Nimimerkkini sen kertoo

Me Lopettajat
1

Terve!

Olen 32-vuotias mies ja alkon kanssa on tullut töpättyä kunnolla. Raittiina olen ollut nyt 3kk. Tätähän jotkut pitävät kriittisenä aikana, mutta minulla ei tunnu niin koska siihen on syy.

Ensimmäiset humalat otin -96 kesällä vasta 11-vuotiaana. Aloitin alkoholin käytön satunnaisesti/harvoin kuitenkin 17-vuotiaana. Bilettäminen ja humalassa olo toivat minulle aivan mahtavan olotilan tuolloin, ujous katosi, musiikki kuullosti paremmalta ja tuntui heti, että viina on mun juttu. Homma kesti kutakuinkin noin 24-vuotiaaksi asti, jolloin pitkä seurustelusuhteeni loppui ja valmistuin tekusta insinööriksi.

Olin tuuliajoilla, sekaan mahtui suhteita ja bilettämistä, sekä juominen alkoi mennä enemmän kotipainotteiseksi juoppokavereiden kanssa. Töissä olin epäsäännöllisesti 3-vuorotyössä tehtaalla, ryyppäsin vapaat ja krapulassa töihin.

Työelämästä sittemmin jäin pois, rahaa oli jemmassa ja kuppi alkoi maistua. Homma karkasi käsistä niin rajusti, että olen ollut periaatteessa muutaman vuoden päissään, lukuunottamatta muutamia selviä päiviä. Nekin päivät olivat krapulassa olemista, kädet tärisivät, pahat unet ja unettomuus. Rahattomuus ei liiemmin ole koskaan minua vaivannut, joten kaljaa ja viinaa oli aina.

2016 alkuvuonna, tunsin ensimmäistä kertaa kipua mahassa ja se pakotti minut olemaan selvinpäin kaksi päivää. Ryyppääminen jatkui ja keväällä tuli viina täysin kuvioihin, kun kaljalla ei enää humalaa saanut. Viinaa meni 30-40% 0,7-1,4 litraa päivässä. Toppi tuli kesällä, kun maha tuli todella kipeäksi. Panikoiduin hieman, kun olo vaan paheni ja aloin oksentelemaan. Lähdin akuuttina sairaalaan ja siellä minulla todettiin akuutti haimatulehdus. Minut hoidettiin kuntoon nesteytyksellä. Pääsin sairaalasta 4 päivän päästä ja ajattelin että nyt tämä on ohi. Kuukausi meni ja korkki narahti, viikko meni päissään ja taas sama mahakipu, hoidin itse itseni vissyllä. 1,5kk selvinpäin, korkki auki ja kaljaa pelkästään join viikon, samankaltaisia oireita lievempänä. Viimeinen kerta tuli marras-lokakuun vaihteessa, kun join viikon putkeen olutta. Maha tuli kipeäksi kuume nousi ja yleisesti kivut oli sietämättömät. Selvisin siittäkin ja nyt olen ollut raittiina 3kk. Elimistöni tuntuu olevan kunnossa ja paino on pudonnut. Pääkoppa alkaa tuntemuksien mukaan vasta nyt tuntua kutakuinkin normaalilta, jos ei vieläkään.

En uskalla ottaa enää, enkä voi edes. Toki olen jättäytynyt juoppokavereista ja viettänyt muutenki stressitöntä toipujan elämää.

2

Tervetuloa palstalle ja onnea tuosta raittiista pätkästä.

Kuvauksesi perusteella sulla on jo todella pahaksi päässyt päihdeongelma. Oletko asian tiimoilta ollut missään hoidossa tai aikeissa hakeutua sellaiseen? Vertaistuki voisi olla myös yksi hyvä vaihtoehto? Sun tilanteesihan on joka tapauksessa se, että jos haluat elää niin juominen on lopetettava kokonaan. Ja sehän tässä addiktiossa se pahin pirulainen onkin. Että sitä ei meinaa pystyä lopettamaan haitoista huolimatta ja vaikka haluaisi, siksihän on hoidot ja vertaistuetkin olemassa. Juomisesi on aikalailla samantapaista kun itsellänikin oli, itse olen 31v. Jatka ihmeessä kirjoittelua tänne, tämä on hyvä väylä purkaa tuntemuksia.

Vaikka lääkärit varmasti ovat tämän sairaalassa sanoneet niin varmuuden vuoksi sanon silti vielä tämän. Eli haimatulehdus on vakava tauti ja siihen voi ihan oikeasti kuolla. Lievä haimatulehdus hoituu yleensä nesteytyksellä ja levolla ja paranee muutamassa päivässä - parissa viikossa. Ilmeisesti sinulla oli tällainen kuvauksen perusteella ja hyvä niin. Vakava haimatulehdus voi sen sijaan johtaa viikkojen, jopa kuukausien tehohoitoon ja kuolleisuus on suuri. Jos selviää hengissä niin seurauksena voi olla esim. 1-tyypin diabetes ja loppuelämän insuliinihoito.

Haimatulehduksen kohdalla tämä on erityisen tärkeä ymmärtää, koska tauti on luonteeltaan sellainen, että jos sen on saanut juomisen takia kerran niin jatkossa sen saa erittäin herkästi uudestaan. Kerran sairastetun haimatulehduksen jälkeen turvallista rajaa alkon käytölle ei tunnetta, ja koska olet sen kerran saanut niin tulet aivan varmasti saamaan sen uudestaan jos juominen ei lopu. Olet tilanteessa, jossa ihan oikeasti on kysymys siitä, että kuoletko viinaan vai onnistutko pääsemään siitä irti. Tilanteesi vakavuutta kuvastaa hyvin, että juominen on jatkunut tuosta tulehduksesta huolimatta. Suosittelen kaiken mahdollisen avun hakemista - vaikka oletkin nyt selvinpäin.

Onneksi irtipääsy on mahdollista ja siihen toivoon on hyvä suunnata voimiansa :slight_smile: Jatka kirjoittelua!!

3

Tsempit sulle, Haima, ja tervetuloa tähän kerhoon!

Lyhyesti vain kirjoitan ja komppaan nimimerkkiä aika katsoa peiliin ihan täysin. Joo, ehdottomasti lopettaminen on Sinulle ainoa keino elää ja siinähän sinulla onkin jo hyvä 3 kk:n alku. Sillä tiellä vaan eteenpäin. :slight_smile:

Olet nuori ihminen, jolla voi hyvinkin olla kymmeniä vuosia aikaa elää sangen hyvälaatuista elämää. Olet nyt raittiudessa kiinni, pidä siitä kiinni.

Tsempit eteenpäin ja kirjoittele ihmeessä tänne.

4

Kiitosta vaan!

Nyt en ole ollut hoidossa ja vertaistuessa en ole ollut ikinä. Ainut hoitokerta oli tuo akuutti ja sitte katkolla kävin kerran, hoidattamassa pääkoppaa kuntoon. Se oli tuon kovan juomaputken puolivälissä. Siittä ei ollut mitään hyötyä, vaikka kuinka sielläki toitotettiin ja sanottiin esimerkkien kans, että miten voi tulla käymään.

No oikeassa he olivat ja minulle kävi vähä hassusti. Mulla on pelkona tosiaan nuo mitä sanoitte, sokeritaudista, tehohoidosta ja kokemastani kivusta mikä tulee. Tuo kipu on aivan kauheaa (en toivo edes pahimmalle vihamiehelle) ja kunnon päänsekoitus kipulääkkeitähän siihen ei annettu. Nuo aiheuttavat minulle yksistään jo paljon apua jatkaa raittiina.

Mutta mutta, homma ei ole niin yksiselitteistä. Sanoin tuossa jo aijemmin tämän hetkisestä elämän tavastani. Olen hieman eristäytynyt, mikä on varmaan tässä vaiheessa ihan hyväksi. Tehnyt kaikkea muuta mieleistä, että ajatus pysyisi pois viinasta. Eikö tämä ole tässä vaiheessa ihan hyvä suojakeino? Vertaistuki ei sinänsä tietenkään haittaisi, koska siellä ovat saman polun käyneet raittiit henkilöt. Tuntuu vaan että en halua mennä niihin nyt vielä.

5

Haima kirjoitti

Muista vertaistuista en osaa sanoa mitään, mutta AA:han voi mennä hakemaan tukea pysyvälle raittiudelleen sitten, kun haluaa elämäänsä muutosta. Raitistunuthan jo olet.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

6

Kyllä, sanoisin että asian olet aivan oikein oivaltanut.
Se kaiken muun tekeminen, että ajatukset pysyisivät pois viinasta, siinähän se on.
Jos viinanjuontia jäät miettimään, niin pahimmassa tapauksessa saat miettiä sitä loppuikäsi.

Vaikka se lopettamisen jälkeen jonkin aikaa pyrkiikin ajatuksia hallitsemaan, niin usko pois, vähitellen se menettää otteensa, huomaat että niitä muita asioita, selvässä elämässä, onkin paljon enemmän. Ja se viinajuttu kutistuu sitten kokoisekseen, usein se kuivuu vallan kasaan kun ei sitä miettimällä ja esiin manaamalla ruoki.

Seuran vaihto tulee monelle , osittain, eteen. Sekin tapahtuu usein jokseenkin automaattisesti, ne entiset kaverit joiden kanssa kaveruus rakentui jotenkin sen juomisen ympärille, niin etääntyväthän ne. Ja hyvä niin. Ne taas, joiden kansssa on jotain ihan muuta yhteistä, niin eiköhän se ystävyys ja tekeminen sitten uudet muotonsa etsi. Ainakin minun kohdallani kävi niin.

Ja kun sitten, voimien ja mielenkiinnon mukaan, niitä uusia tekemisiä etsit, niin kyllä niistä ihmissuhteitaklin löytyy.

Ja toden totta, ei se “eristäytyminen”, itsemnsä kanssa toimeentulemisen opettelu, rauhoittuminen ja ihmishulinasta välillä irtaantuminen ole lainkaan paha asia. Ihan hyvä ottaa etäisyyttä asioihin ja antaa ajan parantaa pahimpia kolhuja.

Siitä vaan eteenpäin, kyllä ihan oikealla reitillä taidat itsesi kanssa olla!

7

Terve taas!

3kk virallisesti tuli nyt ohitettua ja toipumista tapahtuu, joskin hitaanlaisesti verrattuna alkuun. Ottaa tämä aikaansa, koska minulla on pitkä ja kova juopottelu ura takana terveysongelmineen.

Tuntuu tosiaan, että pää on jotenki kovettunu, pystyy psyykkaamaan ja tsemppaamaan itseään paremmin. Kehoa olen hoitanut lievällä kuntoilulla ja vaihtanut hieman jopa ruokapuolta. Teen tätä ihan tuon haimankin takia, koska se on kokenut kovia, niin tuskin huonokuntoisuus tukee sen tehtävää.

Kevättä kohti mennään niinkuin tekin!

8

Moro taas pitkään aikaan sen!

4kk mennä pärähti. Alkaa jo unohtaa minkalaista oli olla nousuhumalassa. Muistelen että se oli kivaa, mutta positiivista tässä on, että unohdan sen kokonaan jossain vaiheessa.

Morkkista on ollut tästä 3-vuodesta välillä, mutta seki jää jo taka-alalle ja meno suunta on eteenpäin. Tajuan miten alko vie multa kaikki jos antaisin periksi, koskaan ei ole liian myöhäistä sanoa viinalle stop! Hommat etenee nyt vanhoilla kesken jääneillä projekteilla, mutta virallisissa töissä en vielä ole, enkä myöskään ole hakenut parisuhdetta. Haluan toipua rauhassa, omassa pienessä päässäni ja isossa rauhallisessa ympäristössä. Juoppokaverit ovat alkaneet karttamaan, mikä oli sanomattaki selvää että näin tulee käymään. Passaa minulle!

Hyvää kevään jatkoa vaan kaikille!

9

Onnittelut 4 kuukaudesta! Kuulostaa hyvältä tuo, että melkein on unohtanut miltä tuntuu nousuhumala. Meinaan, että sitä ainakin mun tekee välillä mieli ja se pistää himottamaan alkoholia. Yritän aina pistää pois päästä sen hyvän nousuhumalan ajatuksen.

Tuohon siis pyritään, että unohtuu ja ettei mieleen tulisikaan. Eteenpäin siis vaan!
Kannustava oli kirjoituksestasi!

Hyvää kevään jatkoa!