykeneväisiä vastuuseen ensinkään, mitä juomiseemme ja sen seurauksiin tulee.

Mutta sekin tulee asetelmassa vastaan, ettei oma juominen ole toisen vastuulla. Omat ratkaisut eivät RIIPU toisesta. Omasta juomisesta ja yleensä valinnoistaan voi olla vastuussa vain itse. Sekin on tietysti valinta, katseleeko sitä toisen juomista vai mitä tekee, mutta toisen juoma viina ei omaa helttaan helahda. Ja jos itse retkahtelee ja aikoo siitä taas palailla reitilleen, ei siitäkään tahdo mitään tulla, jos valinnasta riippuu juuri muuta kuin se, mitä itse haluaa. Toisen ihmisen pelastamisesta itseään pelastaessa ei tule sittenkään mitään. Toki lapsia, jos sellaisia on kuvioissa, pitää aikuisen voida tälläkin tavoin kantaa.

4

Niin, mieheni ei ole onneksi ihan rapajuoppo, tai puliholi, vaikka nyt työttömänä ollessa, onkin ottanut hiukkasen useammin kuin töissäkäydessään.

En ole millään muotoa häntä pelastamassa, tai vetämässä kuiville, tai edes painostamassa alkoholin käytön lopettamiseen. Ymmärrän etten voisi tehdä tuota vaikka haluaisin, joten jätän yrittämästä, jotten pahoita mieltäni täysin turhasta.

Huomaan että jos minä en juo, hänkin juo vähemmän, koska yksin juominen ei ole yhtä kivaa kuin yhdessä juominen. Toki tuossakin on poikkeuksia, jotka vahvistavat säännön, mutta pääsääntöisesti noin.

Keskustelemme aiheesta selvinpäin, tai minä keskustelen, mies suutahtaa, karkaa ja palaa, ja jätän aiheen, mutta sopivan tilaisuuden tullen, selvennän tilannetta lauseella tai kahdella. En tässäkään suhteessa harrasta painostusta keskusteluun. Mieheni on yliherkkä, mitä syyllisyyteen tulee ja tuota syyllisyys-avohaavaa jos pistelee, ei siitä seuraa mitään kehitystä parempaan. Hän vain suuttuu ja silloinhan hänen korvansa ja ymmärryksensä ovat jo lukkiutuneet.

Tämä on kolmas avioliittoni, joten kokemusta on. Ensimmäinen mieheni käytti alkoholia, toinen oli täysin raitis ja tämä kolmas kai käyttää ensimmäistäkin enemmän. Tällä spektrillä katsottuna huomaan etten ole seurannut mitään kaavaa miesvalintoja tehdessäni. Mutta olen oppinut kyllä itsestäni ja parisuhteista paljon, näiden 28-vuoden aikana, jotka olen liitoissani elänyt.

Tästä liitosta luulen, etten halua erota, vaikka toinen käyttäisi alkoholia ja minä en. Suhteemme alkoi kohdassa kun en käyttänyt lainkaan alkoholia ja hän käytti paljon nykyistä enemmän. Joten tavallaan olemme vuosien aikana “lähentyneet” toisiamme. Nyt kun hän on lähentynyt riittävästi vähentäjäksi, minä voin peruuttaa takaisin täysin raittiiksi. En usko että tehtävä on mahdoton, vaikka esimerkiksi eilen, tehtyäni melkoisen taloudellisen emämokan mietin jo josko ottaisin.

Sitten mietin että mitä hassuja, tämä on vain testi, ottaisinko kun olo on ällöttävän epävarma. En juonut ja tänään tunnen olevani entistä varmempi päätöksestäni, että elämä ilman alkoholia sopii minulle.

Lapseni ovat onneksi jo aikuisia, menin naimisiin ja muutin yhteen tämän miehen kanssa, vasta lasten muutettua kotoa.

5

Okei! Minusta vaikuttaa siltä, että olet siis sillä tavoin riippumaton tuon juomisesi osalta, että voit tehdä rauhassa ratkaisuja itseäsi ajatellen.

Syyllisyys on kyllä mahti voima ihmisessä: vaikket syyttäisikään häntä esim. juomisesta, niin hän saattaa siihen aiheeseen liittää oman syyllisyytensä, mitä kantaa. En minä tiedä, onko se syy olla tarpeen vaatiessa keskustelematta aiheesta, mutta ainakin on taatusti hyvä, että tunnet puolisoasi tältäkin osin noin hyvin. Luulen ma.

6

millet kirjoitti

Mukava kuulla noin tasapainoista suhtautumista toisen alkoholinkäyttöön. Oman mielenrauhan säilyttäminen saa toisen puoliskon jossain mutkassa miettimään omaa käyttäytymistään. Hyvin monessa perheessä alkoholin käyttö aiheuttaa riitoja, joilta voi kuitenkin välttyä luopumalla vaatimasta juomisen lopettamista tai vähentämistä. Tätä ja muitakin toimintatapoja alkoholistien läheiset jakavat kokemuksinaan AL-Anon vertaistukiryhmissä.

Elä ja anna elää