Nimimerkki Lopetin pelipäiväkirja

Kirjoitin tänne ensimmäistä kertaa 10.12.2010. Hapuileva päätökseni tai oikeastaan avun huutoni oli lopettaa pelaaminen. Riippuvaista ei tosin voi kukaan auttaa. Siihen tarvitaan riittävän suuri motivaatio ja halu tehdä päätös että nyt lopetan. 10.12.2010 ei ollut sellainen päivä, vielä. Tein lopettamispäätöksen monta kertaa senkin jälkeen, huomaten kuitenkin toistuvasti sortuneen pelaamiseen.

Kun kaikki saatavilla ollut raha oli pelattu ja kodin menettäminenkin jo lähellä, pelasin lopulta vielä vaimoni luottokortinkin varmuuden vuoksi, kärsimyksen maksimoimiseksi. Sekään ei vielä riittänyt. Saimme asiat reilaan viime viikolla 17.2.2011 kun isäni takasi lainamme antamalla asuntonsa vakuudeksi, jotta saimme luottokortti ja muut pelaamisestani aiheutuneet velat paketoitua yhdeksi lainaksi. Katkoimme luottokortit pankin tiskillä ja homma oli hoidossa, ainoastaan luottokorttitilien sulkeminen jäi minun vastuulleni. En tehnyt sitä.

Siirsimme myös palkkani ohjautumaan tulevaisuudessa vaimoni tilille riskien minimoimiseksi. Laitoimme tietokoneisiin K9 esto-ohjelman jotten pääsisi pelisivustoille. Siinäkin jäi vain yksi mutta. Rekisteröinti vaiheessa ohjelmaan jäi minun sähköpostiosoitteeni jonka hoksattuani, tilasin omaan sähköpostiini uudet tunnukset joilla pääsin poistamaan esto-ohjelman käytöstä. Kaikkihan oli taas niin hyvin että viidelläkympillä pystyi kokeilemaan, viattomasti itselleni uskotellen pystyväni lopettamaan pelaamisen siihen. “Voitin” pari tonnia, joita en tietenkään saanut kotiutettua. Muutama ilta meni että laitoin vain 100 euroa ja lopulta eilen yöllä eli käytännössä siis tänään 24.2.2011 pelasin 1300 euroa.

Hävittyä rahaa siis viikon aikana reilut paritonnia, viiden kuukauden aikana yli 40 tuhatta. Mitä siis sain? Entistä rikkinäisemmän psyykkeen ja ainoastaan halun kuolla, haihtua pois, lopen uupuneena tähän ainaiseen kärsimykseen. Unelma suurista voitoista ei ole unelma ensinkään, eihän peluri koskaan voita mitään koska lopulta pelaa aina kaiken. Tältä saitilta voi lukea kaikkien lopettaneiden karua kieltä, että riippuvainen lopettaa tuhoavan käytöksensä vasta kun pohja tulee vastaan ja kärsimys käy niin suureksi että sen sietäminen käy mahdottomaksi. Silloin löytyy se motivaatio ja halu muutokseen että valinta täytyy tehdä. Minulla se pohja on nyt tavoitettu. Nyt kiikun kiikkulaudalla missä toisella puolella istuu päätös elämästä ja toisella päätös kuolemasta. Kuolema on käynyt häviöiden ja vastoinkäymisten jälkeen liian monesti mielessä ja toteutumistapakin on jo valittu.

Yöllä kävin Jaakobin painia elääkö vaiko kuolla, toivottavasti kävin sen viimeistä kertaa? Olen päättänyt yrittää vielä elää, mutta se vaatii minulta sen etten voi enää olla peluri, enkä muunkaanlainen addikti. Riippuvuuden tarkoitus ei ole minulla ollut muu kuin kuluttaa minut loppuun, sen päätöksen äärelle ettei mikään riippuvuus minua enää palvele. Nyt otan kaiken sen avun vastaan mitä riippuvaiselle on tarjolla riippuvuutensa voittamiseen ja pyrin luovuttamaan asiat suurempien voimien käsiin. Psyykkeeni on tällä hetkellä niin kuormitettu ja täynnä ahdistusta ettei se kestä enempää ellen luovuta siitä osaa jonkun, vaikka korkeamman voiman hartioille. Siihen nyt pyrin enkä halua että elämäni tulevaisuudessa on pelkkää selviytymistä vaan haluan että opin elämään elämäni hetkestä hetkeen, hetki kerrallaan, kantamatta jatkuvaa taakkaa menneisyydestä ja raskaasta tulevaisuudesta.
Lopetin 24.2.2011.

3 päivää takana. Ensimmäinen päivä oli helppo, ei pelejä ajatuksissa, ei kärsimystä. Seuraavana päivänä olo raskas, teki mieli kaljaa, pillereitä, pelejä. Toinen päivä oli vaikea. Heti kun tulee tunteita mitä ei välittäisi tuntea, ajatukset lähtevät vaeltelemaan riippuvuuksia kohti. Ja jos annat riippuvuudelle pikku sormen se vie koko miehen ja vie juuri siihen helvettiin mistä yritän olla poissa. Pysyttelin toisenkin päivän “kuivilla”, yrittäen pitää mielessä vastuun ja seuraukset riippuvuuksistani.

Kolmas päivä. Ahdisti jo herätä, itsemurha-ajatuksia jo yöllä, sama jatkunut tänään. Olo on huono, kurkkua kuristaa, mieli vaeltelee sekavasti negatiivissa asioissa. Mieli jaksottelee tulevaisuudessa ja menneisyydessä, nyt lähinnä viime viikon pelatuissa peleissä, hävityissä rahoissa ja miten tulevaisuudesta selviän. Töihin ei kykene mitenkään menemään tällä hetkellä ja tulevaisuuden ajatteleminen on liian raskasta, ei millään jaksaisi. Vaikeaa olla tässä hetkessä, vastaanottaa näitä ahdistuksen tunteita. Yritän kestää ajattelemalla “hetki kerrallaan”. Onneksi ensi viikolla lääkäri ja terapia. Myös vaimon ymmärrys ja tuki helpottaa. Tänne on myös hyvä kirjoittaa.

Helppo ei taida tämä tie minulle olla, mutta hetki kerrallaan. Se on pakko näin ajatella muuten ei jaksa.

Lopetus jatkuu, 3. päivä 27.2.2011

Lopetin 24.2.2011

  1. päivä takana. Olo on taas inhimillinen ja voisi jopa sanoa että hyvä. Eilen oli lääkäri ja myös pelipoikki keskustelu, joista kumpikin antoi valoa huomiseen. Pelipoikkiohjelman kanssa käytiin läpi mitä kaikkia työkaluja halutun muutoksen tukemiseksi löytyy. Yllätyin positiivisesti että vaihtoehtoja on itse asiassa melko runsaasti, ainakin täällä pääkaupunkiseudulla. On laitoshoidot, a-klinikat, terapiat, vertaistukiryhmät, ryhmäterapiat ja tiltti järjestää jopa joogatunteja pelureille. Olen painiskellut omien ennakkoluulojeni kanssa mm. laitoshoidon kanssa ja tullut siihen tulokseen, että omat ennakkoluulot ja häpeän tunteet tulee tässä kohtaa unohtaa. Vaikka tunteet ovat viime aikoina käyneet erittäin ahdistavissa tunnelmissa ja unettomuus vaivaa vieläkin, niin en halua laitoshoitoa tässä kohtaa. Olen pysynyt järjissäni ja pystynyt sietämään hirvittävää ahdistusta sekä itsesäälissä piehtaroivaa mieltäni joka vuoroin hyökkäilee ja vuoroin säälii itseään. Mutta god damn kuusi päivää, se on jo jotain. Nyt opetellaan hapuillen kävelemään ja eteenpäin mennään hetki kerrallaan ilman pelejä.

Lopetin 6 päivää sitten, 2.3.2011 :smiley:

Lopetin 24.2.2011

kuullostaa loistavalta :slight_smile:!!tsemppiä sulle,mä kans kokeilen huomenna tota laitoshoitoa :slight_smile:toivottavasti toimii…

Jes, tsemppiä sulle!! :slight_smile:
Toivon, että löydät itselles sopivan hoitomuodon ja pääset pitkälle pelihelvetistäs.
Mulla nyt viides päivä menossa, välillä on tehnyt tiukkaa ja välillä taas unohdan koko asian, mutta silti, viides päivä :slight_smile:
Mulla on parin viikon päästä psykologille aika (vai psykiatrille, mä sekoitan ne aina…) toivon, että siitä on oikeasti apua :slight_smile:

Kiitos kommenteista. Päin persettä mennyt kaikki. Pelasin viime viikolla mutta tappiot eivät olleet pahat. Tunnustin avoimesti puolisolleni, tosin pikku humalan säestämänä, että taas repsahdettiin. Vaimo antoi vielä yhden mahdollisuuden jonka jälkeen pakkaa kimpsut ja kampsut ja muuttaa lapsien kanssa pois. Tämä tapahtui viikonloppuna. Mulle jäi tämän kasinon sivuille voittoja maksuun 2300 euroa joita kävin tänään katsomassa ovatko jo poistuneet kasinon kassasta. Ei tietenkään olleet lähteneet ja loppu on tietenkin helposti pääteltävissä. Kaikki meni 10 minuutissa black jackiin ja 500 euroa luottokortilta. Loppusaldo siitä kun pankissa kuukausi sitten säädettiin raha-asiat kuntoon on 5500 euroa pakkasella. Hyvä minä! Jos luen näitä juttuja vielä, niin muista aina tämä paskaolo äläkä tee niin enää itsellesi. Sä et voi voittaa, se ei vaan ole mahdollista! Sulle ei pelurina ole olemassa sellaista kuin voitto, MUISTA!!!

…en usko, että kaipaat sääliä, selkääntaputuksia tai surkuttelua, joten skippaan ne tässä ja menen heti asiaan…:
Uskoisin, että sulle vois olla laitoshoidosta suurtakin hyötyä. Nykyään sieltä ei saa kuitenkaan hullun leimaa otsaansa, vaan siellä ovat ihan tavalliset ihmiset liian suurien ongelmiensa kanssa. Ja siellä et pääse pelaamaan.
Tsemppiä sulle.

Kiitti, taidan olla samaa mieltä kanssasi. Laitoshoito voisi tässä kohtaa olla paikallaan. Pitää tuumailla asiaa todella vakavasti…

Ennakkoluuloinen nainen kun olen, niin olin masennuslääkkeistä ennen sitä mieltä, että niitä syö vain hullut ja heikot ihmiset. No en tiedä kumpaan kastiin mä nyt kuulun, varmaan molempiin, mutta silmät aukes kyllä melkoisella räväyksellä, kun sain itse apua edellämainituista.
En usko, että laitoksesta olis sulle haittakaan.
Toivon sulle parempaa huomista ja voimia! :slight_smile:

8 päivää pelaamatta. Itsesääli hävinnyt, masennus hävinnyt, addiktioiden voima kadonnut. Loppui yhtä äkkiä kuin alkoikin. Pieninkin pelihimon sävyttämä ajatus huomataan heti ja hylätään. God damn, life is strange!

Hyvä! Pidä toi!! :smiley:

15 päivää ilman pelejä. Kumma kyllä pelit tuntuvat jääneen lopullisesti. Nettikasino pelailusta oli se hyöty että olen ollut kolme kuukautta jo täysin pelaamatta Rayn kolikkopelejä, eikä niihin ole sen koommin ollut mitään tarvetta laittaa kolikoita. Koko pelihimon täyttämä ajanjakso tuntuu epätodelliselta, asialta mitä on vaikea edes palauttaa mieleen että miksi minä niin kuumeisesti jahtasin pelin tuomaa tunnetta! :unamused:

Hyvä hyvä :smiley:
…sitä on itsekin mietitty monet kerrat, että mitä sitä haki sillä pakonomaisella pelaamisella (no joo, voittoja tietysti, mutta mitä muuta…?) mikä ei ollut sitten mitenkään hallinnassa, ei oikeastaan ikinä…
Tämä nykyinen pelaamattomuus vaikuttaa paljon paremmalta idealta :slight_smile: tilillä on jopa “ylimääräistä” rahaa, kun joku vatipää ei ole sullonut hullun kiilto silmissään kaikkea kansanterveydelle… :stuck_out_tongue:
Vähän ehkä käy jopa sääliksi nämä munkin työpaikalla notkuvat samaiset
pelinarkit illasta toiseen “voittamassa omiaan takaisin” jepa jee, kyllä taidetaan kaikki tietää asian oikea laita; tyyppi vaihtaa loputkin setelit kolikoiksi ja useiden satojen eurojen häviön jälkeen voittaa jonkun hikisen 80€ ja häviää todennäköisesti nekin alle minuutissa…
Mutta sellaisia me ollaan. Ei me oltais uhkapeliongelmaisia, jos osattais lopettaa ajoissa tai olla edes aloittamatta… :smiley:

Tsemppiä!!

Mites menee? Toivottavasti olet saanut asioitasi järjestymään :slight_smile:

Kyllä tämä tästä hyväksi muuttuu, itsellä pelaamisen takia 2000e velkaa, nyt niitä maksellaan hampaat irvessä, saa nähdä miten kauan pelaamattomuus kestää, päivä 2 vasta menossa. Tsemppiä muille saman ongelman kanssa painiville!

vaikka olen saanut oman velkataakkani jo melkein puoleen siitä mitä se oli niin silti ahdistaa ja ärsyttää, että ihminen voikin olla niin tyhmä ja ottaa velkaa siksi, että voi tuhlata ne johonkin niinkin turhaan, kuin uhkapelit!!
no, katsotaan parin vuoden päästä fiiliksiä, kunhan oon saanut velat kuitattua, säästelen ja pysyn pelaamattomana niin vien perheeni yllätyslomalle :slight_smile:
mutta tsemppiä paljon kaikille! Ei tää “vieroitus” helppoa ole mut ei sen tarvitsekaan olla, ei ihminen muuten opi, jos kaiken saa helpolla :slight_smile:

Mitä parhainta terapiaa tämä, ylitöissä tässä pelivelkojen takia, ilta+yö putkeen. Ja kyllä nyt ketuttaa sen verrran,ettei pelaaminen kiinnosta hevon pätkääkää. Nyt on menossa 4.päivä pelaamattomuutta. Ja huomenna lyhentää velkoja Osa 1 … Ps. Menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta Tulevaisuuden voi!

Päivitelläänpäs hieman kuulumisia. Pelaamattomuus on jatkunut eikä sen eteen ole täytynyt tehdä lainkaan töitä. Vaikka ajatus pelaamisesta on tullut hetkittäin mieleeni, olen sen saman tien kyennyt hylkäämään ilman minkäänlaista vastustusta. Minua ei ole pelimaailma enää yksinkertaisesti vetänyt puoleensa. Addiktio oli vain oire, seuraus jostakin mitä en osannut aikaisemmin katsoa. Peliaddiktio ei ole ollut ainoa riippuvuus matkani varrella vaan niitä on tuntunut syntyvän koko ajan lisää aina kun vanhat on kulutettu loppuun. Eikä tuo mikään ihme ole ollutkaan, elämäni on tuntunut sietämättömältä miltei 10 vuotta joten sen sietämiseen on tarvittu riippuvuuksia, milloin mitäkin.

Riippuvuuteni kulminoituivat oikeastaan tähän pelaamisaddiktioon ja miltei koko omaisuuden menettämiseen. Ja koska pelaamiseni seuraukset olivat niin nopeat, erittäin räikeät ja tuskallisimmat kaikista riippuvuuksistani, niin vasta niiden pakottamana jouduin tekemään päätöksiä joita olin liian pitkään välttänyt tekemästä. Yhtäkkiä miltei kaiken maallisen mammonnan menettäneenä päästinkin irti koko paskasta. En siis päässyt irti vaan päästin irti. Aloin tietoisesti luomaan tilaa ympärilleni. Vaikein päätös oli irtisanoutua nykyisestä työstäni. Ymmärsin että työni toi eniten tuskaa elämääni. Ymmärsin myös syitä miksi olin tehnyt työtä mitä vihaan niinkin pitkään. Tärkein syyn avautuminen oli nähdä itseni luoma illuusio turvallisuuden tunteesta jonka kuukausittainen tilipussi toi tullessaan. Siis vaikka elämäni on ollut täysin sietämätöntä pääosin tekemäni työn johdosta, en uskaltanut päästää siitä irti koska siihen sisältyi omasta mielestäni liikaa menetettäviä asioita kuten asunto, auto, elämänlaatu etc. Kaikki menettämisen aiheet liittyivät tavalla tai toisella rahaan mihin olin asettanut liikaa omanarvontuntoa. Ensimmäinen askel oli siis luopuminen työstä jota vihasin, miten yksinkertaista. :laughing:

Seuraavaksi tuli mukaan kyseenalaistaminen, miten mieleni toimii, miten muiden mielet toimii, eroanko muista ajattelussani, minkälaisia arvoja minulla on, onko minulla periaatteita, minkälaisessa yhteiskunnassa elän, minkälaisessa maailmassa elän etc.? Mieleeni on alkanut tulvia kysymyksiä ja olen ikään kuin alkanut miettimään itseäni ulos siitä minkä olen itse luonut. Jotenkin tuntuu siltä kuin mieli ymmärtäisi kaiken väärin, yhtään totuutta ei ole vielä löytynyt. Tilanteeni on nyt sellainen että elämääni on syntynyt huomattava tilan tuntu joka on vapauttanut suunnattomasti energiaa ja se on johtanut siihen etten pelkää elämää samalla tavalla kuin ennen. Voisi sanoa että minusta on tullut oman elämäni kulkija joka oppii sieltä missä opittavaa on. En yritä elää elämääni enää ihanteiden enkä esimerkillisyyden mukaan. Elämästäni taitaa viimeinkin tulla itseään toteuttavaa, vailla pelkoja.

Viimeisestä pelisessiosta on nyt kulunut reilu kuukausi ja sinä aikana on tapahtunut huomattavan paljon. Olen lopettanut työssäni, perustanut yrityksen, hankkinut yhteistyökumppaneita yritykseeni, löytänyt asiakkaita yritykseeni ja kaiken tämän olen tehnyt n. 400 euron sijoittamisella eli käytännössä ilman rahaa. Kaikki tämä tapahtui vain sillä, että päästin irti siitä mikä aiheutti elämässäni eniten tuskaa. Sitä miten yhtäkkiä ymmärsin päästää irti en osaa selittää, mutta se vaati äärettömän paljon tuskaa joka nyt silmissäni näyttää kauniilta ihmisen ohjelmointiin kuuluvalta tekijältä ja joka yrittää meille viestittää asioista mihin meidän tulisi kiinnittää huomiota. Kiitos kaikille forumin kirjoittelijoille ja lukijoille, teistä oli suunnaton apu matkallani tuskasta valoon!

Hitto vieköön huomasinkin nyt että olen ollut pelaamatta jo melkein 2 kuukautta joka täyttyy 7.5. :laughing:

vai täyttyykö aiemmin? 7.3 kirjoitit viestin, että “viime viikolla pelasit” :slight_smile:

Hyvä saavutus kuitenkin, lähes kaksi kuukautta pelaamatta. Nyt sitten jo katse kohti seuraavaa kahden kuukauden jaksoa!

Itsellä taitaa olla melkein 20 pelaamatonta päivää takana. Ei mikään helppo tauti ole voittaa tämä. Välillä hiipii ajatuksiin “josko ihan vain 50eurolla, otan heti ulos kun saan pari kypää voittoa”… Olisi niin helppo pelata, kun tilillä on parikolme tuhatta euroa ylimääräistä… sitä en kuitenkaan enää tee.
Olisin niin toivonut, etten ikinä olisi koskenut rahapeleihin. Etenkin nettipokeri vei minut mennessään 6-7 vuotta sitten.

Pelaamattomuus jatkuu. Tsemppiä kaikille saman ongelman parissa taisteliville.